Lue keskustelun säännöt.
Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)
24.05.2017 |
"Olisit pyytänyt". Ylempi englanniksi ja alempi alkukielellä ranskaksi siille, joilta se paremmin taittuu. Mainittu tieto kotitöiden jakautumisesta on Ranskasta, mutta myös Suomessa naiset tekevät puolet keskimäärin päivässä puolet enemmän kotitöitä kuin miehet.
https://english.emmaclit.com/2017/05/20/you-shouldve-asked/
https://emmaclit.com/2017/05/09/repartition-des-taches-hommes-femmes/
Kommentit (706)
Vierailija kirjoitti:
Nuo muovipussi-lattialla-ilmiötä vähän ymmärtävät viestit saavat valtavasti alapeukkuja. Minä en todellakaan vähättele kenenkään tunteita, totta kai saa loukkaantua ja kokea mielipahaa maailmanhistoriassa pienestäkin asiasta.
Mutta haluan näin naisena tuoda esille tätä toistakin näkökulmaa, että minä tosiaan olen se muovipussin lattialle jättäjä. Tällä hetkellä kun katselen ympärilleni, näen mm. tyhjän pastillirasian sohvalla, alkkarit pyykkikorin päällä (ei sisällä), yöpöydällä on deodorantti, passi, pattereita ja joitain lääkkeiden puolikkaita, urheilukengät on makuuhuoneen matolla, laseja ympäri kämppää...
En todellakaan tee tätä tahallani tai vallankäyttönä. Päinvastoin, näiden tavaroiden "oikeille" paikoilleen laittaminen vaatisi minulta sitä aktiivista aivotoimintaa, jota ei aina vain ole. Itseäni todella kovasti tsemppaamalla saan ehkä 80% tavaroista "oikeille" paikoille. Ja ne jotka ovat "väärin", voivat olla siinä useita päivä ennen kuin havahdun että ai katso, sohvalla on tyhjä pastillirasia. Tai lattialla muovipussi.
Totta kai toisen ihmisen vuoksi tsemppaisin ihan ekstrakovasti, mutta kotonaan pitäisi voida olla myös oma itseni. Ja minulla ne tavarat eivät luonnostaan pysy järjestyksessä. En todellakaan tarkoita sitä loukkauksena asuinkumppanille, oli se sitten kämppis tai puoliso.
Alapeukutus alkakoon.
Kyllä se on vallankäyttöä.
Koska ihmisasumuksessa pitää olla jokin tietty taso ja jos itse vain sotkee, se on joku toinen joka siivoaa ne toisen jäljet.
Eli siinä nostaa itsensä palveltavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun YH-isiäkin on elossa ja olemassa ja ei koe mitään tarvetta tuollaiselle turhalle työlle. Jos se on näkymätöntä työtä se on sähläämistä ja turhaa ja sitä ei näin ollen sitä ei tarvitse tehdä.
Ai siis niinku pyykkikoneen tyhjennys ja muovipussien keräily lattialta? Ei niihin toisiaan kuole. ;-)
Niin siis näitten hysteerikkojen mukaan kuolee ja maailma kaatuisi ilman heidän marttyyriyttään. Ja kas kummaa YH-isät selviävät ja heidän lapsetkin selviävät ihan hengissä ilman että siellä tälläinen marttyyri on... eli marttyyriys on ihan itse aiheutettu kuvitteellinen tilanne. Maailma ei kaadukaan jos asiat tehdään eri tavalla kuin he haluavat.
Yh-isän on pakko ottaa vastuu kokonaisuudesta. Kun kukaan muu ei sitä tee, niin vaihtoehtoja ei ole. Siitä ei olekaan kyse, millä tavalla kukin mitäkin tekee. Onhan naisissakin eroja vaikka kuinka. Joku tekee asiat tarkassa järjestyksessä, säännöllisesti ja aikataulussa, toinen miten milloinkin, viimetipassa. Yhtäkaikki, jollaintavalla se paketti pitää hoitaa ja yhdelle ihmiselle siinä on aika valtavasti tekemistä.
