Miksi "kasin pojat" pärjäävät myöhemmin paremmin kuin "ysin ja kympin tytöt"?

Näköjään aloituksen väite otetaan faktana. Itse kympin tyttönä en koskaan mainitse asiasta kenellekään, koska se on lähes haukkumasana. Naisten menestystä vähätellään myös aikuisena, mutta nyt kun pysähdyin asiaa miettimään, niin hyvinhän minä olen menestynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet osaavat mielistellä työelämässä oikeita tyyppejä - ja pääsevät siten etenemään. Sellaisia perseennuolijoita meidänkin työpaikalla näkee (akateeminen/ tekninen/ asiantuntija-ala). Osaamisella ja tuloksilla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että osaa mielistellä pomoa ja muita oikeita tyyppejä. Tosin tähän on onneksi meidänkin työpaikalla tulossa muutos ja tuollaisten läpi aletaan nähdä. Kun ei vain ole tuloksia niin ei ole tuloksia. 

Ja yhtäkkiä, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, homma kääntyikin niin päin, että miehillä on paremmat sosiaaliset taidot. Hyvin te naiset vedätte. :)

Miehet osaavat nuoleskella toisia miehiä paremmin 🙄

Tousaalta kaikki miehet eivät ole yllätys-yllätys samanlaisia, olen törmännyt sekä hommansa osaaviin että niistä ihan pihalla oleviin, jälkimmäisen yhteydessä olen vain miettinyt miten tämä tyyppi on päässyt töihin.

Selitys naisten pärjäämättömyyteen on aina missä tahansa muussa kuin naisessa itsessään. Check.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet osaavat mielistellä työelämässä oikeita tyyppejä - ja pääsevät siten etenemään. Sellaisia perseennuolijoita meidänkin työpaikalla näkee (akateeminen/ tekninen/ asiantuntija-ala). Osaamisella ja tuloksilla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että osaa mielistellä pomoa ja muita oikeita tyyppejä. Tosin tähän on onneksi meidänkin työpaikalla tulossa muutos ja tuollaisten läpi aletaan nähdä. Kun ei vain ole tuloksia niin ei ole tuloksia. 

Ja yhtäkkiä, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, homma kääntyikin niin päin, että miehillä on paremmat sosiaaliset taidot. Hyvin te naiset vedätte. :)

Miehet osaavat nuoleskella toisia miehiä paremmin 🙄

Tousaalta kaikki miehet eivät ole yllätys-yllätys samanlaisia, olen törmännyt sekä hommansa osaaviin että niistä ihan pihalla oleviin, jälkimmäisen yhteydessä olen vain miettinyt miten tämä tyyppi on päässyt töihin.

Luin myös joskus, että esimiehet näkevät helpommin nuoressa miesalaisessa itsensä nuorena ja haluavat auttaa häntä eteenpäin. Nuoren naisalaisen suhteen sama ei tapahdu, nainen nähdään vieraana ja erilaisena helpommin. Tämä on asia, johon naisten on aika vaikea vaikuttaa.

Sama kokemus. Miesprofessorit ovat rennompia ja sosiaalisempia poikien seurassa ja toivottavat heidät tervetulleeksi epävirallisemmin ja sinunkauppoihin. Tyttöjä kohtaan tietty vieraus ja kohtelias muodollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan arvoissa on vinouma miesten hyväksi. Jos nainen yrittää pitää puoliaan, saa hyvin pian huomata, että se kääntyy häntä vastaan -leimataan hankalaksi ja savustetaan ulos.

Miksi naisten väitteet sovinismista ovat lähes aina kuvitteellisia? Mitä näyttöä tuosta väittämästäsi hankalaksi leimaamisesta on? 

Miksei mies tajua, että se, ettei hän ole kokenut syrjintää, johtuu siitä, että hän on mies?

