Lue keskustelun säännöt.
Jos kateus on inhimillinen tunne, miksi moni sanoo, ettei ole kateellinen?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut kateutta vuosia ja tämä on pohdintani tulos:
Kateuden juurisyy on siinä, että alitajunnassa ajattelee, ettei kaikille riitä kaikkea. Siksi minulle ei riitä, minä en saa mitään. Siksi olen kateellinen.
Jos ihminen elää uskossa, että saan kaiken mitä haluan, ei hänen tarvitse olla kateellinen.
En edes ajattele koko juttua itseni kannalta. Olen joskus kateellinen, mutta muiden kuin itseni puolesta. Jos kaksi tyyppiä kilpailee samasta edusta ja toinen heistä on sikamainen ja toinen hyvä tyyppi, niin totta kai se kismittää jos etu menee sialle. Voisi ehkä verrata että Leijonien fanit harvemmin tuulettaa jos Ruotsi voittaa Suomen jääkiekossa.
Minusta tuo ei ole kateutta. Se on vaan kismittämistä, vihan sukua.
Sitähän kateus on = toisen paremmuuden, varallisuuden, menestyksen tms. aiheuttama vihan- ja harminsekainen tunne, kateellisuus.
Mutta onko tuossa tapauksessa sen harmituksen kohde se ihminen vai tilanne yleensä?
Eihän se ole kateutta jos ajattelee ettei noin olisi pitänyt käydä. Esim. jos ehdokkaani ei vaaleissa pääse läpi niin en ole kateellinen sille joka pääsi (enkä häntä äänestäneille) vaan olen pettynyt siihen ettei hän joka mielestäni oli parempi jäikin rannalle. Ehkä ymmärsin esimerkin väärin, tässä aamukahvia hörppiessä nopeasti silmäillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut kateutta vuosia ja tämä on pohdintani tulos:
Kateuden juurisyy on siinä, että alitajunnassa ajattelee, ettei kaikille riitä kaikkea. Siksi minulle ei riitä, minä en saa mitään. Siksi olen kateellinen.
Jos ihminen elää uskossa, että saan kaiken mitä haluan, ei hänen tarvitse olla kateellinen.
En edes ajattele koko juttua itseni kannalta. Olen joskus kateellinen, mutta muiden kuin itseni puolesta. Jos kaksi tyyppiä kilpailee samasta edusta ja toinen heistä on sikamainen ja toinen hyvä tyyppi, niin totta kai se kismittää jos etu menee sialle. Voisi ehkä verrata että Leijonien fanit harvemmin tuulettaa jos Ruotsi voittaa Suomen jääkiekossa.
Minusta tuo ei ole kateutta. Se on vaan kismittämistä, vihan sukua.
Sitähän kateus on = toisen paremmuuden, varallisuuden, menestyksen tms. aiheuttama vihan- ja harminsekainen tunne, kateellisuus.
Mutta onko tuossa tapauksessa sen harmituksen kohde se ihminen vai tilanne yleensä?
Eihän se ole kateutta jos ajattelee ettei noin olisi pitänyt käydä. Esim. jos ehdokkaani ei vaaleissa pääse läpi niin en ole kateellinen sille joka pääsi (enkä häntä äänestäneille) vaan olen pettynyt siihen ettei hän joka mielestäni oli parempi jäikin rannalle. Ehkä ymmärsin esimerkin väärin, tässä aamukahvia hörppiessä nopeasti silmäillen.
Se vaihtelee varmaankin sen mukaan, onko voittanut tyyppi tehnyt aiemmin jotain, jonka takia hän aiheuttaa närästystä. Kateus myös edellyttää, että tyyppi ei ole täysin wt pohjasakkaa. Vaaleissahan voi voittaa vaikka joku Hakkarainen, jolle tuskin nyt kukaan on kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.
Osa negatiivisista kommenteista toki johtuu kateudesta, mutta ei likimainkaan kaikki. Itseäni v*tuttaa suuresti, jos esim. kirjoittaa jotain kritiikkiä lapsiin liittyen, niin heti olet joidenkin mielestä kateellinen vanhapiika tai jos arvostelet jotain missiä tai fitnespimua, niin sinun täytyy olla kateellinen läski. Kaikki negatiivinen kommentointi nyt vaan ei johdu kateudesta eikä kaikki kateus johda mihinkään negatiiviseen.
