Jos kateus on inhimillinen tunne, miksi moni sanoo, ettei ole kateellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.

Osa negatiivisista kommenteista toki johtuu kateudesta, mutta ei likimainkaan kaikki. Itseäni v*tuttaa suuresti, jos esim. kirjoittaa jotain kritiikkiä lapsiin liittyen, niin heti olet joidenkin mielestä kateellinen vanhapiika tai jos arvostelet jotain missiä tai fitnespimua, niin sinun täytyy olla kateellinen läski. Kaikki negatiivinen kommentointi nyt vaan ei johdu kateudesta eikä kaikki kateus johda mihinkään negatiiviseen.

Itse kadehdin ihmisiä joilla on ihanat talot isoine puutarhoineen. Olen koko ikäni asunut kerrostalossa ja oi kuinka haluaisinkaan oman talon. Vielä jonain päivänä se toteutuu. Siihen asti katselen kadena toisten puutarhoja, mutta en silti koe tarvetta kommentoida negatiivisesti talonomistajia.

Toisaalta voi kysyä, miksi niinkin turhaa asiaa kuin jotain missiä pitää kommentoida ylipäätään, jos ei taustalla ole kateus? Mitä jaloa yhteiskunnallista päämäärää siinä ajetaan?

No johan meni yleväksi. Oikein yhteiskunnallista päämäärää pitäisi ajaa kaikella kommentoinnilla. No sitten menee keskustelu hiljaiseksi.

Otetaan nyt esimerkki - itseälläni kerran harasi pahasti vastakarvaan, kun eräs missi sanoi TV:ssä että "kyllähän naisen kuuluu olla kaunis". Miksei tuollaista lausumaa saisi kommentoida ilman, että on kateellinen?

Tuossa kai aika paljon ratkeaa sen mukaan, kommentoidaanko vastaavia heittoja jos sanojana on muu kuin missi, ja kommentoidaanko samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on niitä ihmisiä, jotka valehtelevat itselleen ja uskovat sen. Tuntuu olevan yleisempää naisilla, että kielletään itseä tuntemasta sellaisia tunteita, joita ei ole heidän mielestään soveliasta tuntea.

Itse menetän aina täysin arvostukseni tällaisia ihmisiä kohtaan ja tutkin heidän sanomisensa aina erityisen kriittisesti, koska heillä ei ole mitään itsekritiikkiä ja halua pysyä totuudessa. He kertovat asiat niin kuin he haluaisivat niiden olevan, eikä niin kuin ne oikeasti ovat. 

Jos sinä olet kateellinen ja katkera, niin ei se tarkoita että muutkin olisivat. Jotkut osaa nauttia tästä elämästä omiin asioihin keskittyen eikä kyttää mitä muilla on/ei ole. Sama kun kaikki eivät ole esim mustasukkaisia tai vihaa jotain ihmisiä...

Ja sinun mielestäsi ihminen on heti kateellinen ja katkera jos myöntää tuntevansa kateutta? Ei ihme että olet kieltänyt tämän tunteen itseltäsi.

- Ei se jolle vastasit.

Häh? Tottakai ihminen, joka myöntää tuntevansa kateutta on kateellinen. Mitä höpötät? Ja en ole itse, mulla ei ole mitään syytä olla. Olen ihminen joka sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen enkä vertaa itseäni muihin. Se on vaan niin turhaa.

Enemmän mua kiinnostaa miksi joku haluaa väkisin väittää toisen tuntevan jotain, mitä tämä ei tunne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.

Tätä mä ihmettelen kovasti ja vastannee hyvin pitkälle aloittajan kysymykseen:

Negatiiviset kommentit = kateus??

Eli taitaa kateus olla monelle yleispätevä sana kuvaamaan sitä, ettei toinen ole samaa mieltä kanssasi.

:) tällä logiikallahan kaikki ihmisten väliset erimielisyydet pohjautuvat siihen että kaikki ovat kateellisia toisilleen, vaikka kieltävätkin sen ja keksivät eri nimityksiä vihreäsilmäiselle monsterille. Tähän se varmaan on mennyt, taustana voisi olla vaikka amerikkalaiset teinileffat ym. hömppä missä sitä kateuskorttia heitellään sinnetänne.

