Lapsettoman naisen "äitiys" ja siitä paasaaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Äitejä on vain yksi."

Ei aina. Kulttuurissamme palvotaan synnyttäjää mystisenä "Äitinä" mutta äidin työtä ja äitimäisyyttä voi toteuttaa muutenkin ja muutkin. Paitsi mainitsemasi adoptioäiti, myös sijaisäiti, äitipuoli (jotkut siis, esim. itse en isäni vaimoa mieltänyt koskaan äitipuoleksi, mutta näinkin voisi olla) jne. Monelle lapselle ja aikuiselle joku muu nainen on enemmän äiti kuin se joka lapsen synnytti.

Tätä juuri tarkoitan:)  

"Monelle lapselle ja aikuiselle joku muu nainen on enemmän äiti kuin se joka lapsen synnytti."

Tämä ei pidä paikkaansa jos äiti on lapsen elämässä läsnä. Olen itse työssäni nähnyt kuinka tärkeitä biologiset vanhemmat lapselle ovat ja nyt tajuan asian itse kun olen äiti.

Äityittä ei vain voi ulkoistaa. Joku muu nainen voi olla lapselle tärkeä omassa roolissaan. Se että on olemassa huostaanoettuja ja laiminlyötyjä lapsia joita hoitaa joku muu kuin oma äiti, ei saisi vaikuttaa siihen että yhtenä päivänä vuodessa voi oikeasti muistaa niitä oikeita äitejä (adoptio- sijais ja biologisia äitejä). Äitiys on ihan jotain muuta kuin lapsen elämässä mukanaoloa.

Mielestäni äitiyttä tulisi juhlia enemmänkin, se on joku tabuaihe nykyään. Ehkä juuri tuo myyttisyytensä takia johon viittasit? Itse koin raskaus ja vauva- aikana niin suuria tunteita ettei niitä voi verrata mihinkään muuhun, samoin rakkaus omaan lapseen on niin suurta ettei voi verrata mihinkään. Uusi elämä omassa kohdussa, vauvan kantaminen 9 kk, synnytys, imetys jne siinä on jotain myyttistä ja ihmeellistä. Kyllä se tästä ajasta kertoo että sitä ei haluta tunnustaa ja se häivyteteään johonkin taka-alalle, ehkä sen vuoksi että ihminen ei voi kontrolloida täysin uuden elämän syntymistä ja kuolemaa vaikka muita asioita voisi?

Mielestäni tavallinen äidinrakkaus ja se miten äidit lapsistaan huolehtivat ansaitsee kyllä huomiota edes kerran vuodessa. Mutta se ei ole "muotia" sillä se on uhrautuvaa ja altruistista rakkautta, vaikea hyväksyä itsekkäässä nyky- yhteiskunnassa jossa itsekkyys on muotia.

Se on ihan sama miltä susta tuntuu. Pääasia on repiä susta irti kaikki mitä saadaan ja saada sut töihin ja lapsi lukkojen taakse siksi aikaa jotta voit olla tuottava. Ketään ei oikeasti kiinnosta sun äitiys, kunhan pentu saa unta ja ruokaa ja vaatteet ja tarvittavan.

Mistään aivokemiasta johtuvasta kiintymyksestä ei oikeasti olla kiinnostuneita vaan siitä että ihmisestä otetaan 18-60 vuotiaana hyöty irti.

Äitienpäivänä on tarkoitus levittää lompakkoa, ei muuta.

? Meni vähän asian vierestä toi sun kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Äitejä on vain yksi."

Ei aina. Kulttuurissamme palvotaan synnyttäjää mystisenä "Äitinä" mutta äidin työtä ja äitimäisyyttä voi toteuttaa muutenkin ja muutkin. Paitsi mainitsemasi adoptioäiti, myös sijaisäiti, äitipuoli (jotkut siis, esim. itse en isäni vaimoa mieltänyt koskaan äitipuoleksi, mutta näinkin voisi olla) jne. Monelle lapselle ja aikuiselle joku muu nainen on enemmän äiti kuin se joka lapsen synnytti.