Mtäh? Tää ketjuhan poistettiin päivällä!
Hitto repesin tolle yyhoolle joka ei saa naisilta papuja :D
Onpa helpottavaa lukea tätä ketjua, koska todella täälläkin väännetään aivan samoista asioista. Meillä ei ole lapsia, joten sinällään helpolla päästään, mutta kyllä kahden aikuisenkin taloudessa joutuu sitä arkea pyörittämään. Mitä syödään, koska syödään, onko pyykit pesty, laskut maksettu, lomareissun hotellit varattu jne.
Rasittavinta tässä on varmaan se, että mieheni on urallaan menestynyt projektipäällikkö, vastaa isojen projektien hallinnasta ja läpiviennistä.
Kotiovella taannutaan kuitenkin aivan eri tasolle, koska mitään ei vaan pysty tekemään ilman pyyntöä. Kyllä se vituttaa "komentaa" aikuista miestä. Ja välillä tulee juuri sellainen olo, että ihan kuin minä naisena olisin keksinyt koko siivouksen. Jos mies kerran tyhjentää astianpesukoneen pyytämättä, loukkaantuu heti jos en huomaa tätä jne..
Lastenhankinta mietityttää todella, koska en halua niitä lapsia vain omalle kontolleni...
Vierailija kirjoitti:
Onpa helpottavaa lukea tätä ketjua, koska todella täälläkin väännetään aivan samoista asioista. Meillä ei ole lapsia, joten sinällään helpolla päästään, mutta kyllä kahden aikuisenkin taloudessa joutuu sitä arkea pyörittämään. Mitä syödään, koska syödään, onko pyykit pesty, laskut maksettu, lomareissun hotellit varattu jne.
Rasittavinta tässä on varmaan se, että mieheni on urallaan menestynyt projektipäällikkö, vastaa isojen projektien hallinnasta ja läpiviennistä.Kotiovella taannutaan kuitenkin aivan eri tasolle, koska mitään ei vaan pysty tekemään ilman pyyntöä. Kyllä se vituttaa "komentaa" aikuista miestä. Ja välillä tulee juuri sellainen olo, että ihan kuin minä naisena olisin keksinyt koko siivouksen. Jos mies kerran tyhjentää astianpesukoneen pyytämättä, loukkaantuu heti jos en huomaa tätä jne..
Lastenhankinta mietityttää todella, koska en halua niitä lapsia vain omalle kontolleni...
Mitä väliä työn määrällä on? En siedä edes sitä, että jos siivoukseen kuluu tunti kuukaudessa, minä olen aina se joka siivoaa. Reilu tasajako pitää olla, vaikka jaettavaa olisi miten vähän. Vaikka vain napin painallus, sitä nappia painetaan vuorotellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo muovipussi-lattialla-ilmiötä vähän ymmärtävät viestit saavat valtavasti alapeukkuja. Minä en todellakaan vähättele kenenkään tunteita, totta kai saa loukkaantua ja kokea mielipahaa maailmanhistoriassa pienestäkin asiasta.
Mutta haluan näin naisena tuoda esille tätä toistakin näkökulmaa, että minä tosiaan olen se muovipussin lattialle jättäjä. Tällä hetkellä kun katselen ympärilleni, näen mm. tyhjän pastillirasian sohvalla, alkkarit pyykkikorin päällä (ei sisällä), yöpöydällä on deodorantti, passi, pattereita ja joitain lääkkeiden puolikkaita, urheilukengät on makuuhuoneen matolla, laseja ympäri kämppää...
