Lue keskustelun säännöt.
Miksi "kasin pojat" pärjäävät myöhemmin paremmin kuin "ysin ja kympin tytöt"?
04.06.2017 |
Tottakai pojat suuntautuu enemmän "rahakkaimmille aloille". Vai johtuuko se vain siitä, että tytöt saa enemmän mielistelyllä ja kiltteydellä numeroita peruskoulussa. Pojat ovat yhtä fiksuja mutta saavat huonompia numeroita. Kummallista, että tämä sama linjaus on ollut aina havaittavissa.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli mielleen se, jota joku muukin kirjoitti.koulussa on helppo lukea ja opetella ulkoa, ja saada kymppi, ja tämä kympin tyttö/poika voi olla myös hyvin tarkka esim yksityiskohdista, eikä osaa lukemaansa soveltaa käytäntöön. Kun taas sillä seiskan oppilaalla on enemmän käytännön järkeä, hän voi olla töissä tarkka, muttei turhantarkka, ongelmanratkaisukyky on työelämässä tärkeämpi ominaisuus kun ulkoaluku, jota toki sitäkin tarvitaan ja työelämässä harvoin on oikita vasauksia, oikea vastaus löytyy tilannekohtaisesti. Käytännön ihmiset saavat muutenkin koulussa huonoja arvosanoja, osittain siksi, että koulu kyllästyttää.
Ihan tiedoksi vaan että ei niitä kymppejä nykykoulussa saa pelkällä ulkoluvulla. Tää on ihmeellinen klisee joka toistuu ja toistuu, mutta on ihan puppua.
Jos on fiksu ja osaa ratkaista ongelmia, ei saa seiskoja.
T. Opettaja
Naisvihan ilmenemistä: tyttöjä vähätellään mennen tullen. Koska saisimme kulttuurin, että myös tyttöjä ja naisia, äitejä ja vaimoja, kannustettaisiin työurilla?
Isäni vuona -41 syntynyt insinööri kannusti tytärtään DI:n uralle, kiitos isä. Mieheni vuonna -65 DI oli lapsen kanssa 6 kk kun minä menin töihin lapsen ollessa 1v8kk.
Minulla on ilmeisesti ollut onnea, kun olen tavannut lähinnä vain fiksuja miehiä niin työ- kuin siviilielämässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli mielleen se, jota joku muukin kirjoitti.koulussa on helppo lukea ja opetella ulkoa, ja saada kymppi, ja tämä kympin tyttö/poika voi olla myös hyvin tarkka esim yksityiskohdista, eikä osaa lukemaansa soveltaa käytäntöön. Kun taas sillä seiskan oppilaalla on enemmän käytännön järkeä, hän voi olla töissä tarkka, muttei turhantarkka, ongelmanratkaisukyky on työelämässä tärkeämpi ominaisuus kun ulkoaluku, jota toki sitäkin tarvitaan ja työelämässä harvoin on oikita vasauksia, oikea vastaus löytyy tilannekohtaisesti. Käytännön ihmiset saavat muutenkin koulussa huonoja arvosanoja, osittain siksi, että koulu kyllästyttää.
No ei sitä nyt noin voi sanoa että kympin oppilas on sovellukyvytön ulkoa opettelija ja seiskan oppilas luova ongelmanratkaisija. Todennäköisemmin se kympin oppilas osaa soveltaa asioita käytäntöön kuin seiskan oppilas.
Mutta kyllä tuossa varmaan on perää että koulussa opiskellaan enemmän tyttöjä suosivalla tavalla ja valitettavasti ulkoa opettelemalla pärjää ihan liian pitkälle.
Ei nyt unohdeta sitä että tytöt pärjää paremmin koulunkin jälkeen, heikosti koulussa menestyneet pojat ovat todella suuressa syrjääntymisvaarassa.
Muistan elävästi, kun meillä oli koulussa ongelmanratkaisu tehtäviä matematiikan tunnilla. Yksi kympin tyttö SUUTTUI, kun ei keksinyt oikeaa vastausta,( eikä niihin ollut valmista laskukaavaa,) kun minä, seiskan tyttö keksin helposti ratkaisut, hän ei.