Jep, synnyttäjä synnyttää uuden ihmisen ja saa siitä palkaksi äitiyspakkauksen ja muutaman kk nimellisen tuen. Sen jälkeen saadaan lapsilisä joka on palkka siitä, että pidetään hengissä tulevaa orjaa.

Lapset ja perheet on romantisoitu ja kaikki menee vielä lankaan.

Mulle äitiys on ihan jotain muuta. Ensimmäistä kertaa elämässäni kuolisin silmää räpäyttämättä jonkun puolesta ja uhraisin mitä vain jotta hänellä on hyvä olla. Se vain ei ole muotia nykyään, täytyy olla kyyninen ja egosentrinen. Siksi se äitiys täytyy häivyttää jotenkin korostamalla sitä että "äiti voi olla monella tavalla". Ei vaan voi.

Niin, aivokemiaa mitä nyt ei kovin korkealle arvosteta nykyään. Tehokkuus on päivän sana ja lapset usein vain tiellä. Mut voihan sitä hakea itselleen ja mummuille kukat " äitienpäivänä" jos on ylimääräistä rahan paskaa ja tuntea olevansa jotain spesiaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se tarhantäti näkee lasta 9-10 h päivässä ja äiti ja isä 3-5 h niin kuka siinä on kuka?

Mitäs ihmeellistä siinä on että se äiti on synnyttänyt? Ei ketään kiinnosta.

Kulutusjuhla kuten muutkin juhlat.

Tosiaan, tarhantäti on lapsen elämässä läsnä ne 3-5 pvä vko, 7 tuntia (työpäivä ei ole 9-10 h) 3 vuoden ajan. 

Ja se äiti sitten, olisiko koko lapsen elämän.

Jotenkin olen pahoillani sellaisten puolesta kuin sinä, eikö sinulla ole äitiä?

Itse olen omaan äitiini joka on kohta 70 v yhteydessä monta kertaa vko ja tapaa lastenlapsiaan usein. Ja olin päiväkodissa 1 vuoden ikäisestä 6 vuotiaaksi, tarhantädit olivat kivoja mutta äiti oli äiti.

Tota, lapsi viedään hoitoon sen ollessa 9 kk. Ja työpäivä kestää matkoineen ainakin sen 9h suurella osalla ja lapset ovat siellä yleensä 5 päivää viikko. Jotkut viikonloppuisinkin kun ihmiset ei enää oo vapailla. Siitä siirrytään kouluun ja ilttikseen ja kesällä nähdään ehkä kk jos pätkätyöläisillä on lomaa.

Siinä sulle äitiyttä. Ja paskat.

En ymmärrä, kirjoitat nyt asian vierestä.

Tarkoitako siis että päivähoidossa olevilla lapsilla äiti ei ole tärkeä ja äitienpäivän sijaan tulisi juhlia esim. piväkodin hoitajien ja opettajien juhlaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Äitejä on vain yksi."

Ei aina. Kulttuurissamme palvotaan synnyttäjää mystisenä "Äitinä" mutta äidin työtä ja äitimäisyyttä voi toteuttaa muutenkin ja muutkin. Paitsi mainitsemasi adoptioäiti, myös sijaisäiti, äitipuoli (jotkut siis, esim. itse en isäni vaimoa mieltänyt koskaan äitipuoleksi, mutta näinkin voisi olla) jne. Monelle lapselle ja aikuiselle joku muu nainen on enemmän äiti kuin se joka lapsen synnytti.

Tätä juuri tarkoitan:)  

"Monelle lapselle ja aikuiselle joku muu nainen on enemmän äiti kuin se joka lapsen synnytti."

Tämä ei pidä paikkaansa jos äiti on lapsen elämässä läsnä. Olen itse työssäni nähnyt kuinka tärkeitä biologiset vanhemmat lapselle ovat ja nyt tajuan asian itse kun olen äiti.

