HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

Kun sain lapsen ja kavereilla ei omia ollut, jatkui kutsujen tulo milloin juhliin, milloin muuten vain ulos. Mutta en tietenkään voinut ikinä vastata myöntävästi, kun olin sidottu vauvaan. Ja lisäksi oln umpiväsynyt yövalvomisista, vähissä rahoissa, ja kuukausia meni niin, että keskustelin lähinnä vain vauvan, sen isän ja neuvolaeukon kanssa aiheena: vauva (ja nallet ja puput ja nukkumatti ja vaipat jne.) - eli olin täysin out ajankohtaisuuksista ja ylipäätään ajattelusta ja aivojen käyttämisestä, joita sosiaaliseen elämään sentään tarvitaan. Tulos: puhelin alkoi hiljetä, kutsuja ei enää tullut. Muiden elämä jatkui.

Mutta: minun syyni jäädä pippalosta pois oli vedenpitävä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on saanut lukea kymmeniä kommentteja siitä, kuinka juhliin ei tarvitse mennä, jos ei vaan huvita. Eikä tarvitse antaa mitään syytä.

Toivoisin kuitenkin, että miettisitte myös sitä juhlakalua. On hankalaa olla ottamatta henkilökohtaisesti sitä, ettei juuri omiin juhliin tulla.

Omat ylioppilasjuhlani olivat erittäin lämpimänä kesäkuun alun viikonloppuna. Todella moni ajatteli tämän ketjun tyyliin, että eihän se näy missään, jos itse menen juhlien sijaan mökille nauttimaan helteestä. Lopulta neljästä tädistäni juhlissa ei ollut yksikään, kaksi kummiani skippasi juhlat, ja useampi perhetuttu loisti poissaolollaan. Ruokaa (mukaan lukien itse leipomani leivonnaiset) jäi suuria määriä yli, kun niiden määrä oli aivan ylimitoitettu, ja lopulta ne jouduttiin heittämään roskikseen.

Keneltäkään en saanut mitään syytä poissaololle, saatikka anteeksipyyntöä. Niistä juhlista jäi oikeasti aika ikävä maku suuhun 18-vuotiaalle, joka oli odottanut tuota ainutlaatuista päivää vuosia.

Minun äitini hautajaisista jäi tosi moni pois, vaikka oli pyydetty vain pieni porukka lähisukua myös isän puolelta. Nimenomaan isän puolen sukulaiset jäivät tulematta, vaikka isä oli heidät itse halunnut sinne tuekseen.

Olen ajatellut asian niin, että jos olen joskus vielä isän hautajaisia järjestämässä, niin en kutsu hänen omia sukulaisiaan. Jos syytä kysyvät, niin kerron, että ettepä halunneet häntä tavata ja tukea silloin, kun hän oli elossa.

Ikävä juttu.

Mutta

Hautajaiset on aika kalliit juhlat osallistua. Sinne pitäisi mm. olla kukkalaite haudalle. Se maksaa helposti 80-120€. Se tuntuu aika isolta rahalta, kun kukkalaite talvella pakastuu haudalle muutamassa tunnissa. Kun ei tule paikalle, voi laittaa adressin.

Toinen syy on se, että hautajaisissa joutuu kohtaamaan surun ja kuoleman. Jostain syystä tämän asian kohtaaminen on nykyihmisille todella hankalaa. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Oman mummoni hautajaisissa kävi juuri samoin, kuin teillekin. Seuraavat hautajaiset meillä on järjestetty tyyliin vain läheiset paikalla eli juuri ja juuri kantajat löytyy. Paljon mukavampi ja intiimimpi hyvästijättö. Ne jotka haluaa, voi käydä omikseen haudalla, sitten kun siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain lapsen ja kavereilla ei omia ollut, jatkui kutsujen tulo milloin juhliin, milloin muuten vain ulos. Mutta en tietenkään voinut ikinä vastata myöntävästi, kun olin sidottu vauvaan. Ja lisäksi oln umpiväsynyt yövalvomisista, vähissä rahoissa, ja kuukausia meni niin, että keskustelin lähinnä vain vauvan, sen isän ja neuvolaeukon kanssa aiheena: vauva (ja nallet ja puput ja nukkumatti ja vaipat jne.) - eli olin täysin out ajankohtaisuuksista ja ylipäätään ajattelusta ja aivojen käyttämisestä, joita sosiaaliseen elämään sentään tarvitaan. Tulos: puhelin alkoi hiljetä, kutsuja ei enää tullut. Muiden elämä jatkui.

Mutta: minun syyni jäädä pippalosta pois oli vedenpitävä!

