Omituisin syy mihin teidän ystävyys on kaatunut?

Laura90 kirjoitti:

1 luokasta lähtien oltiin parhaat kaverit mutta 2013 muutti kaiken ja laittoi välit poikki. Löysin elämäni miehen, eikä kaveri tykännyt yhtään asiasta joten se siitä ystävyydestä. Eipä tuo kauheasti harmittanut, minulla ei saanut olla koskaan miestä kun tämä "ystävä" ei halunnut jäädä yksin :D hänellä kyllä sai olla mies. Tavallaan yritti omistaa minut ettei muut saanut, huh onneksi pääsin eroon tuollaisesta tyypistä.

no niinpä tietenkin: Hän oli kateellinen sinun onnellesi? ettei kuitenkaan olisi ollut niin että hän muisti sinun olemassaolosi silloin kun hänellä oli mies, mutta kun sinä "löysit elämäsi  suuren rakkauden" kaikki muu sai jäädä? Ehei tietenkään...nää on nää yleiset syyt....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoin facebookkiin päivityksen, että poistan lähipäivinä kavereista kaikki paitsi perheenjäsenet. Kaveri kävi päivityksestä tykkäämässä ja sitten kun olin varma, että kaikki ovat sen huomanneet ja jätin julkiseksi niin tämä yksi kavereista laittoi viestiä tyyliin"Ai että poistit mut sitten kavereista!?! Selvä, ei sitten olla kavereita. Hyvää loppu elämää vaan sullekin" :D Sen jälkeen ei oo mitään kuulunu koko ihmisestä. Selitin kyllä toistamiseen tilanteen, mut näköjään ei voi olla irl kaveri jos ei oo fb kaveri ;)

Kyllä varmaan itsekin ihmettelisin julkista päivitystä aiheesta. Jos haluaa jatkossa pitää fb-kavereina vain perheenäjäsenet nin ehkä tämän voi näille kavereille kertoa ihan henkilökohtaisesti. Ei mitään dramaattista julkista päivitystä, jossa muut alkavat miettimään, että "jahas, haluaako kenties siivota muut ihmiset kokonaan elämästään."

En ole kyseinen kirjoittaja, mutta itse ajattelin kirjautua facebookkiin juurikin sukulaisten, ystävien ja seura/ harrastus ilmoitusten takia. Ei ole tullut ensimmäisenä mieleenkään että ottaisin kaikki kaverit ( saati sitten puolitutut) listoilleni kun muutenkin kännykän ja tietokoneen kautta ollaan tekemisissä melkein joka päivä. Jos henkilöt tästä suuttuvat niin voi voi. Muutenkin yksi ystävistäni on sen verran hankala tapaus että tykkää tehdä tikusta asiaa ja päivitykset aika samanlaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehuin koiraansa. Tai siis oli ottanut pikkuräksyn, itse tykkään isoista koirista ja sanoin jotakuinkin että koiranpentunsa on kyllä ihana vaikkei suosikkirotuani olekaan. Sen jälkeen en ole kyseisen ihmisen kanssa voinut olla missään tekemisissä kun alkoi ignoorata mut täysin.

Miksi sanoa ylipäänsä että toi rotu ei ole mun mielestä kiva? Ja miksi sä ihmettelet ton kommentin jälkeen että se tyyppi ei sitten tahdo tulla juttelemaan? Sitä sä varmaan yksin mietit etkä voi lähestyä

No ei herranjestas että ihmiset on niin herkkiä. Kyllä minullekkin on sanottu että isommat koirat on mieleen ja suurinosa pikkukoirista on räksyttäjiä ( meidän perheessä ollut pieniä ja isoja koiria). Itse olen kyllä samaa mieltä kaverinkanssa. Itse en uskalla ottaa pientä koiraa jo ihan kokonsa vuoksi. Vähän sama asia kun joku pahottaa mielensä kun ei tasapuolisesti rapsuta hänen sesseään samalla tavalla kun minä rapsutan ton Miinan sesseä ( ei se koira siitä pahastu).

