Jos kateus on inhimillinen tunne, miksi moni sanoo, ettei ole kateellinen?

Saattaa ollakin inhimillistä. Itse en ole kateellinen kenellekään, koska olen tyytyväinen elämääni.

Koska se on tabu. On moniakin inhimillisiä tunteita, joista ei vain "saa" puhua. Siihen liittyy sosiaalinen stigma, ja muut vetävät monesti johtopäätöksiä kateellisen ihmisen persoonasta ja luonteesta. Mikä on sinänsä ihan typerää, koska kaikki ihmiset kokevat "kielletyjä" tunteita joskus elämässään.

Kateutta ei pidetä oikeutettuna, kun taas oma tunne koetaan perustelluksi. Vääryydellä saatua etua, tai sellaiseksi miellettyä, ei kadehdita, vaan siihen suhtaudutaan oikeutetun kielteisesti. Voi myös olla tilanteita, joissa etu itsessään ei ole vääryydellä saatu, mutta sen saaja on muun syyn takia vastenmielinen, jolloin hänen saama hyöty herättää vastahankaa.

Yleensä ne jotka isoimpaan ääneen hokevat eitteivät koskaan ole kateellisia ja saarnaa siitä muille, elää pahimmassa kateusryöpyssä.

Sellaset jotka uskaltaa sanoa kateuskohteensa ovat yleensä huomattavasti onnellisempia, eikä niin estosia ja rajoittuneita.

Eikä kyse ole siitä onko tyytyväinen elämäänsä vaan ennemminkin onko tyytyväinen itseensä. Harva on niin täysin tyytyväinen.

Ei se ole kateutta että suuntaa katseensa yhteiskunnan epäkohtiin ja protestoi sitä vastaan että laajasti käytettään asemaa väärin esim. urheilujärjestöt jotka toimivat rikollisella tavalla ja edelleen saavat rahaa veropotista.

Eikä sekään ole kateutta että huomauttaa että Kokoomus tuhosi Suomen talouden vallanhimossaan.

Siksi koska kateus on luusereille. Itse en ole saavuttanut yhtään mitään muita kadehtimalla, vaan vaivaa näkemällä. Jos joku muu jaksaa nähdä enemmän vaivaa ja saa siten paremman elintason, niin se ei ole minulta pois.

Aika monet tuntee ihmisiä, joille ei tee mieli toivoa kovinkaan hyvää. Yleensä tämä edellyttää että tuntee tyypin henkkoht, ja on tapahtunut jotain jolla kielteisen asenteen voi perustella. Sen sijaan tuntemattomien viihdejulkkujen yms. kadehtimista en ymmärrä, ellei sitten taustalla ole joku juttu jonka kautta tyypin tuntee tai on syntynyt muuten tuttuuden tunne (esim. todella massiivinen julkisuus, jolloin tyyppi alkaa tuntua tutulta vaikka ei tuntisikaan).

Mä en oo kovin kateellinen yleensä. Kadehtiminen ei hyödytä mitään, katkeroittaa vaan jos sitä koko ajan tekee. Enempi mua kiinnostaa omat asiat, kun toisten jatkuva kadehtiminen. Rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että joskus tuntee pienen kateuden piston jossakin asiassa tai tilanteessa, mut äkkiä se unohtuu, ei vaan jaksa jotenkin kadehtia toisia, se on niin turhaa ja hyödytöntä.

Ne on niitä ihmisiä, jotka valehtelevat itselleen ja uskovat sen. Tuntuu olevan yleisempää naisilla, että kielletään itseä tuntemasta sellaisia tunteita, joita ei ole heidän mielestään soveliasta tuntea.

Itse menetän aina täysin arvostukseni tällaisia ihmisiä kohtaan ja tutkin heidän sanomisensa aina erityisen kriittisesti, koska heillä ei ole mitään itsekritiikkiä ja halua pysyä totuudessa. He kertovat asiat niin kuin he haluaisivat niiden olevan, eikä niin kuin ne oikeasti ovat. 

No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.