Jos lapsen isällä oli joskus vapaata, sinulla olisi ollut mahdollisuus mennä joskus ulos ystäviesi kanssa.

Aina voi syyttää vauvaa, mutta harvoin vauvat valvottaa 24/7.

Eri asia on, jos oot 3-> yh äiti ja vauvalla on koliikki.

Ystävyys menee kumpaankin suuntaan. Jos toinen sanoo aina ei, eikä ikinä ehdota mitään , se on siinä sitten

Vierailija kirjoitti:

Pojan lakkiaisista jäi eräs sukulaisperhe pois vatsataudin vuoksi. Ilmoittivat tosi monta päivää ennen juhlia!

Sattumalta sama sukuhaaraa oleva toinenkin perhe - aivan eri puolelta suomea- oli myös vatstaudissa.

Juhlapäivän valjetessa myös heidän isänsä viime hetkellä viestitti vatsataudista!

Sankarin mielipahaa oli raastavaa katsoa vierestä. Oli muitakin yllättäen, myös jo ilmoittautuneita, estyneitä, sen verran, että silloin syötiin pitopalvelun tosi herkullisia ruokia kotonakin pitkään.

Jäi taatusti viimeiseksi isoksi järjestämäkseni juhlaksi.

No mutta, jos perheeseen iskee vatsatauti päiviä ennen juhlia, niin onhan se selvää ettei sitä lähdetä juhliin muille levittämään. Jotkut on tuosta tietysti tarkempia kuin toiset.

Itse en kerran mennyt kissanristiäisiin (puolitutun syntymäpäiville) kun ei huvittanut. Olin muka kuumeessa.

Vierailija kirjoitti:

Pojan lakkiaisista jäi eräs sukulaisperhe pois vatsataudin vuoksi. Ilmoittivat tosi monta päivää ennen juhlia!

Sattumalta sama sukuhaaraa oleva toinenkin perhe - aivan eri puolelta suomea- oli myös vatstaudissa.

Juhlapäivän valjetessa myös heidän isänsä viime hetkellä viestitti vatsataudista!

Sankarin mielipahaa oli raastavaa katsoa vierestä. Oli muitakin yllättäen, myös jo ilmoittautuneita, estyneitä, sen verran, että silloin syötiin pitopalvelun tosi herkullisia ruokia kotonakin pitkään.

Jäi taatusti viimeiseksi isoksi järjestämäkseni juhlaksi.

Vatsataudissako olisi pitänyt tulla tartuttamaan muut? Niin ja se vatsatauti tulee yleensä yllätyksenä eikä ilmoittele saapumisestaan etukäteen.

Mä kieltäydyin jokin aika sitten synttärikutsusta vedoten ajankäytöllisiin syihin.

Tosiasiassa syynä oli se, että en halunnut käyttää rahaa. Juhliin osallistuminen olisi kustantanut liikaa, enkä pitänyt juhlia sen arvoisena, koska kyseessä ei ollut itselleni tärkeä tapahtuma.

Sain myös kutsun viettämään elovalkeita. Valehtelin olevani kipeä, koska halusin olla sateisen viikonlopun yksin kotona. Ei innostanut ajatus matkustaa mökkikohteeseen julkisilla, kun mukana olisi tarvinnut raahata pyyhkeet ja kumisaappaat ym. Ja rahaa olisi mennyt ruokiin ja juomiin.

Tykkään pitää asiat yksinkertaisina. Jos ei huvita juhliminen, niin en sitä väkisin tee. Turhaa rahanmenoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kutsusta kieltäytymiseen syytä tarvitse kertoa?

Ei tarvitse. Kiitos kutsusta ,mutta olen estynyt. Se riittää. Näin maailmalla ja muualla. Selittelyt sikseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en edes viitsi järjestää juhlia, ettei kenenkään ole pakko tulla. 😔 En juhlinut kolmekymppisiä, en nelikymppisiä, en valmistujaisia. En ole pitänyt juhlia myöskään muuten vaan. Moni tuttu kuitenkin juhlii aikuisena esim. pyöreitä vuosia. En ikinä ole ollut suosittu ja luulen, että mun juhlat olisi monelle just sellaiset "onko hei pakko mennä... 🥱".

Sama täällä, jos itse olen juhlittava, niin mielummin jätän koko juhlat pitämättä. En ole niin kiinnostava, että näkisin isosti vaivaa valmistelujen kanssa vain todetakseni, ettei paikalle viitsitty vaivautua.