En todellakaan tee tätä tahallani tai vallankäyttönä. Päinvastoin, näiden tavaroiden "oikeille" paikoilleen laittaminen vaatisi minulta sitä aktiivista aivotoimintaa, jota ei aina vain ole. Itseäni todella kovasti tsemppaamalla saan ehkä 80% tavaroista "oikeille" paikoille. Ja ne jotka ovat "väärin", voivat olla siinä useita päivä ennen kuin havahdun että ai katso, sohvalla on tyhjä pastillirasia. Tai lattialla muovipussi.
Totta kai toisen ihmisen vuoksi tsemppaisin ihan ekstrakovasti, mutta kotonaan pitäisi voida olla myös oma itseni. Ja minulla ne tavarat eivät luonnostaan pysy järjestyksessä. En todellakaan tarkoita sitä loukkauksena asuinkumppanille, oli se sitten kämppis tai puoliso.
Alapeukutus alkakoon.
Sinulla ei ole lapsia. Jos joskus keksit haluta, niin sinulla on aika paljon muutettavaa aivotoiminnassa, muuten kotisi on pienelle lapselle liian vaarallinen paikka. Puolisolle on kohtuutonta, jos hän joutuu koko ajan seuraamaan perässäsi ettet jätä mitään vaarallista esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muovipussi-lattialla-ilmiötä vähän ymmärtävät viestit saavat valtavasti alapeukkuja. Minä en todellakaan vähättele kenenkään tunteita, totta kai saa loukkaantua ja kokea mielipahaa maailmanhistoriassa pienestäkin asiasta.
Mutta haluan näin naisena tuoda esille tätä toistakin näkökulmaa, että minä tosiaan olen se muovipussin lattialle jättäjä. Tällä hetkellä kun katselen ympärilleni, näen mm. tyhjän pastillirasian sohvalla, alkkarit pyykkikorin päällä (ei sisällä), yöpöydällä on deodorantti, passi, pattereita ja joitain lääkkeiden puolikkaita, urheilukengät on makuuhuoneen matolla, laseja ympäri kämppää...
En todellakaan tee tätä tahallani tai vallankäyttönä. Päinvastoin, näiden tavaroiden "oikeille" paikoilleen laittaminen vaatisi minulta sitä aktiivista aivotoimintaa, jota ei aina vain ole. Itseäni todella kovasti tsemppaamalla saan ehkä 80% tavaroista "oikeille" paikoille. Ja ne jotka ovat "väärin", voivat olla siinä useita päivä ennen kuin havahdun että ai katso, sohvalla on tyhjä pastillirasia. Tai lattialla muovipussi.
Totta kai toisen ihmisen vuoksi tsemppaisin ihan ekstrakovasti, mutta kotonaan pitäisi voida olla myös oma itseni. Ja minulla ne tavarat eivät luonnostaan pysy järjestyksessä. En todellakaan tarkoita sitä loukkauksena asuinkumppanille, oli se sitten kämppis tai puoliso.
Alapeukutus alkakoon.
Miten niin se ei ole tahallista eikä vallankäyttöä, jos tietää pitkäaikaisen asuinkumppanin inhoavan jotakin asiaa ja tekee tarkalleen sitä - jatkuvasti? Välinpitämättömyyttä se ainakin on. Ja vähättelyä on se, että vertaa maailmanhistoriaa ja muvipussia. "Muut rakentavat pyramideja ja sinä mietit muovipussia. Olet täysin mitätön ihminen minun mielestäni." Noin juuri sanoit. Ja samaan kommenttiin vielä lisäsit valheen, että et yritä vähätellä kenenkään tunteita.
Täällä tuntuu nyt naisilla olevan kilpailu siitä, ketä kiinnostaa vähiten yhtään mikään. Sama kilpailu kuin siinä, ketä kiinnostaa vähiten valmistella joulua.
No kun se EI ole tahallista. Se ei ole tietoista. En tiedä, mihin olen sen muovipussin tai lasin laittanut. Jos pinnistelen ja tsemppaan, saatan tajuta että älä jätä lasia tähän. Muuten en.