Äityittä ei vain voi ulkoistaa. Joku muu nainen voi olla lapselle tärkeä omassa roolissaan. Se että on olemassa huostaanoettuja ja laiminlyötyjä lapsia joita hoitaa joku muu kuin oma äiti, ei saisi vaikuttaa siihen että yhtenä päivänä vuodessa voi oikeasti muistaa niitä oikeita äitejä (adoptio- sijais ja biologisia äitejä). Äitiys on ihan jotain muuta kuin lapsen elämässä mukanaoloa.

Mielestäni äitiyttä tulisi juhlia enemmänkin, se on joku tabuaihe nykyään. Ehkä juuri tuo myyttisyytensä takia johon viittasit? Itse koin raskaus ja vauva- aikana niin suuria tunteita ettei niitä voi verrata mihinkään muuhun, samoin rakkaus omaan lapseen on niin suurta ettei voi verrata mihinkään. Uusi elämä omassa kohdussa, vauvan kantaminen 9 kk, synnytys, imetys jne siinä on jotain myyttistä ja ihmeellistä. Kyllä se tästä ajasta kertoo että sitä ei haluta tunnustaa ja se häivyteteään johonkin taka-alalle, ehkä sen vuoksi että ihminen ei voi kontrolloida täysin uuden elämän syntymistä ja kuolemaa vaikka muita asioita voisi?

Mielestäni tavallinen äidinrakkaus ja se miten äidit lapsistaan huolehtivat ansaitsee kyllä huomiota edes kerran vuodessa. Mutta se ei ole "muotia" sillä se on uhrautuvaa ja altruistista rakkautta, vaikea hyväksyä itsekkäässä nyky- yhteiskunnassa jossa itsekkyys on muotia.

Ehei sitä biologista äitiyttä ole mihinkään taka-alalle häivytetty. Vauva-lehdet on täynnä tätä äiti-lapsi-suhdetta ja äitiyden biologiaa, ja muutenkin kulttuurissamme äitiys tarkoittaa aina ennen kaikkea biologista äitiyttä, joten en nyt ymmärrä miksi niin kauhistut, kun nyt ensi kertaa törmäät johonkin "toisenlaiseen äitiyteen". Tutiseeko jalusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Äitejä on vain yksi."

Ei aina. Kulttuurissamme palvotaan synnyttäjää mystisenä "Äitinä" mutta äidin työtä ja äitimäisyyttä voi toteuttaa muutenkin ja muutkin. Paitsi mainitsemasi adoptioäiti, myös sijaisäiti, äitipuoli (jotkut siis, esim. itse en isäni vaimoa mieltänyt koskaan äitipuoleksi, mutta näinkin voisi olla) jne. Monelle lapselle ja aikuiselle joku muu nainen on enemmän äiti kuin se joka lapsen synnytti.

Jep, synnyttäjä synnyttää uuden ihmisen ja saa siitä palkaksi äitiyspakkauksen ja muutaman kk nimellisen tuen. Sen jälkeen saadaan lapsilisä joka on palkka siitä, että pidetään hengissä tulevaa orjaa.

Lapset ja perheet on romantisoitu ja kaikki menee vielä lankaan.

Mulle äitiys on ihan jotain muuta. Ensimmäistä kertaa elämässäni kuolisin silmää räpäyttämättä jonkun puolesta ja uhraisin mitä vain jotta hänellä on hyvä olla. Se vain ei ole muotia nykyään, täytyy olla kyyninen ja egosentrinen. Siksi se äitiys täytyy häivyttää jotenkin korostamalla sitä että "äiti voi olla monella tavalla". Ei vaan voi.

Niin, aivokemiaa mitä nyt ei kovin korkealle arvosteta nykyään. Tehokkuus on päivän sana ja lapset usein vain tiellä. Mut voihan sitä hakea itselleen ja mummuille kukat " äitienpäivänä" jos on ylimääräistä rahan paskaa ja tuntea olevansa jotain spesiaalia.