Muita pyöreitä en ole juhlinut, mutta järjestin kunnon kakkukahvituksen puoli vuosisataa täytettyäni, ainoastaan ihan lähimmille (ajattelin, että tämän ainoan kerran juhlistan). Ei edes 10 hlöä kutsuttu. Mm. sisarukseni eivät vaivautuneet paikalle. Osa ei edes ilmoittanut. Näin meillä. Myönnän, että kirpaisi.

Ihana puolisoni olisi tuolloin halunnut järjestää minulle kunnon juhlat, mutta sanoin, että en halua kun ei sinne kuitenkaan ketään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on saanut lukea kymmeniä kommentteja siitä, kuinka juhliin ei tarvitse mennä, jos ei vaan huvita. Eikä tarvitse antaa mitään syytä.

Toivoisin kuitenkin, että miettisitte myös sitä juhlakalua. On hankalaa olla ottamatta henkilökohtaisesti sitä, ettei juuri omiin juhliin tulla.

Omat ylioppilasjuhlani olivat erittäin lämpimänä kesäkuun alun viikonloppuna. Todella moni ajatteli tämän ketjun tyyliin, että eihän se näy missään, jos itse menen juhlien sijaan mökille nauttimaan helteestä. Lopulta neljästä tädistäni juhlissa ei ollut yksikään, kaksi kummiani skippasi juhlat, ja useampi perhetuttu loisti poissaolollaan. Ruokaa (mukaan lukien itse leipomani leivonnaiset) jäi suuria määriä yli, kun niiden määrä oli aivan ylimitoitettu, ja lopulta ne jouduttiin heittämään roskikseen.

Keneltäkään en saanut mitään syytä poissaololle, saatikka anteeksipyyntöä. Niistä juhlista jäi oikeasti aika ikävä maku suuhun 18-vuotiaalle, joka oli odottanut tuota ainutlaatuista päivää vuosia.

Minun äitini hautajaisista jäi tosi moni pois, vaikka oli pyydetty vain pieni porukka lähisukua myös isän puolelta. Nimenomaan isän puolen sukulaiset jäivät tulematta, vaikka isä oli heidät itse halunnut sinne tuekseen.

Olen ajatellut asian niin, että jos olen joskus vielä isän hautajaisia järjestämässä, niin en kutsu hänen omia sukulaisiaan. Jos syytä kysyvät, niin kerron, että ettepä halunneet häntä tavata ja tukea silloin, kun hän oli elossa.

Ikävä juttu.

Mutta

Hautajaiset on aika kalliit juhlat osallistua. Sinne pitäisi mm. olla kukkalaite haudalle. Se maksaa helposti 80-120€. Se tuntuu aika isolta rahalta, kun kukkalaite talvella pakastuu haudalle muutamassa tunnissa. Kun ei tule paikalle, voi laittaa adressin.

Toinen syy on se, että hautajaisissa joutuu kohtaamaan surun ja kuoleman. Jostain syystä tämän asian kohtaaminen on nykyihmisille todella hankalaa. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Oman mummoni hautajaisissa kävi juuri samoin, kuin teillekin. Seuraavat hautajaiset meillä on järjestetty tyyliin vain läheiset paikalla eli juuri ja juuri kantajat löytyy. Paljon mukavampi ja intiimimpi hyvästijättö. Ne jotka haluaa, voi käydä omikseen haudalla, sitten kun siltä tuntuu.

Me ilmoitettiin kaikille, että ei kukkalaitetta vaan yksi ruusu riittää. Samoin kerroimme, että vaatteilla ei ole väliä, tärkeämpää on, että pääsee osallistumaan. Muistotilaisuudessa panostimme ruokaan, sillä osa vieraista tuli yli sadan kilometrin päästä. Yksi eläkeikäinen sukulainen tuli monen sadan kilometrin päästä puolisonsa kanssa, heille me varasimme ja maksoimme hotellihuoneen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset eivät pidä juhlista. Itse olen elämäni aikana järjestänyt vain ne ihan pakolliset juhlat, muistaakseni ainoastaan rippijuhlat ja lakkiaisjuhlat. Aikuisena olen juhlistanut täysiä syntymäpäiviä matkustamalla itsekseni jonnekin minulle mieluiseen kohteeseen. Olen siitä onnellinen, että suurin osa lähisukulaisistani tuntee minut hyvin ja meillä on hyvät välit, vaikken muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olekaan heidän juhliin osallistunut. Itselleni merkitsee enemmän ystävyys- ja sukulaissuhde kokonaisuutena jokapäiväisessä elämässä eikä sitä määritellä juhlien perusteella.