Ei tuo väitetty syrjintä muutu pelkällä hokemalla todeksi, jos mitään näyttöä ei ole asiasta esittää. Ajattelepa itsekin asiaa kriittisesti, jos kriittiseen ajatteluun olet koskaan elämässäsi tutustunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet osaavat mielistellä työelämässä oikeita tyyppejä - ja pääsevät siten etenemään. Sellaisia perseennuolijoita meidänkin työpaikalla näkee (akateeminen/ tekninen/ asiantuntija-ala). Osaamisella ja tuloksilla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että osaa mielistellä pomoa ja muita oikeita tyyppejä. Tosin tähän on onneksi meidänkin työpaikalla tulossa muutos ja tuollaisten läpi aletaan nähdä. Kun ei vain ole tuloksia niin ei ole tuloksia. 

Ja yhtäkkiä, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, homma kääntyikin niin päin, että miehillä on paremmat sosiaaliset taidot. Hyvin te naiset vedätte. :)

Miehet osaavat nuoleskella toisia miehiä paremmin 🙄

Tousaalta kaikki miehet eivät ole yllätys-yllätys samanlaisia, olen törmännyt sekä hommansa osaaviin että niistä ihan pihalla oleviin, jälkimmäisen yhteydessä olen vain miettinyt miten tämä tyyppi on päässyt töihin.

Ei se välttämättä nuoleskelua ole. Mutta samantapainen huumorintaju, samat (työn ulkopuoliset) mielenkiinnon kohteet, sama tyyli viestinnässä. Tuntevat olonsa kotoisaksi toistensa seurassa.

Yliopistossa olin kerran miespuolisen proffan vastaanotolla keskustelemassa tutkielman aiheesta, avoimesta ovesta kurkkaa sisälle miespuolinen opiskelija, jonka kanssa olin ollut samassa proseminaarissa, proffa heti kääntyy hänen puoleensa, heittää "No! Mitä mies?, johon toinen vastaa jotain jotain samanlaista, siirtyvät keskustelemaan keskenään myhäillen ilman sen kummempaa sisältöä, vaikka minäkin siinä olin. Tuskin se opiskelija siinä tarkoituksella nuoleskeli, kunhan ilman muuta katsoi, että hän saa käydä proffaa moikkaamassa ja että tämä on hänestä kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet osaavat mielistellä työelämässä oikeita tyyppejä - ja pääsevät siten etenemään. Sellaisia perseennuolijoita meidänkin työpaikalla näkee (akateeminen/ tekninen/ asiantuntija-ala). Osaamisella ja tuloksilla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että osaa mielistellä pomoa ja muita oikeita tyyppejä. Tosin tähän on onneksi meidänkin työpaikalla tulossa muutos ja tuollaisten läpi aletaan nähdä. Kun ei vain ole tuloksia niin ei ole tuloksia. 

Ja yhtäkkiä, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, homma kääntyikin niin päin, että miehillä on paremmat sosiaaliset taidot. Hyvin te naiset vedätte. :)

Miehet osaavat nuoleskella toisia miehiä paremmin 🙄

Tousaalta kaikki miehet eivät ole yllätys-yllätys samanlaisia, olen törmännyt sekä hommansa osaaviin että niistä ihan pihalla oleviin, jälkimmäisen yhteydessä olen vain miettinyt miten tämä tyyppi on päässyt töihin.

Ei se välttämättä nuoleskelua ole. Mutta samantapainen huumorintaju, samat (työn ulkopuoliset) mielenkiinnon kohteet, sama tyyli viestinnässä. Tuntevat olonsa kotoisaksi toistensa seurassa.

Yliopistossa olin kerran miespuolisen proffan vastaanotolla keskustelemassa tutkielman aiheesta, avoimesta ovesta kurkkaa sisälle miespuolinen opiskelija, jonka kanssa olin ollut samassa proseminaarissa, proffa heti kääntyy hänen puoleensa, heittää "No! Mitä mies?, johon toinen vastaa jotain jotain samanlaista, siirtyvät keskustelemaan keskenään myhäillen ilman sen kummempaa sisältöä, vaikka minäkin siinä olin. Tuskin se opiskelija siinä tarkoituksella nuoleskeli, kunhan ilman muuta katsoi, että hän saa käydä proffaa moikkaamassa ja että tämä on hänestä kiinnostunut.

