HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

Ystävä ei tullut juhliin, koska oli käynyt iäkkäiden vanhempiensa luona 250 km päässä 3 vkoa aiemmin ja oli vielä sopeutumassa takaisin kotiinsa ja asuinpaikkakunnalleen. Minusta on ok sanoa, että ei jaksa tai tarvitsee vaikka omaa rauhaa. Mutta ihan järjettömät tekosyyt tuntuu ikäviltä.

Ootteko koskaan miettineet, miten paljon kaikki viikonlopputapahtumat kuormittaa? Mulla on vaativa työ, ja tarvitsen vähintään joka toisen viikonlopun pelkkää lepoa ilman mitään ennalta sovittuja aikatauluja. Jos olen kieltäytynyt jostain juhlasta/tapahtumasta, mutta ko. hetkenä menenkin sitten terassille istumaan, teen sen siksi, että sattuikin olemaan sen verran virkistäytynyt olo, että jaksoin lähteä ja se tuntui mukavalta ja rentouttavalta. Turha olla nokka solmussa, jos en ole halunnut tulla tietyllä kellonajalla alkaviin juhliin hitusen epämukaviin vaatteisiin pynttäytyneenä ja ennalta sopien, mitä jos en olisikaan jaksanut?

Vuoden viikonlopputapahtumat:

Kaste, rippi, valmistujainen, polttarit, häät, 50v, 60v, 70v, 80v, hautajaiset. Äitienpäivä, isänpäivä, lapsen syntymäpäivä, kummilapsen syntymäpäivä, uusivuosi, pääsiäinen, vappu, juhannus, pikkujoulu, joulu. Luokkakokous, pari hotelliviikonloppua, teatteriesitystä, konserttia, festarit, matkalla oloa, mökkiviikonloppu, mökkitalkoot, pihatalkoot, suursiivous, pikkuremppa... Näillä saa helposti täytettyä vuoden jokaisen viikonlopun, ja jos jotain haluaa karsia, joku sitten pahoittaa taas mielensä kun ei osaööistu vaikka kutsutaan. Jee jee.

Siis pitäisi erikseen joku syy ilmoittaa mikäli ei tule johonkin vapaaehtoiseen tilaisuuteen? Mikä ihmisiä vaivaa?

Miksi ei voi sanoa sitä todellista syytä? Että voimat vähissä ja ei jaksa olla ihmisten keskellä. Ei se haittaisi, mutta typeristä tekosyistä tulee tunne, että valehdellaan ja pidetään toista tyhmänä. Etenkin kun syitä sanotaan silloin kun ei ole edes kysytty.

Minulla on ollut ihan hyviä syitä, kun olen autoton ja ajokortiton ihminen ja kaikenlaisia häitä ja synttäreitä pidetään aina paikoissa, joihin ei pääse julkisilla. Olen kyllä yrittänyt kysellä kyytejä kavereilta, mutta kun aina sitten on auto jo täynnä tai mennään jotain muuta kautta ensin tms.

En oikeasti enää ymmärrä, miksi minut ylipäätään kutsutaan tällaisiin tilaisuuksiin. Kuvitellaanko oikeasti, että otan jostain kymmenien kilometrien päästä taksin johonkin leirikeskukseen? Tuntuu kurjalta.

Perheainaensin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheainaensin kirjoitti:

Onpa mielenkiintoinen keskustelu. Monet sanoo täällä, ettei saapumattomuudelleen tarvitse kertoa syytä, eikä minkään bileillan vuoksi toki tarvikaan, mutta kyllä suurempiin juhliin (häät, ristiäiset, tasakympit, yo, ripari, valmistujaiset jne) tullaan jos juhlakalu on läheinen, eikä oikeasti ole mitään, mikä estää tulemisen. Kyllä perheen, suvun ja läheisten ystävien tärkeät päivät pitää mennä oman laiskuuden, saunailtojen, pyykkivuorojen tms. edelle. Itse loukkaantuisin jos tällaisessa tilanteessa peruutusta tai kutsun "torjumista" ei selitettäisi mitenkään, tai jos se selitettäisiin jollain sellaisella, jonka ajankohtaa voisi hyvin siirtää toiseen kertaan.