Ymmärrän täysin, että kaikki eivät pidä juhlista. Ärsyttävää kuitenkin se, että nämä jotka niistä juhlista eivät pidä, juhlivat oman perheensä etappeja isosti ja olet kaikissa käynyt kutsuttuna. Kun sitten on oma vuoro järjestää omille lapsilleni, rippi- tai ylioppilasjuhlia tms, niin just siinä vaiheessa heidän kaikki kiinnostus juhliin onkin päättynyt. Eli vastavuoroisesti homma ei toimikaan. Jos olisin tiennyt, niin olisin säästänyt monet eurot ja pysynyt kotona heidänkin juhlistaan. Emme ole riidoissa, juttu luistaa kun tapaamme jne. En ymmärrä.

Kyse siis ihan lähisukulaisista, itse kestän sen, vaikka ärsyttääkin myönnetään, mutta lasten puolesta olisin toivonut että olisivat viitsineet tulla paikalle. Pieni suku muutenkin. Onneksi on edes läheisiä ystäviä joiden kanssa jakaa nämä tärkeät hetket.

Vierailija kirjoitti:

Sit nää ketkä ei osallistu muiden juhliin olettaa, että heidän juhliin tietenkin tulee ne, keiden juhliin itse ei mene. Ja jos ne toiset ei tulekaan, niin hirvee Haloo ympäri kyliä, vaikka ne toiset ei ikinä nosta haloota, vaikka tää yks ei osallistu.

Tämä!

Kyllä on itsekästä ja kauheeta porukkaa. Merkittäviin juhliin osallistutaan vaikka ei huvittaisi. Elämässä on paljon asioita, jotka on vaan pakko tehdä. Miettikää sitä juhlasankaria, se on hänelle ainutlaatuinen päivä.

Varvas kipeä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on itsekästä ja kauheeta porukkaa. Merkittäviin juhliin osallistutaan vaikka ei huvittaisi. Elämässä on paljon asioita, jotka on vaan pakko tehdä. Miettikää sitä juhlasankaria, se on hänelle ainutlaatuinen päivä.

Samaa mieltä, mutta tähän tämä on nykyisin mennyt.

En mene koskaan mihinkään juhliin, ei vaan kiinnosta pätkääkään!

En pääse paikalle, syytä ei tarvitse selittää. 😄

Ja rahaa säästyy. 😃

Mun vanhempani painostaa aina muistamaan mun sisarusten syntymäpäivät, että kai nyt kävin ja muistin...

Ovat ihan järkyttyneitä kun sanon, ettei ole kutsuttu. Tiedän, että kahvittelevat aina ko. merkkipäivänä, mutta en jaksa vaivautua, koska jaksavat vanhemmilleni ilmoittaa, voisivat ilmoittaa minullekin. Oletan ettei ole tärkeää, että olen paikalla

Toisekseen, itse kutsun myös heidät, jottei tarvitse arvuutella onko kutsuttu vai ei. Useimmin eivät tule, eivätkä ilmoita. Lisäksi vanhempiani ei ollenkaan haittaa asia näin päin. Eli minun kuuluu muistaa, mutta on ihan ok, jos minua ei muisteta.

Minä nyt olenkin meidän lapsuudenperheestä, se musta lammas joka onkin pärjännyt paremmin kuin kukaan koskaan olisi uskonut. En väheksy sisarusteni saavutuksia, mutta toivoisin joskus hyväksyntää itsellenikin. Kuitenkin olen se, jota voi aina vähätellä ja jolta voi vaatia.

Ei voi, enää.

Isäni ei osallistu syntymäpäivien viettoon, jos niitä ei vietetä samana päivämääränä kun on syntynyt. Useinhan synttärit vietetään viikonloppuna, mutta jos virallinen syntymäpäivä onkin ollut arkipäivänä niin ei voi osallistua. Näin hänen ei tarvinnut osallistua omien lapsienkaan syntymäpäiville. En tiedä mikä logiikka tässä on.

Miksi pitäisi olla tekosyy? Jos ei juhlat kiinnosta, niin ei sinne tarvitse mennä väkisin. Ikävää, jos oikeaa syytä ei voi sanoa siinä pelissä, että kutsuja vetää herneen nenään.

Vierailija kirjoitti:

Isäni ei osallistu syntymäpäivien viettoon, jos niitä ei vietetä samana päivämääränä kun on syntynyt. Useinhan synttärit vietetään viikonloppuna, mutta jos virallinen syntymäpäivä onkin ollut arkipäivänä niin ei voi osallistua. Näin hänen ei tarvinnut osallistua omien lapsienkaan syntymäpäiville. En tiedä mikä logiikka tässä on.

Isäsi taitaa olla asperger. Assit ottavat usein asiat kirjaimellisesti, eikä säännöistä voi poiketa.