Lue keskustelun säännöt.
Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)
24.05.2017 |
"Olisit pyytänyt". Ylempi englanniksi ja alempi alkukielellä ranskaksi siille, joilta se paremmin taittuu. Mainittu tieto kotitöiden jakautumisesta on Ranskasta, mutta myös Suomessa naiset tekevät puolet keskimäärin päivässä puolet enemmän kotitöitä kuin miehet.
https://english.emmaclit.com/2017/05/20/you-shouldve-asked/
https://emmaclit.com/2017/05/09/repartition-des-taches-hommes-femmes/
Kommentit (706)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun YH-isiäkin on elossa ja olemassa ja ei koe mitään tarvetta tuollaiselle turhalle työlle. Jos se on näkymätöntä työtä se on sähläämistä ja turhaa ja sitä ei näin ollen sitä ei tarvitse tehdä.
Yh-isillä ne ympäröivät naiset paikkaa... kummasti naisope joustaa, sisko jeesaa, mummo auttaa ja naapurin täti ja lapsen kaverin äiti hoitaa.
Sulla on varmaan heittää kovat todisteet tuota väitettä tukemaan, kun noin rajusti yh-isien panosta vähättelet?
Mitä panosta? Koko metatyö on käsitteenä keksitty. Riittää kun kerran nappia painaa.
Sitä panosta, jonka naiset väitetysti yh-isien puolesta tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin: hän ei asu täällä yksin.
Tuo että aikunen ihminen roskaa eikä siivoa jälkiään on aktiivista vallankäyttöä muita kohtaan.Vain sinun käsitteidesi varjossa. Sinä olet luokitellut kyseisen muovipussin roskaksi ja sen lattialle jättämisen aktiiviseksi teoksi jonka tarkoitus on mielestäsi jokin vallankäyttö / kiusanteko.
Miehesi taas ei vain pidä sitä merkittävänä asiana tai edes roskana. Ja todennäköisesti vain unohti sen siihen. Se että ei asu yksin ei liity mitenkään tähän. Edelleen olet tuohtunut vain siksi että miehesi ei jaa samoja käsitteitä ja ajatusmalleja kanssasi.Okei. Hypoteettinen tilanne: minua ei häiritse lommot autossa. Onko siis yksinomaan miehen ongelma jos toistuvasti ajan niin läheltä lyhtypylväitä että autoon tulee pieniä lommoja? Autolla ajoa ne eivät haittaa, miestä kyllä. Miehen siis täytyy tästä lähin kuljettaa minua jokapaikkaan, minun ei tarvitse ajaa varovaisemmin ja on nalkuttamista jos mies niistä huomauttaa?
Se joka sen pussin täyttää myös vie sen pois. Toi on niin lapsellista touhua kun olla ja voi.
Minulla kestää yksinään viikon että roskis täyttyy. Kun on lapsi niin kestää sen 2-3 päivää. Miten hemmetissä saatte siitä tuollaisen ongelman?Eikös perheessä kaikki osallistu roskaamiseen ihan yhtä lailla? Vai tarkoitatko, että kun nainen sen kokkaamisensa ohessa sitä roskista on täyttämässä, on myös hänen tehtävänsä se tyhjätä. Tuolla logiikalla ruokakin kuuluu vain sille, joka sen kaupasta kantaa ja kokkaa.
Se pussi josta täältä keskustellaan ei ole roskapussi, vaan vaatekaupan muovikassi. Mies käynyt ostamassa itselleen vaatteita, purkanut kassin ja jättänyt sen lojunaan keskelle olohuonetta. Eli tasan hoitanut itselleen ne vaatteet, mutta ei enää kiikuttanut edes sitä tyhjää kassia pois. Oletuksena että joku muu korjaa kuitenkin. Kaiken kanssa on sama juttu. Mies hoitaa itsensä iuuri ja juuri mutta ei sitten mitään muuta.
Miksi ette eroa tuollaisista miehistä?
