Poikani tyttöystävä - Onko normaalia?

Minun ja mieheni vanhemmat tapasivat ensi kerran synnytyssairaalassa kun saimme esikoisemme. Asumme kaikki samassa kaupungissa ja olimme olleet 8 vuotta yhdessä sillon. Ei kaikilla ole tapana tavata lapsen kumppanin vanhempia. Syitä voi olla monia, esim.alkoholismi.

Ruoka-asioista viis, toiset kokkaa eineksiä ja toiset ei. Mitä väliä? Noloa tuo utelu?

Anna miniän olla ujo. Ei kaikkien tarvitse osata puhua lämpimikseen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi ihmettelee miksi hän ei voi tulla meille enää. No, ekan vuoden joka ainoa kerta kun hän tuli, hän huomautteli. Sotkuista oli, pölyt pyyhkimättä, tiskejä tiskaamatta, miehellä eri pari sukat, mitä millonkin. Hänelle kun mies sanoi tuosta huomauttelusta niin "teidän parasta minä vaan ajattelen". Ei se sitä tule koskaan lopettamaan. Mutta ei meidän tarvitse ottaa meidän omaan kotiimme ketään arvostelemaan meidän elämää. Enhän minäkään mene anopille että "onpa täällä ankean harmaaksi rempattu kaikki, ja matotkin näemmä samaa ruskeaa ja harmaata, on se kyllä kumma kun ei voi väriä laittaa vaan eletään niin kuin räntäsateessa. Ikävä sisustus kuvaa ikävää luonnetta. Ihan lämmöllä nyt sanon tämän. Ja vaatekaapin sisältö, onko sekään ihan sovelias sinunikäiselle naiselle?"

Mun anoppi on just näitä totuudentorvia. Ja voi sitä epäonnista, joka tohtii olla hänen kanssaan eri mieltä. Suuttuu heti ja verisesti.

Ja "sun uudet verhot on tosi rumat" -kommentit on ihan vaan ystävällisesti tuotu tietoisuuteen, että osaa sit seuraavan kerran tehdä paremman valinnan!

Kunpa tulis rutto jne

Ap:lle tiedoksi. Kyseessä ei ole poikasi tyttöystävä. Kyseessä on poikasi avovaimo. Miksi käytät poikasi avopuolisosta "statukseltaan vähäisempää" termiä tyttöystävä???

Kuulostat sellaiselta anopilta, jonka takia kukaan vaan joutuis harkitsemaan poikaystävän vaihtoa.

Ja ootkohan kenties joka viikko ollu tunkemassa sinne asuntoon nyt kahden viimeisen vuoden ajan? Anna nyt herranjumala sen paritsan olla rauhassa, koska sitä ne selvästi haluaa. Kokeileppa huvikseen ettet yritä väkisin soluttautua kolmanneksi pyöräksi niin ehkä ne kutsuis sut jopa oma-aloitteisesti käymään.

Ja koita ymmärtää ettei kaikki ole sosiaalisia ja puheliaita jokaisen ihmisen lähettyvillä. Itsekin vaihdan anoppini kanssa kuulumisia silloin tällöin mutta en keskustele lähellekkään niin kuin esim. kavereilleni

Apua, oonkohan mä just tuollainen kauhu miniä.. Ollaan miehen kans melkein 30-vuotiaita, yhdessä oltu neljä vuotta. Vanhempamme eivät ole ikinä tavanneet, mutta heidän välillään on noin 400km välimatkaa. En ole ikinä nähnyt tarpeelliseksi kutsua molempia vanhempia meille, asumme pienessä kaksiossa ja molemmat vanhemmat asuvat niin kaukana että olisi pakko tarjota yöpaikkaa, jota ei meiltä oikein löydy. Puhelias yritän anopin ja apen edessä olla, mutta mielenkiinnon kohteet ovat niin kaukana, että pintapuolista jutustelua enempää en saa aikaan. Kenenkään ruokatottumuksia en kyllä alkaisi arvostella, onneksi minunkaan ei omia ei oo arvosteltu

No ihmiset on erilaisia. Ei nuo asiat mitenkään kovin oudoilta kuulosta.

Että ottaa aivoon tällaset tyypit joiden mielestä kaikkien pitäisi jauhaa paskaa koko ajan. Muuten olet outo tyyppi, kun et puhu mitään. Mun eksän äiti kerran tokaisi mulle, että oot tosi ihana muuten, mutta kunpa sä vaan puhuisit enemmän. Että mitäs vittua? Itsellä ei olis tullut mieleen kommentoida hänelle, että oot muuten niin ihana, mutta kunpa sä tajuaisit useammin olla hiljaa.

Tyttö kontrolloi poikaasi aika voimakkaasti.Sosiaalisten tilanteiden pelko ja sitoo poikasikin ongelmillaan.