Ja ei, en vähätellyt. Nimenomaan sanoin että pienikin asia voi olla tärkeä.
Jos todella ihminen kääntää ja vääntää joka sanan näin, ei ihme jos kommunikaatio on välillä tukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
273/251
Siis väität nyt ihan tosissasi, että sinulta "vain tippuu" esim. muovipussit lattialle missä satutkin liikkumaan - olohuoneessa, kylppärissä, keittiössä? Jos avaat jotain pakettia? Hedelmäpussit? Kassi, jolla kannoit ruuat kotiin?
Teetkö samaa työpaikalla? Ostat kahvin ja sämpylän kahvilasta ja kun syöt ne, niin muovipussi "vain tippuu" lattialle? Tippuuko myös se pahvimuki? Ilmeisesti olet myös luonnon ja ympäristön roskaaja, eli "sinulta vain tippuu" roskia, joihin lehmät, oravat ja muut eläimet kuolevat? http://www.vauva.fi/keskustelu/2878867/luontoon-viskattu-kaljatolkin-pal...
.
Ehkä tippuuko kaikkien muiden pakettien ym. kääreet, pahvit ym. "vain lattialle" eli käytätkö siis ollenkaan mitään roskiksia tai bioastiaa? Muovinkeräysastiaa? Sanotaan, että sinulla on muoviin ja sitten pahviin pakattu uusi kasvovoide: siitä tulee se nauha, jolla muovi aukee... sekö "vain tippuu lattialle", ja sitten "vain tippuu lattialle" se muovi, ja viimeisenä "vain tippuu lattialle" se pahvirasia? Ensin on "vain tippunut lattialle" se pieni muovikassi, johon kaupassa voide pakattiin. Voidepurkki kenties jo kappiin kylppärissä tai hyllylle? Millainen kaaos kotonasi on?
Sori, mutta minulla on vaikeuksia uskoa.
En meinaan millään usko, että esim. ostokset kotiin tuotu muovipussi "vain tippuu lattialle" ja ei ole mitään tajua ja tietoa, että näin tapahtuu?
Mun huomio kiinnittyi nyt kuitenkin siihen että naisten välinen empatia ei tässä sarjiksessa toiminut yhtään. Ja mietin myös puolessa välissä että miksei nainen pyytänyt miehen apua vaan marttyyrimaisesti yritti tehdä kaiken itse. Itse 20 vuotisen perhe-elämän aikana olen huomannut että jos mies haluaa auttaa niin nainen sanoo että ei tarvitse, ei kiitos, teen itse ja kaikkein kamalin: parempi kun et auta. Tämä on ihan tosi asia ja naiset edelleen jatkuvasti tekevät tätä. Jos miehelle aina sanoo että kiitos en tarvitse apua niin silloin TODELLAKIN jos apua tarvitsee sitä on pyydettävä. Mitä tuohon naisten väliseen empatiaan tulee niin jos mut on kutsuttu kaverin luo tai jonkun olen kutsunut meille niin ojennan auttavan käden tai ystäväni tekee näin. Jos mut kutsutaan viinilasilliselle niin oletan että ystäväni on hoitanut lapset siihen mennessä nukkumaan, heidän isänsä hoitaa heidät tai heille on hankittu hoitaja. Saman teen itse. En ole koskaan, missään nähnyt tuollaista tapahtuvan mitä tuossa sarjiksessa ja paljon olen nähnyt ja maailmalla kulkenut. Ne naiset jotka tietävät että heidän miehensä on kotitalousvammainen ovat sinut asian kanssa ja hoitavat asian itselleen suotuisasti, niille joille kotitalousvammainen mies ei käy niin eikun oma kotitalous ja asunto sitten vaan. Sittenhän sitä voi ihmetellä että kukas nyt auttaa. Ihan varmasti sitä apua pitää silloin pyytää ja todella kiltisti. Joskus jopa nöyrästi.