Vierailija kirjoitti:

"Kysyin usein ihan avoimesti aiotko tehdä sitä tai tätä? ei! No, puolen vuoden kuluttua tulee tieto että olikin juuri tehnyt niin mitä aavistelin. Kuulumisten salaaja! Ei ansaitse ystävää. ne salaamiset meni jo sille tasolle että oli aivan patologista valehtelua."

Mä joutuisin jättämään tällaisen kaverin. Mikään ei ole niin kamalaa kuin se että ystävä ei anna yhtään yksityisyyttä kaverilleen. Kaikki pitäisi kertoa seksielämää ja asentoja myöten, ja jos ei kerro niin loukkaannutaan. Tilaa 7-päiväälehti jos noin utelias olet!

Että oikein kysellään. Mikä pakko se on kysyttäessäkää vavstata, ja itse tekisin juuri niin että kieltäytyisin vastaamasta tai puhumasta asioista jotka ovat minulle yksityisiä, tai kuuluvat vain perheelleni.

Hyvä puoli tässä on se, että lojaali myös ystävilleni, enkä kerro heidän asioita eteenpäin, vaikka kuinka joku "ystävä"kyselisi ja syyttelisi patologiseksi valehtelijaksi tai salailijaksi.

Ystävät kertovat tasan sen minkä haluavat kertoa, ja muu ei sinulle kuulu.

arvasinkin että joku kommentoi just näin. Kuule, ei  mua kiinnosta hänen seksielämä, tai seksitaudit, tms pikkuasiat, vaan ne elämän ISOIMMAT asiat kuten vaikka avioituminen, lapsen saanti tai muutto toiseen kaupunkiin, tai opiskelupaikassa aloittaminen- NÄMÄ oli just sen tylisiä asioita joista hän sai nautintoa kun salasi niin pitkään kun mahdollista, jopa VUOSIA. Itse multa uteli kaiken, ja toki kerroinkin, sai kuulla kaikki yksityisasiani, jos häntä kiinnosti. Oltiin 30 vuotta  bestiksiä ihan lapsuudesta asti, niin totta kai me jaettiin ihan kaikki kuulumiset (paitsi nuo seksijutut tms.). Sai kaiken tiedon mitä kysyi. Jos eiolisi kysynyt, en olisi kertonut. Ei puhuttu muiden asioista, joten sekoitat nyt toisten yksityiselämästä juoruilun MEIDÄN kahden välisiin luottamuksellisiin keskusteluihin meidän omista asioistamme. Mitä hiton salattava bestiksillä olisi ISOISSA elämän asioissa?

No, onneks sulla ei ole niitä. Jatka hyvänpäiväntuttujen linjalla, ne ei kauas kanna.

Minä feidasin ystäväni kun tulin raskaaksi. Ensin oli kolme kuukautta jatkuvaa pahoinvointia ja väsymystä, sitten vaivuin johonkin itsekeskeiseen "vauvakuplaan" loppuraskauden ajaksi, enkä halunnut kenenkään rikkovan sitä negatiivisilla asioilla. Sanomattakin selvää, että noin pitkän radiohiljaisuuden jälkeen yhteydenotosta tuli mahdotonta. Harmittaa ystäväni puolesta, mutta en osaa selittää hänelle käytöstäni mitenkään järkevästi ja loukkaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa silloisen kaveriporukkani muut jäsenet suuttuivat jostain syystä, jota en enää edes muista, erään kurssin opettajalle. Kostoksi he päättivät olla hankkimatta oppikirjaa tälle kyseiselle kurssille. Itse tilasin kuitenkin kirjan, sillä koin, että en selviä kurssista ilman sitä. Välimme katkesivat siihen.

Ihme urpoa porukkaa :D. Olit ainoa fiksu.