Ihme että täällä aikuiset naiset valittaa tuollaisista miehistä ja kuitenkin olette heidän kanssa yhdessä. MIKSI?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun YH-isiäkin on elossa ja olemassa ja ei koe mitään tarvetta tuollaiselle turhalle työlle. Jos se on näkymätöntä työtä se on sähläämistä ja turhaa ja sitä ei näin ollen sitä ei tarvitse tehdä.
Kyllä ne yh isät sitä tekevät myös. Muistavat mitä kaupasta piti tuoda, muistavat hakea apteekista lapsen lääkkeet, pitävät kirjaa harrastuksista ja vanhempainilloista, muistavat lapsen parhaan kaverin allergiat jne sitä se on.
En minä ainakaan sitä minään "työnä" pidä. Nämä naiset,jotka valittavat tästä varmaan pitää työnä myös aamulla heräämistä, hampaiden pesua, kusella käymistä, paskantamista. Hengitys ja silmien räpsyttely se vasta raskasta on. Muutenhan kuolee. No entä jos en ole suunnitellutkaan viikon hengitysaikataulua niin miten sitten käy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun YH-isiäkin on elossa ja olemassa ja ei koe mitään tarvetta tuollaiselle turhalle työlle. Jos se on näkymätöntä työtä se on sähläämistä ja turhaa ja sitä ei näin ollen sitä ei tarvitse tehdä.
Ai siis niinku pyykkikoneen tyhjennys ja muovipussien keräily lattialta? Ei niihin toisiaan kuole. ;-)
Niin siis näitten hysteerikkojen mukaan kuolee ja maailma kaatuisi ilman heidän marttyyriyttään. Ja kas kummaa YH-isät selviävät ja heidän lapsetkin selviävät ihan hengissä ilman että siellä tälläinen marttyyri on... eli marttyyriys on ihan itse aiheutettu kuvitteellinen tilanne. Maailma ei kaadukaan jos asiat tehdään eri tavalla kuin he haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun YH-isiäkin on elossa ja olemassa ja ei koe mitään tarvetta tuollaiselle turhalle työlle. Jos se on näkymätöntä työtä se on sähläämistä ja turhaa ja sitä ei näin ollen sitä ei tarvitse tehdä.
Yh-isillä ne ympäröivät naiset paikkaa... kummasti naisope joustaa, sisko jeesaa, mummo auttaa ja naapurin täti ja lapsen kaverin äiti hoitaa.
Yh-isänä en ole koskaan saanut mitään papua naiselta lastenhoitoon
Sä sitten aloitit YH-uran heti laitokselta? Vauva tuupattiin sun kainaloon ja sanoit synnyttäjälle Hasta la vista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo muovipussi-lattialla-ilmiötä vähän ymmärtävät viestit saavat valtavasti alapeukkuja. Minä en todellakaan vähättele kenenkään tunteita, totta kai saa loukkaantua ja kokea mielipahaa maailmanhistoriassa pienestäkin asiasta.
Mutta haluan näin naisena tuoda esille tätä toistakin näkökulmaa, että minä tosiaan olen se muovipussin lattialle jättäjä. Tällä hetkellä kun katselen ympärilleni, näen mm. tyhjän pastillirasian sohvalla, alkkarit pyykkikorin päällä (ei sisällä), yöpöydällä on deodorantti, passi, pattereita ja joitain lääkkeiden puolikkaita, urheilukengät on makuuhuoneen matolla, laseja ympäri kämppää...
En todellakaan tee tätä tahallani tai vallankäyttönä. Päinvastoin, näiden tavaroiden "oikeille" paikoilleen laittaminen vaatisi minulta sitä aktiivista aivotoimintaa, jota ei aina vain ole. Itseäni todella kovasti tsemppaamalla saan ehkä 80% tavaroista "oikeille" paikoille. Ja ne jotka ovat "väärin", voivat olla siinä useita päivä ennen kuin havahdun että ai katso, sohvalla on tyhjä pastillirasia. Tai lattialla muovipussi.