Asperger, eipä siinä sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vanhempien tutustuttaminen toisiinsa ei ole helppo homma ennen kuin parilla on isompia juhlia. Tottakai kaikki kutsutaan esim. häihin, mahdollisen lapsen juhliin ja muihin isompiin kutsuihin.

Minun ja miehen vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla. Olisiko meidän pitänyt nuorina teennäisesti kutsua vanhemmat meidän pieneen asuntoon yhteiselle, mahdollisesti kiusalliselle kahvihetkelle? Ilman mitään yhteistä puheenaihetta, tarkoituksena vain tutustuminen?

Aloittajakaan tuskin haluaa tavata vanhempia minkään muun kuin mahdollisen arvostelemisen ja "vikojen" etsimisen vuoksi.

Onko toista näin junttia kansaa kuin suomalaiset? Huh huh

Yleensä en valita suomalaisen kulttuurin kritisoinnista, mutta on se tämäkin että aina esimerkiksi siellä Keski- tai Etelä-Euroopassa on kaikki niin paljon paremmin. Naiset on kauniita ja laihoja, miehet kantaa kotiin suklaata ja kukkia ja koiratkaan ei varmaan hauku siellä. Itsehän on hemmetin tyytyväinen tähän meidän "junttiuteen". Ei kiinnosta väkisin hengailla vanhempien tai suvun kanssa, saatika että alkaisin koota yhteen minun ja puolison sukua ihan arkipäivieni ratoksi. Laajemmassa mittakaavassa tykkään myös siitä että ei tarvitse vääntää small talkia bussipysäkillä tai pitää naapuruston yhteisiä grillijuhlia. Yksityisyys on minulle tärkeää ja yksi asioista joita eniten arvostan suomalaisessa kulttuurissa.

Ei toi siis kuulosta yhtään normaalilta. Kannattaa käydä lääkärissä näyttämässä sitä... Saattaa kuulemma olla jopa hengen vaarallista hoitamattomana 😶

Vierailija kirjoitti:

Tyttö kontrolloi poikaasi aika voimakkaasti.Sosiaalisten tilanteiden pelko ja sitoo poikasikin ongelmillaan.

Miten tuosta voi saada tuollaisen käsityksen?

Vierailija kirjoitti:

Todella erikoista. Heillä on jotain salattavaa tai tyttöystävä haluaa vain vieraannuttaa sinut pojastasi. Todella inhottavaa käytöstä. Likka vie poikaasi kuin kuoriämäriä.

Mikä on kuoriämäri...?

Ystävällinen, mutta ei kerro mitään. Mitä jos hän tykkää yksityisyydestä?

Miten voit olla varma että sinun sinne kutsumattomuus ei johdu pojastasi?

Minun käy sääliksi ketjun aloittajaa, tätä äitiä. Olet selvästi ymmälläsi ja poikasi on sinulle rakas, ehkä ikävöit häntä.

Kuitenkin minusta sinun pitäisi antaa pojallesi enemmän tilaa. En oikein käsitä tätä ruokalajikeskustelua. Tai siis luulen, että ruoanlaitto on sinulle rakas ja luonteva harrastus ja terveellinen ruokavalio sinulle tärkeää sekä maukkaan kotiruoan tekeminen tapa osoittaa rakkautta läheisillesi. Nämä ovat kaikki hyviä asioita. Mutta jos poika ei oma- aloitteisesti puhu tästä, sinun ei pitäisi udella, mitä hän oman vartalonsa sisään laittaa. Hän ei ole enää vauvasi eikä pikkupoikasi, jolloin tietysti oli vanhempien vastuulla tietää ja suunitelma jokainen suupala. Hän on nyt aikuinen mies eikä sinun pidä kysellä, mitä ja millä mausteilla hän syö. Tuo keskustelu on normaalia vain, jos poika oikeasti rakastaa kokkailua ja on tosi kiinnostunut ruoka-aineista ja olette aina jakaneet tämän keskustelunaiheen, esimerkiksi keskustelette vaikka uusista resepteistä, ravintoloista ja ehkä tv:n kokkiohjelmista tms. Jos hän ikäänkuin velvollisuudesta vastaa, kun tenttaat, ollaan vaikeilla vesillä. Syöminen on yksityisasia.

Minusta ei ole outoa, jos ette ole vanhempina tavanneet toisianne varsinkin, jos asutte eri puolilla suomea, jolloin tapaamisessa olisi omat järjestelynsä. Toisaalta, jos he kerran ovat avoliitossa, minusta olisi kohteliasta järjestää tapaminen, kun kerran joku neljästä sitä kovasti toivoo. Ehdottaisin yhdessä syömään menemistä johonkin kohtuuhintaiseen paikkaan, jolloin kukaan ei joudu kokkailemaan ja kantamaan vastuuta ja ei tule velvollisuutta kutsua toisin päin, jos juttu ei luistakaan, ainahan ei luista.