Täällä pitäisi ihmisten katsoa se disney-elokuva inside-out, siinähän selitettiin silleen lapsillekkin ymmärrettävästi, miksi negatiiviset tunteetkin on tärkeitä, miksi ihminen ei voi aina tuntea pekästään positiivisia tunteita ja olla iloinen :D

Kateuskin on vain tunne, ihan kuten muutkin negatiiviset tunteet, tottakai sillä on tarkoitus, kun ihmiset tuntee kateutta. Ei sellaista olekkaan kuin turha tunne, eikä toiselle voi sanoa, että et sinä saa tuntea noin, kun pitää olla vaan iloinen. Harva ihminen kykenee HALLITSEMAAN tunteitaan (huom. hallitseminen on eri asia kuin tunteiden kieltäminen) niin hyvin, että osaa tosiaan kädenkäänteessä kääntää kaikki negatiiviset tunteet posiitivisiksi, useimmilla ihmisillä se vaatii asian käsittelyä ensin eikä asiaa voi käsitellä jos ei kykene myöntämään tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus voi olla joskus ja useinkin täysin oikeutettu tunne, kun esim. joutuu työpaikan yt-neuvotteluissa ulos ja toiset saavat jäädä. Ei mikään sarasvuolainen bumtsibum positiivisuus auta oikeasti vittumaisissa elämäntilanteissa ja nykyään kilpailu on niin kovaa ihmisten välillä joka asiassa, että aina on voittajia ja häviäjiä. Se aiheuttaa katkeruutta, kun ihmisiltä viedään tulevaisuuden toivo ja kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta!! Miettikääpä sitä.Ja tämä meno vain jatkuu ja pahenee koko ajan.

No auttaako se kateus sun mielestä sit paremmin ku positiivisuus?

Kyllä optimistit selviää noistakin paremmin kun ne jotka jää rypemään kaunaan ja katkeruuteen. Elämä ei ole kenellekään reilua!

Auttaako suru tai viha mielestäsi paremmin kuin positiivisuus?

Mitä mä just kirjoitin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on niitä ihmisiä, jotka valehtelevat itselleen ja uskovat sen. Tuntuu olevan yleisempää naisilla, että kielletään itseä tuntemasta sellaisia tunteita, joita ei ole heidän mielestään soveliasta tuntea.

Itse menetän aina täysin arvostukseni tällaisia ihmisiä kohtaan ja tutkin heidän sanomisensa aina erityisen kriittisesti, koska heillä ei ole mitään itsekritiikkiä ja halua pysyä totuudessa. He kertovat asiat niin kuin he haluaisivat niiden olevan, eikä niin kuin ne oikeasti ovat. 

Jos sinä olet kateellinen ja katkera, niin ei se tarkoita että muutkin olisivat. Jotkut osaa nauttia tästä elämästä omiin asioihin keskittyen eikä kyttää mitä muilla on/ei ole. Sama kun kaikki eivät ole esim mustasukkaisia tai vihaa jotain ihmisiä...

Ja sinun mielestäsi ihminen on heti kateellinen ja katkera jos myöntää tuntevansa kateutta? Ei ihme että olet kieltänyt tämän tunteen itseltäsi.

- Ei se jolle vastasit.

Häh? Tottakai ihminen, joka myöntää tuntevansa kateutta on kateellinen. Mitä höpötät? Ja en ole itse, mulla ei ole mitään syytä olla. Olen ihminen joka sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen enkä vertaa itseäni muihin. Se on vaan niin turhaa.

Vielä kun kykenisit rehellisesti arviomaan omia tuntemuksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on niitä ihmisiä, jotka valehtelevat itselleen ja uskovat sen. Tuntuu olevan yleisempää naisilla, että kielletään itseä tuntemasta sellaisia tunteita, joita ei ole heidän mielestään soveliasta tuntea.