Itse kadehdin ihmisiä joilla on ihanat talot isoine puutarhoineen. Olen koko ikäni asunut kerrostalossa ja oi kuinka haluaisinkaan oman talon. Vielä jonain päivänä se toteutuu. Siihen asti katselen kadena toisten puutarhoja, mutta en silti koe tarvetta kommentoida negatiivisesti talonomistajia.
Toisaalta voi kysyä, miksi niinkin turhaa asiaa kuin jotain missiä pitää kommentoida ylipäätään, jos ei taustalla ole kateus? Mitä jaloa yhteiskunnallista päämäärää siinä ajetaan?
Miksi sillä pitäisi olla jokin jalo päämäärä? Näet jotain ja sinulle tulee siitä jotain mieleen ja kirjoitat sen viestiksi. Vaikka jäisi toistuvasti haukkumaan jotain ihmistä netissä, niin siltikään motiivi ei välttämättä ole kateus. Esimerkiksi itseäni ärsyttää jotkut persoonat ja olisi mukavaa jos muutkin huomaisivat noiden ihmisten ärsyttävät piirteet. Esimerkiksi Saara Aalto on feikkiä päästä varpaisiin ja hän on todella kieroutunut ihminen. Silti hänellä on faneja vaikka millä mitalla ja hänestä pidetään. En voi käsittää miten joku voi olla näkemättä hänen teennäisyyttään ja hänestä pidetään. En ole todellakaan hänelle kateellinen, eikä hän kiinnosta minua millään tasolla. Hänen persoonansa saa silti minut raivostumaan, kuten saa esimerkiksi bussissa itkevä lapsikin. Se yksinkertaisesti häiritsee minua, eikä kyse ole mistään kateudesta. En pidä itkevää lasta, enkä Saara Aallon uraa kadehtimisen arvoisena, enkä haluaisi niitä itselleni. Ehkä joku toinen haluaisi, mutta minä en. Minua vain sattuu ärsyttämään nämä kaksi asiaa. Lapsen itku ärsyttää, koska se on melusaastetta. Saara Aallossa taas ärsyttää naisen epäaitous, koska minä arvostan totuutta ja aitoutta yli kaiken. Lisäksi pidän ihmisistä, joilla on rauhallinen ja tasainen persoona, eikä tämä ihminen todellakaan ole sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.
Osa negatiivisista kommenteista toki johtuu kateudesta, mutta ei likimainkaan kaikki. Itseäni v*tuttaa suuresti, jos esim. kirjoittaa jotain kritiikkiä lapsiin liittyen, niin heti olet joidenkin mielestä kateellinen vanhapiika tai jos arvostelet jotain missiä tai fitnespimua, niin sinun täytyy olla kateellinen läski. Kaikki negatiivinen kommentointi nyt vaan ei johdu kateudesta eikä kaikki kateus johda mihinkään negatiiviseen.
Itse kadehdin ihmisiä joilla on ihanat talot isoine puutarhoineen. Olen koko ikäni asunut kerrostalossa ja oi kuinka haluaisinkaan oman talon. Vielä jonain päivänä se toteutuu. Siihen asti katselen kadena toisten puutarhoja, mutta en silti koe tarvetta kommentoida negatiivisesti talonomistajia.
Toisaalta voi kysyä, miksi niinkin turhaa asiaa kuin jotain missiä pitää kommentoida ylipäätään, jos ei taustalla ole kateus? Mitä jaloa yhteiskunnallista päämäärää siinä ajetaan?
