Omituisin syy mihin teidän ystävyys on kaatunut?

"Kysyin usein ihan avoimesti aiotko tehdä sitä tai tätä? ei! No, puolen vuoden kuluttua tulee tieto että olikin juuri tehnyt niin mitä aavistelin. Kuulumisten salaaja! Ei ansaitse ystävää. ne salaamiset meni jo sille tasolle että oli aivan patologista valehtelua."

Mä joutuisin jättämään tällaisen kaverin. Mikään ei ole niin kamalaa kuin se että ystävä ei anna yhtään yksityisyyttä kaverilleen. Kaikki pitäisi kertoa seksielämää ja asentoja myöten, ja jos ei kerro niin loukkaannutaan. Tilaa 7-päiväälehti jos noin utelias olet!

Että oikein kysellään. Mikä pakko se on kysyttäessäkää vavstata, ja itse tekisin juuri niin että kieltäytyisin vastaamasta tai puhumasta asioista jotka ovat minulle yksityisiä, tai kuuluvat vain perheelleni.

Hyvä puoli tässä on se, että lojaali myös ystävilleni, enkä kerro heidän asioita eteenpäin, vaikka kuinka joku "ystävä"kyselisi ja syyttelisi patologiseksi valehtelijaksi tai salailijaksi.

Ystävät kertovat tasan sen minkä haluavat kertoa, ja muu ei sinulle kuulu.

Eka: Hehkutin Viron vuoden 2015 Euroviisua yhdeksi voittaja suosikikseni Facebookissa.

Toinen: Jaoin vahingossa pelikutsun.

Tapasin mieheni yläasteella. Tanssimme discossa mutta silloin ei ollut nettiä, kännyköitä jne, kun ilta loppui, tarinakin loppui.

Törmäsimme 10 v päästä Helsingissä. Välillä oli sähköä ja muutimme hyvin nopeasti yhteen jne jne.

Niin hölmöä. Eräs ystäväni on ollut mieheni kanssa samalla luokalla koko yläasteen ja lukion. Ja oli ollut ihastunut häneen. Nyt kun oltiin ns tietyn ikäisiä, hän olisi voinut iskeä miehen, minä tulen ja vien hänet.

Olemme olleet yhdessä nyt yli 15 v ja kuulin tästä n 5 v sitten.

Ollessani kotiäitinä, meidän rahat olivat tiukilla. Olin kuitenkin säästänyt lounasseteleitä vuosia ja näiden avulla kävin syömässä ulkona. Meillä oli vakioporukka, jonka kanssa kävimme syömässä 3 - 4 krt vuodessa . En voinut juoda kuin vettä ja tämä otti ystävääni päähän. Aina teki asiasta numeron. Sanoin joka krt kauniista. Mutta ei. Yhden kerran sanoin, kun lähdimme pois, en tykkää kun arvostelet juomattomuutta, mutta hän kuittasi asian en tiedä mistä puhut. Ja jos miehesi tykkäisi sinusta, kyllä antaisi sulle viinirahaa.

Lopulta nämä muuttuivat ilkeimmiksi ja en enää mennyt mukaan. En tehnyt alkoholimattomuudesta mitään ongelmaa. Hän teki. Harmitti, ettei muutkaan sanoneet mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni, jonka olin tuntenut 20 vuotta ja hengailu koko nuoruus yhdessä, jätti väliin sekä polttarit että Hääni vaikka olivat tiedossa 2 vuotta etukäteen. Outoja selityksiä eikä kunnon syytä ikinä kerrottu. Kerroin viestillä olevani pettynyt ja surullinen kun hän ei päässyt kumpaakaan tärkeään tapahtumaan. Ei vastannut enää mitään ikinä. Tapauksesta muutama vuosi. Mielestäni ystävyys kestää myös suorapuheisuuden ja riidankin eikä ystävää jätetä erimielisyyden vuoksi. Kyllä minulla oli mielestäni oikeus sanoa suoraan mitä ajattelin ilman pelkoa siitä että ystävä jättää.

Musta tuntuu että hän oli rakastunut mieheesi. Ei tuollaista kerrota edes parhaalle kaverille. Se niellään ja opetellaan elämään sen kanssa tai sitten jos ei onnistu pakenemaan tunteitaan, loitotaan sivummalle.