Samainen kympin tyttö räjähtu kerran, kun ei tiennyt vastausta fysiikan tunnilla, väitti että opettaja on tehnyt epäreilun kysymyksen johon vain pojat tietävät vastauksen, eikä asia ole edes tärkeä tietä. sanoin tietäväni vastauksen vaikka olen tyttö, ja kyseinen sähköön liittyvä asia on kyllä ihan tärkeä, myt aikuisena huomautettuna.
Jäi kokemus, että kympin tytöt ei voi sietää, jos jokuu muu tietää jotain ja heidän on vaikea luettua tekstiä soveltaa käytännössä ohjeiksi, ja joka asiaan olisi oltava oikea vastaus jotta selviää, kuka oli oikeassa. Näinhän ei elämässä ole. Kympin tytöt on muuten niitä joukon ulkopuolelle sulkijoita, ja opettajaa mielusteleviä. Saatiin kokeesta sama numero kympin tytön kanssa, todistukseen mä sain 7 tai 8 ja se 10. Vain koska kehui opettajaa kasvotusten ja haukkui selän takana.
Kaikki kympin tytöt ei ehkä tuommoisia ole, mutta näin oli meidän luokalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai ysin tytötkin haukutaan palstalla. Me olemme pärjänneet hyvin, meistä tuli juristeja ja lääkäreitä. Toisin kuin seiskan pojista.
Oikis ja lääkis ovatkin ehkä helpoimpia tapoja pärjätä melko hyvin pelkän koulutuksen avulla. Muut alat kuten kaupallinen ja tekninen ovat paljon hankalampia aloja menestyä pelkällä koulutuksella. Naisia on erittäin vähän esim. yritysten liiketoimintojen vetovastuissa (siksi myös toimareina on vähän naisia, koska toimareiksi tullaan nimenomaan liiketoimintojen vetäjien paikoilta), hr-toiminnoissa ja viestinnässä naisia on kyllä paljon.
Naisille lapset ja perhe on uraeste (miehille etu). Jos nainen erehtyy tekemään lapsia, niin aika harva pystyy samaan aikana uran kehittämään. Vastuu lapsista ja perheestä ei jakaudu tasaisisesti. Naiselle tulee myös katkoja työhistoriaan; lapsentekohalukuuus estää uralla etenemistä.
Raadollinen totuus.
Mikä ihmeen raadollinen. Jos mies olisi 10 vuotta surffaamassa, niin ei hänenkään ura kehittyisi yhtään eteenpäin, eikä siinä ole mitään raadollista, vaan elämänvalinta.
Kyllä se on erittän raadollista nuorille lapsettomille naisille, joita epäilllään siitä, että alkavat heti tehdä lapsia jos saavat työpaikan, eli ei oteta. Urakehitys tyssää alkuunsa. Ainuttakaan 27-vuotiasta miestä ei jätetä ottamatta työsuhteeseen siksi, että arvellaan hänen perustavan perheen seuraavien 5-6 vuoden aikana.
Ei ole elämänvalinta syntyä naiseksi.Jos jää kotiäidiksi, se on.
Kyllä meillä on paljon töissä tuon ikäisiä naisia. Et kai vain keksinyt tätä omasta päästäsi?
Trollausta ja vähättelyä vastauksena naisen kommenttiin mieheltä sen sijaan, että asiallinen keskustelulijan jatkuisi.
Vierailija kirjoitti:
Kympit tytöt saavat numeronsa kyllä ihan lahjakkuutensa avulla, törkeää vetää mukaan mitään kiltteys- ja mielistelyaspektia arvosanoihin. Sille nyt ei voi mitään, että työelämä arvostaa a) miessukupuolta ja b) verkostoitumista. Kympin tyttöjen kannattaa lukea lääkäreiksi ja opettajiksi, koska niissä ammateissa merkitsevät osaaminen, ei sukupuoli. Kaikki muu työelämä on pelaamista ja taktikointia, jossa ne kasin pojat ilmeisesti ovat parempia. Osaamisella ei aina taida olla niin väliä.
