Miksi "kasin pojat" pärjäävät myöhemmin paremmin kuin "ysin ja kympin tytöt"?

Palstan taso on kyllä hirveän surkea näissä keskusteluissa jos vertaa kv-palstoihin joissa näitä asioita myös sivutaan. Esm. Tässä ketjussa tuli sellainen mieleen että olisiko moni näistä 10:n oppilaista, paperinmakuista yksityiskohtien muistajista sellaisia jotka saisivat MBTI:ssä N tyypin - sillä hetkellä kun ovat siellä koulussa niitä 10:jä saamassa. MBTI vastaukset kun vaihtelevat oman persoonan kehittymisen myötä. Tietenkin jotkut taas eivät usko että persoona voi muuttua mutta olisi ehkä parempi puhua tasapainottumisesta jossa kriisien, reflektoinnin ja kehityksen (johon vaaditaan vuorovaikutusta face2face) kautta vastaukset MBTI:ssä voivat muuttua siten että peilikuvapersoonan sijaan henkilöstä tulee joko "normaali", "johtaja", "tekijä/suorittaja" tms. Tämän voi tietenkin tulkita siten että neuroottisuus poistuu (suuressa osassa MBTI:n tyypeistä on sellaisia että stressitilanteessa tulee esille ikäviä piirteitä - olen itse neuroottinen ja kaverini ovat johtajatyyppiä - eli käytännössä homma menee niin että neuroottisilla on uudet ideat ja johtajatyyppi delegoi hommat suorittajlle ja normaalit sitten hoitaa asian ku(u)luttamista. Suorittajat ovat muita itsenäisempiä ja tulevat siten kalliimmaksi kuin normaalit jotka enemmänkin hakevat töitä 'aikuisten päiväkerho'-ideaalilla siinä missä suorittajat yritetään hakea töihin. Normaalit taas eivät pidä suorittajista koska kokevat heidän olevan uhka (koska suurin osa ei ollut alunperin normaaleja tai suorittajia, normaaleissa on mukana vielä niitä joiden itsetutkiskelu ym voi olla puutteellista ja vastauksia haasteisiin ei ole joten pelätään aseman puolesta), siksi a-tiimi ja b-tiimi on erikseen. b-tiimissä syntyy kilpailua ja politikointia joka tuntuu a-tiimistä epäolennaiselta, sillä saahan a-tiimiläinen parempiliksaista hommaa koska tahansa muualtakin)

..jatkuu

...jatkui

No, tuossa nyt tuli kokonaan hihasta vedetty analyysi MBTI:stä. Halusin sitä hieman puolustaa koska siitä löytyy tietoa muualtakin kuin koulujen käytäviltä ja S-tyyppinä painotan enemmän kokemusperäistä kuin kirjassa olevaa tietoa ellei kirja muista kertoa että tieto perustuu haastatteluihin eikä johonkin "teoreettiseen malliin". Voihan mallikin olla tehty haastattelujen pohjalta mutta jos tätä ei mainita niin heti alkaa epäilyttää koska S-tyyppinä olen hyvä keksimään uusia malleja omasta hihasta ilman mitään haastatteluitakin ja ymmärrän käsitteet "curve fitting" ja muut ehkä käytännöllisemmällä tasolla kuin N-tyyppi jos olen asiaan perehtynyt. N-tyyppi toteaa että malli toimii pari kertaa ja ottaa sen käyttöön, neuroottinen S-tyyppi taas epäilee asiaa ja voi ehkä saada selville lopulta että asiaa ei pysty mallintamaan ollenkaan vaan sopivuus oli enemmän tuuria tai väkisin sovittamista. En siis annakkaan kaavoille ja matemaattisille mallinnuksille oikein mitään arvoa vaan erilaiset itseohjautuvat ja probabilistiset järjestelmät ovat kiinnostavempia mutta löydän niistäkin ongelmia koska nekään eivät täysin vastaa S-tyypin kykyjä. N-tyyppisen henkilön tehtäviä pystyy korvaamaan roboteilla koska tiedonlähteet N:llä ovat hyvin selkeitä, faktoihin perustuvia. S muodostaa faktoja asioista joihin robotilla ei ehkä ole edes sensoreita. N tyyppi kuulee asiasta ja kehittää sensorin ja haluaa testata mallintaako malli S:n käytöstä ja sitten on kummastunut kun mallinnus ei aina ihan toimikkaan ... Etenkin SF on epälooginen hullu vaikka SF on omasta mielestään erittäin looginen, muut vain ei ymmärrä logiikkaa ellei SF ole niin tasapainoinen että osaisi kääntää sen NT:n ymmärtämään muotoon. SF joka osaa koodata voittaa NT:t joka argumentissa koska NT:t on niin täynnä itseään (T:n kautta) että luulevat ettei SF toiminnoilla ole arvoa. Normaalit ovat kuitenkin SF tyyppiä ja siten suurin osa kuluttajista, joten SF:llä on tätä kautta kaupallista arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä (riehuva ja tappeleva poika) ja kaveri (kiltti ja kohtelias tyttö) saatiin kokeista lähes aina likimain samoja numeroita. Kuitenkin päättötokarissa sillä oli mua kaksi numeroa parempi keskiarvo. Aika huono osaamisen mittari kieltämättä