Se, että nuoripari ei koskaan päästä teitä kotiinsa, on huonoa käytöstä. Umpimielistä, omituista. Ymmärrän syitä sille, ettei sitä tapahdu kovin usein. Nuorilla voi olla rahapula,tyttö voi jännittää, jos on tosi huono keittiössä (minö olen yrityksistä huolimatta ja jännitän superkokki-anoppia ikuisesti, vaikkei ole ilkeä), voi nolottaa, jos ei ole rahaa sisutaa oman maun mukaan. Minusta nuorenparin ei tarvitse koko ajan hengailla vanhempien kanssa, jos se ei ole luontevaa eikä yhteistä oikein ole, mutta jos ei koskaan saa tulla oman lapsen luokse, se on yksinkertaisesti ikävää käytöstä. Pitää kuitenkin antaa tilaa nuorelleparille, ei yllätysvisiittejä eikä minkään, MINKÄÄN, esineen tai huonekalun arvostelua lainkaan, siis EI YHTÄÄN.

Ne, jotka täällä kiroillen toivottavat anoppeja huit hiiteen, voi voi teitä. Hirveää käytöstä. Anopilla ei ole oikeutta tuppautua toisten elämään eikä arvostella, mutta anoppi on sen sinun rakkaasi odotanut, synnyttänyt, hoitanuta rakastanut siksi ihmiseksi, johon sinä olet rakastunut. On todella outoa olettaa, että anoppi katoaa elämästä. Hän on rakkaasi äiti, ymmärrätkö, rakastaa sitä rakastasi enemmän kuin sinä ikuisesti, mutta tietysti eri lailla ja hänen pitää antaa sinulle kaikki tila olla parisuhteessa lapsensa kanssa, mutta sinun pitää antaa äidille tila olla lapsensa äiti, kunhan äiti tajuaa, ettei se lapsi ole enää lapsi eli toisen ruokavalio ei äidille kuulu,

Pojat valitsevat morsiammensa kirjoitti:

Tyttöystävä on poikasi valitsema.

Niin ap: tuntuuko sinusta siltä, että poikasi ei osaa valita tulevaa vaimoaan itse? Valitseeko pojanäiti vaimon? Ei, kyllä sen pojan on pystyttävä tuleva vaimonsa valitsemaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö kontrolloi poikaasi aika voimakkaasti.Sosiaalisten tilanteiden pelko ja sitoo poikasikin ongelmillaan.

Miten tuosta voi saada tuollaisen käsityksen?

Näinpä! Nyt on mielikuvitus lähtenyt vähän vauhtiin :D

Mä olen puhelias enkä ujo, mutta muistan yhden illallisen kollegoiden kanssa, joissa keskusteltiin vanhempien kesämökkisaarten asioista, jäiden lähdöstä, laiturien nostosita, vanhojen huviloiden remonteista, erilaisista veneistä, mökkisaaren lapsuusmuistoista ja muista suvuista siellä. Minulla ei ollut keskusteluun annettavaa, koska ei ole kokemusta omista saarista, veneistä ja huviloista. Meillä tavallinen pikkumökki jossain sisävesistön rannalla, en nyt vain osannut vertailla mitään näitä asioita, vaikka oli sinänsä ihan kivaa kuunnella. Onneksi kukaan ei kuumottanut mua kommentoimaan.

Eli voiko miniäehdokkaalla olla joku tällainen tilanne? Jos itse olet vaikkapa monen polven kaupunkilainen ja vaikkapa juristi ja keräät maalaustaidetta sekä runoja toinen onkin pienen maatilan tytär, joka ei eläissään ole ollut lakimiesten kanssa tekemisissä, lukee dekkareita ja nauttii kuorolaulusta, ehkäpä jokin huoli kuten yt-neuvottelut tai vakava sairaus lapsuudenperheessä, niin hänellä ei ehkä ole huomautuksia, letkauksia, vastuaksia tai kysymyksiä keskustelunaiheisiisi eikä hän ehkä viitsi tuoda omia huolia tai asioitaanesille, jos tietää, ettei sinulla ehkä ole tietoa niistä.

Niin tai näin, itse näkisin mieheni vanhempien suhteen sen verran vaivaa, että kysyisin etukäteen mieheltä muutaman aiheen, johon voisin sanoa jotain,kysyä jotain ja ennen kaikkea pojan pitäisi olla "välittäjänä" keskusteluissa, hänhän tuntee molemmat naiset ja näiden intressit.

Mun mielestä kuulostaa surulliselta, jos ette enää voi vierailla poikanne luona.

Ja ihan oikeasti ihmiset, mikä muu siinä voisi muka olla syynä kuin tämä tyttöystävä, jos kerran aiemmin on sujunut kyläilyt pojan luona - siis ennen tätä tyttöystävää.

Muutoin mun mielestäni ei välttämättä ole mitenkään "epänormaalia" menoa...:D