Kateus voi olla joskus ja useinkin täysin oikeutettu tunne, kun esim. joutuu työpaikan yt-neuvotteluissa ulos ja toiset saavat jäädä. Ei mikään sarasvuolainen bumtsibum positiivisuus auta oikeasti vittumaisissa elämäntilanteissa ja nykyään kilpailu on niin kovaa ihmisten välillä joka asiassa, että aina on voittajia ja häviäjiä. Se aiheuttaa katkeruutta, kun ihmisiltä viedään tulevaisuuden toivo ja kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta!! Miettikääpä sitä.Ja tämä meno vain jatkuu ja pahenee koko ajan.

Olen pohtinut kateutta vuosia ja tämä on pohdintani tulos:

Kateuden juurisyy on siinä, että alitajunnassa ajattelee, ettei kaikille riitä kaikkea. Siksi minulle ei riitä, minä en saa mitään. Siksi olen kateellinen.

Jos ihminen elää uskossa, että saan kaiken mitä haluan, ei hänen tarvitse olla kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut kateutta vuosia ja tämä on pohdintani tulos:

Kateuden juurisyy on siinä, että alitajunnassa ajattelee, ettei kaikille riitä kaikkea. Siksi minulle ei riitä, minä en saa mitään. Siksi olen kateellinen.

Jos ihminen elää uskossa, että saan kaiken mitä haluan, ei hänen tarvitse olla kateellinen.

En edes ajattele koko juttua itseni kannalta. Olen joskus kateellinen, mutta muiden kuin itseni puolesta. Jos kaksi tyyppiä kilpailee samasta edusta ja toinen heistä on sikamainen ja toinen hyvä tyyppi, niin totta kai se kismittää jos etu menee sialle. Voisi ehkä verrata että Leijonien fanit harvemmin tuulettaa jos Ruotsi voittaa Suomen jääkiekossa.

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut kateutta vuosia ja tämä on pohdintani tulos:

Kateuden juurisyy on siinä, että alitajunnassa ajattelee, ettei kaikille riitä kaikkea. Siksi minulle ei riitä, minä en saa mitään. Siksi olen kateellinen.

Jos ihminen elää uskossa, että saan kaiken mitä haluan, ei hänen tarvitse olla kateellinen.

Tuohan on täysin realistinen ajattelutapa. Nallekarkit eivät mene tasan ja monet vittumaiset tyypit saavat asioita kultalautasella täysin epäoikeudenmukaisesti eli elämä ei ole oikeudenmukaista eikä hyvitä tyyppejä palkita. Eri asia on oman ajattelutavan muutos siinä, antaako paskan lannistaa vaan haluaako kehittää omaa ajattelutapaa ja elämää vertailematta koko ajan muihin. Se on mielestäni ainoa tapa päästä eroon haittaavasta kateudesta. Kokonaan kateuden kieltäminen on mahdotonta ja tarpeetonta.

Vierailija kirjoitti:

Kateus voi olla joskus ja useinkin täysin oikeutettu tunne, kun esim. joutuu työpaikan yt-neuvotteluissa ulos ja toiset saavat jäädä. Ei mikään sarasvuolainen bumtsibum positiivisuus auta oikeasti vittumaisissa elämäntilanteissa ja nykyään kilpailu on niin kovaa ihmisten välillä joka asiassa, että aina on voittajia ja häviäjiä. Se aiheuttaa katkeruutta, kun ihmisiltä viedään tulevaisuuden toivo ja kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta!! Miettikääpä sitä.Ja tämä meno vain jatkuu ja pahenee koko ajan.

Esim tuommoisessa tilanteessa tunnen hetken kateutta (yt:t), mut sit unohdan tai pakotan itseni unohtamaan kateuden tunteen, koska se ei mua auta mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut kateutta vuosia ja tämä on pohdintani tulos:

Kateuden juurisyy on siinä, että alitajunnassa ajattelee, ettei kaikille riitä kaikkea. Siksi minulle ei riitä, minä en saa mitään. Siksi olen kateellinen.

Jos ihminen elää uskossa, että saan kaiken mitä haluan, ei hänen tarvitse olla kateellinen.

En edes ajattele koko juttua itseni kannalta. Olen joskus kateellinen, mutta muiden kuin itseni puolesta. Jos kaksi tyyppiä kilpailee samasta edusta ja toinen heistä on sikamainen ja toinen hyvä tyyppi, niin totta kai se kismittää jos etu menee sialle. Voisi ehkä verrata että Leijonien fanit harvemmin tuulettaa jos Ruotsi voittaa Suomen jääkiekossa.