Miksi sillä pitäisi olla jokin jalo päämäärä? Näet jotain ja sinulle tulee siitä jotain mieleen ja kirjoitat sen viestiksi. Vaikka jäisi toistuvasti haukkumaan jotain ihmistä netissä, niin siltikään motiivi ei välttämättä ole kateus. Esimerkiksi itseäni ärsyttää jotkut persoonat ja olisi mukavaa jos muutkin huomaisivat noiden ihmisten ärsyttävät piirteet. Esimerkiksi Saara Aalto on feikkiä päästä varpaisiin ja hän on todella kieroutunut ihminen. Silti hänellä on faneja vaikka millä mitalla ja hänestä pidetään. En voi käsittää miten joku voi olla näkemättä hänen teennäisyyttään ja hänestä pidetään. En ole todellakaan hänelle kateellinen, eikä hän kiinnosta minua millään tasolla. Hänen persoonansa saa silti minut raivostumaan, kuten saa esimerkiksi bussissa itkevä lapsikin. Se yksinkertaisesti häiritsee minua, eikä kyse ole mistään kateudesta. En pidä itkevää lasta, enkä Saara Aallon uraa kadehtimisen arvoisena, enkä haluaisi niitä itselleni. Ehkä joku toinen haluaisi, mutta minä en. Minua vain sattuu ärsyttämään nämä kaksi asiaa. Lapsen itku ärsyttää, koska se on melusaastetta. Saara Aallossa taas ärsyttää naisen epäaitous, koska minä arvostan totuutta ja aitoutta yli kaiken. Lisäksi pidän ihmisistä, joilla on rauhallinen ja tasainen persoona, eikä tämä ihminen todellakaan ole sitä.
Minunkin mielestä Saara on ärsyttävä, mutta on hän omalla alallaan saavuttanut enemmän kuin monikaan muu suomalainen artisti, joten periaatteessa kateuteen on aineksia. En silti näe mitään syytä, miksi aloittaisin Saarasta useita herjausketjuja viikossa ja käyttäisin energiaa mahdollisimman törkeiden solvausten keksimiseen. Tietysti jos omissa mietteissä joku tyyppi ärsyttää niin sitten ärsyttää, mutta ei sitä pakko ole muille toitottaa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.
Osa negatiivisista kommenteista toki johtuu kateudesta, mutta ei likimainkaan kaikki. Itseäni v*tuttaa suuresti, jos esim. kirjoittaa jotain kritiikkiä lapsiin liittyen, niin heti olet joidenkin mielestä kateellinen vanhapiika tai jos arvostelet jotain missiä tai fitnespimua, niin sinun täytyy olla kateellinen läski. Kaikki negatiivinen kommentointi nyt vaan ei johdu kateudesta eikä kaikki kateus johda mihinkään negatiiviseen.
Itse kadehdin ihmisiä joilla on ihanat talot isoine puutarhoineen. Olen koko ikäni asunut kerrostalossa ja oi kuinka haluaisinkaan oman talon. Vielä jonain päivänä se toteutuu. Siihen asti katselen kadena toisten puutarhoja, mutta en silti koe tarvetta kommentoida negatiivisesti talonomistajia.
Toisaalta voi kysyä, miksi niinkin turhaa asiaa kuin jotain missiä pitää kommentoida ylipäätään, jos ei taustalla ole kateus? Mitä jaloa yhteiskunnallista päämäärää siinä ajetaan?
No johan meni yleväksi. Oikein yhteiskunnallista päämäärää pitäisi ajaa kaikella kommentoinnilla. No sitten menee keskustelu hiljaiseksi.
Otetaan nyt esimerkki - itseälläni kerran harasi pahasti vastakarvaan, kun eräs missi sanoi TV:ssä että "kyllähän naisen kuuluu olla kaunis". Miksei tuollaista lausumaa saisi kommentoida ilman, että on kateellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.
Osa negatiivisista kommenteista toki johtuu kateudesta, mutta ei likimainkaan kaikki. Itseäni v*tuttaa suuresti, jos esim. kirjoittaa jotain kritiikkiä lapsiin liittyen, niin heti olet joidenkin mielestä kateellinen vanhapiika tai jos arvostelet jotain missiä tai fitnespimua, niin sinun täytyy olla kateellinen läski. Kaikki negatiivinen kommentointi nyt vaan ei johdu kateudesta eikä kaikki kateus johda mihinkään negatiiviseen.