Tämä ei vaan ole totta. Koulumaailma arvostaa kiltteyttä ja "lammasmaisuutta", eli sitä, että oppilas uskoo mitä opettaja sanoo, eikä ole millään lailla hankala. Ja tytöt nyt vaan lähtökohtaisesti täyttävät nämä normit helpommin kuin pojat.
Kiltit pojat kyllä pärjäävät siinä missä kiltit tytötkin, mutta ns. hankalat oppilaat saavat huonompia numeroita oppaineista, vaikka osaaminen ja aktiivisuus olisi aivan samalla tasolla kuin kilteilläkin.
Tähän myös perustuu se, miksi menestys kouluajan jälkeen ei ole niin ennustettavissa, koska moni sellainen ominaisuus, jolla työelämässä menestyy on koulumaailmassa opettajille punainen vaate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ammattifeministeille mukavan elannon tuova patriarkaatti-salaliittoteoria.
Ja ennen kaikkea se, että tytöt ja naiset ovat tosiasiassa pilalle hemmoteltuja prinsessoja kaikkialla länsimaissa. Prinsessa on tottunut pienestä pitäen erityiskohteluun. Ei tarvitse ponnistella. Itku tulee, kun ei saaakaan sitä mitä haluaa.
Pojat oppivat jo pienestä pitäen, että heidän tulee taistella yhteiskunnassa, jopa henkensä uhraten yhteisön hyväksi. Karut olosuhteet hiovat timantit.
Ulkoa asiat opettelevat kympin tytöt eivät ole enää vuosiin pärjänneet nykyajan yläkoulussa. Kokeissa ja tunneilla tehdään todella paljon soveltavia tehtäviä, joissa pärjätään puhtaasti älyllä. Näissä tehtävissä pärjäävät ne, jotka ovat viitsineet opetella ymmärtämään mistä ilmiöissä on kyse. Näistä tytöistä ja pojista tulee niitä tulevaisuuden lääkäreitä ja insinöörejä.
Te monet kommentoijat elätte menneessä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä (riehuva ja tappeleva poika) ja kaveri (kiltti ja kohtelias tyttö) saatiin kokeista lähes aina likimain samoja numeroita. Kuitenkin päättötokarissa sillä oli mua kaksi numeroa parempi keskiarvo. Aika huono osaamisen mittari kieltämättä
Tämäpä juuri tämä.
Itse olen ollut ADHD-tyttö, eli ihan alinta kastia, kun riehuin ja olin vielä tyttö, hyvänen aika. Todellakin rankaistiin kaikesta arvosanoissa, siis jopa käsityönumerossa! Olin kuitenkin ehdottomasti luokan taitavin ja tuottelian, en vain ymmärtänyt miksi sitä sukkaa olisi pitänyt kutoa hiljaa, eikä olisi saanut jutella kavereiden kanssa. Mulla se numero oli 7, luokan kilteimmällä ( ja käsitöissä aivan surkealla) 10.
Ja edelleen tämä sama jatkuu. Vaikka lapsi olisi tunneilla aktiivinen, tekisi läksyt, saisi kokeista hyvät numerot, mutta on vilkas ja äänekäs, niin nuo kaksi viimeistä asiaa laskee aivan varmasti numeroa. Mikä on ihan sietämättömän epäreilua, koska yhtään sen vähempää on vilkas omaa tempperamenttiaan valinnut kuin ujokaan. Ja yhtä vähän vilkas voi tahdonvoimalla muuttua rauhalliseksi, kuin ujo ulospäinsuuntautuneeksi ja reippaaksi puhujaksi.
Olisi kiva kuulla nyt niitä todisteluja, miten tämä ei muka ole totta?
Kun valitettavasti opettajat eivät pysty erottamaan lapsen käytöstä lapsen osaamisesta, vielä nykyäänkään.
Koska miehet pääsee helpommin ilman koulutustakin hyvin palkattuihin töihin. Munan mitalla palkkaa mitättömistä hommmista kuten rekan ajamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai ysin tytötkin haukutaan palstalla. Me olemme pärjänneet hyvin, meistä tuli juristeja ja lääkäreitä. Toisin kuin seiskan pojista.