Ryhmäseksi. Parhaan kaverini ja parhaan naispuolisen kaverini kanssa (olen siis mies). Miespuolinen kaverini sitä oli ehdotellut ja tuo nainen oli halukas siihen, sitten baarireissun päätteeksi mentiin naiskaverini kanssa tälle mieskaverille ja aloitettiin hommat. Minä ja nainen oltiin kovasti humalassa, mieskaveri selvänä, mentiin aamuyöstä hänen luokseen naisen kanssa. Aika kovaa naintia n. 15 minuuttia ja suuseksiä. Aamulla kaikki ok, ei morkkista kenelläkään ja soiteltiin kaverin kanssa ja naureskeltiin jutulle, sovittiin kyllä ettei yhdelle yhteiselle erittäin hyvälle kaverille kerrota asiasta. Alkuun nainenkin viestitteli ja sovittiin että joku ilta tuossa grillaillaan ja lähdetään taas baarireissulle. Sitten yhtäkkiä meni täysin tavoittelemattomaksi tämä nainen, ei vastaa puhelimeen eikä tekstiviesteihin kun olen yrittänyt kysyä onko jotain hämminkiä tai ongelmia nyt asian suhteen.

Ystäväni oli tutustunut paikalliseen eläkeläiseen intialaismieheen, joka oli yksinäinen (punaisen ristin ystävätoiminnan kautta). Törmäsin heihin puistossa sattumalta, ja koska puhun hindiä, ystäväni ehdotti että kävelen heidän kanssaan vähän aikaa. Kävelimme ehkä 10 minuuttia kunnes ystäväni täytyi yllättäen lähteä. Kävelin intialaispapan kanssa vielä puolisen tuntia ja juttelimme ja sanoimme ihan normaalisti heipat.

Seuraavana päivänä hän lähetti ystävälleni pitkän sähköpostin jossa ilmoitti että minä olen epähygieeninen ja ällöttävä ja ystäväni on epäluotettava ja ällöttävä. Samaan viestiin hän ilmoitti että ystävyys oli nyt tässä ja turha ottaa enää yhteyttä, hän ei halua olla missään tekemisissä. Tämä oli ehkä omituiin ystävyyden lopetus johon olen törmännyt, enkä ole keksinyt mitään syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystäväni sanoi ystävyyden irti (=poisti facebook-kavereista eikä vastannut yhteydenottoihin) kun sai tietää että olen raskaana. Toiselle ystävälle teki saman kun kuuli naimisiinmenosta.

Minutkin on yli 10v "ystävyyden" jälkeen poistettu FB-kavereista ja torpattu kokonaan, kun kerroin naimisiinmenosta.

hetkonen..siis kerroit jälkeenpäin? No onhan tuossa aivan aihettakin...petit luottamuksen. Mitä tuommoisella ystävällä tekee joka ei häihinsä kutsu.

Olen tuo jolle vastasit. Kerroin siis etukäteen. Välimme olivat alkaneet viiletä jo kun aloitin seurustelun, sillä ystävä oli alkanut tosi tiuskivaksi ja syytteli feidaamisesta vaikka oltiin yhteydessä yhtä usein kuin aiemmin. Oli ennen seurusteluani aina puhunut, kuinka en tule saamaan ikinä ketään kun olen ruma. Ilmeisesti naimisiinmeno oli sitten viimeinen niitti hänen ylpeydelleen, kun ei saanutkaan minusta ikuista harmaavarpus-kamarineitoa hoviinsa. Oli ilmeisesti vain odotellut eroa, siksi piti vielä yhteyttä tuohon asti.