Totta kai toisen ihmisen vuoksi tsemppaisin ihan ekstrakovasti, mutta kotonaan pitäisi voida olla myös oma itseni. Ja minulla ne tavarat eivät luonnostaan pysy järjestyksessä. En todellakaan tarkoita sitä loukkauksena asuinkumppanille, oli se sitten kämppis tai puoliso.
Alapeukutus alkakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ja kotityöpsykoosi. Koska pesukoneen napin painaminen on nykynaiselle ylivoimainen suoritus.
Ai että minä olen odottanut sinua. Varmaan arvaat, mistä kirjoitan :)
Noin vuosi sitten yksi nainen kirjoitti palstalle, että oli aamulla ennen töihin lähtöä laittanut pyykkikoneen pyörimään ja pyysi vapaapäivää viettävää miestään laittamaan pyykit kuivumaan. Mies lupasi. Nainen tuli iltapäivällä töistä ja pyykit oli vielä koneessa. Miehen kaveri olikin pyytänyt miestä veneilemään ja siihen unohtui lupaukset. Joku palstaa lukeva mies suuttui miehen puolesta, kun miehellä olisi mennyt vapaapäivä pilalle pyykkien kuivumaanlaiton vuoksi. Mies uhosi, että hänen vaimonsa saisi vastaavassa tapauksessa lähtöpassit. Edelleen minua huvittaa, miten naiselle koko perheen pyykkihuolto on napinpainamista ja miehelle yhden yksittäisen koneellisen ripustaminen kuivumaan onkin iso työ.
Lupasin kirjoittaa tuon saman tarinan joka kerta, kun luen pyykinpesusta napinpainamisena.
Sori, että kesti kauan vastata, painoin pesukoneen nappia ja rasituin niin kovasti, että koko päivä on mennyt levätessä.
Raskasta nuo kotityöt nykyään, painat nappia ja koneet tekee työn, tulee hiki jo katsoessa pesukoneen pyörimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo muovipussi-lattialla-ilmiötä vähän ymmärtävät viestit saavat valtavasti alapeukkuja. Minä en todellakaan vähättele kenenkään tunteita, totta kai saa loukkaantua ja kokea mielipahaa maailmanhistoriassa pienestäkin asiasta.
Mutta haluan näin naisena tuoda esille tätä toistakin näkökulmaa, että minä tosiaan olen se muovipussin lattialle jättäjä. Tällä hetkellä kun katselen ympärilleni, näen mm. tyhjän pastillirasian sohvalla, alkkarit pyykkikorin päällä (ei sisällä), yöpöydällä on deodorantti, passi, pattereita ja joitain lääkkeiden puolikkaita, urheilukengät on makuuhuoneen matolla, laseja ympäri kämppää...
En todellakaan tee tätä tahallani tai vallankäyttönä. Päinvastoin, näiden tavaroiden "oikeille" paikoilleen laittaminen vaatisi minulta sitä aktiivista aivotoimintaa, jota ei aina vain ole. Itseäni todella kovasti tsemppaamalla saan ehkä 80% tavaroista "oikeille" paikoille. Ja ne jotka ovat "väärin", voivat olla siinä useita päivä ennen kuin havahdun että ai katso, sohvalla on tyhjä pastillirasia. Tai lattialla muovipussi.
Totta kai toisen ihmisen vuoksi tsemppaisin ihan ekstrakovasti, mutta kotonaan pitäisi voida olla myös oma itseni. Ja minulla ne tavarat eivät luonnostaan pysy järjestyksessä. En todellakaan tarkoita sitä loukkauksena asuinkumppanille, oli se sitten kämppis tai puoliso.
Alapeukutus alkakoon.
Lisäys: nyt siis menen korjaamaan nuo asiat paikoilleen. Mutta ennen tämän viestin kirjoittamista (kun ei tarvinnut tietoisesti analysoida kämpän tilaa) en edes tajunnut että ne ovat noin hujanhajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ja kotityöpsykoosi. Koska pesukoneen napin painaminen on nykynaiselle ylivoimainen suoritus.