Oikis ja lääkis ovatkin ehkä helpoimpia tapoja pärjätä melko hyvin pelkän koulutuksen avulla. Muut alat kuten kaupallinen ja tekninen ovat paljon hankalampia aloja menestyä pelkällä koulutuksella. Naisia on erittäin vähän esim. yritysten liiketoimintojen vetovastuissa (siksi myös toimareina on vähän naisia, koska toimareiksi tullaan nimenomaan liiketoimintojen vetäjien paikoilta), hr-toiminnoissa ja viestinnässä naisia on kyllä paljon.
Naisille lapset ja perhe on uraeste (miehille etu). Jos nainen erehtyy tekemään lapsia, niin aika harva pystyy samaan aikana uran kehittämään. Vastuu lapsista ja perheestä ei jakaudu tasaisisesti. Naiselle tulee myös katkoja työhistoriaan; lapsentekohalukuuus estää uralla etenemistä.
Raadollinen totuus.
Mikä ihmeen raadollinen. Jos mies olisi 10 vuotta surffaamassa, niin ei hänenkään ura kehittyisi yhtään eteenpäin, eikä siinä ole mitään raadollista, vaan elämänvalinta.
Kyllä se on erittän raadollista nuorille lapsettomille naisille, joita epäilllään siitä, että alkavat heti tehdä lapsia jos saavat työpaikan, eli ei oteta. Urakehitys tyssää alkuunsa. Ainuttakaan 27-vuotiasta miestä ei jätetä ottamatta työsuhteeseen siksi, että arvellaan hänen perustavan perheen seuraavien 5-6 vuoden aikana.
Ei ole elämänvalinta syntyä naiseksi.Jos jää kotiäidiksi, se on.
Meillä on miesvaltainen työpaikka ja kyllä se on ihan yleisesti tiedossa että kun otetaan uusi nuori kaveri töihin, niin muutaman vuoden kuluttua hän on isyysvapaalla ja alkaa tulla lasten sairauspoissaoloja. Mutta sellaista se vaan on. Isätkin hoitaa nykyisin lapsiaan.
Sukupuolikysymysten sijaan pitäisi saada kakki vanhemmuuskulut suoraan verovaroista korvattavaksi, etteivät ne rasittaisi lasten vanhempien työnantajia.
Osan eroista selittää varmaan ihan se, että jollain lukion saati peruskoulun päättötodistuksella ei ole hittojakaan merkitystä myöhemmin. Väitän, että useimpien kohdalla se ei edes ennusta menestystä myöhemmissä opinnoissa. Puhumattakaan siis siitä, miten eri tavalla työelämä kohtelee miehiä ja naisia ihan tutkimustenkin mukaan.
Ihan sukupuolesta riippumatta, jos on vähän matikkapäätä, kielipäätä, elämässä ei ole häiriötekijöitä kuten vaikeita kotioloja, kiusaamista jne, ei ole oppimista haittaavia sairauksia (adhd, oppimisen ongelmia, mielenterveysongelmia) niin peruskoulussa ja lukiossa menestyminen on helppoa. Lukiossa pitkä matematiikka ja pitkä fysiikka vaativat jo vähän enemmän panostusta, mutta muuten on ihan mahdollista olla se kympin/ysin tyttö tai poika. Tiedän koska olin itse niitä. Tällainen tyyppi, joka kuitenkin selviää kaikesta helpolla ja saa hyviä numeroita sen kummemmin panostamatta, ei kuitenkaan välttämättä koskaan opi oikeasti opiskelemaan. Se on karu herätys yliopistossa, kun se minimipanostus tuokin ykkösen eikä ysiä. Ysit ja kympit peruskoulussa ja lukiossa ei välttämättä kerro yhtään mitään ahkeruudesta, lahjakkuudesta tai älykkyydestä. Monien kiinnostus opintoihin herää myös vasta koreakoulussa kun pääsee todella tekemään sitä, mikä oikeasti kiinnostaa ja teini-iän myrskyt on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai ysin tytötkin haukutaan palstalla. Me olemme pärjänneet hyvin, meistä tuli juristeja ja lääkäreitä. Toisin kuin seiskan pojista.