Itse menetän aina täysin arvostukseni tällaisia ihmisiä kohtaan ja tutkin heidän sanomisensa aina erityisen kriittisesti, koska heillä ei ole mitään itsekritiikkiä ja halua pysyä totuudessa. He kertovat asiat niin kuin he haluaisivat niiden olevan, eikä niin kuin ne oikeasti ovat. 

Jos sinä olet kateellinen ja katkera, niin ei se tarkoita että muutkin olisivat. Jotkut osaa nauttia tästä elämästä omiin asioihin keskittyen eikä kyttää mitä muilla on/ei ole. Sama kun kaikki eivät ole esim mustasukkaisia tai vihaa jotain ihmisiä...

Ja sinun mielestäsi ihminen on heti kateellinen ja katkera jos myöntää tuntevansa kateutta? Ei ihme että olet kieltänyt tämän tunteen itseltäsi.

- Ei se jolle vastasit.

Häh? Tottakai ihminen, joka myöntää tuntevansa kateutta on kateellinen. Mitä höpötät? Ja en ole itse, mulla ei ole mitään syytä olla. Olen ihminen joka sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen enkä vertaa itseäni muihin. Se on vaan niin turhaa.

Se että on joskus kateellinen ei tarkoita että olisi kateellinen ihminen. Se että on joskus surulinen ei tarkoita että olisi yleisesti ottaen surullinen ihminen. Viittauksesi katkeruuteen tarkoitti sitä, että sinun mielestäsi ihminen joka tuntee kateutta on jotenkin kokonaisvaltaisesti kateellinen ja katkera ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.

Tätä mä ihmettelen kovasti ja vastannee hyvin pitkälle aloittajan kysymykseen:

Negatiiviset kommentit = kateus??

Eli taitaa kateus olla monelle yleispätevä sana kuvaamaan sitä, ettei toinen ole samaa mieltä kanssasi.

:) tällä logiikallahan kaikki ihmisten väliset erimielisyydet pohjautuvat siihen että kaikki ovat kateellisia toisilleen, vaikka kieltävätkin sen ja keksivät eri nimityksiä vihreäsilmäiselle monsterille. Tähän se varmaan on mennyt, taustana voisi olla vaikka amerikkalaiset teinileffat ym. hömppä missä sitä kateuskorttia heitellään sinnetänne.

No eikös tämä jo olekin näin Suomessa? Kun kaikkihan on vaan kateellisia, jos avaa suunsa...

Ja sit jos joku kehtaa väittää ettei tunne kateutta, niin siinä vasta megalomaaninen kaappikateellinen onkin! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.

Tätä mä ihmettelen kovasti ja vastannee hyvin pitkälle aloittajan kysymykseen:

Negatiiviset kommentit = kateus??

Eli taitaa kateus olla monelle yleispätevä sana kuvaamaan sitä, ettei toinen ole samaa mieltä kanssasi.

:) tällä logiikallahan kaikki ihmisten väliset erimielisyydet pohjautuvat siihen että kaikki ovat kateellisia toisilleen, vaikka kieltävätkin sen ja keksivät eri nimityksiä vihreäsilmäiselle monsterille. Tähän se varmaan on mennyt, taustana voisi olla vaikka amerikkalaiset teinileffat ym. hömppä missä sitä kateuskorttia heitellään sinnetänne.

Ei erimielisyyden peruste tarvi olla kateus, jos ollaan eri mieltä asiasta. Sen sijaan jos mennään henkilöön, on kateuden raja usein erittäin lähellä jos kohteella on edes vähän jotain kadehdittavaa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus voi olla joskus ja useinkin täysin oikeutettu tunne, kun esim. joutuu työpaikan yt-neuvotteluissa ulos ja toiset saavat jäädä. Ei mikään sarasvuolainen bumtsibum positiivisuus auta oikeasti vittumaisissa elämäntilanteissa ja nykyään kilpailu on niin kovaa ihmisten välillä joka asiassa, että aina on voittajia ja häviäjiä. Se aiheuttaa katkeruutta, kun ihmisiltä viedään tulevaisuuden toivo ja kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta!! Miettikääpä sitä.Ja tämä meno vain jatkuu ja pahenee koko ajan.