En tarkoita kukkia ja rahaa vaan sitä että myös lapsettomat haluavat että heitä kohdellaan kuten äitejä vaikka eivät ole ja se oikea äitiys jollaisia suurin osa äideistä on, halutaan häivyttää johonkin. Itselleni äitienpäivä on tavallaan lasten juhla, heille tärkeämpi kuin minulle kun haluavat poimia kukkia ja tehdä kortin. Itselleni äitienpäivä on tavallaan joka päivä. Tarkoitan tuota yhteiskunnallista keskustelua aiheesta ja sitä että äitejään ei saa juhlia ettei lapsettomalle tule paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Äitejä on vain yksi."

Ei aina. Kulttuurissamme palvotaan synnyttäjää mystisenä "Äitinä" mutta äidin työtä ja äitimäisyyttä voi toteuttaa muutenkin ja muutkin. Paitsi mainitsemasi adoptioäiti, myös sijaisäiti, äitipuoli (jotkut siis, esim. itse en isäni vaimoa mieltänyt koskaan äitipuoleksi, mutta näinkin voisi olla) jne. Monelle lapselle ja aikuiselle joku muu nainen on enemmän äiti kuin se joka lapsen synnytti.

Tätä juuri tarkoitan:)  

"Monelle lapselle ja aikuiselle joku muu nainen on enemmän äiti kuin se joka lapsen synnytti."

Tämä ei pidä paikkaansa jos äiti on lapsen elämässä läsnä. Olen itse työssäni nähnyt kuinka tärkeitä biologiset vanhemmat lapselle ovat ja nyt tajuan asian itse kun olen äiti.

Äityittä ei vain voi ulkoistaa. Joku muu nainen voi olla lapselle tärkeä omassa roolissaan. Se että on olemassa huostaanoettuja ja laiminlyötyjä lapsia joita hoitaa joku muu kuin oma äiti, ei saisi vaikuttaa siihen että yhtenä päivänä vuodessa voi oikeasti muistaa niitä oikeita äitejä (adoptio- sijais ja biologisia äitejä). Äitiys on ihan jotain muuta kuin lapsen elämässä mukanaoloa.

Mielestäni äitiyttä tulisi juhlia enemmänkin, se on joku tabuaihe nykyään. Ehkä juuri tuo myyttisyytensä takia johon viittasit? Itse koin raskaus ja vauva- aikana niin suuria tunteita ettei niitä voi verrata mihinkään muuhun, samoin rakkaus omaan lapseen on niin suurta ettei voi verrata mihinkään. Uusi elämä omassa kohdussa, vauvan kantaminen 9 kk, synnytys, imetys jne siinä on jotain myyttistä ja ihmeellistä. Kyllä se tästä ajasta kertoo että sitä ei haluta tunnustaa ja se häivyteteään johonkin taka-alalle, ehkä sen vuoksi että ihminen ei voi kontrolloida täysin uuden elämän syntymistä ja kuolemaa vaikka muita asioita voisi?

Mielestäni tavallinen äidinrakkaus ja se miten äidit lapsistaan huolehtivat ansaitsee kyllä huomiota edes kerran vuodessa. Mutta se ei ole "muotia" sillä se on uhrautuvaa ja altruistista rakkautta, vaikea hyväksyä itsekkäässä nyky- yhteiskunnassa jossa itsekkyys on muotia.

Ehei sitä biologista äitiyttä ole mihinkään taka-alalle häivytetty. Vauva-lehdet on täynnä tätä äiti-lapsi-suhdetta ja äitiyden biologiaa, ja muutenkin kulttuurissamme äitiys tarkoittaa aina ennen kaikkea biologista äitiyttä, joten en nyt ymmärrä miksi niin kauhistut, kun nyt ensi kertaa törmäät johonkin "toisenlaiseen äitiyteen". Tutiseeko jalusta. 