Minusta tuo ei ole kateutta. Se on vaan kismittämistä, vihan sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut kateutta vuosia ja tämä on pohdintani tulos:

Kateuden juurisyy on siinä, että alitajunnassa ajattelee, ettei kaikille riitä kaikkea. Siksi minulle ei riitä, minä en saa mitään. Siksi olen kateellinen.

Jos ihminen elää uskossa, että saan kaiken mitä haluan, ei hänen tarvitse olla kateellinen.

En edes ajattele koko juttua itseni kannalta. Olen joskus kateellinen, mutta muiden kuin itseni puolesta. Jos kaksi tyyppiä kilpailee samasta edusta ja toinen heistä on sikamainen ja toinen hyvä tyyppi, niin totta kai se kismittää jos etu menee sialle. Voisi ehkä verrata että Leijonien fanit harvemmin tuulettaa jos Ruotsi voittaa Suomen jääkiekossa.

Minusta tuo ei ole kateutta. Se on vaan kismittämistä, vihan sukua.

Sitähän kateus on = toisen paremmuuden, varallisuuden, menestyksen tms. aiheuttama vihan- ja harminsekainen tunne, kateellisuus.

Vierailija kirjoitti:

No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.

Osa negatiivisista kommenteista toki johtuu kateudesta, mutta ei likimainkaan kaikki. Itseäni v*tuttaa suuresti, jos esim. kirjoittaa jotain kritiikkiä lapsiin liittyen, niin heti olet joidenkin mielestä kateellinen vanhapiika tai jos arvostelet jotain missiä tai fitnespimua, niin sinun täytyy olla kateellinen läski. Kaikki negatiivinen kommentointi nyt vaan ei johdu kateudesta eikä kaikki kateus johda mihinkään negatiiviseen.

Itse kadehdin ihmisiä joilla on ihanat talot isoine puutarhoineen. Olen koko ikäni asunut kerrostalossa ja oi kuinka haluaisinkaan oman talon. Vielä jonain päivänä se toteutuu. Siihen asti katselen kadena toisten puutarhoja, mutta en silti koe tarvetta kommentoida negatiivisesti talonomistajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.

Osa negatiivisista kommenteista toki johtuu kateudesta, mutta ei likimainkaan kaikki. Itseäni v*tuttaa suuresti, jos esim. kirjoittaa jotain kritiikkiä lapsiin liittyen, niin heti olet joidenkin mielestä kateellinen vanhapiika tai jos arvostelet jotain missiä tai fitnespimua, niin sinun täytyy olla kateellinen läski. Kaikki negatiivinen kommentointi nyt vaan ei johdu kateudesta eikä kaikki kateus johda mihinkään negatiiviseen.

Itse kadehdin ihmisiä joilla on ihanat talot isoine puutarhoineen. Olen koko ikäni asunut kerrostalossa ja oi kuinka haluaisinkaan oman talon. Vielä jonain päivänä se toteutuu. Siihen asti katselen kadena toisten puutarhoja, mutta en silti koe tarvetta kommentoida negatiivisesti talonomistajia.

Toisaalta voi kysyä, miksi niinkin turhaa asiaa kuin jotain missiä pitää kommentoida ylipäätään, jos ei taustalla ole kateus? Mitä jaloa yhteiskunnallista päämäärää siinä ajetaan?

Vierailija kirjoitti:

No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.

Kateutta ei tietenkään suoraan sanota,mutta se ilmeneekin yleensä niinä  muina kommentteina,joiden liikkeellepanevana voimana se on ollut.

Kaikki esim.  johonkin henkilöön ja hänen toimiinsa  kohdistuva kritiikki ei kuitenkaan välttämättä ollenkaan johdu mistään kateudesta,vaan voi johtua  esim. vain jonkun toisen suuttumuksesta hänen  huonoa asioiden hoitoaan kohtaan jossain niissä hänelle uskotuissa asioissa, tai siihen että hän levittää (auktoriteettinsa turvin) väärää informaatiota jostain asiasta, jota ei siis aivan selvästikään tunne.

"Olet vain kateellinen,siksi sanot noin",on se kaikkein  yleisin (...ja helpoin) 'kaatokortti' jota usein  käytetään (vaikka miten asiallisenkin ) kritiikin vaientamiseksi .