Itse kadehdin ihmisiä joilla on ihanat talot isoine puutarhoineen. Olen koko ikäni asunut kerrostalossa ja oi kuinka haluaisinkaan oman talon. Vielä jonain päivänä se toteutuu. Siihen asti katselen kadena toisten puutarhoja, mutta en silti koe tarvetta kommentoida negatiivisesti talonomistajia.
Toisaalta voi kysyä, miksi niinkin turhaa asiaa kuin jotain missiä pitää kommentoida ylipäätään, jos ei taustalla ole kateus? Mitä jaloa yhteiskunnallista päämäärää siinä ajetaan?
No johan meni yleväksi. Oikein yhteiskunnallista päämäärää pitäisi ajaa kaikella kommentoinnilla. No sitten menee keskustelu hiljaiseksi.
Otetaan nyt esimerkki - itseälläni kerran harasi pahasti vastakarvaan, kun eräs missi sanoi TV:ssä että "kyllähän naisen kuuluu olla kaunis". Miksei tuollaista lausumaa saisi kommentoida ilman, että on kateellinen?
Ei varmaan kaikella kommentoinnilla pidäkään, mutta siinä vaiheessa kun koko palsta alkaa olla täynnä pelkkää missiä ja fitnestä, kannattaisi ehkä miettiä hieman tärkeysjärjestyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa ollakin inhimillistä. Itse en ole kateellinen kenellekään, koska olen tyytyväinen elämääni.
Kertokaapa, miksi tämä kommentti saa alapeukkuja? Eikö se ole vaan hyvä, että ihminen on tyytyväinen elämäänsä eikä kadehdi ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus on sellainen tunne. joka on todella vaikea tunnistaa itsessään. Pitää osata olla aika rehellinen, jotta pystyy tunnistamaan että on kateellinen. Joskus kateuden tunne on niin voimakas, että se on ilmiselvää ulkopuolisille, mutta ihminen itse ei kehtaa tunnistaa sitä itsessään.
Hohhoijaa... Rakkauskin on inhimillinen tunne, mutta en ole koskaan ollut rakastunut. Itse aloin tuntea kateuden tunnetta vasta lähes 40-vuotiaana ja se liittyi selvästi oman elämän tyytyväisyyden laskuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.
Osa negatiivisista kommenteista toki johtuu kateudesta, mutta ei likimainkaan kaikki. Itseäni v*tuttaa suuresti, jos esim. kirjoittaa jotain kritiikkiä lapsiin liittyen, niin heti olet joidenkin mielestä kateellinen vanhapiika tai jos arvostelet jotain missiä tai fitnespimua, niin sinun täytyy olla kateellinen läski. Kaikki negatiivinen kommentointi nyt vaan ei johdu kateudesta eikä kaikki kateus johda mihinkään negatiiviseen.
Itse kadehdin ihmisiä joilla on ihanat talot isoine puutarhoineen. Olen koko ikäni asunut kerrostalossa ja oi kuinka haluaisinkaan oman talon. Vielä jonain päivänä se toteutuu. Siihen asti katselen kadena toisten puutarhoja, mutta en silti koe tarvetta kommentoida negatiivisesti talonomistajia.
Toisaalta voi kysyä, miksi niinkin turhaa asiaa kuin jotain missiä pitää kommentoida ylipäätään, jos ei taustalla ole kateus? Mitä jaloa yhteiskunnallista päämäärää siinä ajetaan?
No johan meni yleväksi. Oikein yhteiskunnallista päämäärää pitäisi ajaa kaikella kommentoinnilla. No sitten menee keskustelu hiljaiseksi.
Otetaan nyt esimerkki - itseälläni kerran harasi pahasti vastakarvaan, kun eräs missi sanoi TV:ssä että "kyllähän naisen kuuluu olla kaunis". Miksei tuollaista lausumaa saisi kommentoida ilman, että on kateellinen?
Ei varmaan kaikella kommentoinnilla pidäkään, mutta siinä vaiheessa kun koko palsta alkaa olla täynnä pelkkää missiä ja fitnestä, kannattaisi ehkä miettiä hieman tärkeysjärjestyksiä.