Feminismi on ok silloin kun se on fiksua. Tulee varmasti yllätyksenä että kaikki feminismin/naisten oikeuksien puolesta julkaistu materiaali ei ole älykästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siiris kirjoitti:
---Ihan varmasti sitä apua pitää silloin pyytää ja todella kiltisti. Joskus jopa nöyrästi.
---
Idea lienee ihmetellä nimeomaan sitä, että miksi sen pitää olla näin?
Käyttäjä5125 kirjoitti:
siiris kirjoitti:
---Ihan varmasti sitä apua pitää silloin pyytää ja todella kiltisti. Joskus jopa nöyrästi.
---
Idea lienee ihmetellä nimeomaan sitä, että miksi sen pitää olla näin?
Niin. Millainen ihminen ihmettelee tälläistä? On ihmisiä jotka elävät ja niitä jotka ihmettelevät. Mä en millään voi yhtyä tähän ihmettelyyn kun en tunne yhtään ainutta miestä joka ei tekisi omaa osuuttaan kotitöistä jos niin on sovittu. Aina ei voi olla täydellinen. Emme me naisetkaan aina tee asioita joista on sovittu. Joskus on pakko muistuttaa ja huomauttaa. Ajoittainen turhautuminen molemmin puolin on normaalia. Jos mun mies ei kerro mulle mitä minulta haluaa niin mistä ihmeestä voi tietää mitä hän haluaa. Just sillä hetkellä ja heti.
Esimerkkitapaus oli kaiken lisäksi niin absurdi kuin olla ja voi. Kuka antaa miehensä olla lähistöllä kun kutsuu työkaverin/kaverin juttelemaan??? Ei mun mies ainakaan saa olla edes samassa huoneessa vaan sanon jo etukäteen että on parempi pysyä pois että voin jutella kaverin kanssa rauhassa ja jos lapset on läsnä niin silloin kutsutaan kaveri joka tuo myös omat lapsensa. En minäkään mene miehen viereen kiehnaamaan ja kuuntelemaan kun hänelle tulee vieras jonka kanssa tykkää jutella miesten juttuja. Millainen nainen muutenkaan kutsuu kotiin sinkun työkaverin ja vaatii miestä olemaan paikalla kun tietää että miehestä ei ole mihinkään ja itse joutuu juoksemaan lasten perässä??? Sorge mutta noin typerän esimerkin on voinut kynästään sauhuttaa vain nainen jolla ei koskaan ole ollut lapsia ja perhettä tai sitten mies ja tarkoitus on nauraa naisille joiden mielestä koko skenaario on niin hyvä esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelukaverini (mies) kertoi minulle, että hän yksinkertaisesti jättää kotona asiat tekemättä, kun tietää vaimonsa hoitavan ne kuitenkin.
Sanoi myös, että tietenkin tekee mitä pyydetään perhesovun nimissä.
Voisiko joku muovipussia lattialla puolustava vastata tähän: Minulla ja Miehelläni on auto. Minä olen aika huithapeli kuski, autoon tulee jokaisella reissulla muutama pieni lommo tai naarmu, eivät haittaa ajamista, mutta olisivat helposti vältettävissä, minua nyt ei vaan kiinnosta. Miestä tämä häiritsee ja hän korjailee jälkiä aina reissujeni jälkeen. Mitä miehen pitäisi tehdä? Nalkuttaa minulle asiasta? Ajaa minut joka paikkaan vai oppia elämään asian kanssa? Vai pitäisikö minun ajaa varovaisemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku muovipussia lattialla puolustava vastata tähän: Minulla ja Miehelläni on auto. Minä olen aika huithapeli kuski, autoon tulee jokaisella reissulla muutama pieni lommo tai naarmu, eivät haittaa ajamista, mutta olisivat helposti vältettävissä, minua nyt ei vaan kiinnosta. Miestä tämä häiritsee ja hän korjailee jälkiä aina reissujeni jälkeen. Mitä miehen pitäisi tehdä? Nalkuttaa minulle asiasta? Ajaa minut joka paikkaan vai oppia elämään asian kanssa? Vai pitäisikö minun ajaa varovaisemmin?