Olen nainen, ystävä mies. Hän sai tietää että elän mieheni kanssa vahvasti sukupuoliroolitettua arkea, täysin omasta halustamme. Minä siis tykkään kokata ja sisustaa ja siivoilla, mies tekee tietyllä tapaa töitä vapaa-ajallaankin, insinööri joka nauttii omien projektien kanssa näpertelystä. En keksi muuta selitystä kuin että ystävä koki elämäntapansa jotenkin uhatuksi tai ajatteli tyyliin "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista", mutta hän alkoi paasata että on oksettavaa kuulla että mulle ei ilmeisesti ole elämässäni mitään muuta kuin kotityöt, ei hän ainakaan sellaista naista haluisi, siisti keittiö on merkki haaskatusta elämästä jne. Ja joo ei kyllä rajoitu pullanpaistoon ja moppaukseen mun elämä, hän vaan ymmärsi tahallaan väärin. Ei ollut enää yhteydessä. Kaveri ei muuten ollut suomalainen vaan britti.

Ei pidä miesystävästäni.

Ystävyyttä oli takana lähemmäs 30 vuotta.

Ei itsellä mutta eräällä tutulla kävi niin että hän kutsui ystävänsä heidän häihin. No "ystävä" soitti ja sanoi että kun heillä on jotain muutakin menoa juuri siinä että voitteko siirtää teidän häitä johonkin muuhun ajankohtaan!!! Ja kun ei tietenkään tähän suostunut (ei kai kukaan tällaiseen pyyntöön suostu) niin pisti välit poikki.

Kaverini suuttui, kun muutin aikoinani Ruotsiin ja menin naimisiin ruotsalaisen miehen kanssa. Ilmoitti, että hän ei tällaisia pettureita katsele.

Jaahas. :D

Kun kerroin raskaudestani mesessä hänelle. Normaali ihminen olisi onnitellut. Mutta tämä päätti alkaa arvostelemaan yksiössä asumista, koiran pitoa ja ulosottovelkoja, hänelläkin on ulosottovelkaa että olisi vaan ollut hiljaa.

Juu. Isompaan asuntoon on hakemus laitettu ja vastausta odoteltu. Velkaa on vielä jäljellä ja koirasta ei luovuta.

Itse olen 31 & tämä ex kaveri 32.

Minusta oli todella törkeää käytöstä ilouutista kerrottaessani :(

En vastannut ( en vain muistanut) facebook-viestiin. viestissä ei kysytty mitään, oli jokin hauska meemi tms. Tämän ystävän kanssa oli vielä ollut paljon puhetta siitä, että näkemisestä/ kahvittelusta jne. ei saa ottaa paineita, kun molemmilla kiireinen ja vaikea elämäntilanne. Kun sitten soitin ja ehdotin näkemistä, hän pisti välit poikki ( kun en siis viestiin ollut mitään kommentoinut), poisti kavereista, esti numeron ja sitä ennen haukkui itsekkääksi ja hulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kun lukee, tulee mieleen että mikäköhän on monen tarinan "toinen puoli". Harvoinhan asiat on ihan niin yksinkertaisia kuin miltä ne toisen osapuolen päässä vaikuttavat. Omaa käytöstä voi olla vaikea arvioida puolueettomasti ( esim. "sanoin hänelle asiallisesti") ja se mikä toisen silmissä on ihan normaalia, voi olla toiselle jostain syystä loukkaavaa. Ja yleensä äkkinäisissä konflikteissa ei ole kyse vain siitä sen hetkisestä ongelmasta, vaan taustalla voi olla mitä vain aikaisempia riitoja ja sivuuttamiskokemuksia, mitkä kaikki vaikuttavat sen hetkiseenkin tilanteeseen.

Tämä, minäkin olen kuulemma katkaissut välit erääseen naiseen, koska olin kateellinen hänen painonpudotuksestaan.

Todellisuudessa nainen yritti väkisin kännipäissään suudella miestäni, kouri munia ja ehdotteli poskihoitoa.