Oikis ja lääkis ovatkin ehkä helpoimpia tapoja pärjätä melko hyvin pelkän koulutuksen avulla. Muut alat kuten kaupallinen ja tekninen ovat paljon hankalampia aloja menestyä pelkällä koulutuksella. Naisia on erittäin vähän esim. yritysten liiketoimintojen vetovastuissa (siksi myös toimareina on vähän naisia, koska toimareiksi tullaan nimenomaan liiketoimintojen vetäjien paikoilta), hr-toiminnoissa ja viestinnässä naisia on kyllä paljon.
Naisille lapset ja perhe on uraeste (miehille etu). Jos nainen erehtyy tekemään lapsia, niin aika harva pystyy samaan aikana uran kehittämään. Vastuu lapsista ja perheestä ei jakaudu tasaisisesti. Naiselle tulee myös katkoja työhistoriaan; lapsentekohalukuuus estää uralla etenemistä.
Raadollinen totuus.
Mikä ihmeen raadollinen. Jos mies olisi 10 vuotta surffaamassa, niin ei hänenkään ura kehittyisi yhtään eteenpäin, eikä siinä ole mitään raadollista, vaan elämänvalinta.
Kyllä se on erittän raadollista nuorille lapsettomille naisille, joita epäilllään siitä, että alkavat heti tehdä lapsia jos saavat työpaikan, eli ei oteta. Urakehitys tyssää alkuunsa. Ainuttakaan 27-vuotiasta miestä ei jätetä ottamatta työsuhteeseen siksi, että arvellaan hänen perustavan perheen seuraavien 5-6 vuoden aikana.
Ei ole elämänvalinta syntyä naiseksi.Jos jää kotiäidiksi, se on.
Kyllä meillä on paljon töissä tuon ikäisiä naisia. Et kai vain keksinyt tätä omasta päästäsi?
Trollausta ja vähättelyä vastauksena naisen kommenttiin mieheltä sen sijaan, että asiallinen keskustelulijan jatkuisi.
Miten totuus voi olla trollausta? Meillä on paljon juuri tuon ikäisiä naisia töissä, joita ei kuulemma palkata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli mielleen se, jota joku muukin kirjoitti.koulussa on helppo lukea ja opetella ulkoa, ja saada kymppi, ja tämä kympin tyttö/poika voi olla myös hyvin tarkka esim yksityiskohdista, eikä osaa lukemaansa soveltaa käytäntöön. Kun taas sillä seiskan oppilaalla on enemmän käytännön järkeä, hän voi olla töissä tarkka, muttei turhantarkka, ongelmanratkaisukyky on työelämässä tärkeämpi ominaisuus kun ulkoaluku, jota toki sitäkin tarvitaan ja työelämässä harvoin on oikita vasauksia, oikea vastaus löytyy tilannekohtaisesti. Käytännön ihmiset saavat muutenkin koulussa huonoja arvosanoja, osittain siksi, että koulu kyllästyttää.
No ei sitä nyt noin voi sanoa että kympin oppilas on sovellukyvytön ulkoa opettelija ja seiskan op5pilas luova ongelmanratkaisija. Todennäköisemmin se kympin oppilas osaa soveltaa asioita käytäntöön kuin seiskan oppilas.
Mutta kyllä tuossa varmaan on perää että koulussa opiskellaan enemmän tyttöjä suosivalla tavalla ja valitettavasti ulkoa opettelemalla pärjää ihan liian pitkälle.
Ei nyt unohdeta sitä että tytöt pärjää paremmin koulunkin jälkeen, heikosti koulussa menestyneet pojat ovat todella suuressa syrjääntymisvaarassa.
Kaikki koulut ja opiskelu on tehty poikia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi muuten haastattelututkimuksen paikka jollekulle.
Oletko kympin tyttö? Koetko tehneesi töitä vai saitko numerot hymyilemällä nätisti? Oletko introvertti? Romahditko opiskeluaikana? Miten valitsit alasi? Koitko että opinnoissa olit samalla viivalla poikien kanssa? Kuinka suuri osuus professoreistasi oli miehiä? Kuinka suuri osuus heidän assistenteistaan ja tutkimusapulaisiataan oli poikia? Koetko että olit samalla viivalla poikien kanssa työnhaussa? Ylennyksissä?