Joskus voi olla niin, ettei kertakaikkisesti ole varaa lahjaan. Eikä tällöin ole rahaa oman itsensä juhlakuntoon laittautumiseenkaan. Mutta häpeä omasta rahattomuudesta voi olla niin suuri, että on pakko keksiä jokin typerältä kuulostava tekosyy. Joka siis on typerä kun se on valhetta. Mutta jos ei voi sanoa, että ei vaan ole rahaa. Eikä kantti kestä mennä nuhjunnäköisenä ja ilman tuomista.

On hyvin yleistä, että hyvin toimeentulevat ihmiset eivät kertakaikkisesti voi ymmärtää niitä hankalia tilanteita, joihin varaton voi joutua.

Muistakaa siis kaikki tämä mahdollisuus, jos/kun ihmettelette, miksi joku kummi tai sukulainen ei tule juhliinne ja esittää jonkun epämääräisen syyn. Totuus voi joskus olla kipeä.

Ensinäkin huomauttaisin, että olen itse köyhyysrajan alapuolella elävä henkilö, joka on suuren osan vuodesta työtön terveydellisistä syistä. Tienaan tuet mukaan lukien hädin tuskin viisinumeroisen summan vuodessa. Ystävieni häihin ostin mekon 5€:lla kirpparilta (hieno arvokkaan näköinen mekko), samoin kengät muutamalla eurolla, meikkasin essencen tuotteilla (halvin meikkibrändi) ja hiukset laitoin itse parin kympin kihartimella, joka on palvellut jo useita vuosia. Lookini tuona päivänä maksoi koruineen reilu 10€ ja kovasti kehuttiin. Minulla oli sen verran ylimääräistä, että oli varaa kartuttaa häämatkatiliä muutamalla kympillä, mutta ystäväni olisivat varmasti tyytyneet vähempään, hyviä ja ymmärtäväisiä ystäviä kun ovat.

Eli ei, köyhyys ei voi olla syy, ettei pysty osallistumaan läheisensä juhliin. Ellei ne läheiset ole niin urpoja, että vaatii (kallista) lahjaa. Silloin on vika kutsujissa ja kutsusta kieltäytyminen on täysin ymmärrettävää. Mutta yleisesti kyllä kutsujalle paras lahja on se, että kutsuttu saapuu paikalle. Muuta ei pitäisi vaatia. Ja jos kyse on lapsen synttäreistä ja lapsi odottaa lahjaa, lahjan ei tarvitse olla sen kalliimpi kuin pikkuauto tai saippuakuplapurkki. Eli kyllä se, että oikeuttaa omalla köyhyydellään kutsusta kieltäytymisen, on yleensä vaan viitseliäisyyden tai kekseliäisyyden puutetta. Ellei sitten oikeasti ole nolla euroa tilillä, jolloin suosittelen mielummin kertomaan kutsujalle totuuden kuin keksimään tekosyyn. Huono tekosyy on huomattavasti nolompaa kuin huono rahatilanne. Todennäköisesti kutsuja on hyvin ymmärtäväinen ja pyytää tulemaan ilman lahjaa ja vaikka farkut päällä. Sen verran haluan uskoa ihmisistä hyvää.

Ota nyt se kuitenkin huomioon että kaikki juhlat ei ole ihan naapurissa.

Pienituloinen ihminen joka asuu esim. Helsingissä voi omata ison suvun ja ystäväpiirin vaikka Pohjanmaalla. Tai suku ja kaverit voi olla ympäri Suomea.

Juhlia on paljon ja bensat / junat tulevat todella kalliiksi. Lisäksi voi tarvita majoituksen juhlapaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Perheainaensin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheainaensin kirjoitti:

Onpa mielenkiintoinen keskustelu. Monet sanoo täällä, ettei saapumattomuudelleen tarvitse kertoa syytä, eikä minkään bileillan vuoksi toki tarvikaan, mutta kyllä suurempiin juhliin (häät, ristiäiset, tasakympit, yo, ripari, valmistujaiset jne) tullaan jos juhlakalu on läheinen, eikä oikeasti ole mitään, mikä estää tulemisen. Kyllä perheen, suvun ja läheisten ystävien tärkeät päivät pitää mennä oman laiskuuden, saunailtojen, pyykkivuorojen tms. edelle. Itse loukkaantuisin jos tällaisessa tilanteessa peruutusta tai kutsun "torjumista" ei selitettäisi mitenkään, tai jos se selitettäisiin jollain sellaisella, jonka ajankohtaa voisi hyvin siirtää toiseen kertaan.

