Lue keskustelun säännöt.
Mainio sarjis kotitöiden jaosta ja näkymättömästä työstä :)
24.05.2017 |
"Olisit pyytänyt". Ylempi englanniksi ja alempi alkukielellä ranskaksi siille, joilta se paremmin taittuu. Mainittu tieto kotitöiden jakautumisesta on Ranskasta, mutta myös Suomessa naiset tekevät puolet keskimäärin päivässä puolet enemmän kotitöitä kuin miehet.
https://english.emmaclit.com/2017/05/20/you-shouldve-asked/
https://emmaclit.com/2017/05/09/repartition-des-taches-hommes-femmes/
Kommentit (706)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sovittiin vuosia sitten miehen vastuualueet: ikkunat, lattianpesu ja lakanoiden/pyyhkeiden vaihto sekä pahvit. Ikkunoita ei ole pesty koskaan. Siis koskaan. Kun tulee vieraita ja ihmettelee ikkunoita, niin sanon suoraan että odotus on minullakin kova asian suhteen. Lattia pestään, kun miehen omat sukat alkaa jäädä keittiön tahroihin kiinni ja se kiroilee sitä mulle (!!??) Lakanat kun on olleet tarpeeksi kauan (joka on helvetisti liikaa ihan kenelle vaan) menen nukkumaan sohvalle. Kun mies kysyy syytä, niin sanon että sänky alkaa olla nyt niin likainen. Pyyhkeet vaihdan itselleni ja laitan piiloon naama/käsipyyhkeen, mies sitten käyttää likomärkää, haisevaa pyyhettä ties kuinka kauan. Pahvit pursuilee lattialle roskiskaapista, niitä se varmaan useiten saa hoidetuksi kuitenkin.
Mistään en nalkuta tai valita, huomaan että vaikeinta on tuo ikkuna-asia, sitä se kyllä häpeää kun vieraita tulee. Luoja tietää miksi niiden pesu ei onnistu. Luoja tietää miksi noi asiat on niin vaikeita hänelle.
Toinen asia on hänen sukulaisiinsa yhteydenpito. En ole hänen äitinsä tai sihteerinsä, niin joskus menee vuosi, että käydään esim. vanhemmillaan. 2 kertaa anoppi vihjaili että mä voisin nähdä vähän vaivaa asian eteen, sanoin että kyllä se on miehen oma asia ja piste. Se meni sillä.
Haha, mulla on toi sama että mies hoitakoon sukulaisensa itse. Miksi mun pitäisi järkätä sen äidille jotain joulukortteja, mies järkätköön itse, soitelkoot itse, ihan just niin paljon kun kokee tarpeelliseksi. Sen äiti uskoo että mä estän miestä soittamasta sille. Jaa-a.
Sama! Ja anoppi sit valittaa mulle, että me nähdään niin harvoin. Sille ei ole tullut mieleenkään, että kannattais ehkä puhua asiasta poikansa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on. Viikonloppuaamu, miehen nukkumisvuoro. Nousen, ja siinä aamupalaa laittaessa laitan myös ekan pyykunpesukoneellisen pyörimään ja ehkä tyhjennän tiskarin tai laitan pyörimään, ruokin muksut ja siivoan pöydän, käytän pesuilla ja katson että saavat jotain päivävaatetta päälleen, kannan edellisiltana viikattuja pyykkejä kaappiin, lisään parit jutut ostoslistalle, mietin että mitähän tehdään aamupäivän aikana jotta osaan valita ruoanlaiton ja mahdollisesti sulatettavan pakasteen sen mukaan (uuniin jotain hautumaan vai jotain pikakokattavaa ulkoilun jälkeen vai ollaanko aamupäivä kotona jolloin ehtii laittaa jotain "laitettavaa"). Mies nousee sängystä.
Minun nukkumisvuoro. Mies nousee, laittaa lapsille telkkaria, tarjoaa aamupalan, saa ehkä toiselta lapselta yövaipan pois. Minä heräilen.
En valita, totean vain että ilmiö on tuttu. Meillä mies esim. leikkii lasten kanssa enemmän ja se on oikeasti arvokkaampaa kuin ne tiskit. Mutta tuttu ilmiö.