No auttaako se kateus sun mielestä sit paremmin ku positiivisuus?

Kyllä optimistit selviää noistakin paremmin kun ne jotka jää rypemään kaunaan ja katkeruuteen. Elämä ei ole kenellekään reilua!

"Jää rypemään"

Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että kateus on tunne niinkuin muutkin tunteet, ei kukaan sano että "miksi jäät nyt rypemään tuohon suruusi", jos joku on surullinen vaikka läheisen kuoleman johdosta, tai jos sanoo, niin on kyllä aika ärsyttävä optimistinen ihminen joka ei anna yhtään tilaa muille.

Se että tuntee joskus kateutta, ei tarkoita että siihen tunteeseen jäisi jotenkin kiinni. Sitä tuntee hetken aikaa, sitten asian käsittelee ja tunne menee pois tai se vaihtuu joksikin muuksi, ei se sen isompi asia ole.

Vierailija kirjoitti:

Kateus on epämukava tunne, sitä ei haluta myöntää. Esim. tuo Saara Aalto fanaatikko, ei pysty myöntämään että on pohjimmiltaan kateellinen.

Tässä malliesimerkki. Et pidä jostain = olet kateellinen.

Onko se jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää, että kaikki ei vaan tykkää samoista asioista/ihmisistä, eikä sillä useimmiten ole mitään tekemistä kateuden kanssa?

Minäkään en erityisemmin tykkää Saara Aallosta. Mielestäni oli kyllä todella hienoa, että hän uskalsi lähteä brittien X-factoriin ja kannustin häntä kotikatsomassa. Suomessa on paljon lahjakkaita muusikoita, jotka vain tyytyvät soittelemaan Suomessa, vaikka potentiaalia voisi olla enempäänkin. Saara Aalto on todella hyvä laulaja. Mutta minäkin koen hänet vähän feikkinä ja ärsyttävänä. Mielikuva voi olla väärä ja hän voi olla aidosti sellainen kuin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on niitä ihmisiä, jotka valehtelevat itselleen ja uskovat sen. Tuntuu olevan yleisempää naisilla, että kielletään itseä tuntemasta sellaisia tunteita, joita ei ole heidän mielestään soveliasta tuntea.

Itse menetän aina täysin arvostukseni tällaisia ihmisiä kohtaan ja tutkin heidän sanomisensa aina erityisen kriittisesti, koska heillä ei ole mitään itsekritiikkiä ja halua pysyä totuudessa. He kertovat asiat niin kuin he haluaisivat niiden olevan, eikä niin kuin ne oikeasti ovat. 

Jos sinä olet kateellinen ja katkera, niin ei se tarkoita että muutkin olisivat. Jotkut osaa nauttia tästä elämästä omiin asioihin keskittyen eikä kyttää mitä muilla on/ei ole. Sama kun kaikki eivät ole esim mustasukkaisia tai vihaa jotain ihmisiä...

Ja sinun mielestäsi ihminen on heti kateellinen ja katkera jos myöntää tuntevansa kateutta? Ei ihme että olet kieltänyt tämän tunteen itseltäsi.

- Ei se jolle vastasit.

Häh? Tottakai ihminen, joka myöntää tuntevansa kateutta on kateellinen. Mitä höpötät? Ja en ole itse, mulla ei ole mitään syytä olla. Olen ihminen joka sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen enkä vertaa itseäni muihin. Se on vaan niin turhaa.

Se että on joskus kateellinen ei tarkoita että olisi kateellinen ihminen. Se että on joskus surulinen ei tarkoita että olisi yleisesti ottaen surullinen ihminen. Viittauksesi katkeruuteen tarkoitti sitä, että sinun mielestäsi ihminen joka tuntee kateutta on jotenkin kokonaisvaltaisesti kateellinen ja katkera ihminen.