Samanlainen kokemus minulla. Eivät pahalla, näinhän se menee. Mutta niin kauan kuin proffat ovat enimmäkseen miehiä ja itse miesten kouluttamia, tämähän heille on luontevinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet osaavat mielistellä työelämässä oikeita tyyppejä - ja pääsevät siten etenemään. Sellaisia perseennuolijoita meidänkin työpaikalla näkee (akateeminen/ tekninen/ asiantuntija-ala). Osaamisella ja tuloksilla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että osaa mielistellä pomoa ja muita oikeita tyyppejä. Tosin tähän on onneksi meidänkin työpaikalla tulossa muutos ja tuollaisten läpi aletaan nähdä. Kun ei vain ole tuloksia niin ei ole tuloksia. 

Ja yhtäkkiä, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, homma kääntyikin niin päin, että miehillä on paremmat sosiaaliset taidot. Hyvin te naiset vedätte. :)

Miehet osaavat nuoleskella toisia miehiä paremmin 🙄

Tousaalta kaikki miehet eivät ole yllätys-yllätys samanlaisia, olen törmännyt sekä hommansa osaaviin että niistä ihan pihalla oleviin, jälkimmäisen yhteydessä olen vain miettinyt miten tämä tyyppi on päässyt töihin.

Ei se välttämättä nuoleskelua ole. Mutta samantapainen huumorintaju, samat (työn ulkopuoliset) mielenkiinnon kohteet, sama tyyli viestinnässä. Tuntevat olonsa kotoisaksi toistensa seurassa.

Yliopistossa olin kerran miespuolisen proffan vastaanotolla keskustelemassa tutkielman aiheesta, avoimesta ovesta kurkkaa sisälle miespuolinen opiskelija, jonka kanssa olin ollut samassa proseminaarissa, proffa heti kääntyy hänen puoleensa, heittää "No! Mitä mies?, johon toinen vastaa jotain jotain samanlaista, siirtyvät keskustelemaan keskenään myhäillen ilman sen kummempaa sisältöä, vaikka minäkin siinä olin. Tuskin se opiskelija siinä tarkoituksella nuoleskeli, kunhan ilman muuta katsoi, että hän saa käydä proffaa moikkaamassa ja että tämä on hänestä kiinnostunut.

Samanlainen kokemus minulla. Eivät pahalla, näinhän se menee. Mutta niin kauan kuin proffat ovat enimmäkseen miehiä ja itse miesten kouluttamia, tämähän heille on luontevinta.

Joistain syystä tätä asiaa ei palstalla kuitenkaan millään suostuta myöntämään peruskoulun ja lukion suhteen, joissa enemmistö opettajista on naisia. Vasta yliopistossa herätää ulisemaan, kun proffat ovatkin pääosin miehiä, ja enää ei nautitakaan siitä naisia suosivasta ilmapiiristä. Yliopistossa täytyykin pärjätä omilla ansioillaan.

"Kympin" tyttöjä on satatuhatta joista  muutama sata päätyy  oikikseen ja lääkikseen, loput 99.900 hakee lukemaan akateemisia aloja joissa ei työllisty tai joissa on matala palkka, vuodesta toiseen, vielä 10 ja 20 ja 30 vuoden päästäkin.

"7-8 pojat" taas mene merille ja rakennuksille ja satamiin ja kiinteistö, ravintola, hotelli, auto, kuljetus, korjaus, huolto, varasto, armeija, myynti alalle ja ylenee siellä pikku hiljaa päälliköksi 10, 20, 30 aikana.

Se kympin tyttö päjäisi tuolla ihan hyvin, mutta kun se ei halua olla ja asua 500m kauempana Kiasman kafesta.

Armeija? Pojat joutuu fyysisesti ja henkisesti riepoteltaviksi, kantti vahvistuu. Ei ehkä lannistu niin helposti ja oppii toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä olisi muuten haastattelututkimuksen paikka jollekulle.