Lisäyksenä että auto on miehelle tärkeä. Häntä aina harmittaa uudet lommot autossa ja hän on kauniisti pyytänyt voisinko yrittää välttää niitä, mutta hän ei ymmärrä että MINUA ne eivät haittaa.
Sarjakuva valitettavasti sopii meidänkin perheeseen. Kurjinta on se, että tuo ongelma näkyy jo lapsissammekin. Poika tekee asioita vain pyydettäessä/vaadittaessa ja tyttö tekee itsestään. Pojalla tapahtuu päivittäin tuota asioiden tipahtamista käsistä ja hän ei ihan oikeasti niitä huomaa. Pitää käydä ihan vieressä näyttämässä että katso, tuossa on sinun homeiset banaaninkuoret, laita roskiin. Jonkun kirjoittajan kuvaama rasvanavaustilanne menisi oikeasti pojalla juuri noin. Jokainen roska ja pussi tippuisi lattialle tai pöydälle eikä pojalla olisi niistä mitään mielikuvaa.
Olen yrittänyt kouluttaa rahanahnetta teinipoikaani sillä, että jos hän tekee kotitöitä pyytämättä, siis "yllättäen" vie täyden roskiksen, laittaa pykit kuivuriin tai imuroi hiekat eteisestä, minäkin saatan yllättää hänet ylimääräisellä rahalla. Kokonaista 2 kertaa on tehnyt jotain.
Mies ei ole aina ihan toivoton, mutta kieltämättä hän välillä vaikuttaa äidin pikku apurilta. Usei ajattelen, että kyllä hommat onnistuu kunhan en vain puutu niihin. Ei onnistu. On unohtunut hammaslääkärit ja harrastukset. Pohjanoteeraus oli miehen lähtiessä esikoisen (silloin vajaa 3 v) kanssa yksin mummolaan. Matka reilu 3 t autolla. Pysähtyivät välillä huoltsikalle kahvi- ja mehutauolle ja mies kävi vessassa. Vähän tauon jälkeen poika pissasi autossa housuunsa ja koko turvaistuin ja toppahaalari olivat märkinä. Ei ollut tullut miehelle mieleen viedä lastakin samalla vessaan kun itse kävi. Kuinka monelle äidille kävisi tuollainen unohdus? Miehen mielestä minun olisi pitänyt muistuttaa häntä, että lapsikin pitää viedä pissalle. Kun poika kuulemma ei itse sillokn sanonut että on hätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muovipussi-lattialla-ilmiötä vähän ymmärtävät viestit saavat valtavasti alapeukkuja. Minä en todellakaan vähättele kenenkään tunteita, totta kai saa loukkaantua ja kokea mielipahaa maailmanhistoriassa pienestäkin asiasta.
Mutta haluan näin naisena tuoda esille tätä toistakin näkökulmaa, että minä tosiaan olen se muovipussin lattialle jättäjä. Tällä hetkellä kun katselen ympärilleni, näen mm. tyhjän pastillirasian sohvalla, alkkarit pyykkikorin päällä (ei sisällä), yöpöydällä on deodorantti, passi, pattereita ja joitain lääkkeiden puolikkaita, urheilukengät on makuuhuoneen matolla, laseja ympäri kämppää...
En todellakaan tee tätä tahallani tai vallankäyttönä. Päinvastoin, näiden tavaroiden "oikeille" paikoilleen laittaminen vaatisi minulta sitä aktiivista aivotoimintaa, jota ei aina vain ole. Itseäni todella kovasti tsemppaamalla saan ehkä 80% tavaroista "oikeille" paikoille. Ja ne jotka ovat "väärin", voivat olla siinä useita päivä ennen kuin havahdun että ai katso, sohvalla on tyhjä pastillirasia. Tai lattialla muovipussi.