Joskus voi olla niin, ettei kertakaikkisesti ole varaa lahjaan. Eikä tällöin ole rahaa oman itsensä juhlakuntoon laittautumiseenkaan. Mutta häpeä omasta rahattomuudesta voi olla niin suuri, että on pakko keksiä jokin typerältä kuulostava tekosyy. Joka siis on typerä kun se on valhetta. Mutta jos ei voi sanoa, että ei vaan ole rahaa. Eikä kantti kestä mennä nuhjunnäköisenä ja ilman tuomista.

On hyvin yleistä, että hyvin toimeentulevat ihmiset eivät kertakaikkisesti voi ymmärtää niitä hankalia tilanteita, joihin varaton voi joutua.

Muistakaa siis kaikki tämä mahdollisuus, jos/kun ihmettelette, miksi joku kummi tai sukulainen ei tule juhliinne ja esittää jonkun epämääräisen syyn. Totuus voi joskus olla kipeä.

Ensinäkin huomauttaisin, että olen itse köyhyysrajan alapuolella elävä henkilö, joka on suuren osan vuodesta työtön terveydellisistä syistä. Tienaan tuet mukaan lukien hädin tuskin viisinumeroisen summan vuodessa. Ystävieni häihin ostin mekon 5€:lla kirpparilta (hieno arvokkaan näköinen mekko), samoin kengät muutamalla eurolla, meikkasin essencen tuotteilla (halvin meikkibrändi) ja hiukset laitoin itse parin kympin kihartimella, joka on palvellut jo useita vuosia. Lookini tuona päivänä maksoi koruineen reilu 10€ ja kovasti kehuttiin. Minulla oli sen verran ylimääräistä, että oli varaa kartuttaa häämatkatiliä muutamalla kympillä, mutta ystäväni olisivat varmasti tyytyneet vähempään, hyviä ja ymmärtäväisiä ystäviä kun ovat.

Eli ei, köyhyys ei voi olla syy, ettei pysty osallistumaan läheisensä juhliin. Ellei ne läheiset ole niin urpoja, että vaatii (kallista) lahjaa. Silloin on vika kutsujissa ja kutsusta kieltäytyminen on täysin ymmärrettävää. Mutta yleisesti kyllä kutsujalle paras lahja on se, että kutsuttu saapuu paikalle. Muuta ei pitäisi vaatia. Ja jos kyse on lapsen synttäreistä ja lapsi odottaa lahjaa, lahjan ei tarvitse olla sen kalliimpi kuin pikkuauto tai saippuakuplapurkki. Eli kyllä se, että oikeuttaa omalla köyhyydellään kutsusta kieltäytymisen, on yleensä vaan viitseliäisyyden tai kekseliäisyyden puutetta. Ellei sitten oikeasti ole nolla euroa tilillä, jolloin suosittelen mielummin kertomaan kutsujalle totuuden kuin keksimään tekosyyn. Huono tekosyy on huomattavasti nolompaa kuin huono rahatilanne. Todennäköisesti kutsuja on hyvin ymmärtäväinen ja pyytää tulemaan ilman lahjaa ja vaikka farkut päällä. Sen verran haluan uskoa ihmisistä hyvää.

Ota nyt se kuitenkin huomioon että kaikki juhlat ei ole ihan naapurissa.

Pienituloinen ihminen joka asuu esim. Helsingissä voi omata ison suvun ja ystäväpiirin vaikka Pohjanmaalla. Tai suku ja kaverit voi olla ympäri Suomea.

Juhlia on paljon ja bensat / junat tulevat todella kalliiksi. Lisäksi voi tarvita majoituksen juhlapaikalla.