Tämäpä juuri tämä. 

Itse olen ollut ADHD-tyttö, eli ihan alinta kastia, kun riehuin ja olin vielä tyttö, hyvänen aika. Todellakin rankaistiin kaikesta arvosanoissa, siis jopa käsityönumerossa! Olin kuitenkin ehdottomasti luokan taitavin ja tuottelian, en vain ymmärtänyt miksi sitä sukkaa olisi pitänyt kutoa hiljaa, eikä olisi saanut jutella kavereiden kanssa. Mulla se numero oli 7, luokan kilteimmällä ( ja käsitöissä aivan surkealla) 10.

Ja edelleen tämä sama jatkuu. Vaikka lapsi olisi tunneilla aktiivinen, tekisi läksyt, saisi kokeista hyvät numerot, mutta on vilkas ja äänekäs, niin nuo kaksi viimeistä asiaa laskee aivan varmasti numeroa. Mikä on ihan sietämättömän epäreilua, koska yhtään sen vähempää on vilkas omaa tempperamenttiaan valinnut kuin ujokaan. Ja yhtä vähän vilkas voi tahdonvoimalla muuttua rauhalliseksi, kuin ujo ulospäinsuuntautuneeksi ja reippaaksi puhujaksi.

Olisi kiva kuulla nyt niitä todisteluja, miten tämä ei muka ole totta? 

Kun valitettavasti opettajat eivät pysty erottamaan lapsen käytöstä lapsen osaamisesta, vielä nykyäänkään. 

Näissä jutuissa on vaarallista se, että meilläkin monesti heikoimmat työntekijät kulkevat pää pystyssä luullen olevan niitä parhaimpia, vaikka me johdossa mietimme kuumeisesti, että mitenkähän ne saisi nostettua edes muiden (heikompien) tasolle. 

Sinkkumies

Ja tästähän ei nyt millään muotoa ollut kysymys. Itse olen pärjännyt koulussa ihan hyvin, ala-asteella oli hankalampaa, kun opettaja todella vihasi minua. Yläasteella ja lukiossa ( menin onneksi lukioon, jossa meininkiäni arvostettiin enemmän kuin lytättiin) pärjäsin vielä paremmin, näissä ympäristöissä opettajien vaihtuessa samoissa aineissa kurssikohtaisesti tämän ilmiön huomasi vielä paremmin.

Ja mä en ainakaan väitä, etteikö kympin tytöt ja pojat niitä kymppejänsä sinänsä ansaitsisi. Mutta siitä olen täysin varma, että vilkkaita/hankalia/nepsy-lapsia syrjitään koulussa ja huolella, ja samalla osaamistasolla tulee huonompia numeroita.

PS. Sun ei tarvitse kantaa huolta että olisin sun työpaikkasi taakka, olen näet oman työpaikkani arvostetuin tekijä niin rahallisesti kuin muillakin mittareilla. Näillä poikkeavilla aivoilla kun saa aikaiseksi asioita, mihin perus kympin aivoilla ei ikinä yllä.