Olen ihan samaa mieltä, ettei missit ja fitnes -jutut ole maailman tärkeimpiä asioita. Tässä ketjussa ei nyt kuitenkaan keskusteltu asioiden tärkeysjärjestyksestä vaan kateudesta ja siitä onko negatiivinen kommentointi automaattisesti kateutta. Ei ole. Jos haluaa keskustella vain yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista, niin vauvapalsta ei ehkä ole oikea foorumi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.
Osa negatiivisista kommenteista toki johtuu kateudesta, mutta ei likimainkaan kaikki. Itseäni v*tuttaa suuresti, jos esim. kirjoittaa jotain kritiikkiä lapsiin liittyen, niin heti olet joidenkin mielestä kateellinen vanhapiika tai jos arvostelet jotain missiä tai fitnespimua, niin sinun täytyy olla kateellinen läski. Kaikki negatiivinen kommentointi nyt vaan ei johdu kateudesta eikä kaikki kateus johda mihinkään negatiiviseen.
Itse kadehdin ihmisiä joilla on ihanat talot isoine puutarhoineen. Olen koko ikäni asunut kerrostalossa ja oi kuinka haluaisinkaan oman talon. Vielä jonain päivänä se toteutuu. Siihen asti katselen kadena toisten puutarhoja, mutta en silti koe tarvetta kommentoida negatiivisesti talonomistajia.
Toisaalta voi kysyä, miksi niinkin turhaa asiaa kuin jotain missiä pitää kommentoida ylipäätään, jos ei taustalla ole kateus? Mitä jaloa yhteiskunnallista päämäärää siinä ajetaan?
Miksi sillä pitäisi olla jokin jalo päämäärä? Näet jotain ja sinulle tulee siitä jotain mieleen ja kirjoitat sen viestiksi. Vaikka jäisi toistuvasti haukkumaan jotain ihmistä netissä, niin siltikään motiivi ei välttämättä ole kateus. Esimerkiksi itseäni ärsyttää jotkut persoonat ja olisi mukavaa jos muutkin huomaisivat noiden ihmisten ärsyttävät piirteet. Esimerkiksi Saara Aalto on feikkiä päästä varpaisiin ja hän on todella kieroutunut ihminen. Silti hänellä on faneja vaikka millä mitalla ja hänestä pidetään. En voi käsittää miten joku voi olla näkemättä hänen teennäisyyttään ja hänestä pidetään. En ole todellakaan hänelle kateellinen, eikä hän kiinnosta minua millään tasolla. Hänen persoonansa saa silti minut raivostumaan, kuten saa esimerkiksi bussissa itkevä lapsikin. Se yksinkertaisesti häiritsee minua, eikä kyse ole mistään kateudesta. En pidä itkevää lasta, enkä Saara Aallon uraa kadehtimisen arvoisena, enkä haluaisi niitä itselleni. Ehkä joku toinen haluaisi, mutta minä en. Minua vain sattuu ärsyttämään nämä kaksi asiaa. Lapsen itku ärsyttää, koska se on melusaastetta. Saara Aallossa taas ärsyttää naisen epäaitous, koska minä arvostan totuutta ja aitoutta yli kaiken. Lisäksi pidän ihmisistä, joilla on rauhallinen ja tasainen persoona, eikä tämä ihminen todellakaan ole sitä.
Minunkin mielestä Saara on ärsyttävä, mutta on hän omalla alallaan saavuttanut enemmän kuin monikaan muu suomalainen artisti, joten periaatteessa kateuteen on aineksia. En silti näe mitään syytä, miksi aloittaisin Saarasta useita herjausketjuja viikossa ja käyttäisin energiaa mahdollisimman törkeiden solvausten keksimiseen. Tietysti jos omissa mietteissä joku tyyppi ärsyttää niin sitten ärsyttää, mutta ei sitä pakko ole muille toitottaa koko ajan.
En minä ole niin kiinnostunut hänen haukkumisestaan, että jaksaisin ketjuja hänestä aloittaa. Tai no kerran tein ylilaudalle ketjun, jossa kysyin suomen ärsyttävimpiä ihmisiä ja aloitin pelin Saara Aallolla. Sen sijaan toisinaan käyn kommentoimassa jos näen häntä käsittelevän ketjun.