Minulla yksi ystävyys kaatui siihen että ystävä ei saanutkaan minua käännytetyksi omaan uskoonsa. Olin silloin vielä nuori ja koska olin just eronnut niin olin ns "helppo saalis" uskovaiselle. Luulin sitä ystävyydeksi mutta olinkin sielunhoitoprojekti (johon tämä ystäväni oli saanut kutsun itseltään Jumalalta). No kaikesta elämässä oppii ja tästä opin sen, että julkiuskovaiset on ensimmäisenä haaskalla kuin hyeenat :)

Vierailija kirjoitti:

Ryhmäseksi. Parhaan kaverini ja parhaan naispuolisen kaverini kanssa (olen siis mies). Miespuolinen kaverini sitä oli ehdotellut ja tuo nainen oli halukas siihen, sitten baarireissun päätteeksi mentiin naiskaverini kanssa tälle mieskaverille ja aloitettiin hommat. Minä ja nainen oltiin kovasti humalassa, mieskaveri selvänä, mentiin aamuyöstä hänen luokseen naisen kanssa. Aika kovaa naintia n. 15 minuuttia ja suuseksiä. Aamulla kaikki ok, ei morkkista kenelläkään ja soiteltiin kaverin kanssa ja naureskeltiin jutulle, sovittiin kyllä ettei yhdelle yhteiselle erittäin hyvälle kaverille kerrota asiasta. Alkuun nainenkin viestitteli ja sovittiin että joku ilta tuossa grillaillaan ja lähdetään taas baarireissulle. Sitten yhtäkkiä meni täysin tavoittelemattomaksi tämä nainen, ei vastaa puhelimeen eikä tekstiviesteihin kun olen yrittänyt kysyä onko jotain hämminkiä tai ongelmia nyt asian suhteen.

Ei pystynyt näkemään sinua enää samassa valossa kuin ennen. Tästä syystä ei kannata yhdistää ystävyyttä ja seksiä jollei ole valmis siihen ettei ystävyys enää palaa ennalleen.

Ystäväsi taisi olla nuori vasta uskoon tullut. Muuten en ymmärrä, ettei ystäviä voisi olla, vaikka toiselle usko ei kelpaakaan.

Uskovana tietysti minäkin suren, kun pelastus ei kelpaa, mutta tiedän näin olevan suurimmalla osalla ihmisiä. Suurin suru on omien sukulaisten kohdalla. Jatkuva kielteinen näkemys lähes kaikesta kuluttaa ja välit katkaisi jatkuva paluu menneisiin asioihin. Jotakin oli, millä olin loukannut oikoessani puhetta. Pyysin anteeksi, mutta en tainnut saada, kun jälleen vanha asia otettiin esiin ja alkoi vertailu minun ja sukulaisen syntein määristä. Hän on mielessään aina oikeassa. Surullista on, kun vielä sekoittaa asioita, eikä usko totuutta.

Paras on siis antaa olla. Omalta kohdaltani tein Raamatun ohjeen mukaan, eli mikäli minusta riippuu, pyrin elämään sovinnossa kaikkien kanssa. Sovittelu ei kelvannut, joten sinne jäi lähisukulainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä jätti toistuvasti vastaamatta viesteihini ja kuitenkin itse kirjoitti omia viestejään näiden viestien jälkeen eikä siis "huomannut" minun asioitani. Mainitsin tästä tavasta hänelle, jolloin hän sekosi aivan täysin. En vieläkään ymmärrä, miten tuollaisesta voi seota niin, että katkaisee kaikki välit kokonaan. Ihan asiallisesti sanoin, että ymmärrän jos välillä jää viestejä huomaamatta, mutta jos näin käy jatkuvasti, se tuntuu pahalta ja tahalliselta. Tästä hyvästä täysi kilahdus ja katoaminen.

Mulle kävi samoin. Ystävä ei "huomannut" koskaan minun asioitani vaan pelkästään hänen asioitaan olisi pitänyt suomia. Isäni kuoli ja kaveri vaan kirjoitteli itsestään ja että kuinka kamalaa se on kun "ei saa seksiä" ja tästähän mä sitten kilahdin, tosin sanoin asiallisesti hänelle siitä ja että on tahditonta että hän ei edes yritä lohduttaa mua. Tosin tää ihminen ei todellakaan oo koskaan ollut empaattinen että ei olis varmaan pitäny edes mainita mitään isästäni. Siihen välit katkes

Joltain muultakin kuollut isä.