Ei tosiaan vaan naurattaa tuo tuttavani, ja oikeasti vähän säälittää...Sama nainen laittaa jatkuvasti kuvia omasta naamastaan siellä ja täällä kun yksinään viettää suurimman osan ajastaan. On kuitenkin mielestään "äiti". Se on sama jos joku tuntee olevani lapseni "äiti",olen onnellinen jos lapsellani olisi sellainen ihminen elämässään , mutta ihmetyttää ettei edes kerran vuodessa voida juhlia sitä oikeaa äitiyttä, joka on kuten aiemmin sanoin, välillä todella rankkaakin. Isyydestä en ole samanlaisia juttuja nähnyt.

-Ap-

Vierailija kirjoitti:

Äitinä ajattelen, etten ole yksin lapsiani niin ihaniksi ihmisiksi kasvattanut mitä he nyt nuorina aikuisina ovat. Äitiä, isoäitejä, isää ja isoisiä muistetaan äitien- ja isänpäivinä.

Mutta kyllä ne hoitotädit, opettajat, valmentajat, jopa kaverien vanhemmat ansaitsivat ainakin varaäitien ja varaisienpäivän, jolloin heitä voisi juhlistaa kaikki ja muistuttaa että vaikka kuinka mielestään äiti on se ainoa oikea aito asia, kukaan meistä ei sitä ole yksin.

Hohhoijaa, miksi liitttää naapurin tätiin äiti- nimitys? Miksei vain naapurin täti?

Eihän se että lapsen elämässä on muitakin aikuisia tee heistä lapsen sijaisvanhempia?

Vierailija kirjoitti:

ap hakee kruunua itselleen, kun on päässyt pukkaamaan jotain ulos vaginastaan.Kyllä on ylpeytesi rankkaa....

kuitenkaan et ole ollut täysaikanienn kotiäiti vai oletko? Esim. 20 vuotta?

Kyllä, kiitos kysymästä, olen todella ylpeä ja iloinen lapsistani. Itselleni raskaaksi tulo, raskausaika ja lapsen syntymä oli jotain maagista.

Taidan hehkuttaa kunnolla seuraavana äitienpäivänä kun olen ollut aika hiljaa etten pahoita sinkkujen mieliä.

-Ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Äitejä on vain yksi."

Ei aina. Kulttuurissamme palvotaan synnyttäjää mystisenä "Äitinä" mutta äidin työtä ja äitimäisyyttä voi toteuttaa muutenkin ja muutkin. Paitsi mainitsemasi adoptioäiti, myös sijaisäiti, äitipuoli (jotkut siis, esim. itse en isäni vaimoa mieltänyt koskaan äitipuoleksi, mutta näinkin voisi olla) jne. Monelle lapselle ja aikuiselle joku muu nainen on enemmän äiti kuin se joka lapsen synnytti.

Tätä juuri tarkoitan:)  

"Monelle lapselle ja aikuiselle joku muu nainen on enemmän äiti kuin se joka lapsen synnytti."

Tämä ei pidä paikkaansa jos äiti on lapsen elämässä läsnä. Olen itse työssäni nähnyt kuinka tärkeitä biologiset vanhemmat lapselle ovat ja nyt tajuan asian itse kun olen äiti.

Äityittä ei vain voi ulkoistaa. Joku muu nainen voi olla lapselle tärkeä omassa roolissaan. Se että on olemassa huostaanoettuja ja laiminlyötyjä lapsia joita hoitaa joku muu kuin oma äiti, ei saisi vaikuttaa siihen että yhtenä päivänä vuodessa voi oikeasti muistaa niitä oikeita äitejä (adoptio- sijais ja biologisia äitejä). Äitiys on ihan jotain muuta kuin lapsen elämässä mukanaoloa.