Esimerkki tästä päivästä. meidän piti grillata neljältä. Miehen kuului hakea ruuat samalla, kun käy kaverillaan aamupäivällä. Ei ole näkynyt vieläkään ja tekstiviestiin vastasi tulen kohta. Onneksi jääkaapissa oli kasviksia ja haimme lasten kanssa loput grillattavat kävellen kaupasta ja söimme.
Myönnän, meillä mies käy kaupassa useammin kuin minä. Ongelma vain on siinä, että se soittaa sieltä kaupasta mulle töihin kysyäkseen, että mitä sieltä kaupasta pitää ostaa ja että mitä meillä on jo valmiina jääkaapissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla paloi käämit viime talvena.
Kuopuksella joka tiistai elokuusta toukokuuhun harrastus joka alkoi 17.30 tietyssä paikassa. Ja tietenkin loppui 19.00 joka kerta.
Tarkoitus oli että minä vien kuopuksen ja kaverinsa, mies kotimatkalla hakee kuopuksen pois.
Huhtikuulle asti joka tiistai mies soitti minulle töihin, että milloin se harrastus loppuu. Joka viikko sama puhelu. Sitten räjähdin ja sanoin että nyt pitää aikuisen miehen yrittää muistaa ihan itse.
Silti hän tuli neljä kertaa kotiin ilman lasta. Koska unohti. Ja se harrastuspaikka on siis suoraan hänen reittinsä varrella ja siellä on jopa liputus joka näkyy tielle. Ei, hän tulee kotiin ja kotona sitten ihmetellään, missä lapsi on. Tai lapsi soittaa pimeältä puhalta, että missä hakija on.
Kolme kertaa sovittiin, etyä hän myös vie sinne: yhden kerran hän toi lapset meille kun unohti heidät takapenkille, kerran hän unohti heidät sinne noutopaikalle ja tuli kotiin yksin ja kolmannella kerralla ajoi harrastuksen ohi, mutta lapset oli valppaina ja alkoi hihkua takapenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli remontti. Sovittiin yhdessä ja yhteisymmärryksessä, että koska minä joudun tapetoimaan ja joudun sen tekemään ennen iltavuoroon menoa, niin mies laittaa ruoan ja saan syödä ennen töihinlähtöä. Puoli tuntia ennen kuin töihin piti lähteä tulin pois huoneesta, jota olin tapetoinut koko aamun ja aamupäivän. Yllätys oli suuri kun mies edelleen istuu sohvalla katsomassa telkkaria, eikä mitään ruoanlaittoon viittaavaakaan ollut tapahtunut keittiössä. Kysyin missä ruoka? Vastaus; et sä sanonu mitä piti laittaa ja koska. Keitin itse itselleni kahvit, tein voikkarin, söin ja lähdin töihin. Töistä tultuani etsin sitä ruokaa, mikä siis piti miehen tehdä. Vastaus: no kun mä aattelin, ettet sä sit enää illalla haluu mitään ruokaa syödä eikä mulla itellä ollut nälkä. Voi helvetti, taloudessa on kolme lasta, joilla ehkä saattoi olla jossain kohtaa nälkä!!! Esikoista haastattelin seuraavana aamuna, että mitäs söitte eilen. Vastaus: lämmitettiin mikrossa nakkeja ja syötiin niitä viinirypäleiden kanssa. No hyvä että edes joku oli sitten ruokaa laittanut...
Miksi olet tuollaisen hyödyttömän ihmissaastan kanssa yhdessä?
Miksi et hanki oikeata miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla paloi käämit viime talvena.
Kuopuksella joka tiistai elokuusta toukokuuhun harrastus joka alkoi 17.30 tietyssä paikassa. Ja tietenkin loppui 19.00 joka kerta.
Tarkoitus oli että minä vien kuopuksen ja kaverinsa, mies kotimatkalla hakee kuopuksen pois.
Huhtikuulle asti joka tiistai mies soitti minulle töihin, että milloin se harrastus loppuu. Joka viikko sama puhelu. Sitten räjähdin ja sanoin että nyt pitää aikuisen miehen yrittää muistaa ihan itse.