Olen ysin tyttö. Tein töitä. Olen intro/ekstrovertin sekoitus. Opiskeluaikana huomasin että olin oppinut liian helpolla lukiossa, joudun opettelemaan pänttäämisen. En romahtanut. Pidin matemaattisisra aineista, luin DI:ksi. Olin samalla viivalla poikien kanssa. DI työn valvoja oli naisprofessori. Olen saanut ne työpaikat, joita olen hakenut, hakijoina on ollut myös miehiä. Kurssikavereistani lähes kaikki tytöt lähtivät teollisuuteen töihin, yliopistolle ei jäänyt kukaan töihin. Pojista osa jäi assistenteiksi ja tohtorikoulutusohjelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Koska miehet pääsee helpommin ilman koulutustakin hyvin palkattuihin töihin. Munan mitalla palkkaa mitättömistä hommmista kuten rekan ajamisesta.
Onhan näitä naisrekkakuskejakin nähty. Tulevat pyytämään apua kun eivät saa laitojen jäykkiä lukkoja itse kiinni.
Nyt on kyllä järkyttävän ikävä keskustelu. "Kympin tyttöjen" lahjakkuus, ahkeruus ja kunnianhimo lytätään täysin ja sitten tekopyhästi ihmetellään, miksi tytöt eivät pärjää.
Olen itse syntynyyt jo 70-luvulla, ja hyvin koulussa pärjänneet luokkatoverini ovat sijoittuneet menestyneesti työelämään. Jotkut tutkijoiksi, jotkut opettajiksi tai lääkäreiksi, osa tekniselle alalle, osa auttamis- ja ihmissuhdetyöhön. Itsekin olin hyvä oppilas, ysin ja kympin tyttö, ja minusta tuli psykologi.
Jos asenneilmapiiri on tällainen, ei ihme että tytöt eivät pärjää. Opettajatkin avoimesti leimaavat koulussa menestyvät tytöt mielistelijöiksi tai ulkoa opettelijoiksi. En tiedä ovatko ajat muuttuneet, mutta onneksi omina kouluaikoinani menestyviä tyttöjä tunnuttiin pitävän ihan vaan fiksuina.
Vierailija kirjoitti:
Muistan elävästi, kun meillä oli koulussa ongelmanratkaisu tehtäviä matematiikan tunnilla. Yksi kympin tyttö SUUTTUI, kun ei keksinyt oikeaa vastausta,( eikä niihin ollut valmista laskukaavaa,) kun minä, seiskan tyttö keksin helposti ratkaisut, hän ei.
Samainen kympin tyttö räjähtu kerran, kun ei tiennyt vastausta fysiikan tunnilla, väitti että opettaja on tehnyt epäreilun kysymyksen johon vain pojat tietävät vastauksen, eikä asia ole edes tärkeä tietä. sanoin tietäväni vastauksen vaikka olen tyttö, ja kyseinen sähköön liittyvä asia on kyllä ihan tärkeä, myt aikuisena huomautettuna.
Jäi kokemus, että kympin tytöt ei voi sietää, jos jokuu muu tietää jotain ja heidän on vaikea luettua tekstiä soveltaa käytännössä ohjeiksi, ja joka asiaan olisi oltava oikea vastaus jotta selviää, kuka oli oikeassa. Näinhän ei elämässä ole. Kympin tytöt on muuten niitä joukon ulkopuolelle sulkijoita, ja opettajaa mielusteleviä. Saatiin kokeesta sama numero kympin tytön kanssa, todistukseen mä sain 7 tai 8 ja se 10. Vain koska kehui opettajaa kasvotusten ja haukkui selän takana.
Kaikki kympin tytöt ei ehkä tuommoisia ole, mutta näin oli meidän luokalla.