Älä säkään puhu kuin vain omalla suullasi. Tän takia just keskityn mielummin omiin asioihin enkä pyri puuttumaan muiden: siinä voi tulla virhearviointeja ja ylilyöntejä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus voi olla joskus ja useinkin täysin oikeutettu tunne, kun esim. joutuu työpaikan yt-neuvotteluissa ulos ja toiset saavat jäädä. Ei mikään sarasvuolainen bumtsibum positiivisuus auta oikeasti vittumaisissa elämäntilanteissa ja nykyään kilpailu on niin kovaa ihmisten välillä joka asiassa, että aina on voittajia ja häviäjiä. Se aiheuttaa katkeruutta, kun ihmisiltä viedään tulevaisuuden toivo ja kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta!! Miettikääpä sitä.Ja tämä meno vain jatkuu ja pahenee koko ajan.

No auttaako se kateus sun mielestä sit paremmin ku positiivisuus?

Kyllä optimistit selviää noistakin paremmin kun ne jotka jää rypemään kaunaan ja katkeruuteen. Elämä ei ole kenellekään reilua!

"Jää rypemään"

Miksi se on niin vaikea ymmärtää, että kateus on tunne niinkuin muutkin tunteet, ei kukaan sano että "miksi jäät nyt rypemään tuohon suruusi", jos joku on surullinen vaikka läheisen kuoleman johdosta, tai jos sanoo, niin on kyllä aika ärsyttävä optimistinen ihminen joka ei anna yhtään tilaa muille.

Se että tuntee joskus kateutta, ei tarkoita että siihen tunteeseen jäisi jotenkin kiinni. Sitä tuntee hetken aikaa, sitten asian käsittelee ja tunne menee pois tai se vaihtuu joksikin muuksi, ei se sen isompi asia ole.

Kellä menee ja kellä ei! Kyllä se on myös paljon omasta asenteesta ja valinnastakin kiinni. Jotkut jää rypemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on niitä ihmisiä, jotka valehtelevat itselleen ja uskovat sen. Tuntuu olevan yleisempää naisilla, että kielletään itseä tuntemasta sellaisia tunteita, joita ei ole heidän mielestään soveliasta tuntea.

Itse menetän aina täysin arvostukseni tällaisia ihmisiä kohtaan ja tutkin heidän sanomisensa aina erityisen kriittisesti, koska heillä ei ole mitään itsekritiikkiä ja halua pysyä totuudessa. He kertovat asiat niin kuin he haluaisivat niiden olevan, eikä niin kuin ne oikeasti ovat. 

Jos sinä olet kateellinen ja katkera, niin ei se tarkoita että muutkin olisivat. Jotkut osaa nauttia tästä elämästä omiin asioihin keskittyen eikä kyttää mitä muilla on/ei ole. Sama kun kaikki eivät ole esim mustasukkaisia tai vihaa jotain ihmisiä...

Ja sinun mielestäsi ihminen on heti kateellinen ja katkera jos myöntää tuntevansa kateutta? Ei ihme että olet kieltänyt tämän tunteen itseltäsi.

- Ei se jolle vastasit.

Häh? Tottakai ihminen, joka myöntää tuntevansa kateutta on kateellinen. Mitä höpötät? Ja en ole itse, mulla ei ole mitään syytä olla. Olen ihminen joka sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen enkä vertaa itseäni muihin. Se on vaan niin turhaa.

Vielä kun kykenisit rehellisesti arviomaan omia tuntemuksiasi.

No eipä tähän sun käsitykseen voi paljon vaikuttaa, eikä mulla ole tarvettakaan siihen. Usko mitä haluat.

Ainakin tuota muodikasta kateuskorttia käytetään aivan liian usein. En minä ainakaan myönnä olevani kateellinen silloin kun en vain tykkää jostakin esim jostakin laulajasta. Miksi ihmeessä kadehtisin jotain mitä en voi edes sietää? Enhän minä kadehdi maksalaatikkoakaan.

Vierailija kirjoitti:

No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.