Joku muukin " ei saa seksiä".

Millä logiikalla sulle tuli edes mieleen seksi tässä asiayhteydessä?

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi taisi olla nuori vasta uskoon tullut. Muuten en ymmärrä, ettei ystäviä voisi olla, vaikka toiselle usko ei kelpaakaan.

Uskovana tietysti minäkin suren, kun pelastus ei kelpaa, mutta tiedän näin olevan suurimmalla osalla ihmisiä. Suurin suru on omien sukulaisten kohdalla. Jatkuva kielteinen näkemys lähes kaikesta kuluttaa ja välit katkaisi jatkuva paluu menneisiin asioihin. Jotakin oli, millä olin loukannut oikoessani puhetta. Pyysin anteeksi, mutta en tainnut saada, kun jälleen vanha asia otettiin esiin ja alkoi vertailu minun ja sukulaisen syntein määristä. Hän on mielessään aina oikeassa. Surullista on, kun vielä sekoittaa asioita, eikä usko totuutta.

Paras on siis antaa olla. Omalta kohdaltani tein Raamatun ohjeen mukaan, eli mikäli minusta riippuu, pyrin elämään sovinnossa kaikkien kanssa. Sovittelu ei kelvannut, joten sinne jäi lähisukulainen.

Eipäs ollutkaan , vaan kolmekymppinen joka oli ollut uskossa jo vuosikausia. Hän aina muisti mainita että on saanut kutsumuksen tehdä sielunhoitotyötä, sitä häneltä kaikki haluaa, myös Jumala. Ei ymmärtänyt sitä että ihmiset kuitenkin halusi vain ystävyyttä eikä sielunhoitoa. Tuhahteli halveksuvasti kun sanoin että ei minulla ole raamattua ja kun kuuntelin italialaista musiikkia (poppia). Hänellä oli aina selitys kaikelle, Raamatusta tietenkin. Totesi kerran että hän aina asennoituu niin että ihminen kulkee sen oman aikansa hänen elämässä mukana, ja sitten jää pois. Tarkoitti siis sitä että HÄN  laittaa aina välit poikki kun kyllästyy eikä sielunhoito tuota tulosta ja saa uutta helluntaiseurakuntalaista. Itse olin avoin/salliva hänen uskolleen ja vakaumukselleen, sitä samaapa ei hänestä löytynyt. Joskus puheet oli niin lennokkaita että tuntui kuin Jeesus olisi syösty Jumalan oikealta puolelta ja hän olisi sille paikalle päässyt :D

Tulin kipeäksi enkä päässytkään kahville hänen kanssaan ja hän intti tyyliin "tulen sit sinne. ei mua haittaa jos oot kipee" ja väkipakolla hän tuli ja olin tosiaan ihan kaameassa oksennustaudissa ja yritä sitten siinä jutella. Hän tuli itse sitten kipeeksi ja suuttui mulle ja sanoin että "itse tulit väkisin vaikka sanoin että oon kipee" ja siihen katkes välit. Onneks ei oltu ollu kavereita kuin tyyliin puoli vuotta

Monen vuoden opiskelukaveri, hyvä sellainen, sai minun puolesta hyllytyksen.

Jallitin aikanaan erästä neitoa, suhde alkoi muuttua ystävyydestä hieman pitemmälle, tunneside oli aika vahva. Yhtäkkiä tuo neitokainen muuttuikin kylmäksi ja teki ohareita aina kun olisi ollut romanttisempi ilta tiedossa (emme siis vielä seurustelleet tai sekstanneet). Syyn tajusin vasta vuosi sen perään, kun kaverini kertoi käväisseensä panemassa sitä pikaiseltaan (tiesi, että meillä oli ollut jotain kehitteillä).