Mielestäni äitiyttä tulisi juhlia enemmänkin, se on joku tabuaihe nykyään. Ehkä juuri tuo myyttisyytensä takia johon viittasit? Itse koin raskaus ja vauva- aikana niin suuria tunteita ettei niitä voi verrata mihinkään muuhun, samoin rakkaus omaan lapseen on niin suurta ettei voi verrata mihinkään. Uusi elämä omassa kohdussa, vauvan kantaminen 9 kk, synnytys, imetys jne siinä on jotain myyttistä ja ihmeellistä. Kyllä se tästä ajasta kertoo että sitä ei haluta tunnustaa ja se häivyteteään johonkin taka-alalle, ehkä sen vuoksi että ihminen ei voi kontrolloida täysin uuden elämän syntymistä ja kuolemaa vaikka muita asioita voisi?

Mielestäni tavallinen äidinrakkaus ja se miten äidit lapsistaan huolehtivat ansaitsee kyllä huomiota edes kerran vuodessa. Mutta se ei ole "muotia" sillä se on uhrautuvaa ja altruistista rakkautta, vaikea hyväksyä itsekkäässä nyky- yhteiskunnassa jossa itsekkyys on muotia.

Ehei sitä biologista äitiyttä ole mihinkään taka-alalle häivytetty. Vauva-lehdet on täynnä tätä äiti-lapsi-suhdetta ja äitiyden biologiaa, ja muutenkin kulttuurissamme äitiys tarkoittaa aina ennen kaikkea biologista äitiyttä, joten en nyt ymmärrä miksi niin kauhistut, kun nyt ensi kertaa törmäät johonkin "toisenlaiseen äitiyteen". Tutiseeko jalusta. 

Ei tosiaan vaan naurattaa tuo tuttavani, ja oikeasti vähän säälittää...Sama nainen laittaa jatkuvasti kuvia omasta naamastaan siellä ja täällä kun yksinään viettää suurimman osan ajastaan. On kuitenkin mielestään "äiti". Se on sama jos joku tuntee olevani lapseni "äiti",olen onnellinen jos lapsellani olisi sellainen ihminen elämässään , mutta ihmetyttää ettei edes kerran vuodessa voida juhlia sitä oikeaa äitiyttä, joka on kuten aiemmin sanoin, välillä todella rankkaakin. Isyydestä en ole samanlaisia juttuja nähnyt.

-Ap-

Aloituksessa annoit ymmärtää että kyseessä on laajempi ilmiö, ja nyt onkin vain yksi nainen joka tuota käyttää. Jos on kerran säälittävä ja yksinäinen, niin tarviiko sun loukkaantua?  

Itse en ole missään sellaiseen ilmiöön törmännyt, että lapsettomat naiset luulisivat olevansa "äitejä". En tosin liiku somessa juuri lainkaan, ehkä siksi tämä on mennyt multa ohi. Missä te oikein törmäätte näihin?

Olen kyllä työni puolesta todella paljon tekemisissä hoitoalan ihmisten kanssa, mutta en ole koskaan tällaisesta humpuukista kuullut. Taitaa olla melko harvinaista?

Ihan läppäähän tuon on pakko olla. Ei kai kukaan lapseton ihminen voi tosissaan kuvitella olevansa äiti, millään tavalla. 

Miksi äitiys pitää sekoittaa muiden naisten (kuin lasten äitien) tekemään kasvatustyöhön? Vähän tuntuu, niinkuin äitien kakkupalasta haluttaisiin oma pala sen takia, että ollaan lasten kanssa tekemisissä ja kasvatetaan näitä. Feminismin ei pitäisi olla sitä, että kahmitaan itselle huomiota ja arvostusta "muiden tonteilta", koska ollaan naisia ja kuulemma miesten varjossa.

Miksi miehillä ei ole tarvetta saada huomiota sukupuolelleen tai tekemisilleen? Miestenpäiväkin on huumorin varjolla: steak and blowjob-päivä.

