Miksi älykkäät ovat todennäköisemmin ateisteja?

Miksi tiede ei kehity siellä missä ääriuskovaiset ovat vallassa? 

Johtuuko uskonnon aiheuttamista kahleista vaiko siitä, että lähtökohtaisesti älykkyysosamäärä on pienempi? 

Vierailija kirjoitti:

Muiden ihmisten pilkkaaminen onkin osoitus äärimmäisestä älykkyydestä.

Täytyypä hankkiutua seuraan!

Älykkyys ja vittumainen persoona ovat eri asioita. Mutta uskovainen ei luonnollisesti tätäkään ymmärrä :)

Vierailija kirjoitti:

Ateisti nimenomaan kieltää jumalan olemassaolon. Jos ei ota kantaa, eli toteaa että ei voi tietää, niin tällöin on agnostikko, jos ei usko Jumalaan, niin on ateisti agnostikko. Itse olen jälkimmäistä.

Väärin. Ateismi ei itsessään kiellä jumalan olemassoloa.

En myöskään kiellä, että ilmakehässä lentäisi teepannu. Voi olla että kiertääkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tiede ei kehity siellä missä ääriuskovaiset ovat vallassa? 

Johtuuko uskonnon aiheuttamista kahleista vaiko siitä, että lähtökohtaisesti älykkyysosamäärä on pienempi? 

Johtuu molemmista. Lisäksi on huomattava se seikka, että mikä köyhempi maa ja mitä huonommin sillä menee, sitä uskonnollisempi se yleensä on.

Monet uskovaiset ovat kaksinaamaisempia kuin ei uskovat. Itse ole agnostikko mutta kuitenkin rakastan mystisyyttä. Buddhalaisuudessa on jotain kiinnostavaa. Joogatunneilla opettajan henkisen lauseet eivät häirinneet vaan tekivät tunnista entistä syvemmän.

Omassa tuttavapiirissä uskovaisilla menee kaikista huonoimmin, vaikka rukoilevat monta kertaa päivässä nyrkit ruvella. Miksi näin on? Miksi uskonnottomilla menee paljon paremmin elämässä? Miksei Jumala auta uskovaisia vaan ovat köyhempiä, koko ajan sairaana, lapset kuolevat onnettomuudessa jne jne...?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tiede ei kehity siellä missä ääriuskovaiset ovat vallassa? 

Johtuuko uskonnon aiheuttamista kahleista vaiko siitä, että lähtökohtaisesti älykkyysosamäärä on pienempi? 

Koska siellä on islam. Tiede kehittyi oikein hyvin kristillisessä Euroopassa.

Minua häiritsee tässä keskustelussa ainoastaan se, että mistä jumalasta täällä nyt puhutaan. Kristittyjen jumalasta, allahista, brahmanin eri aspekteista vai mistä? Kaikilla kansoillahan on omansa, ja on ollut aikojen alusta saakka erilaisina ilmentyminä, koska on pelottavaa olla oman onnensa nojassa - jotain on aina pitänyt kehittää henkiseksi tueksi tai kansan hallitsemiseksi. 

Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Todella älykäs ei olisi ateisti koska älyää ettei hänellä ole todisteita jumalan olemassaolottomuudestakaan.

Ei mulla ole todisteita siitäkään, ettei taloni savupiipussa ole salakäytävää Narniaankaan.

Ainakin yksi ystäväni sanoi,että kun hänen elämässään tapahtui pahoja asioita, kuolemaa ym niin silloin hänen ajatuskykynsä ei enää riittänyt ratkaisemaan sitä asiaa että miksi hänelle tapahtuu näin. 

Hänellä ei ollut vastauksia kysymyksiin miksi? 

Valtava ahdistus, kun käsityskyky ja looginen ajattelu ei pelasta omaa mieltä. 

Siksi hän löysy vastauksen uskosta, on vain yksi sama vastaus kaikkeen mikä tapahtuu. Hänellä on niin helppo sitten elää. Ei tarvitse omilla aivoilla ajatella yhtään mitään, ei maailmanmenoa eikä mitään. 

Lestadiolaisia käsittelevässä Armanin dokkarissa yksi lestadiolainen haki opiskelemaan jonnekin. Hän ei päässyt kouluun, ja totesi, että jumalan tahto toteutui, ja hän on näin onnellinen, koska jumala ei tarkoittanut hänestä opiskelijaa. 