Totta kai toisen ihmisen vuoksi tsemppaisin ihan ekstrakovasti, mutta kotonaan pitäisi voida olla myös oma itseni. Ja minulla ne tavarat eivät luonnostaan pysy järjestyksessä. En todellakaan tarkoita sitä loukkauksena asuinkumppanille, oli se sitten kämppis tai puoliso.
Alapeukutus alkakoon.
Kyllä se on vallankäyttöä.
Koska ihmisasumuksessa pitää olla jokin tietty taso ja jos itse vain sotkee, se on joku toinen joka siivoaa ne toisen jäljet.
Eli siinä nostaa itsensä palveltavaksi.
Tämä on sinun näkemyksesi asiasta. Siivoan, en vain teidän määrittelemällänne tavalla. En todellakaan sotke ja odota että joku toinen siivoaa.
Käyttäjä5125 kirjoitti:
273/251
Siis väität nyt ihan tosissasi, että sinulta "vain tippuu" esim. muovipussit lattialle missä satutkin liikkumaan - olohuoneessa, kylppärissä, keittiössä? Jos avaat jotain pakettia? Hedelmäpussit? Kassi, jolla kannoit ruuat kotiin?
Teetkö samaa työpaikalla? Ostat kahvin ja sämpylän kahvilasta ja kun syöt ne, niin muovipussi "vain tippuu" lattialle? Tippuuko myös se pahvimuki? Ilmeisesti olet myös luonnon ja ympäristön roskaaja, eli "sinulta vain tippuu" roskia, joihin lehmät, oravat ja muut eläimet kuolevat? http://www.vauva.fi/keskustelu/2878867/luontoon-viskattu-kaljatolkin-pal...
.
Ehkä tippuuko kaikkien muiden pakettien ym. kääreet, pahvit ym. "vain lattialle" eli käytätkö siis ollenkaan mitään roskiksia tai bioastiaa? Muovinkeräysastiaa? Sanotaan, että sinulla on muoviin ja sitten pahviin pakattu uusi kasvovoide: siitä tulee se nauha, jolla muovi aukee... sekö "vain tippuu lattialle", ja sitten "vain tippuu lattialle" se muovi, ja viimeisenä "vain tippuu lattialle" se pahvirasia? Ensin on "vain tippunut lattialle" se pieni muovikassi, johon kaupassa voide pakattiin. Voidepurkki kenties jo kappiin kylppärissä tai hyllylle? Millainen kaaos kotonasi on?Sori, mutta minulla on vaikeuksia uskoa.
En meinaan millään usko, että esim. ostokset kotiin tuotu muovipussi "vain tippuu lattialle" ja ei ole mitään tajua ja tietoa, että näin tapahtuu?
Minulla ainakin on tiedostamatonta oheistoimintaa kun keskityn todella johonkin. Etäpäivinä ei koskaan tiedä mitä on tapahtunut kun on ollut puhelinpalavereissa. Milloin olen kääntänyt jakkaroita väärinpäin, kantanut hengareita vääriin paikkoihin, tehnyt erilaisia "rakennelmia" narunpätkistä, klemmareista, kammoista jneä. En muista näitä tehneeni koska olen keskittynyt siihen työhöni, tämä todellakin on täysin autonomista ja esiintyy vain kuin käyttää aivoja urakalla. Samaten vaeltelen pitkiäkin matkoja palaverien aikana, niin kotona kuin toimistossakin.
Käyttäjä5125 kirjoitti:
273/251
Siis väität nyt ihan tosissasi, että sinulta "vain tippuu" esim. muovipussit lattialle missä satutkin liikkumaan - olohuoneessa, kylppärissä, keittiössä? Jos avaat jotain pakettia? Hedelmäpussit? Kassi, jolla kannoit ruuat kotiin?