Minä en ole feministi. Olen "ihmisti" :D eli määrittelen ihmiset ihmisinä, enkä sukupuolen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Oma tuttavani on ihan tosissaan siinä, että on tietyllä tavalla äiti nuorten psyk. sairaanhoitajan vastaanottotyössän, ja että hänelle kuuluisi toivottaa hyvää äitienpäivää. Ostaa itselleen sillon kukkakimpun jne.

Siis onko tää ihan totta? Jos on, tyypillä on mennyt ammatillinen identiteetti jotenkin nyt vähän liikaa sekaisin omien tunne-elämän pulmien kanssa. Olisi hyvä saada vaikka työnohjausta.

Kuulostaa palstavelojen puheelta. Ei tarvitse omia lapsia, kun voi olla vaikka sisaruksen lapsen "äiti" aina silloin tällöin hetken, niin tietää millaista äitinä olo on! 

Tasa-arvon nimissä kaikkia naisia pitäisi nimittää äideiksi!

No nämä "bonusäidit", tarhantädit tms jotka joutuvat olemaan lastesi kanssa tekemisissä ovat kyllä ansainneet kaikki mahdolliset ruusut ja kukat. Onnekkaimpia ovat he, joilla on kokonaan lapsivapaa elämä, heille ei toki muistamisia tarvitse.

En ole tällaiseen ilmiöön törmännyt, mutta vietän ilmeisesti liian vähän aikaa somessa. Minusta äitiys on mahtava voima ja olen sitä mieltä, että siihen todella saisi "hurahtaa". Mutta ei, pitää miettiä saako mies riittävästi seksiä ja miten nopeasti työelämästä tipahtaa. Voisi olla kaikkien etu, että nainen saisi ns. toteuttaa äitiyttään. Mutta sitten toisaalta on äitejä, joilla ei ole mitään rahkeita edes laittaa lapsen etua oman etunsa edelle. Tämä voi varmaan johtua omista vauva-ajan kokemuksista tms., eikä tarvitse olla noin yleisesti ihan sekopääkään. Kaikista ei vaan ole toimimaan äidillisesti. Ja tällaisissa tapauksissa on minusta ihan irvokasta viettää juuri jotain äitienpäivää niin, että lapsi askartelee "maailman parhaalle äidille"-kortin ja eläytyy täysillä ja ihmettelee sitten, onko hänessä jotain vikaa, kun on paha olo ja äiti on (todistetusti) "maailman paras". Kaikki äidit eivät ole niitä maailman parhaita ja jos tällaisessa tapauksessa joku mummo tai naapuri rakastaa lasta koko sydämestään ja auttaa tämän jaloilleen, niin kyllä hän on suosionosoitukset ansainnut. Sanoisin siis, että kunnia sille, jolle kunnia kuuluu, oli se sitten biologinen äiti tai sitten ei. Toivottavasti se on jokaisella lapsella joku.

Vierailija kirjoitti:

Mulle äitiys on ihan jotain muuta. Ensimmäistä kertaa elämässäni kuolisin silmää räpäyttämättä jonkun puolesta ja uhraisin mitä vain jotta hänellä on hyvä olla. Se vain ei ole muotia nykyään, täytyy olla kyyninen ja egosentrinen. Siksi se äitiys täytyy häivyttää jotenkin korostamalla sitä että "äiti voi olla monella tavalla". Ei vaan voi.

Olen itse lapseton ihminen, mutta samaa mieltä tästä. Kyllä sillä biologisella vanhemmuudella vaan on ihmeellinen voima. Itse rakastan äitiäni yli kaiken, ei tulisi mieleenkään ajatella että joku lapsuuden tarhatäti olisi ollut samalla viivalla. Siis ei lähelläkään. Haloo!