Vierailija kirjoitti:

...jatkui

No, tuossa nyt tuli kokonaan hihasta vedetty analyysi MBTI:stä. Halusin sitä hieman puolustaa koska siitä löytyy tietoa muualtakin kuin koulujen käytäviltä ja S-tyyppinä painotan enemmän kokemusperäistä kuin kirjassa olevaa tietoa ellei kirja muista kertoa että tieto perustuu haastatteluihin eikä johonkin "teoreettiseen malliin". Voihan mallikin olla tehty haastattelujen pohjalta mutta jos tätä ei mainita niin heti alkaa epäilyttää koska S-tyyppinä olen hyvä keksimään uusia malleja omasta hihasta ilman mitään haastatteluitakin ja ymmärrän käsitteet "curve fitting" ja muut ehkä käytännöllisemmällä tasolla kuin N-tyyppi jos olen asiaan perehtynyt. N-tyyppi toteaa että malli toimii pari kertaa ja ottaa sen käyttöön, neuroottinen S-tyyppi taas epäilee asiaa ja voi ehkä saada selville lopulta että asiaa ei pysty mallintamaan ollenkaan vaan sopivuus oli enemmän tuuria tai väkisin sovittamista. En siis annakkaan kaavoille ja matemaattisille mallinnuksille oikein mitään arvoa vaan erilaiset itseohjautuvat ja probabilistiset järjestelmät ovat kiinnostavempia mutta löydän niistäkin ongelmia koska nekään eivät täysin vastaa S-tyypin kykyjä. N-tyyppisen henkilön tehtäviä pystyy korvaamaan roboteilla koska tiedonlähteet N:llä ovat hyvin selkeitä, faktoihin perustuvia. S muodostaa faktoja asioista joihin robotilla ei ehkä ole edes sensoreita. N tyyppi kuulee asiasta ja kehittää sensorin ja haluaa testata mallintaako malli S:n käytöstä ja sitten on kummastunut kun mallinnus ei aina ihan toimikkaan ... Etenkin SF on epälooginen hullu vaikka SF on omasta mielestään erittäin looginen, muut vain ei ymmärrä logiikkaa ellei SF ole niin tasapainoinen että osaisi kääntää sen NT:n ymmärtämään muotoon. SF joka osaa koodata voittaa NT:t joka argumentissa koska NT:t on niin täynnä itseään (T:n kautta) että luulevat ettei SF toiminnoilla ole arvoa. Normaalit ovat kuitenkin SF tyyppiä ja siten suurin osa kuluttajista, joten SF:llä on tätä kautta kaupallista arvoa.

... ja nykyinen psykologian käsitys tästä luokittelujärjestelmästä on, että ovat huuhaata.

Vierailija kirjoitti:

Teknisellä alalla parhaat, huolellisimmat ja tunnollisimmat suunnittelijat ovat naisia, mutta miehillä maksetaan enemmän ja he etenevät urallaan paremmin. Sekin on sitten varmaan taas naisten oma vika?

Onko sinulla jotain lähdettä tähän? Teknisen alan naissuunnittelijoihin törmää harvoin ja he ovat yleensä ihan keskitasoisia. Se on kyllä totta, että ovat keskimäärin tunnollisempia kuin miehet, mutta huiput kyllä ovat miehiä käytännössä jokainen. Tämä jo senkin takia, että miehiä on suunnittelijoissa paljon naisia enemmän ja tavallisestihan kaikkien alojen huiput ovat pääasiassa miehiä. 

Naisen pitää samoissa töissä tehdä viisi kertaa enemmän kuin miehen. Miettikää vaikka politiikkaa, Jäätteenmäki yksi faksi ja Sipilän sisäpiiritörkeyksiä painetaan villaisella yksi toisensa jälkeen. Jos Sipilä olis nainen ja samat jutut, olisi erottettu jo aikoja sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kasin tyttö, en jaksanut lukea peruskoulussa mitään, pääsin kuitenkin yliopistoon vanhempana, koska oppimiskyvyssä ei ollut ongelmia ja olin saanut taitoihini nähden liian huonoja numeroita ( en hymyillyt, en mielistellyt, en viitannut). Päädyin matalapalkka-alalle silti, ylikoulutettuna työssäni.