Oletko kympin tyttö? Koetko tehneesi töitä vai saitko numerot hymyilemällä nätisti? Oletko introvertti? Romahditko opiskeluaikana? Miten valitsit alasi? Koitko että opinnoissa olit samalla viivalla poikien kanssa? Kuinka suuri osuus professoreistasi oli miehiä? Kuinka suuri osuus heidän assistenteistaan ja tutkimusapulaisiataan oli poikia? Koetko että olit samalla viivalla poikien kanssa työnhaussa? Ylennyksissä?

En ollut kympin tyttö, mutta kirjoitin aikoinaan 6L. Koulussa olin laiska, läksyt jäi tekemättä tai huitaisin välitunnilla, kokeeseen luin nopsasti edellisenä iltana. Numerot olivat varmaan enemmän ala- kuin yläkanttiin. Valitsin luonnontieteet jotka tuohon aikaan oli poikavaltainen opiskeluala. Opiskeluaikana alkoi tulla haastetta, innostuin kun ulkoaluvun lisäksi tuli tiedonkäsittelyä, jäsennystä ja omaehtoista päättelyä. Opettajakunnasta professoreista tuohon aikaan suurin osa oli miehiä, osa hyvinkin sovinistisia jotka peittelemättä suosivat poikia - tytöt olivat heidän mielestään hyviä vain illanviettoihin. Muutamat naisprofessorit tukivat kyllä aktiivisia ja lahjakkaita naisopiskelijoita. Tein tutkinnot, väittelin ja etenin urallani nopeammin kuin monet miehet. Miksi näin? Varmaan nuo roolimallit professoreissa (nais-) olivat tärkeitä. Suurin syy varmaan tuli kuitenkin kotoa: hyvä itsetunto, luottamus omiin lahjoihin, usko, että uran ja perheen voi yhdistää. Ja tuo lähti tosiaan kotoa, omasta äidistä: akateeminen, hyvään asemaan useasta lapsesta huolimatta päässyt. Kotiäidit (vuosikausien kotihoitotukilaiset), jotka uhraatte uranne lastenne vuoksi, miettikää joskus asiaa myös tältä kannalta: millaisen mallin te tyttärillenne annatte, eikö olisi parempi toteuttaa myös omia kunnianhimoja työssä eikä opettaa uhrautuvan naisen mallia?

Miehillä on simppelimpi palkitsemissysteemi päässä: suoritus -> palkkio. Näin edetään työelämässä, että priorisoidaan energia olennaisimpaan, että saadaan haluttu tulos aikaan. Riittää kun laatu on riittävän hyvää. Liian yksinkertaista naisille?

Naiset analysoivat elämäänsä kokonaisuutena enemmän, jolloin se voi johtaa työelämässä downshiftaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

"Kympin" tyttöjä on satatuhatta joista  muutama sata päätyy  oikikseen ja lääkikseen, loput 99.900 hakee lukemaan akateemisia aloja joissa ei työllisty tai joissa on matala palkka, vuodesta toiseen, vielä 10 ja 20 ja 30 vuoden päästäkin.

"7-8 pojat" taas mene merille ja rakennuksille ja satamiin ja kiinteistö, ravintola, hotelli, auto, kuljetus, korjaus, huolto, varasto, armeija, myynti alalle ja ylenee siellä pikku hiljaa päälliköksi 10, 20, 30 aikana.

Se kympin tyttö päjäisi tuolla ihan hyvin, mutta kun se ei halua olla ja asua 500m kauempana Kiasman kafesta.

Nyt pitäisi kai ensin määritellä "pärjääminen" jollain yleispätevällä tasolla. Tietenkään se ei ole mahdollista, koska ihmiset arvostavat ja tavoittelevat elämässä eri asioita. Lainaamassani kommentissa tiivistyy mielestäni naisten ammatillisia valintoja ja kiinnostuksenkohteita vähättelevä asenne.