Luulevatkohan jotkut hoitoalan ammattilaiset, että heillä on lapsen elämässä joku merkittäväkin rooli? Musta on aika karmivaa, jos joku kuvittelee tuollaista itsestään. Tulee ihan mieleen se leffa "Käsi joka kehtoa keinuttaa" jossa oli se hullu lastenhoitaja... terapian tarvetta?

Vierailija kirjoitti:

No nämä "bonusäidit", tarhantädit tms jotka joutuvat olemaan lastesi kanssa tekemisissä ovat kyllä ansainneet kaikki mahdolliset ruusut ja kukat. Onnekkaimpia ovat he, joilla on kokonaan lapsivapaa elämä, heille ei toki muistamisia tarvitse.

Joutuvat olemaan? Itse ovat ammattinsa valinneet.

Kaffepulla kirjoitti:

Itse en ole missään sellaiseen ilmiöön törmännyt, että lapsettomat naiset luulisivat olevansa "äitejä". En tosin liiku somessa juuri lainkaan, ehkä siksi tämä on mennyt multa ohi. Missä te oikein törmäätte näihin?

Olen kyllä työni puolesta todella paljon tekemisissä hoitoalan ihmisten kanssa, mutta en ole koskaan tällaisesta humpuukista kuullut. Taitaa olla melko harvinaista?

Ihan läppäähän tuon on pakko olla. Ei kai kukaan lapseton ihminen voi tosissaan kuvitella olevansa äiti, millään tavalla. 

Itselläni tälläisen kuvan saateteksteineen jakoi 4 ihmistä, kaksi heistä töissä päiväkodissa ja 2 hoitoalalla, kaikki lapsettomia sinkkunaisia. Muistelen myös Hesarissa nähneeni aiheesta jonkun kolumnin. 

Teksti oli jotain tälläistä: Hyvää äitienpäivää kaikki äidit, myös ne toisenlaiset äidit, jotka toteuttavat äitiyttä työssään tai muuten. 

Ja en loukkaantunut. Ihmettelen mistä moinen ilmiö johtuu ja miksi äitiyskin yritetään jotenkin häivyttää johonkin, kun taas isyyttä oikein korostetaan?

-Ap-

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Itse en ole missään sellaiseen ilmiöön törmännyt, että lapsettomat naiset luulisivat olevansa "äitejä". En tosin liiku somessa juuri lainkaan, ehkä siksi tämä on mennyt multa ohi. Missä te oikein törmäätte näihin?

Olen kyllä työni puolesta todella paljon tekemisissä hoitoalan ihmisten kanssa, mutta en ole koskaan tällaisesta humpuukista kuullut. Taitaa olla melko harvinaista?

Ihan läppäähän tuon on pakko olla. Ei kai kukaan lapseton ihminen voi tosissaan kuvitella olevansa äiti, millään tavalla. 

Itselläni tälläisen kuvan saateteksteineen jakoi 4 ihmistä, kaksi heistä töissä päiväkodissa ja 2 hoitoalalla, kaikki lapsettomia sinkkunaisia. Muistelen myös Hesarissa nähneeni aiheesta jonkun kolumnin. 

Teksti oli jotain tälläistä: Hyvää äitienpäivää kaikki äidit, myös ne toisenlaiset äidit, jotka toteuttavat äitiyttä työssään tai muuten. 

Ja en loukkaantunut. Ihmettelen mistä moinen ilmiö johtuu ja miksi äitiyskin yritetään jotenkin häivyttää johonkin, kun taas isyyttä oikein korostetaan?

-Ap-

Jaa miksi? Siksi että isät pysyvät tuottavina vaikka vaimo pukkaakin lapsen.

Voi isät isät ihanat isät juhlitaan isää ja ostetaan heille vitusti sukkia ja kalsareita.

Äiti kun hurahtaa ja kuvittelee oevansa jotenkin tähdellinen lapsen elämässä niin se äkkiä siirtää URANSA syrjään ja saattaa jäädä kotiin ja yhteiskunnan loiseksi ja vaikka mitä kauheeta!!!!