Teetkö samaa työpaikalla? Ostat kahvin ja sämpylän kahvilasta ja kun syöt ne, niin muovipussi "vain tippuu" lattialle? Tippuuko myös se pahvimuki? Ilmeisesti olet myös luonnon ja ympäristön roskaaja, eli "sinulta vain tippuu" roskia, joihin lehmät, oravat ja muut eläimet kuolevat? http://www.vauva.fi/keskustelu/2878867/luontoon-viskattu-kaljatolkin-pal...
.
Ehkä tippuuko kaikkien muiden pakettien ym. kääreet, pahvit ym. "vain lattialle" eli käytätkö siis ollenkaan mitään roskiksia tai bioastiaa? Muovinkeräysastiaa? Sanotaan, että sinulla on muoviin ja sitten pahviin pakattu uusi kasvovoide: siitä tulee se nauha, jolla muovi aukee... sekö "vain tippuu lattialle", ja sitten "vain tippuu lattialle" se muovi, ja viimeisenä "vain tippuu lattialle" se pahvirasia? Ensin on "vain tippunut lattialle" se pieni muovikassi, johon kaupassa voide pakattiin. Voidepurkki kenties jo kappiin kylppärissä tai hyllylle? Millainen kaaos kotonasi on?Sori, mutta minulla on vaikeuksia uskoa.
En meinaan millään usko, että esim. ostokset kotiin tuotu muovipussi "vain tippuu lattialle" ja ei ole mitään tajua ja tietoa, että näin tapahtuu?
En sanonut, että asioita "vain tippuu". Totta kai olen itse laittanut tyhjän pastillirasian kädestäni sohvalle, mutta en tiedä milloin tai miksi. Miksi se ei ole roskissa? En muista. Pahvirasia voi mennä roskiin, tai se voi jäädä lavuaarin reunalle joksikin aikaa, kunnes havahdun että se on siinä ja laitan sen roskiin. En sotke tietoisesti heittämällä roskia lattialle, tietenkään. Mutta en myöskään osaa selittää miksi sukat ovat lattialla, kauppakassi jääkaapin edessä lattialla tai eiliset vaatteet tuolilla. Ja ne eivät häiritse minua pätkänkään vertaa!
Kyse on ilmeisesti jotenkin erilaisesta tavasta hahmottaa maailmaa, ja tuntuu että tavaroiden paikalleen laittoa vaativat eivät edes yritä ymmärtää meitä, joilla se ei tule luonnostaan. Minä sen sijaan nimenomaan yritän olla mukava ja tehdä kompromissia järjestelmällisemmän asuinkumppanin vuoksi. Mutta järjestelijät ovat sitkeästi vain sitä mieltä, että vain he ovat oikeassa. Eivät ole.
Ja kotini on muuten ihan siisti ja puhdas - imuroin ja teen muutenkin kaikki kotityöt joka viikko. Epäjärjestys ei tarkoita hallitsematonta kaaosta.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku muovipussia lattialla puolustava vastata tähän: Minulla ja Miehelläni on auto. Minä olen aika huithapeli kuski, autoon tulee jokaisella reissulla muutama pieni lommo tai naarmu, eivät haittaa ajamista, mutta olisivat helposti vältettävissä, minua nyt ei vaan kiinnosta. Miestä tämä häiritsee ja hän korjailee jälkiä aina reissujeni jälkeen. Mitä miehen pitäisi tehdä? Nalkuttaa minulle asiasta? Ajaa minut joka paikkaan vai oppia elämään asian kanssa? Vai pitäisikö minun ajaa varovaisemmin?
Eikun ratkaisu on se että lopetat ajamisen kokonaan, olet vaaraksi muillekin. Tervemenoa suomen surkein kuskin seuraavalle kaudelle.
Ja sinä et varmaan ymmärtänyt kuitenkaan ihan ITSE tehdä mitään : o