Itse voin sanoa suoraan arvostavani koulutusta ja oppineisuutta enemmän kuin pelkkää palkkatasoa. Mielestäni pitkälle opiskellut ja alansa työtehtäviin sijoittunut ja niissä menestyvä ihminen on "pärjännyt" paremmin kuin suorittavaa työtä tekevä. En missään nimessä väheksy suorittavaa työtä tekeviä tai vähän koultettuja ihmisiä, mutta en myöskään pidä pelkästään tulotasoa minkäänlaisena mittarina sille, miten ihminen on pärjännyt peruskoulun ja/tai lukion jälkeen. Henkilökohtaisesti laitan koulutuksen palkan edelle menestyksen mittarina, mutta ymmärrän puhuvani vain omasta puolestani-

Monille huonosti palkatuille akateemisille aloille on lisäksi erittäin vaikea päästä opiskelemaan. Esimerkkeinä vaikka ketjussa jo mainittu psykologia tai vaikka sosiaalityö. Nämä alat myös työllistävät hyvin, eivätkä todellakaan ole mitään "huuhaata" tai palstalla yleisesti halveksittua "humanismia". Alat ovat naisvaltaisia ja huonosti palkattuja, mutta arvokkaita ja arvostettavia. 

En myöskään näe mitään halveksittavaa tai väheksyttävää siinä, että ihminen haluaa asua kaupungissa. 

m85 kirjoitti:

Nousee kusi päähän kympin oppilailla? Minähän en myyjäksi lähde tyyliin ja sitten huomataan 10 vuotta myöhemmin ettei ole yhtään kokemusta mistään

Voi teitä. Olin koulussa kympin oppilas, mutta istuin myös jälki-istunnoissa poikien kanssa koska käytökseni oli liian villiä. Olen myös tehnyt töitä myyjänä opiskellessani yliopistossa. Myyjän töistä on ollut muutenkin hyötyä sillä olen osannut mm. myydä osaamistani erittäin kilpaillulla alalla. Olen tehnyt aina helvetisti töitä, myös numeroideni eteen. Enkä ole kusipää. Kaikki menestys on tullut ahkeroimalla. Siksi en koskaan kadehdi menestyneitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Omien kokemusteni mukaan näillä kympin tytöillä näin yleistetysti on todella huono stressin- ja paineensietokyky. Pienetkin epäonnistumiset, vastoinkäymiset ym. saavat itkemään.

Jaa.

Terkuin: Kympin tyttö, stressavassa duunissa, harrastukset karatea ja muuta pikkusievää. En kuulemma itke tarpeeksi miesteni mielestä.

Olen kympin tyttö, ja lasken menestymiseksi myös ihanan lapseni ja lapsenlapseni työurani rinnalla.  :)

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset ottavat numerot tunnollisuudella ja ahkeruudella ja pojat ottavat numerot lähinnä pelkällä älyllä ja nopealla oppimiskyvyllä. Silloin kun ei voi vain opetella asioita ulkoa ja suoltaa samoja asioita paperille, niin ollaankin sormi suussa. 

Olin luokkani nopein oppija. Opet testasi meitä kuinka nopeasti opimme juttuja. Sain aina kaikki ekat palkinnot, oli se sitten makeisia tai kirjoja. Ei ihme, että teitä poikia vituttaa vieläkin, sillä olin myös ahkera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän ole vain yhtä syytä, mutta ainakin yhden syyn opettajana tunnistan. Kympin tyttö pärjää koulumaailmassa todella pitkälle vain lukemalla ja ulkoa opettelemalla. Se, missä raja alkaa tulla vastaan, riippuu ihan tyypistä. Kokeissa ja tenteissä ei kärjistäen tarvitse tehdä muuta kuin antaa oikeita vastauksia opettajan esittämiin kysymyksiin. Joillain tämä riittää läpi lukion, ja jopa yliopistossakin melko pitkälle.