Miten yhdistät kaiken negatiivisen olevan kateutta? Mitä kateus on mielestäsi kun joku sanoo p'rkele niin mille hän on kateellinen mielestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.

Tätä mä ihmettelen kovasti ja vastannee hyvin pitkälle aloittajan kysymykseen:

Negatiiviset kommentit = kateus??

Eli taitaa kateus olla monelle yleispätevä sana kuvaamaan sitä, ettei toinen ole samaa mieltä kanssasi.

:) tällä logiikallahan kaikki ihmisten väliset erimielisyydet pohjautuvat siihen että kaikki ovat kateellisia toisilleen, vaikka kieltävätkin sen ja keksivät eri nimityksiä vihreäsilmäiselle monsterille. Tähän se varmaan on mennyt, taustana voisi olla vaikka amerikkalaiset teinileffat ym. hömppä missä sitä kateuskorttia heitellään sinnetänne.

No eikös tämä jo olekin näin Suomessa? Kun kaikkihan on vaan kateellisia, jos avaa suunsa...

Ja sit jos joku kehtaa väittää ettei tunne kateutta, niin siinä vasta megalomaaninen kaappikateellinen onkin! :D

Tosielämässä en tiedä tällaisia "sä oot vaan kateellinen"-tyyppejä en Suomessa enkä ulkomailla, netissä tulee vastaan. Onkohan meno sama muuallakin vai onko tää tosiaan vain suomalainen anonyymipalstojen juttu?

Näköjään ottaa ihan älyttömästi päähän, et joku on vapaa tuosta negatiivisesta tunteesta. Mitenpä muuten kateellinen selittäisi asian ku "On se kuitenkin! Se vaan ei tunnista sitä!" Tuo itselleen kivan olon ajatus siitä, ettei toisella mene yhtään paremmin ;)

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut kateutta vuosia ja tämä on pohdintani tulos:

Kateuden juurisyy on siinä, että alitajunnassa ajattelee, ettei kaikille riitä kaikkea. Siksi minulle ei riitä, minä en saa mitään. Siksi olen kateellinen.

Jos ihminen elää uskossa, että saan kaiken mitä haluan, ei hänen tarvitse olla kateellinen.

Tästä olen samaa mieltä. Kateus on kyllä inhimillistä ihmismuodossa ollessamme, sillä usein alitajuisesti ajattelemme, että toisen onni on jotenkin itseltä pois.

Itse olen päässyt pahimmista kateuden tunteista eroon ihan vain tutustumalla kateuden kohteeseen: ei kaunis ulkonäkö tai hyvä elintaso takaa onnea. Siksi on turha kadehtia, kun koskaan ei oikeasti voi tietää, mitä kateuden kohde on joutunut käymään läpi. Esimerkiksi eräs kaunis ystäväni, jota aiemmin kadehdin, tuli petetyksi ja hänen itsetuntonsa mureni siinä rytäkässä. Tuolloin oivalsin, kuinka turhaa se olikaan ollut, että olin kadehtinut tämän ystäväni ulkonäköä. Siitä saattoi olla jopa harmia tälle ystävälleni, kun hän oli rakentanut identiteettinsä sen varaan ja sitten tulikin julmasti petetyksi. Ei se ulkonäkö siis tuonut onnellista parisuhdetta, joten turha kadehtia sellaista.

Edelleen minulle tulee toisinaan sellainen tunne, että "kunpa minäkin", kun seuraan esimerkiksi ihmisten matkustelua. En kuitenkaan jää vellomaan siihen tunteeseen ja toisaalta olen sitä mieltä, ettei maksa vaivaa kituuttaa rahallisesti yhtätoista kuukautta vuodessa, että saisin rahaa säästöön ja pääsisin matkalle. Mieluummin elän vähän leveämmin koko vuoden, käyn kahviloissa ja teattereissa ym. Kyllähän näitä tuntemuksia tulee varmaan kaikille inhimillisille ihmisille, mutta ei niitä kannata sen kummemmin edes noteerata. Enemmän saa elämästä irti, kun keskittyy omiin tekemisiinsä.