Mieheni taas on  koulussa luokalle jäänyt kutosen poika, joka heräsi koulunkäyntiin vasta  lukion jälkeen ja päätyi tohtoritutkinnon kautta ihan hyvään asemaan.  Kummasti se vain näin tuntuu menevän.

Mutta päädyit yliopistoon kuten miehesikin, tuo jatko on kyllä ollut ihan omista kyvyistäsi kiinni. Miksi sinä et tehnyt väitöskirjaa? Miksi tyydyit matalapalkka-alalle? Tuntuu kuin kaikki olisi aina systeemin vika: tyttöjen menestys peruskoulussa ja lukiossa ja menestymättömyys myöhemmin. Olisiko myös kiinni omista valinnoista? t menestynyt nainen.483

Tottakai on itsestä kiinni. Siis taitoni ja älykkyyteni riittävät, mutta muut ei. Kärsin huijarisyndroomasta ja minun pitää aina suorittaa paljon enemmän kuin muut, jotta koen, että voisin olla edes samalla tasolla muiden kanssa. Ja tämä on monella naisella minun lisäkseni. En tiedä mistä tämä johtuu, minulla ei ole esim. mitään mielenterveysongelmia tai muita isoja ongelmia. En vain usko itseeni ja pidän itseäni mitättömänä.

Isät ja äidit kannustaa poikia olemaan rohkeampia. Heitä ei kasvateta pelkäämään epäonnistumista. Tämä on hirveä vääryys tyttöjä kohtaan. Eli nyt äidit sanokaa myös miehillenne että nimenomaan tyttöjä pitää rohkaista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kasin tyttö, en jaksanut lukea peruskoulussa mitään, pääsin kuitenkin yliopistoon vanhempana, koska oppimiskyvyssä ei ollut ongelmia ja olin saanut taitoihini nähden liian huonoja numeroita ( en hymyillyt, en mielistellyt, en viitannut). Päädyin matalapalkka-alalle silti, ylikoulutettuna työssäni.

Mieheni taas on  koulussa luokalle jäänyt kutosen poika, joka heräsi koulunkäyntiin vasta  lukion jälkeen ja päätyi tohtoritutkinnon kautta ihan hyvään asemaan.  Kummasti se vain näin tuntuu menevän.

Mutta päädyit yliopistoon kuten miehesikin, tuo jatko on kyllä ollut ihan omista kyvyistäsi kiinni. Miksi sinä et tehnyt väitöskirjaa? Miksi tyydyit matalapalkka-alalle? Tuntuu kuin kaikki olisi aina systeemin vika: tyttöjen menestys peruskoulussa ja lukiossa ja menestymättömyys myöhemmin. Olisiko myös kiinni omista valinnoista? t menestynyt nainen.483

Tottakai on itsestä kiinni. Siis taitoni ja älykkyyteni riittävät, mutta muut ei. Kärsin huijarisyndroomasta ja minun pitää aina suorittaa paljon enemmän kuin muut, jotta koen, että voisin olla edes samalla tasolla muiden kanssa. Ja tämä on monella naisella minun lisäkseni. En tiedä mistä tämä johtuu, minulla ei ole esim. mitään mielenterveysongelmia tai muita isoja ongelmia. En vain usko itseeni ja pidän itseäni mitättömänä.

Oletko nyt muistanut kehua omia tyttäriäsi vai katsovatko he mallin kotoaan: isi tekee uraa, äiti alisuoriutuu työelämässä ja pätee kotona? Näinhän se monesti menee, naisille muodostuu sitten siitä kodin puhtaudesta ja lasten vaatetuksesta se elämän sisältö?

Itse kun olen näitä "ysin ja kympin tyttöjä" kattelut niin he opettelevat koealueen ulkoa, mutta eivät oikeastaan ymmärrä sitä ja kokeen jälkeen unohtavat. "kasin pojat" ymmärtävät yleensä.