Ai että minä olen odottanut sinua. Varmaan arvaat, mistä kirjoitan :)
Noin vuosi sitten yksi nainen kirjoitti palstalle, että oli aamulla ennen töihin lähtöä laittanut pyykkikoneen pyörimään ja pyysi vapaapäivää viettävää miestään laittamaan pyykit kuivumaan. Mies lupasi. Nainen tuli iltapäivällä töistä ja pyykit oli vielä koneessa. Miehen kaveri olikin pyytänyt miestä veneilemään ja siihen unohtui lupaukset. Joku palstaa lukeva mies suuttui miehen puolesta, kun miehellä olisi mennyt vapaapäivä pilalle pyykkien kuivumaanlaiton vuoksi. Mies uhosi, että hänen vaimonsa saisi vastaavassa tapauksessa lähtöpassit. Edelleen minua huvittaa, miten naiselle koko perheen pyykkihuolto on napinpainamista ja miehelle yhden yksittäisen koneellisen ripustaminen kuivumaan onkin iso työ.
Lupasin kirjoittaa tuon saman tarinan joka kerta, kun luen pyykinpesusta napinpainamisena.
Ja mikä siinäkin on että naisille se leppoisa vapaapäivä on just sitä että tekee ne kaikki rästityöt kotona?
Mitäs teet. Ihan oma vika.
Täysin naurettavaa valittaa tuollaisesta kun sinä itse olet siihen syypää. Sinä valitsit miehen. Sinä suostut tekemään kaikki työt. Sinä et suostu eroamaan.
Ihan itse olet itsesi tuohon tilanteeseen laittanut. Joten turha valittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitettu asiattomaksi.
Mikä?
Vierailija kirjoitti:
Nuo muovipussi-lattialla-ilmiötä vähän ymmärtävät viestit saavat valtavasti alapeukkuja. Minä en todellakaan vähättele kenenkään tunteita, totta kai saa loukkaantua ja kokea mielipahaa maailmanhistoriassa pienestäkin asiasta.
Mutta haluan näin naisena tuoda esille tätä toistakin näkökulmaa, että minä tosiaan olen se muovipussin lattialle jättäjä. Tällä hetkellä kun katselen ympärilleni, näen mm. tyhjän pastillirasian sohvalla, alkkarit pyykkikorin päällä (ei sisällä), yöpöydällä on deodorantti, passi, pattereita ja joitain lääkkeiden puolikkaita, urheilukengät on makuuhuoneen matolla, laseja ympäri kämppää...
En todellakaan tee tätä tahallani tai vallankäyttönä. Päinvastoin, näiden tavaroiden "oikeille" paikoilleen laittaminen vaatisi minulta sitä aktiivista aivotoimintaa, jota ei aina vain ole. Itseäni todella kovasti tsemppaamalla saan ehkä 80% tavaroista "oikeille" paikoille. Ja ne jotka ovat "väärin", voivat olla siinä useita päivä ennen kuin havahdun että ai katso, sohvalla on tyhjä pastillirasia. Tai lattialla muovipussi.
Totta kai toisen ihmisen vuoksi tsemppaisin ihan ekstrakovasti, mutta kotonaan pitäisi voida olla myös oma itseni. Ja minulla ne tavarat eivät luonnostaan pysy järjestyksessä. En todellakaan tarkoita sitä loukkauksena asuinkumppanille, oli se sitten kämppis tai puoliso.
Alapeukutus alkakoon.
Miksi pitäisi tehdä asioita mitä ei itse halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun YH-isiäkin on elossa ja olemassa ja ei koe mitään tarvetta tuollaiselle turhalle työlle. Jos se on näkymätöntä työtä se on sähläämistä ja turhaa ja sitä ei näin ollen sitä ei tarvitse tehdä.
Yh-isillä ne ympäröivät naiset paikkaa... kummasti naisope joustaa, sisko jeesaa, mummo auttaa ja naapurin täti ja lapsen kaverin äiti hoitaa.