Ongelmia tulee yleensä siinä vaiheessa, kun tiedon perusteella pitäisi rohkeasti tehdä omatoimisia päätöksiä ja tuottaa jotain mihin ei ole oikeaa vastausta. On esimerkiksi suoraviivaista mennä vaikeankin matematiikan syventävän yliopistokurssin jälkeen tenttiin, ja vastata siinä opettajan laatimaan kysymykseen, sillä siihen on olemassa oikea vastaus jonka on voinut opiskella. Hankalampaa  on suunnitella jostakin lukiotasoisesta asiasta omatoimisesti tutkimus jonka tuloksista on jotain hyötyä, sellaiseen kun ei ole opeteltavissa olevaa vastausta.

Kun opettaja olet, niin voinkin kysyä, miksi koulumaailma palkitsee ulkoa osaamisesta, sen sijaan ei tuollaisesta itsenäisestä suunnittelusta, soveltamisesta ja oman projektin toteuttamisesta?

Se, mikä minua harmittaa, on ettei minun aikanani vielä yliopistossakaan kovin paljon painotettu tuollaisia itsenäisiä omaan ajatteluun perustuvia projekteja. Kokeilua, soveltamista ja ajattelun raportointia kirjoittamalla olisi pitänyt olla paljon enemmän, tenttien sijaan. (En minä silti sitä ulkomuistiakaan täysin väheksyisi, kyllä jonkinmoinen selkäytimestä tuleva faktapohja pitää joissakin asioissa olla. Miten esim. opiskelet vieraan kielen, jollet opi keskeistä sanastoa ulkoa?)

Toisaalta en usko, että tyttöjen ja poikien myöhemmän menestyksen erot ihan vain tuosta kiinni ovat. Itse olin enemmän kriittiseen ja omaperäiseen ajatteluun taipuvainen tyttö, ulkoa opettelin vain sen mistä ei muuten selviä, ja vaikka jossakin matematiikan kokeessa tuli miinusta kun en käyttänyt annettua kaavaa vaan tein omalla tavallani (ajatteluni perustellen, toki, mutta ehkä se oli opettajalle liian vaikea ymmärtää). Eipä se silti elämässä eteenpäin ole auttanut; kokemukseni mukaan myötäilijät ja porukkahenkiset pärjäävät parhaiten.

Tähän nyt voisin kyynisesti sanoa että minä en tee opetussuunnitelmaa, minä vain noudatan sitä. Ei koulumaailma palvelekaan nykymuodossaan työelämää mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla.  Tuollaisen projektityyppisen työskentelyn toteuttaminen ja arviointi on myös äärimmäisen hankalaa ja työlästä, ja vielä nykyistä enemmän arvioitsijan näkemyksiin perustuvaa. Ja toisaalta voin vain kuvitella sitä polemiikin määrää jos esimerkiksi lukioihin haettaisiin ysiluokalla tehdyn päättötyön koulukohtaisten opettajien tekemien arviointien perusteella.

Esimerkiksi lukion opetussuunnitelmassa kyllä korostetaan tutkimuksellisuutta ja projektimaisuutta ja blaa blaa blaa, mutta käytännössä nuoret pitää kuitenkin valmentaa ylioppilaskirjoituksiin joissa edelleen vaaditaan juuri niitä kympin tyttöjen ominaisuuksia. Minusta järjestelmä kaipaisi muutosta, mutta siihen vaaditaan isomman laivan kääntämistä.

Enkä missään nimessä sano että tämä on koko totuus, kunhan vain yksi näkökulma asiaan. Ja en tee nyt tästä tyttö-poika -asetelmaa vaan lähinnä tuo kympin oppilas vastaan kasin oppilas. Ja lähinnä siis tarkoitan että on väärä alkuodotus että kympin oppilas olisi kasin oppilasta parempi, koska kymppejä saadaakseen pärjää myös semmoisilla taidoilla millä ei työelämässä ole niin suurta hyötyä (joskaan se ei poissulje niiden olemassaoloa).

Itse olen kasin tyttö, en jaksanut lukea peruskoulussa mitään, pääsin kuitenkin yliopistoon vanhempana, koska oppimiskyvyssä ei ollut ongelmia ja olin saanut taitoihini nähden liian huonoja numeroita ( en hymyillyt, en mielistellyt, en viitannut). Päädyin matalapalkka-alalle silti, ylikoulutettuna työssäni.