EN yleistä

Vierailija kirjoitti:

Itse kun olen näitä "ysin ja kympin tyttöjä" kattelut niin he opettelevat koealueen ulkoa, mutta eivät oikeastaan ymmärrä sitä ja kokeen jälkeen unohtavat. "kasin pojat" ymmärtävät yleensä.

EN yleistä

Huomaa, ettet sinä ymmärrä asiasta mitään.

T. Kympin tyttö joka osaa ymmärtää lukemansa (paremmin kuin 8 pojat, siksi en olekaan 8 tyttö)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun olen näitä "ysin ja kympin tyttöjä" kattelut niin he opettelevat koealueen ulkoa, mutta eivät oikeastaan ymmärrä sitä ja kokeen jälkeen unohtavat. "kasin pojat" ymmärtävät yleensä.

EN yleistä

Huomaa, ettet sinä ymmärrä asiasta mitään.

T. Kympin tyttö joka osaa ymmärtää lukemansa (paremmin kuin 8 pojat, siksi en olekaan 8 tyttö)

>Kympin tyttö

>"osaa ymmärtää"

Valitse toinen.

Ei saisi tietenkään yleistää.

Tosin omaankin tuttavapiiriin kuuluu pari usean ällän naispuolista ylioppilasta, joita ei yhtään kiinnostanut lähteä jatko-opiskelemaan. Toinen (luokkatoveri) on kotiäitinä ja toinen (serkkuni) kävi ammattikoulun, jonka jälkeen duunarihommia. Serkkuni sanoi syyksi, että väsyi lukiossa pingottamisesta niin paljon, että siksi valitsi duunarihommat.

Toisaalta lukioluokkamme kympin pojat pärjänneet tietääkseni ihan hyvin. Nämä molempien naisten elämänkulut tuntuu tulleen kaikille vähän yllätyksenä.

Avoimuus uusille asioille yhdistettynä tunnollisuuteen vievät useammin menestykseen kuin pelkkä älykkyys.

Joo, se on aika erikoista, että kympin pojat useimmiten pärjäävät hyvin myös aikuisena. Heille ei tapahdu tuota "laskua"  alkuun nähden.  Yleensä ainut este on sitten vaikeat mt-ongelmat , skitsorenia yms . Kympin tytöillä taas into useammin lopahtaa lukiomenestykseen,  ei tietenkään ollenkaan kaikilla. Se on kyllä jännä juttu.  Itse työskentelen terv.huollossa ja jonkun verran näihin törmännyt, mikään asiantuntija en ole. Sellainen tunne on myös omilta kouluajoilta, että pojissa oli  muutamia sellaisia oikeasti fiksuja, jotka menestyivät hyvin, menestys jatkui aikuisenakin. Tytöissä oli enemmän  ns. hyviä oppilaita ja ns. perinteisiä hikipinkoja. Suurin osa heistäkään ei päässyt yliopistoon. Ehkä pojissa on vähemmän näitä hikipinko-tyyppejä sitten lapsena. Ne, jotka pärjää, oppivat helposti ja vaivatta. Tytöt saattavat saada hyviä numeroita , koska haluavat miellyttää opettajia ja vanhempiaan enemmän ja tekevät tunnollisesti tehtäviä. Äly taas ei ollenkaan välttämättä ole sen parempi kuin keskiverto-oppilailla, mutta muut piirteet ruokkivat koulumenestystä lapsena.

Työelämä suosii voimakkaasti miehiä. Rekrytoija ottaa mieluummin vähemmän pätevän miehen kuin pätevän naisen.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyyden suurin ansa on se, että koulussa huomaa, ettei hyvien numeroiden eteen oikein tarvitse tehdä mitään. Sitten kun on kymmenisen vuotta totuttanut itseään siihen, ettei elämässä oikeasti tarvitse yrittää, voi työ- ja seurusteluelämään siirryttyä olla erittäin vaikeaa muuttaa itsessään tätä jo opittua mallia.