Älä nyt kaikkia 10 tyttöjä tuomitse, olen törmännyt vastaavan tyyppiseen 10 poikaan, jolla meni hermot työhaastatteluun liittyvissä psykologisissa testeissä, kun piti piirtää ja täydentää tekstejä ja lukusarjoja jne... ei muuten saanut töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä (riehuva ja tappeleva poika) ja kaveri (kiltti ja kohtelias tyttö) saatiin kokeista lähes aina likimain samoja numeroita. Kuitenkin päättötokarissa sillä oli mua kaksi numeroa parempi keskiarvo. Aika huono osaamisen mittari kieltämättä
Tämäpä juuri tämä.
Itse olen ollut ADHD-tyttö, eli ihan alinta kastia, kun riehuin ja olin vielä tyttö, hyvänen aika. Todellakin rankaistiin kaikesta arvosanoissa, siis jopa käsityönumerossa! Olin kuitenkin ehdottomasti luokan taitavin ja tuottelian, en vain ymmärtänyt miksi sitä sukkaa olisi pitänyt kutoa hiljaa, eikä olisi saanut jutella kavereiden kanssa. Mulla se numero oli 7, luokan kilteimmällä ( ja käsitöissä aivan surkealla) 10.
Ja edelleen tämä sama jatkuu. Vaikka lapsi olisi tunneilla aktiivinen, tekisi läksyt, saisi kokeista hyvät numerot, mutta on vilkas ja äänekäs, niin nuo kaksi viimeistä asiaa laskee aivan varmasti numeroa. Mikä on ihan sietämättömän epäreilua, koska yhtään sen vähempää on vilkas omaa tempperamenttiaan valinnut kuin ujokaan. Ja yhtä vähän vilkas voi tahdonvoimalla muuttua rauhalliseksi, kuin ujo ulospäinsuuntautuneeksi ja reippaaksi puhujaksi.
Olisi kiva kuulla nyt niitä todisteluja, miten tämä ei muka ole totta?
Kun valitettavasti opettajat eivät pysty erottamaan lapsen käytöstä lapsen osaamisesta, vielä nykyäänkään.
Näissä jutuissa on vaarallista se, että meilläkin monesti heikoimmat työntekijät kulkevat pää pystyssä luullen olevan niitä parhaimpia, vaikka me johdossa mietimme kuumeisesti, että mitenkähän ne saisi nostettua edes muiden (heikompien) tasolle.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä järkyttävän ikävä keskustelu. "Kympin tyttöjen" lahjakkuus, ahkeruus ja kunnianhimo lytätään täysin ja sitten tekopyhästi ihmetellään, miksi tytöt eivät pärjää.
Olen itse syntynyyt jo 70-luvulla, ja hyvin koulussa pärjänneet luokkatoverini ovat sijoittuneet menestyneesti työelämään. Jotkut tutkijoiksi, jotkut opettajiksi tai lääkäreiksi, osa tekniselle alalle, osa auttamis- ja ihmissuhdetyöhön. Itsekin olin hyvä oppilas, ysin ja kympin tyttö, ja minusta tuli psykologi.
Jos asenneilmapiiri on tällainen, ei ihme että tytöt eivät pärjää. Opettajatkin avoimesti leimaavat koulussa menestyvät tytöt mielistelijöiksi tai ulkoa opettelijoiksi. En tiedä ovatko ajat muuttuneet, mutta onneksi omina kouluaikoinani menestyviä tyttöjä tunnuttiin pitävän ihan vaan fiksuina.
Lapsen opettaja ovat pitäneet lasta fiksuna ja kannustaneet. En tunnista tätä some ympäristön päänauontaa oikeasta elämästä ollenkaan.
Tuon on muuten minulle sanonut useampikin armeijan käynyt mies.
Toisaalta työelämässä voi olla hyväkin, että osaa lusmuilla, mennä yli siitä kohtaa missä aita on matalin, kelpuuttaa aika keskinkertaisen suorituksen itseltään. Eipä tule liikoja stressejä. Ja oppii sopeutumaan kaikenlaiseen järjettömyyteen, huomaa ettei pään aukominen pomolle ole se viisas strategia, vaikka tietäisi asian pomoa paremmin. Eli kyllä armeijassa voi oppia työelämässä pärjäämistä edistäviä taitoja?