Taloudellisesti hän käytti minua hyväkseen. Olin hetken aikaa ulkomailla töissä ja vein hänelle pyynnöstä joitain siellä edullisia tuotteita. En pyytänyt heti rahaa, mutta tajusin huomattavasti jälkikäteen maksun "unohtuneen".

Yhteydenpito on muutenkin ollut pelkästään minun aloitteestani tapahtunutta. Hän soitteli ainoastaan silloin kun oli liikkumassa maisemissa ja tarvitsi parin yön majoitusta.

Riitti minulle. Olkoon yhteydessä kun haluaa, mutta minä en enää soittele.

17 vuoden ystävyys parinkin tytön kanssa meni siinä, kun lopetin sen iänikuisen bilettämisen ja aloin vakavaan parisuhteeseen. Toisilla oli perheitä ja vakaita parisuhteita myös, mutta silti minut oli totuttu näkemään sellaisena yksinäisenä sutena, joka aina pystyi lähtemään kysymättä lupaa keneltäkään. Muut aina sanoi, että "oon kateellinen, että voit tehdä mitä vaan!" plaa plaa. En kovin herkästi ala parisuhteeseen, mitä muut teiniasteen ihastujat taas tuntui tekevän - saattoi olla, ettei 3kk kuulunut mitään, kunnes ero tuli ja mulle soiteltiin, että lähetäänkö juomaan. Yhä saan lähteä parisuhteessani kysymättä lupaa vaikka tyttöjen iltaan, enkä ollut puolison kanssa koko ajan todellakaan yhdessä edes alkuaikoina, mutta silti minut jätettiin ulkopuolelle jo hyvissä ajoin ja empä sitten lopulta kelvannut enää laisinkaan kaveriksi edes niihin tyttöjen iltoihin. Soitellaan jostain syystä yhä parin vuoden välein, mutta silloinkin kovaan ääneen huokaistaan, että kun "sinäkään et voi enää lähteä mihinkään kivaan kun seurustelet". Vastaan puhelimeen ja kuuntelen murheet, mutta eipä mullakaan ole enää kiinnostusta tavata. Eikä ne kyllä enää kysykään edes. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverini suuttui, kun muutin aikoinani Ruotsiin ja menin naimisiin ruotsalaisen miehen kanssa. Ilmoitti, että hän ei tällaisia pettureita katsele.

Jaahas. :D

XX''D

mariana88 kirjoitti:

Itsellä kaatui siihen että olin ottanut Netflixin ja annoin sitten ystävälle tunnukset että hänkin pystyi katselemaan, lupasi antaa joka kuukausi kahvipaketin tms. Se oli mulla vuoden se Netflix jota tosiaan hänkin käytti (en ikinä saanut niitä kahvipaketteja :D ) KUNNES jäin työttömäksi ja mun oli pakko sanoa Netflix irti ja sanoin asiasta ystävälle ennen sitä ja hän raivostui totaalisesti ja pisti välit poikki. Siis ihan totaalisesti meni välit poikki ja hän heitti 5 vuoden ystävyyden Netflixin takia menemään :D noh, ehkä niin oli parempi näin kun jälkikäteen ajattelen.

Kokemuksia?

Se sun kaveri tais löytää tälle palstalle, kävi antamassa sulle nega-äänen

Facebookissa, isohkossa ryhmässä ilmaisin mielipiteeni päiväkodista ja kotihoidosta hyvin yleisesti, että jokainen tekee oman ratkaisunsa. Lisäsin vielä, että toivoin enemmän kerhoja ja vaihtoehtoja päivähoidolle. Ystävä luki tämän ja päätti että hän on mielestäni paska äiti, ja katkaisi välit. 

Todellakin haluaisin tietää hänen puolensa tästä.