Yh-isänä en ole koskaan saanut mitään papua naiselta lastenhoitoon
Sä sitten aloitit YH-uran heti laitokselta? Vauva tuupattiin sun kainaloon ja sanoit synnyttäjälle Hasta la vista?
Äitiä ei ole koskaan kiinnostanut lapsensa hoito millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muovipussi-lattialla-ilmiötä vähän ymmärtävät viestit saavat valtavasti alapeukkuja. Minä en todellakaan vähättele kenenkään tunteita, totta kai saa loukkaantua ja kokea mielipahaa maailmanhistoriassa pienestäkin asiasta.
Mutta haluan näin naisena tuoda esille tätä toistakin näkökulmaa, että minä tosiaan olen se muovipussin lattialle jättäjä. Tällä hetkellä kun katselen ympärilleni, näen mm. tyhjän pastillirasian sohvalla, alkkarit pyykkikorin päällä (ei sisällä), yöpöydällä on deodorantti, passi, pattereita ja joitain lääkkeiden puolikkaita, urheilukengät on makuuhuoneen matolla, laseja ympäri kämppää...
En todellakaan tee tätä tahallani tai vallankäyttönä. Päinvastoin, näiden tavaroiden "oikeille" paikoilleen laittaminen vaatisi minulta sitä aktiivista aivotoimintaa, jota ei aina vain ole. Itseäni todella kovasti tsemppaamalla saan ehkä 80% tavaroista "oikeille" paikoille. Ja ne jotka ovat "väärin", voivat olla siinä useita päivä ennen kuin havahdun että ai katso, sohvalla on tyhjä pastillirasia. Tai lattialla muovipussi.
Totta kai toisen ihmisen vuoksi tsemppaisin ihan ekstrakovasti, mutta kotonaan pitäisi voida olla myös oma itseni. Ja minulla ne tavarat eivät luonnostaan pysy järjestyksessä. En todellakaan tarkoita sitä loukkauksena asuinkumppanille, oli se sitten kämppis tai puoliso.
Alapeukutus alkakoon.
Miksi pitäisi tehdä asioita mitä ei itse halua?
No mun mielestä ainakin puolison vuoksi kannattaa yrittää välittää hänelle tärkeistä asioista. Mutta toki hänenkin pitäisi ymmärtää että tahallani en tavaroita jätä ympäri ämpäri, ja että se ei todellakaan ole aktiivista vallankäyttöä niin kuin täällä väitettiin. (Toki jonkun kohdalla voi ollakin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelin valinneeno tasa-arvoisen miehen. Olin myös tosi tarkka että en esim lainkaan ala sukulaisten sihteeriksi, hoitamaan joulukortteja jne.
Mies oiti puolet hoitovapaista.
Silti meidän perheessä koko tuo organisointi ja asioiden muistaminen on valunut minulle. Mies tekee kun joku laatii/käskee/organisoi/koordinoi/valmistelee, mutta ajatus siitä, että hön jotenkin ennakoisi tai tekisi samalla tai tekisi ohessa on täysin mahdoton.
Itse esim vien aina yläkertaan samalla ja tuon alakertaan samalla. Mies kävelee tyhjin käsin ohi kaikkien ja sitten erolseen aina vie tai tuo vain sen jota juuri tarvitsee.
Tai jos keittää kananmunia, hän ei kykene jörjestelemään esim tiskipöytää samalla.
Tai jos tyhjentää tiskikoneen, hän jättää pöydälle kaikki ne astiat joisen paikkaa ei tiedä.
Eli joka asiasssa jonkun pitää valvoa se homma. Pihalla talikko löytyy hangesta juuri sieltä missä hän on sitä käyttänyt.
Mun mies on ihan samanlainen!!!!
Mulla on isä, joka siivos, tiskas ja teki ruokaa. Siivoaminen oli raivoisaa pintojen puhdistusta, tavarat sai olla hujan hajan. Tiskaaminen ihan normaalia, ruoka vähän epäterveellisemmän skaalan päässä olevaa maukasta kotiruokaa.