Olisi varmaan ollut liian raskasta opiskella ja tehdä vauvoja yhtä aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä uskovaisilla menee kaikista huonoimmin, vaikka rukoilevat monta kertaa päivässä nyrkit ruvella. Miksi näin on? Miksi uskonnottomilla menee paljon paremmin elämässä? Miksei Jumala auta uskovaisia vaan ovat köyhempiä, koko ajan sairaana, lapset kuolevat onnettomuudessa jne jne...?

Höpönlöpö, "sinun tuttavapiirisi"..., köyhiä, sairaita ja onnettomuuksissa kuolevia ei varmaan ole uskovissa sen enempää kuin muissakaan eikä uskonnottomilla mene yleisesti mitenkään "paljon paremmin" elämässä

Uskovaiset, selittäkää tämä: 

Ateisti pariskunta menee autiolle saarelle. Saa siellä kolme lasta. Kukaan ei puhu lapsille sanaakaan uskonnosta. 

Laittaako jumala uskon noiden kolmen lapsen päähän, vai joutuuko ne lapset kadotukseeen sen takia, ettei kukaan ole heille suoltamassa jotakin satuja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muiden ihmisten pilkkaaminen onkin osoitus äärimmäisestä älykkyydestä.

Täytyypä hankkiutua seuraan!

Älykkyys ja vittumainen persoona ovat eri asioita. Mutta uskovainen ei luonnollisesti tätäkään ymmärrä :)

Ei ole mitään "vittumaista persoonaa", on vain ihminen joka ehkä voi olla jollain tieteen määritelmällä älykäs, mutta joka on silti vähemmän älykäs sillä osalla älykkyyttä, jota tieteen avulla ei mitata.

Sosiaalisesti älykäs henkilö ei ole vittumainen persoona.

Älykkyydestä puhuttaessakin vedetään usein mutkisa suoriksi ihan huolella. Lisäksi älykkyys sekoitetaan viisauteen jatkuvasti, vaikka kyse on eri asioista.

Elämässä menestymiseen ja ennenkaikkea hyvään psyykkiseen olotilaan tarvitaan muutakin kuin tieteellä mitattavaa älykkyyttä. Itseasiassa hyvin älykkäät ihmiset ovat usein onnettomampia kuin vähemmän älykkäät, huolimatta siitä ovatko ulkoisesti menestyneitä vai eivätkö ole. Älykkyyskään ei ole pelkästään lahja.

Kun oma äly ei riitä ajattelemaan loogisesti, eikä ymmärrä omaa paikkaansa universumissa, eikä pysty ajattelemaan universumin äärettömyyttä jne, niin silloin on pakko ottaa usko mukaan, kun siitä löytyy vastaus kaikkeen; Jumala, jumala, jumala. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin oikeasti älykkäänä ihmettelen eniten sitä, että jos joku ei satuta elämänfilosofiallaan ketään, mitä se keneltäkään muulta on pois, mihin se toinen uskoo tai on uskomatta? Miksi pitää aina halveksia toisia ja heidän näkemyksiään, jos ne eroavat omista? Onko se ihan oikeasti älykästä toimintaa?

Väärässä olevia (uskovaisia) saa ja pitää halveksia. Uskonnot ovat syypäitä lähes kaikkiin sotiin ja epätasa-arvoon maailmassa tällä hetkellä!

Mitäs uskontoa esim. Kim Jong-un ja Putin edustavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella älykäs ei olisi ateisti koska älyää ettei hänellä ole todisteita jumalan olemassaolottomuudestakaan.

Ei mulla ole todisteita siitäkään, ettei taloni savupiipussa ole salakäytävää Narniaankaan.

Mutta koska Narnia on todistettavasti lähihistoriassa ihmisen sepittämä satu niin on hyvin epätodennäköisestä että sellainen savupiipussasi on. Ja eikös Narnian salakäytävät ole yleensä vaatekomeroissa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yksi ystäväni sanoi,että kun hänen elämässään tapahtui pahoja asioita, kuolemaa ym niin silloin hänen ajatuskykynsä ei enää riittänyt ratkaisemaan sitä asiaa että miksi hänelle tapahtuu näin. 

Hänellä ei ollut vastauksia kysymyksiin miksi? 

Valtava ahdistus, kun käsityskyky ja looginen ajattelu ei pelasta omaa mieltä. 

Siksi hän löysy vastauksen uskosta, on vain yksi sama vastaus kaikkeen mikä tapahtuu. Hänellä on niin helppo sitten elää. Ei tarvitse omilla aivoilla ajatella yhtään mitään, ei maailmanmenoa eikä mitään. 

Lestadiolaisia käsittelevässä Armanin dokkarissa yksi lestadiolainen haki opiskelemaan jonnekin. Hän ei päässyt kouluun, ja totesi, että jumalan tahto toteutui, ja hän on näin onnellinen, koska jumala ei tarkoittanut hänestä opiskelijaa. 