Silti hän tuli neljä kertaa kotiin ilman lasta. Koska unohti. Ja se harrastuspaikka on siis suoraan hänen reittinsä varrella ja siellä on jopa liputus joka näkyy tielle. Ei, hän tulee kotiin ja kotona sitten ihmetellään, missä lapsi on. Tai lapsi soittaa pimeältä puhalta, että missä hakija on.
Kolme kertaa sovittiin, etyä hän myös vie sinne: yhden kerran hän toi lapset meille kun unohti heidät takapenkille, kerran hän unohti heidät sinne noutopaikalle ja tuli kotiin yksin ja kolmannella kerralla ajoi harrastuksen ohi, mutta lapset oli valppaina ja alkoi hihkua takapenkillä.
Oma vika kun olet tehnyt lapsia mielisairaan ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun YH-isiäkin on elossa ja olemassa ja ei koe mitään tarvetta tuollaiselle turhalle työlle. Jos se on näkymätöntä työtä se on sähläämistä ja turhaa ja sitä ei näin ollen sitä ei tarvitse tehdä.
Yh-isillä ne ympäröivät naiset paikkaa... kummasti naisope joustaa, sisko jeesaa, mummo auttaa ja naapurin täti ja lapsen kaverin äiti hoitaa.
Yh-isänä en ole koskaan saanut mitään papua naiselta lastenhoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pavuton yh-isä, perjantai-iltamme sankari!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla paloi käämit viime talvena.
Kuopuksella joka tiistai elokuusta toukokuuhun harrastus joka alkoi 17.30 tietyssä paikassa. Ja tietenkin loppui 19.00 joka kerta.
Tarkoitus oli että minä vien kuopuksen ja kaverinsa, mies kotimatkalla hakee kuopuksen pois.
Huhtikuulle asti joka tiistai mies soitti minulle töihin, että milloin se harrastus loppuu. Joka viikko sama puhelu. Sitten räjähdin ja sanoin että nyt pitää aikuisen miehen yrittää muistaa ihan itse.
Silti hän tuli neljä kertaa kotiin ilman lasta. Koska unohti. Ja se harrastuspaikka on siis suoraan hänen reittinsä varrella ja siellä on jopa liputus joka näkyy tielle. Ei, hän tulee kotiin ja kotona sitten ihmetellään, missä lapsi on. Tai lapsi soittaa pimeältä puhalta, että missä hakija on.
Kolme kertaa sovittiin, etyä hän myös vie sinne: yhden kerran hän toi lapset meille kun unohti heidät takapenkille, kerran hän unohti heidät sinne noutopaikalle ja tuli kotiin yksin ja kolmannella kerralla ajoi harrastuksen ohi, mutta lapset oli valppaina ja alkoi hihkua takapenkillä.
Oma vika kun olet tehnyt lapsia mielisairaan ihmisen kanssa.
Normimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otatte tämän miesten haukkumisena? En välillä ymmärrä miksi kaikesta pitää pahoittaa mielensä.
Joo eihän tämä ketju olekaan miesten haukkumista vaan jotain aivan muuta.
Tarina naisten parinvalinnasta, tai siis sen puuttesta.
Minä löysin aivan ihanan miehen, joka jaksoi leikkiä sukulaislasten kanssa. Ensin seurusteltiin kolme vuotta ja asuttiin yhdessä yli neljä vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Toisen lapsen jälkeen mies ulkoisti itsensä kotihommista. Jännä, kun en sitä osannut etukäteen katsoa kristallipallosta.
Neljä vuotta ei ole mitään. Ennen lastentekoa pitäisi tuntea vähintään se 10 vuotta toinen erittäin hyvin.
Kuka tahansa jaksaa leikkiä lasten kanssa joita ei tarvitse nähdä kun joskus.
Mitäs menet idiootin kanssa yhteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla paloi käämit viime talvena.
Kuopuksella joka tiistai elokuusta toukokuuhun harrastus joka alkoi 17.30 tietyssä paikassa. Ja tietenkin loppui 19.00 joka kerta.
Tarkoitus oli että minä vien kuopuksen ja kaverinsa, mies kotimatkalla hakee kuopuksen pois.