Näin juuri. Minultakin onnistuisi vielä vaikka se junamatka toiseen kaupunkiin, mutta en voi maksaa sieltä vielä kymmenien kilometrien taksimatkaa varsinaiselle juhlapaikalle ja sieltä takaisin. Se ei vain käy, vaikka kuinka mielelläni osallistuisin. Kyse näissä syrjäisissä paikoissa pidetyissä juhlissa on tietenkin siitä, että juhlijat haluavat säästää ja ottaa halvemman juhlapaikan kuin siellä heidän kotikaupungissaan olisi tarjolla. No, samalla he säästävät ainakin minut niistä juhlista pois. Win-win?

En kerro syytä ja jos sitä kysytään niin vakiovastaus on että ihan ystävällisesti tiedustelen että mitä **ttua se sulle kuuluu?

En vaan mene, enkä tarvi tai esitä mitään syytä enkä tekosyytä.

Miksi tarvis?

Kaikkien työpaikka-/tyhy/tyky/virkistys-/puuhapäivä-/liikunta-/tapahtuma-/haaste/dinner/syömään -kinkereiden osallistumiset on myös kohdaltani ohi. Ei palkattomia virkistyspäiviä, ei hallituksia, kerhoja, yhdistyksiä, seuroja, porukoita, toimikuntia, messuja eikä tapahtumia.

Ootteko koskaan ajatelleet, että teidän juhlat on vaan yksinkertaisesti liian tylsiä, että jaksaisi vaivautua paikalle? 

Tässä ketjussa on saanut lukea kymmeniä kommentteja siitä, kuinka juhliin ei tarvitse mennä, jos ei vaan huvita. Eikä tarvitse antaa mitään syytä.

Toivoisin kuitenkin, että miettisitte myös sitä juhlakalua. On hankalaa olla ottamatta henkilökohtaisesti sitä, ettei juuri omiin juhliin tulla.

Omat ylioppilasjuhlani olivat erittäin lämpimänä kesäkuun alun viikonloppuna. Todella moni ajatteli tämän ketjun tyyliin, että eihän se näy missään, jos itse menen juhlien sijaan mökille nauttimaan helteestä. Lopulta neljästä tädistäni juhlissa ei ollut yksikään, kaksi kummiani skippasi juhlat, ja useampi perhetuttu loisti poissaolollaan. Ruokaa (mukaan lukien itse leipomani leivonnaiset) jäi suuria määriä yli, kun niiden määrä oli aivan ylimitoitettu, ja lopulta ne jouduttiin heittämään roskikseen.

Keneltäkään en saanut mitään syytä poissaololle, saatikka anteeksipyyntöä. Niistä juhlista jäi oikeasti aika ikävä maku suuhun 18-vuotiaalle, joka oli odottanut tuota ainutlaatuista päivää vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on saanut lukea kymmeniä kommentteja siitä, kuinka juhliin ei tarvitse mennä, jos ei vaan huvita. Eikä tarvitse antaa mitään syytä.

Toivoisin kuitenkin, että miettisitte myös sitä juhlakalua. On hankalaa olla ottamatta henkilökohtaisesti sitä, ettei juuri omiin juhliin tulla.

Omat ylioppilasjuhlani olivat erittäin lämpimänä kesäkuun alun viikonloppuna. Todella moni ajatteli tämän ketjun tyyliin, että eihän se näy missään, jos itse menen juhlien sijaan mökille nauttimaan helteestä. Lopulta neljästä tädistäni juhlissa ei ollut yksikään, kaksi kummiani skippasi juhlat, ja useampi perhetuttu loisti poissaolollaan. Ruokaa (mukaan lukien itse leipomani leivonnaiset) jäi suuria määriä yli, kun niiden määrä oli aivan ylimitoitettu, ja lopulta ne jouduttiin heittämään roskikseen.

Keneltäkään en saanut mitään syytä poissaololle, saatikka anteeksipyyntöä. Niistä juhlista jäi oikeasti aika ikävä maku suuhun 18-vuotiaalle, joka oli odottanut tuota ainutlaatuista päivää vuosia.