Olisi varmaan ollut liian raskasta opiskella ja tehdä vauvoja yhtä aikaa?

Hyvä kirjoitus. Uskonto voi tuoda elämään turvan tunnetta, mielekkyyttä, tarkoitusta ja sisältöä. Se ei kuitenkaan tule ilmaiseksi vaan vaatii ihmistä luopumaan kriittisestä ajattelusta. Uhraus on iso, joten siitä on tehty hyve. Pohjimmiltaan kyse on älyllisestä epärehellisyydestä. Sen kanssa voi olla vaikea elää, mutta toisaalta se voi pelastaa henkiä mm. alkoholistien kohdalla.

Se on ristisiitaista käyttäytymistä syyttää tiedettä vääräksi kun se todistaa uskonnon olleen väärässä ja käyttää tiedettä hyväkseen todistaessaan sen olevan väärässä. Aika moni ihminen on ristiriitainen.

Vähän niin kuin kokoomus haluaa vapaa kauppaa ja valintoja mutta innoissaan myi asiakkaan valinnanvapauden vaikka sähkönsiirtomaksuissa eikä yhtäkkiä haluakkaan valinnanvapautta vaan sanelupolitiikkaa ja rahankeräystä asiakkailta. Puhelioperaattoreilla ihan sama kuvio ja suraavaksi varmasti terveydehoitoalalla. 

Itseään viisana pitävä ihminen ei ole ainakaan viisas. Älykäs voi ehkä olla, mutta mitä on älykkyys ilman viisautta?

Vierailija kirjoitti:

Näin oikeasti älykkäänä ihmettelen eniten sitä, että jos joku ei satuta elämänfilosofiallaan ketään, mitä se keneltäkään muulta on pois, mihin se toinen uskoo tai on uskomatta? Miksi pitää aina halveksia toisia ja heidän näkemyksiään, jos ne eroavat omista? Onko se ihan oikeasti älykästä toimintaa?

Mikä se on se sellainen uskovainen, jonka uskomuksilla ei satutettaisi suoraan tai epäsuoraan muita?

Kun Paavi kieltää kortsun käytön, niin se aiheuttaa kurjuutta tautikuorman kasvun, teiniäitiyden ja väestönkasvun kautta myös meille muille. Vaikka joku uskovainen olisikin kortsun sallimisen käytön kannalla, niin kuitenkin saattaa äänestyskäytöksellään, rahalahjoituksellaan tai ihan vain pelkällä tukevalla mielipiteellään olla edistämässä Paavin ja uskontojen valta-asemaa, joista näitä ongelmia syntyy.

Pelkästään sen uskomuksen olemassaolo, että Taivaskeiju on olemassa, voi vaikuttaa äärettömän moneen valintaan elämässä. Jos kerta Taivaskeijun Pyhässä Kirjassa on ihmiskunnalle suuri suunnitelma mietittynä, niin tokihan me voidaan luottaa siihen 5 % todennäköisyyteen, että maailmantuhoaja-asteroidin lentorata kulkeekin ohitse, eikä siten tarvitse turvautua hitusen vaarallisen ohjustorjuntajärjestelmän käyttämiseen, koska Taivaskeiju suojelee meitä eikä valehtele koskaan ennustuksissaan. Ja jos kaikki kuollaankin, niin taivaassahan kohta tavataan, joten samapa se.

Jokapäiväistä elämää ajatellen tällainen uskovainen voi vaikkapa äänestää kristillisdemokraatteja, jonka johdosta Päivi kieltääkin alkoholin/abortin meiltä kaikilta, vaikka äänestäjä itse ei ehkä sitä mieltä olisikaan ollut. Uskovainen myös voi aivopestä omat lapsensa uskoonsa, joiden kohdalla vasta haittoja syntyy (esim. radikalisoituvat tai alkavat vastustaa tiedeluentoja koulussa).

Minä en siis suoraansanoen usko, että minkäänlainen uskovaisuus voisi olla varmasti haitatonta muille. Voiko johonkin Jumalaan oikeasti uskoa, ilman että se vaikuttaa muihin tekemiinsä valintoihin elämässään? Relevantti kysymys onkin lähinnä se, että onko halveksunta hyvä tapa lähestyä uskovaisuutta. Voihan se olla, että rakentava kritiikki tuottaa saman tai paremman lopputuloksen. Mutta voi myös olla, että tarvitaan halveksunta, jotta riittävä mielenkiinto omien uskomustensa tarkasteluun pääsee syntymään.