Kyllä minä ainakin haluan, että mahdollisimman moni olisi kanssani samaa mieltä asiasta kuin asiasta. Siten perustelen mielipidettäni mieluusti jos siihen tulee mahdollisuus. Toki yleensä löytyy paljon mielenkiintoisempiakin kohteita kuin jonkun yksittäisen ihmisen haukkuminen, mistä en yleisesti ottaen ole kovin kiinnostunut. Mieluummin keskustelen laajemmista ilmiöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne on niitä ihmisiä, jotka valehtelevat itselleen ja uskovat sen. Tuntuu olevan yleisempää naisilla, että kielletään itseä tuntemasta sellaisia tunteita, joita ei ole heidän mielestään soveliasta tuntea.
Itse menetän aina täysin arvostukseni tällaisia ihmisiä kohtaan ja tutkin heidän sanomisensa aina erityisen kriittisesti, koska heillä ei ole mitään itsekritiikkiä ja halua pysyä totuudessa. He kertovat asiat niin kuin he haluaisivat niiden olevan, eikä niin kuin ne oikeasti ovat.
Jos sinä olet kateellinen ja katkera, niin ei se tarkoita että muutkin olisivat. Jotkut osaa nauttia tästä elämästä omiin asioihin keskittyen eikä kyttää mitä muilla on/ei ole. Sama kun kaikki eivät ole esim mustasukkaisia tai vihaa jotain ihmisiä...
Kateus on epämukava tunne, sitä ei haluta myöntää. Esim. tuo Saara Aalto fanaatikko, ei pysty myöntämään että on pohjimmiltaan kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos katsoo somea ja vaikka tätä palstaa, niin 90% negatiivisia kommenttejahan nämä on täynnä, mutta kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.
Tätä mä ihmettelen kovasti ja vastannee hyvin pitkälle aloittajan kysymykseen:
Negatiiviset kommentit = kateus??
Eli taitaa kateus olla monelle yleispätevä sana kuvaamaan sitä, ettei toinen ole samaa mieltä kanssasi.
Eivät tunnista tunnetta tai se on joillakin niin ohimenevä tunne, etteivät sitä huomaakkaan. Kateus on meillä kategorisoitu kielletyksi tunteeksi, harvalla on riittävän hyvä itsetuntoa myöntääkseen että on kateellinen.
Tosiaankin on kateutta arvostella minua, lahtarin perillistä kolmannessa polvessa jolle on suhteilla järjestetty hyväpalkkainen toimi julkisesta hallinnosta. Hyvä palkka, hommia ei juri nimeksikään. Täällä av:llä ja pornosaiteilla ja pitkillä lounailla kuluu "työ"päivät.
En ole koskaan ymmärtänyt kateellisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on niitä ihmisiä, jotka valehtelevat itselleen ja uskovat sen. Tuntuu olevan yleisempää naisilla, että kielletään itseä tuntemasta sellaisia tunteita, joita ei ole heidän mielestään soveliasta tuntea.
Itse menetän aina täysin arvostukseni tällaisia ihmisiä kohtaan ja tutkin heidän sanomisensa aina erityisen kriittisesti, koska heillä ei ole mitään itsekritiikkiä ja halua pysyä totuudessa. He kertovat asiat niin kuin he haluaisivat niiden olevan, eikä niin kuin ne oikeasti ovat.
Jos sinä olet kateellinen ja katkera, niin ei se tarkoita että muutkin olisivat. Jotkut osaa nauttia tästä elämästä omiin asioihin keskittyen eikä kyttää mitä muilla on/ei ole. Sama kun kaikki eivät ole esim mustasukkaisia tai vihaa jotain ihmisiä...
Ja sinun mielestäsi ihminen on heti kateellinen ja katkera jos myöntää tuntevansa kateutta? Ei ihme että olet kieltänyt tämän tunteen itseltäsi.
- Ei se jolle vastasit.