Teki kaiken, ei nillittänyt tai esittänyt, että jonkun pitää hänelle siitä sanoa ennen kuin tajuaa. Maailman viimeisin kuva jonka saan päähäni on se, että isäni velttoilisi yhdenkään ym. tehtävän kohdalla.
Jostain syystä olen löytänyt tällaisen spagetin poikaystäväkseni. Kaikki pitää ohjelmoida. Tekee kyllä, mutta mitään omaa reaktiokykyä ei ole. Ongelma löytyy kotoa, isä on samanlainen ja äiti tekee kaiken x(
Vierailija kirjoitti:
Nuo muovipussi-lattialla-ilmiötä vähän ymmärtävät viestit saavat valtavasti alapeukkuja. Minä en todellakaan vähättele kenenkään tunteita, totta kai saa loukkaantua ja kokea mielipahaa maailmanhistoriassa pienestäkin asiasta.
Mutta haluan näin naisena tuoda esille tätä toistakin näkökulmaa, että minä tosiaan olen se muovipussin lattialle jättäjä. Tällä hetkellä kun katselen ympärilleni, näen mm. tyhjän pastillirasian sohvalla, alkkarit pyykkikorin päällä (ei sisällä), yöpöydällä on deodorantti, passi, pattereita ja joitain lääkkeiden puolikkaita, urheilukengät on makuuhuoneen matolla, laseja ympäri kämppää...
En todellakaan tee tätä tahallani tai vallankäyttönä. Päinvastoin, näiden tavaroiden "oikeille" paikoilleen laittaminen vaatisi minulta sitä aktiivista aivotoimintaa, jota ei aina vain ole. Itseäni todella kovasti tsemppaamalla saan ehkä 80% tavaroista "oikeille" paikoille. Ja ne jotka ovat "väärin", voivat olla siinä useita päivä ennen kuin havahdun että ai katso, sohvalla on tyhjä pastillirasia. Tai lattialla muovipussi.
Totta kai toisen ihmisen vuoksi tsemppaisin ihan ekstrakovasti, mutta kotonaan pitäisi voida olla myös oma itseni. Ja minulla ne tavarat eivät luonnostaan pysy järjestyksessä. En todellakaan tarkoita sitä loukkauksena asuinkumppanille, oli se sitten kämppis tai puoliso.
Alapeukutus alkakoon.
Miten niin se ei ole tahallista eikä vallankäyttöä, jos tietää pitkäaikaisen asuinkumppanin inhoavan jotakin asiaa ja tekee tarkalleen sitä - jatkuvasti? Välinpitämättömyyttä se ainakin on. Ja vähättelyä on se, että vertaa maailmanhistoriaa ja muvipussia. "Muut rakentavat pyramideja ja sinä mietit muovipussia. Olet täysin mitätön ihminen minun mielestäni." Noin juuri sanoit. Ja samaan kommenttiin vielä lisäsit valheen, että et yritä vähätellä kenenkään tunteita.
Täällä tuntuu nyt naisilla olevan kilpailu siitä, ketä kiinnostaa vähiten yhtään mikään. Sama kilpailu kuin siinä, ketä kiinnostaa vähiten valmistella joulua.
Kiitos tästä! Vaikka asiat ei muutu sarjakuvia lukemalla, niin on voimauttavaa nähdä että ei olekaan yksin joka kokee näin. Joskus tuntuu, että kaikilla muilla asiat sujuu ihanasti, kotityöt jaetaan 50/50 ja rakkaus kukoistaa. Että olen se ainoa nainen, joka litistyy kaiken vastuun, töiden ja kaiken alle ja kaiken lisäksi saa syyttää siitä itseään kun ei ole antanut miehen alusta asti hoitaa osuuttaan kotitöist/lastenhoidosta (niinpäniin).