Minun äitini hautajaisista jäi tosi moni pois, vaikka oli pyydetty vain pieni porukka lähisukua myös isän puolelta. Nimenomaan isän puolen sukulaiset jäivät tulematta, vaikka isä oli heidät itse halunnut sinne tuekseen.

Olen ajatellut asian niin, että jos olen joskus vielä isän hautajaisia järjestämässä, niin en kutsu hänen omia sukulaisiaan. Jos syytä kysyvät, niin kerron, että ettepä halunneet häntä tavata ja tukea silloin, kun hän oli elossa.

Vierailija kirjoitti:

Perheainaensin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheainaensin kirjoitti:

Onpa mielenkiintoinen keskustelu. Monet sanoo täällä, ettei saapumattomuudelleen tarvitse kertoa syytä, eikä minkään bileillan vuoksi toki tarvikaan, mutta kyllä suurempiin juhliin (häät, ristiäiset, tasakympit, yo, ripari, valmistujaiset jne) tullaan jos juhlakalu on läheinen, eikä oikeasti ole mitään, mikä estää tulemisen. Kyllä perheen, suvun ja läheisten ystävien tärkeät päivät pitää mennä oman laiskuuden, saunailtojen, pyykkivuorojen tms. edelle. Itse loukkaantuisin jos tällaisessa tilanteessa peruutusta tai kutsun "torjumista" ei selitettäisi mitenkään, tai jos se selitettäisiin jollain sellaisella, jonka ajankohtaa voisi hyvin siirtää toiseen kertaan.

Joskus voi olla niin, ettei kertakaikkisesti ole varaa lahjaan. Eikä tällöin ole rahaa oman itsensä juhlakuntoon laittautumiseenkaan. Mutta häpeä omasta rahattomuudesta voi olla niin suuri, että on pakko keksiä jokin typerältä kuulostava tekosyy. Joka siis on typerä kun se on valhetta. Mutta jos ei voi sanoa, että ei vaan ole rahaa. Eikä kantti kestä mennä nuhjunnäköisenä ja ilman tuomista.

On hyvin yleistä, että hyvin toimeentulevat ihmiset eivät kertakaikkisesti voi ymmärtää niitä hankalia tilanteita, joihin varaton voi joutua.

Muistakaa siis kaikki tämä mahdollisuus, jos/kun ihmettelette, miksi joku kummi tai sukulainen ei tule juhliinne ja esittää jonkun epämääräisen syyn. Totuus voi joskus olla kipeä.

Ensinäkin huomauttaisin, että olen itse köyhyysrajan alapuolella elävä henkilö, joka on suuren osan vuodesta työtön terveydellisistä syistä. Tienaan tuet mukaan lukien hädin tuskin viisinumeroisen summan vuodessa. Ystävieni häihin ostin mekon 5€:lla kirpparilta (hieno arvokkaan näköinen mekko), samoin kengät muutamalla eurolla, meikkasin essencen tuotteilla (halvin meikkibrändi) ja hiukset laitoin itse parin kympin kihartimella, joka on palvellut jo useita vuosia. Lookini tuona päivänä maksoi koruineen reilu 10€ ja kovasti kehuttiin. Minulla oli sen verran ylimääräistä, että oli varaa kartuttaa häämatkatiliä muutamalla kympillä, mutta ystäväni olisivat varmasti tyytyneet vähempään, hyviä ja ymmärtäväisiä ystäviä kun ovat.

Eli ei, köyhyys ei voi olla syy, ettei pysty osallistumaan läheisensä juhliin. Ellei ne läheiset ole niin urpoja, että vaatii (kallista) lahjaa. Silloin on vika kutsujissa ja kutsusta kieltäytyminen on täysin ymmärrettävää. Mutta yleisesti kyllä kutsujalle paras lahja on se, että kutsuttu saapuu paikalle. Muuta ei pitäisi vaatia. Ja jos kyse on lapsen synttäreistä ja lapsi odottaa lahjaa, lahjan ei tarvitse olla sen kalliimpi kuin pikkuauto tai saippuakuplapurkki. Eli kyllä se, että oikeuttaa omalla köyhyydellään kutsusta kieltäytymisen, on yleensä vaan viitseliäisyyden tai kekseliäisyyden puutetta. Ellei sitten oikeasti ole nolla euroa tilillä, jolloin suosittelen mielummin kertomaan kutsujalle totuuden kuin keksimään tekosyyn. Huono tekosyy on huomattavasti nolompaa kuin huono rahatilanne. Todennäköisesti kutsuja on hyvin ymmärtäväinen ja pyytää tulemaan ilman lahjaa ja vaikka farkut päällä. Sen verran haluan uskoa ihmisistä hyvää.