Huhtikuulle asti joka tiistai mies soitti minulle töihin, että milloin se harrastus loppuu. Joka viikko sama puhelu. Sitten räjähdin ja sanoin että nyt pitää aikuisen miehen yrittää muistaa ihan itse.
Silti hän tuli neljä kertaa kotiin ilman lasta. Koska unohti. Ja se harrastuspaikka on siis suoraan hänen reittinsä varrella ja siellä on jopa liputus joka näkyy tielle. Ei, hän tulee kotiin ja kotona sitten ihmetellään, missä lapsi on. Tai lapsi soittaa pimeältä puhalta, että missä hakija on.
Kolme kertaa sovittiin, etyä hän myös vie sinne: yhden kerran hän toi lapset meille kun unohti heidät takapenkille, kerran hän unohti heidät sinne noutopaikalle ja tuli kotiin yksin ja kolmannella kerralla ajoi harrastuksen ohi, mutta lapset oli valppaina ja alkoi hihkua takapenkillä.
Oma vika kun olet tehnyt lapsia mielisairaan ihmisen kanssa.
Normimies.
Ei todellakaan ole normimies. Vaan sinä ja kaltaisesi valitsette aina surkeimmat luuserit kaupungista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla paloi käämit viime talvena.
Kuopuksella joka tiistai elokuusta toukokuuhun harrastus joka alkoi 17.30 tietyssä paikassa. Ja tietenkin loppui 19.00 joka kerta.
Tarkoitus oli että minä vien kuopuksen ja kaverinsa, mies kotimatkalla hakee kuopuksen pois.
Huhtikuulle asti joka tiistai mies soitti minulle töihin, että milloin se harrastus loppuu. Joka viikko sama puhelu. Sitten räjähdin ja sanoin että nyt pitää aikuisen miehen yrittää muistaa ihan itse.
Silti hän tuli neljä kertaa kotiin ilman lasta. Koska unohti. Ja se harrastuspaikka on siis suoraan hänen reittinsä varrella ja siellä on jopa liputus joka näkyy tielle. Ei, hän tulee kotiin ja kotona sitten ihmetellään, missä lapsi on. Tai lapsi soittaa pimeältä puhalta, että missä hakija on.
Kolme kertaa sovittiin, etyä hän myös vie sinne: yhden kerran hän toi lapset meille kun unohti heidät takapenkille, kerran hän unohti heidät sinne noutopaikalle ja tuli kotiin yksin ja kolmannella kerralla ajoi harrastuksen ohi, mutta lapset oli valppaina ja alkoi hihkua takapenkillä.
Oma vika kun olet tehnyt lapsia mielisairaan ihmisen kanssa.
Normimies.
Ei todellakaan ole normimies. Vaan sinä ja kaltaisesi valitsette aina surkeimmat luuserit kaupungista
Ja sinäkö edustat sitä kirkkainta kärkeä?😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sovittiin vuosia sitten miehen vastuualueet: ikkunat, lattianpesu ja lakanoiden/pyyhkeiden vaihto sekä pahvit. Ikkunoita ei ole pesty koskaan. Siis koskaan. Kun tulee vieraita ja ihmettelee ikkunoita, niin sanon suoraan että odotus on minullakin kova asian suhteen. Lattia pestään, kun miehen omat sukat alkaa jäädä keittiön tahroihin kiinni ja se kiroilee sitä mulle (!!??) Lakanat kun on olleet tarpeeksi kauan (joka on helvetisti liikaa ihan kenelle vaan) menen nukkumaan sohvalle. Kun mies kysyy syytä, niin sanon että sänky alkaa olla nyt niin likainen. Pyyhkeet vaihdan itselleni ja laitan piiloon naama/käsipyyhkeen, mies sitten käyttää likomärkää, haisevaa pyyhettä ties kuinka kauan. Pahvit pursuilee lattialle roskiskaapista, niitä se varmaan useiten saa hoidetuksi kuitenkin.
Mistään en nalkuta tai valita, huomaan että vaikeinta on tuo ikkuna-asia, sitä se kyllä häpeää kun vieraita tulee. Luoja tietää miksi niiden pesu ei onnistu. Luoja tietää miksi noi asiat on niin vaikeita hänelle.