Mieheni taas on  koulussa luokalle jäänyt kutosen poika, joka heräsi koulunkäyntiin vasta  lukion jälkeen ja päätyi tohtoritutkinnon kautta ihan hyvään asemaan.  Kummasti se vain näin tuntuu menevän.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kasin tyttö, en jaksanut lukea peruskoulussa mitään, pääsin kuitenkin yliopistoon vanhempana, koska oppimiskyvyssä ei ollut ongelmia ja olin saanut taitoihini nähden liian huonoja numeroita ( en hymyillyt, en mielistellyt, en viitannut). Päädyin matalapalkka-alalle silti, ylikoulutettuna työssäni.

Mieheni taas on  koulussa luokalle jäänyt kutosen poika, joka heräsi koulunkäyntiin vasta  lukion jälkeen ja päätyi tohtoritutkinnon kautta ihan hyvään asemaan.  Kummasti se vain näin tuntuu menevän.

Mutta päädyit yliopistoon kuten miehesikin, tuo jatko on kyllä ollut ihan omista kyvyistäsi kiinni. Miksi sinä et tehnyt väitöskirjaa? Miksi tyydyit matalapalkka-alalle? Tuntuu kuin kaikki olisi aina systeemin vika: tyttöjen menestys peruskoulussa ja lukiossa ja menestymättömyys myöhemmin. Olisiko myös kiinni omista valinnoista? t menestynyt nainen.483

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä olisi muuten haastattelututkimuksen paikka jollekulle.

Oletko kympin tyttö? Koetko tehneesi töitä vai saitko numerot hymyilemällä nätisti? Oletko introvertti? Romahditko opiskeluaikana? Miten valitsit alasi? Koitko että opinnoissa olit samalla viivalla poikien kanssa? Kuinka suuri osuus professoreistasi oli miehiä? Kuinka suuri osuus heidän assistenteistaan ja tutkimusapulaisiataan oli poikia? Koetko että olit samalla viivalla poikien kanssa työnhaussa? Ylennyksissä?

En ollut kympin tyttö, mutta kirjoitin aikoinaan 6L. Koulussa olin laiska, läksyt jäi tekemättä tai huitaisin välitunnilla, kokeeseen luin nopsasti edellisenä iltana. Numerot olivat varmaan enemmän ala- kuin yläkanttiin. Valitsin luonnontieteet jotka tuohon aikaan oli poikavaltainen opiskeluala. Opiskeluaikana alkoi tulla haastetta, innostuin kun ulkoaluvun lisäksi tuli tiedonkäsittelyä, jäsennystä ja omaehtoista päättelyä. Opettajakunnasta professoreista tuohon aikaan suurin osa oli miehiä, osa hyvinkin sovinistisia jotka peittelemättä suosivat poikia - tytöt olivat heidän mielestään hyviä vain illanviettoihin. Muutamat naisprofessorit tukivat kyllä aktiivisia ja lahjakkaita naisopiskelijoita. Tein tutkinnot, väittelin ja etenin urallani nopeammin kuin monet miehet. Miksi näin? Varmaan nuo roolimallit professoreissa (nais-) olivat tärkeitä. Suurin syy varmaan tuli kuitenkin kotoa: hyvä itsetunto, luottamus omiin lahjoihin, usko, että uran ja perheen voi yhdistää. Ja tuo lähti tosiaan kotoa, omasta äidistä: akateeminen, hyvään asemaan useasta lapsesta huolimatta päässyt. Kotiäidit (vuosikausien kotihoitotukilaiset), jotka uhraatte uranne lastenne vuoksi, miettikää joskus asiaa myös tältä kannalta: millaisen mallin te tyttärillenne annatte, eikö olisi parempi toteuttaa myös omia kunnianhimoja työssä eikä opettaa uhrautuvan naisen mallia?

Tämä.