Otos on toki pieni, mutta omien havaintojeni perusteella ysin poikana, jonka ÄO on 131, kympin tytöt eivät enimmäkseen ole erityisen älykkäitä. Huomasin koulussa viihtyväni paremmin ysin poikien kanssa ihan jo siksi, että ysin tytöillä ei ollut erityisen mielenkiintoisia keskusteluja silloin kun asia ei liittynyt kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai pojat suuntautuu enemmän "rahakkaimmille aloille". Vai johtuuko se vain siitä, että tytöt saa enemmän mielistelyllä ja kiltteydellä numeroita peruskoulussa. Pojat ovat yhtä fiksuja mutta saavat huonompia numeroita. Kummallista, että tämä sama linjaus on ollut aina havaittavissa.

Koska lasikatto. Miehet valitsee miehiä jne. Nainen joutuu muuttumaan "kovaksi jätkäksi" jos mielii huipulle eikä monestakaan kiltistä kympin tytöstä siihen ole.

Vierailija kirjoitti:

Joo, se on aika erikoista, että kympin pojat useimmiten pärjäävät hyvin myös aikuisena. Heille ei tapahdu tuota "laskua"  alkuun nähden.  Yleensä ainut este on sitten vaikeat mt-ongelmat , skitsorenia yms . Kympin tytöillä taas into useammin lopahtaa lukiomenestykseen,  ei tietenkään ollenkaan kaikilla. Se on kyllä jännä juttu.  Itse työskentelen terv.huollossa ja jonkun verran näihin törmännyt, mikään asiantuntija en ole. Sellainen tunne on myös omilta kouluajoilta, että pojissa oli  muutamia sellaisia oikeasti fiksuja, jotka menestyivät hyvin, menestys jatkui aikuisenakin. Tytöissä oli enemmän  ns. hyviä oppilaita ja ns. perinteisiä hikipinkoja. Suurin osa heistäkään ei päässyt yliopistoon. Ehkä pojissa on vähemmän näitä hikipinko-tyyppejä sitten lapsena. Ne, jotka pärjää, oppivat helposti ja vaivatta. Tytöt saattavat saada hyviä numeroita , koska haluavat miellyttää opettajia ja vanhempiaan enemmän ja tekevät tunnollisesti tehtäviä. Äly taas ei ollenkaan välttämättä ole sen parempi kuin keskiverto-oppilailla, mutta muut piirteet ruokkivat koulumenestystä lapsena.

Ehkä tuon kympin tytön syndrooman aiheuttaa juuri nuo miellyttäjät, jotka tekevät hirveästi töitä koulun eteen tai muuten vaan haluavat opetella asioita ilman suurempaa hinkua soveltamiseen. Itsekin muistan yhden kurssikaverin yliopistosta, kympin tytön, joka sanoi pitäneensä enemmän lukiosta jossa sai opetella asioita ulkoa, ei pitänyt yliopiston vaateista tiedon prosessoimisesta. Nuo ulkoaopettelijat tosiaan eivät johtopaikoille hakeutuneet, naisissakin ne älykkäät,  kouluun "luovemmin" suhtautuneet ovat pärjänneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai pojat suuntautuu enemmän "rahakkaimmille aloille". Vai johtuuko se vain siitä, että tytöt saa enemmän mielistelyllä ja kiltteydellä numeroita peruskoulussa. Pojat ovat yhtä fiksuja mutta saavat huonompia numeroita. Kummallista, että tämä sama linjaus on ollut aina havaittavissa.

Koska lasikatto. Miehet valitsee miehiä jne. Nainen joutuu muuttumaan "kovaksi jätkäksi" jos mielii huipulle eikä monestakaan kiltistä kympin tytöstä siihen ole.

Koska höpöhöpö. Aika harvassa paikassa niitä lasikattoja enää on, enemmän tuo ero miehen ja naisen eurossa on naisista itsestään kiinni. Jos hakeutuu sairaanhoitajaksi, sosiaalityöntekijäksi tai kirjastonhoitajaksi on turha haaveilla rahasta. Halosen Tarjan ikäluokassa lasikatot olivat todellisia, nykyään kyllä Suomessa on turhaa tuota itkeä. Omia valintoja, ja niinkuin tuolla eräs nainen totesi, omaa kehnoa itsetuntoa.