Teinivuosien bestis katkaisi parikymppisenä välit, koska pojat joista en itse tykännyt ihastuivat minuun ja ahdistuin heistä niin, että halusin vältellä esim. baarissa noita perässä roikkujia. Olin kuulemma vittumainen akka, kun nirsoilin. Hänelle itselleen ilmeisesti olisi sitten kelvannut kuka tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä jätti toistuvasti vastaamatta viesteihini ja kuitenkin itse kirjoitti omia viestejään näiden viestien jälkeen eikä siis "huomannut" minun asioitani. Mainitsin tästä tavasta hänelle, jolloin hän sekosi aivan täysin. En vieläkään ymmärrä, miten tuollaisesta voi seota niin, että katkaisee kaikki välit kokonaan. Ihan asiallisesti sanoin, että ymmärrän jos välillä jää viestejä huomaamatta, mutta jos näin käy jatkuvasti, se tuntuu pahalta ja tahalliselta. Tästä hyvästä täysi kilahdus ja katoaminen.

Mulle kävi samoin. Ystävä ei "huomannut" koskaan minun asioitani vaan pelkästään hänen asioitaan olisi pitänyt suomia. Isäni kuoli ja kaveri vaan kirjoitteli itsestään ja että kuinka kamalaa se on kun "ei saa seksiä" ja tästähän mä sitten kilahdin, tosin sanoin asiallisesti hänelle siitä ja että on tahditonta että hän ei edes yritä lohduttaa mua. Tosin tää ihminen ei todellakaan oo koskaan ollut empaattinen että ei olis varmaan pitäny edes mainita mitään isästäni. Siihen välit katkes

Joltain muultakin kuollut isä.

Joku muukin " ei saa seksiä".

Päättyi siihen kun minulla oli poikaystävä, hänellä ei ollut. Enkä ole niitä ihmisiä jotka eivät osaa ottaa parisuhteessa kavereitakin huomioon, vaan tässä taisi olla kyse silkasta kateudesta tms. Jälkeenpäin olen kuullut että kaverit vaihtuu jatkuvaan, enkä ihmettele enää miksi.

"Kaverini" oli mulle 50 euroa velkaa jota pyytelin monen kuukauden ajan takaisin, ja aina lupasi maksaa. Lopulta menetin hermoni ja pyysin ystävääni soittamaan tälle "kaverilleni" ja pyytämään rahaa takaisin. "Kaverini" maksoi lopulta sen 50 euroa ystäväni kovistelupuhelun jälkeen, mutta sen jälkeen en hänestä ole enää kuullut. Yli 10 vuoden "ystävyys" kaatui siis 50 euron velkaan. Mitä tästä opin? Älä lainaa rahaa enää ikinä kellekkään.

Ystävä oli täyttämässä 20 vuotta ja oli järkkäämässä synttäribileitä. Kutsui minut ja poikaystäväni juhliin, koska hänen kaikki seurustelevat kaverit toivat sinne avecin. Sitten juhlapäivänä tämä neiti ilmoitti, että mitäpä jos tulisinkin sinne yksin. Poikaystäväni ei sitten ollutkaan yhtäkkiä tervetullut, mutta muiden poikaystävät olivat. No mä suostuin, että tulisin käymään. Hän sitten ilmoitti, että ei olla koko iltaa bileissä, että mennään baariin. No, mulla ei opiskelijana ollut varaa lähteä baariin, mutta olisin tullut synttärikemuissa käymään lahjan kera.

Tämä ei käynyt. Hän sanoi, että en ole sitten tervetullut, jos en lähde baariin. Kun en suostunut tällä kertaa alistettavaksi, niin tämä suuttui, haukkui minut kaikille ja käänsi meidän ystäväpiirin minua vastaan ja laittoi välit poikki.

Ei ole kovin omituinen syy itsellä mutta.

Kun muutin pois vanhemmilta ja ostin uuden kaksion itselleni niin kutsuin kaverini käymään. Kaverista ei kuulunut 1.5 vuoteen mitään. Kaveri laittoi myöhemmin viestiä mutta mun mielestä jos ei vaivaudu olemaan yhteydessä aiemmin niin mielummin olen yksin kuin joku varakaveri.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain tietää, että pääsin opiskelemaan unelma-alaani, jätti ystäväni sen jälkeen vastaamatta viesteihini ja puheluihini. :( Vieläkin harmittaa.