Vierailija kirjoitti:
Kateus voi olla joskus ja useinkin täysin oikeutettu tunne, kun esim. joutuu työpaikan yt-neuvotteluissa ulos ja toiset saavat jäädä. Ei mikään sarasvuolainen bumtsibum positiivisuus auta oikeasti vittumaisissa elämäntilanteissa ja nykyään kilpailu on niin kovaa ihmisten välillä joka asiassa, että aina on voittajia ja häviäjiä. Se aiheuttaa katkeruutta, kun ihmisiltä viedään tulevaisuuden toivo ja kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta!! Miettikääpä sitä.Ja tämä meno vain jatkuu ja pahenee koko ajan.
No auttaako se kateus sun mielestä sit paremmin ku positiivisuus?
Kyllä optimistit selviää noistakin paremmin kun ne jotka jää rypemään kaunaan ja katkeruuteen. Elämä ei ole kenellekään reilua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus voi olla joskus ja useinkin täysin oikeutettu tunne, kun esim. joutuu työpaikan yt-neuvotteluissa ulos ja toiset saavat jäädä. Ei mikään sarasvuolainen bumtsibum positiivisuus auta oikeasti vittumaisissa elämäntilanteissa ja nykyään kilpailu on niin kovaa ihmisten välillä joka asiassa, että aina on voittajia ja häviäjiä. Se aiheuttaa katkeruutta, kun ihmisiltä viedään tulevaisuuden toivo ja kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta!! Miettikääpä sitä.Ja tämä meno vain jatkuu ja pahenee koko ajan.
No auttaako se kateus sun mielestä sit paremmin ku positiivisuus?
Kyllä optimistit selviää noistakin paremmin kun ne jotka jää rypemään kaunaan ja katkeruuteen. Elämä ei ole kenellekään reilua!
Auttaako suru tai viha mielestäsi paremmin kuin positiivisuus?
Aina välillä mieltä kalvaa ajatus että ehkä olenkin niin tyhmä etten tunnista kateellisuutta itsessäni. Mun tarina on sellainen, että pienestä pitäen oon kokenut perusturvallisuutta ravistavia menetyksiä joista on vaan ollut pakko selvitä. Ei oo tullut mieleen vertailla omaa tilannetta tai asemaa muiden tilanteisiin, koska tiedän että jokaisella on ollut omat ongelmansa.
Jonkinasteista aleksitymiaa mulla on, en ole tunteeton vaan tunnen hetkittäin paljonkin. Niiden tunteiden tunnistaminen ja oikeaan skaalaan asettaminen on joskus työlästä. Ehkä mieluummin tunnen ja tunnistan niitä positiivisia, yhteyttä toisiin luovia, tunteita. Luultavasti niitä negatiivisia tunteita olen oppinut työstämään eri tavalla, kriisitilanteissa iskee selviytymismoodi, ei siinä ole aikaa vertaillaa omaa tilannetta muihin vaan yritetään päästä edes jonkinlaiseen tasapainoon.
"Jos ihminen elää uskossa, että saan kaiken mitä haluan, ei hänen tarvitse olla kateellinen. " tää oli hieno pointti jossa tunnistan omaa ajatteluani. Ehkä vielä muodossa "jos ihminen uskoo, että hän saa kaiken mitä tarvitsee..." eli sillä mennään mitä on. Ehkä vähän buddhalaista ajatteluakin: elämä on kärsimystä; kärsimys johtuu elämänjanosta; kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammutetaan.
"Eri asia on oman ajattelutavan muutos siinä, antaako paskan lannistaa vaan haluaako kehittää omaa ajattelutapaa ja elämää vertailematta koko ajan muihin. Se on mielestäni ainoa tapa päästä eroon haittaavasta kateudesta." tämäkin kolahti, uskon että parhaiten selviää kun keskitttyy siihen omaan suoritukseen eikä vertaile sitä muihin. Jokaisella on lähtökohtansa, keinonsa selvitä ja vielä se oma päämääränsäkin. Jos kaveri saavuttaa jotain haluamaansa, ei se ole multa pois vaan päinvastoin, se lisää onnellisuutta mun ympärillä. Ja se ilo voi vaikka tarttuakin.