Jo se antaa voimia, että edes joku ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muovipussi-lattialla-ilmiötä vähän ymmärtävät viestit saavat valtavasti alapeukkuja. Minä en todellakaan vähättele kenenkään tunteita, totta kai saa loukkaantua ja kokea mielipahaa maailmanhistoriassa pienestäkin asiasta.
Mutta haluan näin naisena tuoda esille tätä toistakin näkökulmaa, että minä tosiaan olen se muovipussin lattialle jättäjä. Tällä hetkellä kun katselen ympärilleni, näen mm. tyhjän pastillirasian sohvalla, alkkarit pyykkikorin päällä (ei sisällä), yöpöydällä on deodorantti, passi, pattereita ja joitain lääkkeiden puolikkaita, urheilukengät on makuuhuoneen matolla, laseja ympäri kämppää...
En todellakaan tee tätä tahallani tai vallankäyttönä. Päinvastoin, näiden tavaroiden "oikeille" paikoilleen laittaminen vaatisi minulta sitä aktiivista aivotoimintaa, jota ei aina vain ole. Itseäni todella kovasti tsemppaamalla saan ehkä 80% tavaroista "oikeille" paikoille. Ja ne jotka ovat "väärin", voivat olla siinä useita päivä ennen kuin havahdun että ai katso, sohvalla on tyhjä pastillirasia. Tai lattialla muovipussi.
Totta kai toisen ihmisen vuoksi tsemppaisin ihan ekstrakovasti, mutta kotonaan pitäisi voida olla myös oma itseni. Ja minulla ne tavarat eivät luonnostaan pysy järjestyksessä. En todellakaan tarkoita sitä loukkauksena asuinkumppanille, oli se sitten kämppis tai puoliso.
Alapeukutus alkakoon.
Miksi pitäisi tehdä asioita mitä ei itse halua?
No mun mielestä ainakin puolison vuoksi kannattaa yrittää välittää hänelle tärkeistä asioista. Mutta toki hänenkin pitäisi ymmärtää että tahallani en tavaroita jätä ympäri ämpäri, ja että se ei todellakaan ole aktiivista vallankäyttöä niin kuin täällä väitettiin. (Toki jonkun kohdalla voi ollakin.)
Kukaan vallankäyttäjä ei milloinkaan itse ajattele tekevänsä niin. On hyvin harvinaista, että edes lähipiiri tajuaa sitä. Tuota rajua sanaa käytetään siksi että ilmiö on niin huomaamaton, että sitä on lähes mahdotonta tiedostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun YH-isiäkin on elossa ja olemassa ja ei koe mitään tarvetta tuollaiselle turhalle työlle. Jos se on näkymätöntä työtä se on sähläämistä ja turhaa ja sitä ei näin ollen sitä ei tarvitse tehdä.
Kyllä ne yh isät sitä tekevät myös. Muistavat mitä kaupasta piti tuoda, muistavat hakea apteekista lapsen lääkkeet, pitävät kirjaa harrastuksista ja vanhempainilloista, muistavat lapsen parhaan kaverin allergiat jne sitä se on.
En minä ainakaan sitä minään "työnä" pidä. Nämä naiset,jotka valittavat tästä varmaan pitää työnä myös aamulla heräämistä, hampaiden pesua, kusella käymistä, paskantamista. Hengitys ja silmien räpsyttely se vasta raskasta on. Muutenhan kuolee. No entä jos en ole suunnitellutkaan viikon hengitysaikataulua niin miten sitten käy!
Hauskaa, että listasin tuohon kaikki hommat, jotka ihminen tekee aina itse. Et listannut mitään sellaista, minkä nainen teettää sinulla joka päivä ja monta kertaa päivässä. Hampaiden pesukin alkaa tuntua työltä, jos teet sen toisen ihmisen puolesta. Päivästä toiseen. Ja nimenomaan sellaisen ihmisen, joka pystyy siihen aivan hyvin itsekin.
Mitä panosta? Koko metatyö on käsitteenä keksitty. Riittää kun kerran nappia painaa.