Ota nyt se kuitenkin huomioon että kaikki juhlat ei ole ihan naapurissa.

Pienituloinen ihminen joka asuu esim. Helsingissä voi omata ison suvun ja ystäväpiirin vaikka Pohjanmaalla. Tai suku ja kaverit voi olla ympäri Suomea.

Juhlia on paljon ja bensat / junat tulevat todella kalliiksi. Lisäksi voi tarvita majoituksen juhlapaikalla.

Tarpeeksi monta kertaa, kun kieltäytyy, niin kutsuja ei enää tule ja saa olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi sanoa sitä todellista syytä? Että voimat vähissä ja ei jaksa olla ihmisten keskellä. Ei se haittaisi, mutta typeristä tekosyistä tulee tunne, että valehdellaan ja pidetään toista tyhmänä. Etenkin kun syitä sanotaan silloin kun ei ole edes kysytty.

Moni ihminen ei kerta kaikkiaan kykene ymmärtämään tuollaista syytä. " Hehee eheheei kun tulet vaan, kyllä sulle kivaa tulee! Jos väsyttää niin ota hei c-vitamiinia!" Energisestä ilopilleri-ihmisestä tuo on ihan olematon syy, ja nimenomaan kuulostaa kömpelöltä tekosyyltä.

Kaikkien kanssa ei vaan jaksa olla, voi kun ymmärtäisivät.

Kun minun tädin mies piti kotona 50v synttärit, oli yön sinne kutsunut vaimonsa siskon ja avomiehen eli siis toisen tätini avomiehensä kanssa. Juuri ennen juhlia tämä kutsuttu tätini lähetti tekstarin, jossa kertoi, ettei pääsekään juhliin "henkilökohtaisen syyn" vuoksi. Sitten jonkin ajan kuluttua hänen aviomiehensä tuli juhliin taksilla aivan umpikännissä.

Tässä kyllä ymmärrän poisjäänyttä tätiä, ollut varmaan mojova riita äijän ryyppäämisestä eikä täti ole halunnut tulla juhliin umpikännissä olevan siippansa kanssa.

Pojan lakkiaisista jäi eräs sukulaisperhe pois vatsataudin vuoksi. Ilmoittivat tosi monta päivää ennen juhlia!

Sattumalta sama sukuhaaraa oleva toinenkin perhe - aivan eri puolelta suomea- oli myös vatstaudissa.

Juhlapäivän valjetessa myös heidän isänsä viime hetkellä viestitti vatsataudista!

Sankarin mielipahaa oli raastavaa katsoa vierestä. Oli muitakin yllättäen, myös jo ilmoittautuneita, estyneitä, sen verran, että silloin syötiin pitopalvelun tosi herkullisia ruokia kotonakin pitkään.

Jäi taatusti viimeiseksi isoksi järjestämäkseni juhlaksi.

Tosi itsekästä, ettei voi olla miettimättä juhlan järjestäjän tunteita. Esim. yo-juhlat ovat ainutkertaiset ja viettäjälle tärkeät!!

Ehkä olen teidän muiden palstalaisten mielestä töykeä tai jotain, mutta en oikeasti ymmärrä sitä, miksi ei vaan voi sanoa sitä, että ei halua tai jaksa lähteä. Miten se on niin vaikeaa? Minusta on myös omituista se, että jos vaikka arvostaa jotain ystäväänsä, niin se on jonkun mielestä parempi valehdella ummet lammet ystävälleen sen sijaan, että sanoo rehellisesti, että ei jaksa lähteä.