Toinen asia on hänen sukulaisiinsa yhteydenpito. En ole hänen äitinsä tai sihteerinsä, niin joskus menee vuosi, että käydään esim. vanhemmillaan. 2 kertaa anoppi vihjaili että mä voisin nähdä vähän vaivaa asian eteen, sanoin että kyllä se on miehen oma asia ja piste. Se meni sillä.
Haha, mulla on toi sama että mies hoitakoon sukulaisensa itse. Miksi mun pitäisi järkätä sen äidille jotain joulukortteja, mies järkätköön itse, soitelkoot itse, ihan just niin paljon kun kokee tarpeelliseksi. Sen äiti uskoo että mä estän miestä soittamasta sille. Jaa-a.
Sama! Ja anoppi sit valittaa mulle, että me nähdään niin harvoin. Sille ei ole tullut mieleenkään, että kannattais ehkä puhua asiasta poikansa kanssa.
MIksi olet edes tekemisissä anoppisi kanssa?
Töissäkäyvät äidit ovat kyllä todella kovilla, jos ei mies auta kotitöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla paloi käämit viime talvena.
Kuopuksella joka tiistai elokuusta toukokuuhun harrastus joka alkoi 17.30 tietyssä paikassa. Ja tietenkin loppui 19.00 joka kerta.
Tarkoitus oli että minä vien kuopuksen ja kaverinsa, mies kotimatkalla hakee kuopuksen pois.
Huhtikuulle asti joka tiistai mies soitti minulle töihin, että milloin se harrastus loppuu. Joka viikko sama puhelu. Sitten räjähdin ja sanoin että nyt pitää aikuisen miehen yrittää muistaa ihan itse.
Silti hän tuli neljä kertaa kotiin ilman lasta. Koska unohti. Ja se harrastuspaikka on siis suoraan hänen reittinsä varrella ja siellä on jopa liputus joka näkyy tielle. Ei, hän tulee kotiin ja kotona sitten ihmetellään, missä lapsi on. Tai lapsi soittaa pimeältä puhalta, että missä hakija on.
Kolme kertaa sovittiin, etyä hän myös vie sinne: yhden kerran hän toi lapset meille kun unohti heidät takapenkille, kerran hän unohti heidät sinne noutopaikalle ja tuli kotiin yksin ja kolmannella kerralla ajoi harrastuksen ohi, mutta lapset oli valppaina ja alkoi hihkua takapenkillä.
Oma vika kun olet tehnyt lapsia mielisairaan ihmisen kanssa.
Normimies.
Ei todellakaan ole normimies. Vaan sinä ja kaltaisesi valitsette aina surkeimmat luuserit kaupungista
Ja sinäkö edustat sitä kirkkainta kärkeä?😂😂😂😂
No olen voinut kasvattaa kaksi lasta yksin ja pyörittää yritystä samalla ilman kenenkään apua.
Joten kyllä!
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun YH-isiäkin on elossa ja olemassa ja ei koe mitään tarvetta tuollaiselle turhalle työlle. Jos se on näkymätöntä työtä se on sähläämistä ja turhaa ja sitä ei näin ollen sitä ei tarvitse tehdä.
Kyllä ne yh isät sitä tekevät myös. Muistavat mitä kaupasta piti tuoda, muistavat hakea apteekista lapsen lääkkeet, pitävät kirjaa harrastuksista ja vanhempainilloista, muistavat lapsen parhaan kaverin allergiat jne sitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun YH-isiäkin on elossa ja olemassa ja ei koe mitään tarvetta tuollaiselle turhalle työlle. Jos se on näkymätöntä työtä se on sähläämistä ja turhaa ja sitä ei näin ollen sitä ei tarvitse tehdä.
Yh-isillä ne ympäröivät naiset paikkaa... kummasti naisope joustaa, sisko jeesaa, mummo auttaa ja naapurin täti ja lapsen kaverin äiti hoitaa.
Sulla on varmaan heittää kovat todisteet tuota väitettä tukemaan, kun noin rajusti yh-isien panosta vähättelet?
Perintörahoillako rahoitat? Varmasti isäsi kovalla työllä tienaamia rahoja, joita sitten jakelet ympäriinsä.