Minun tilanteessa taas päinvastoin, kaveri pääsi opiskelemaan sinne minne aina halusikin, muutti kotikaupungistamme pois ja ei sen jälkeen vastannut viesteihini tai soittoihini. Viimenen kerta kun hänen kanssaan puhuin oli meidän lakkiaiset. Mitään riitoja ei ollut. En todellakaan tiedä mitä tossa tapahtu, hän tapasi yhteisiä kavereitamme (sellasia jotka minä tunsin ennen häntä ja hän tutustui heihin minun kautta) pari kk myöhemmin ja oli kuulemma silloin vaikuttanu masentuneelta yms ja kun kaverit oli kysyny miks ei ollu vastannu mun yhteydenottoihin niin kuulemma hänen kännykkänsä oli varastettu. Mihin sitä nyt uskois, kaipa se vois silti facebook-viesteihin vastata??

Minä laitoin välit poikki ystävääni 60€ takia. Teki minulle 60€ oharit. No olisin tämän antanut anteeksi, mutta kun ei sattunut olemaan ensimmäinen kerta (eikä varmaan olisi ollut viimeinenkään)... kuppi vaan meni (lopulta) nurin...

Väsyin ohareihin. Kun et ikinä tiennyt pitääkö sovittu. Jos olisi vaikka kerran pyytänyt anteeksi, mutta kun ei... Tai yrittänyt jollakin tapaa paikat, mutta kun ei...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ykdin888 kirjoitti:

Ihmiset ovat välillä todella erikoisia. Kun luen näitä juttuja, en voi olla ajattelemattta että en uskalla enää tutustua keneenkään uuteen ihmiseen siltä varalta että joudun pettymään.

höpö höpö, kyllähän näissä jutuissa on paljon muuta taustalla mitä kirjoittaja vaan ei hoksaa tai ole ajatellut. Esim. toi kesämökki juttu. Kaveri koki että ystävä ei kertonut aiemmin suunnitelmastaan hankkia kesämökki niin hän olisi voinu auttaa tai olla mukana sen hankinnassa. Tai ajateli että kaveri on jo viettänyt mukavaa juhanusta uudella kesämökillään muiden kanssa, muttei ole kutsunut parasta kaveriaan. Tää on vähän tommonen vedetään matto kaverin jalkojen alta- tyyli. Oma yksi ystävä teki aina tota kunnes vihelsin pelin poikkki. Multa sai kaikki kuulumiset rehellisesti silloin kun ne tapahtui, ei puolen vuoden viiveellä "yllärinä". Hän piti sitä jonain pelinä. Kysyin usein ihan avoimesti aiotko tehdä sitä tai tätä? ei! No, puolen vuoden kuluttua tulee tieto että olikin juuri tehnyt niin mitä aavistelin. Kuulumisten salaaja! Ei ansaitse ystävää. ne salaamiset meni jo sille tasolle että oli aivan patologista valehtelua. Pitäköötsä salaisen elämänsä!

Ei hitto mitä keittiöpsykogian ammattilaisia täältä löytyy! Mökki oli heräteostos, edullinenkin, ostin sen sukulaiselta. Päätin siis asiasta ehkä noin viikon varoitusajalla, enkä todellakaan ollut salaillut mitään enkä viettänyt siellä aikaani yhtään, ennen kuin kerroin asiasta tälle ystävälleni. Kyse oli hyvin todennäköisesti kateudesta, eikä yhtään mistään muusta, valitettavasti. Olen vieläkin pahoillani asiasta, vaikka jälkikäteen ajateltuna olen kyllä tajunnut tulleeni usein myös hyväksikäytetyksi tämän ihmisen puolelta.

no nuo olikin vaan esimerkkejä muista vastaavista syistä hiljaisuuden takana. Ja sitä paitsi esimerkki siitä mitä se kaveri voi silti mielessään ajatella jos ei tiedä totuutta. Mut onhan se kiva kaikki omat mokat selittää "kaveri on kateellinen mun kauneudelle ja rikkaudelle ja menestymiselle ja kun olen niin ylivertainen kaikella tavalla häneen..." pah!