Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Että lahkeessani roikkuu seisokkiin noustessaan 25 senttinen penis. M53.

Olen 3-kymppinen perheellinen nainen ja naimisissa. Asumme uudessa omakotitalossa ja minulla on hyvä työ asiantuntijatehtävissä. Minulla on paljon hyviä tuttuja ja käyn paljon eri paikoissa ja tapahtumissa. Teen siis paljon juttuja perheen kanssa ja ystävien kanssa ja käyn välillä baarissa. Olen kuullut monelta, että minulla näyttää kaikki olevan hyvin elämässä ja oon aina menossa. Kaikki onkin hyvin. Silti olen sisältäni tunnevammainen ihminen, minulla on todella huono itsetunto, vihaan useimmiten itseäni ja ajatuksiani, stressaan kaikesta, haen hyväksyntää, olen kateellinen ja katkera, olen pessimismiin taipuvainen, ja se etten usko itseeni vaikuttaa paljon elämääni ja työuraani. Kärsin edelleen esiintymiskammosta ja joudun sen takia stressaamaan työssäni todella paljon. Olen usein alakuloinen ja haluaisin vain olla yksin kotona ja itkeä peiton alla. Kaikkien tuttavien keskelläkin tunnen itseni hyvin yksinäiseksi. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä minua ja että minussa on jotain vikaa. On aina ollut.

Yksin ajatusteni kanssa kirjoitti:

Olen 3-kymppinen perheellinen nainen ja naimisissa. Asumme uudessa omakotitalossa ja minulla on hyvä työ asiantuntijatehtävissä. Minulla on paljon hyviä tuttuja ja käyn paljon eri paikoissa ja tapahtumissa. Teen siis paljon juttuja perheen kanssa ja ystävien kanssa ja käyn välillä baarissa. Olen kuullut monelta, että minulla näyttää kaikki olevan hyvin elämässä ja oon aina menossa. Kaikki onkin hyvin. Silti olen sisältäni tunnevammainen ihminen, minulla on todella huono itsetunto, vihaan useimmiten itseäni ja ajatuksiani, stressaan kaikesta, haen hyväksyntää, olen kateellinen ja katkera, olen pessimismiin taipuvainen, ja se etten usko itseeni vaikuttaa paljon elämääni ja työuraani. Kärsin edelleen esiintymiskammosta ja joudun sen takia stressaamaan työssäni todella paljon. Olen usein alakuloinen ja haluaisin vain olla yksin kotona ja itkeä peiton alla. Kaikkien tuttavien keskelläkin tunnen itseni hyvin yksinäiseksi. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä minua ja että minussa on jotain vikaa. On aina ollut.

Tämä on täsmälleen minun elämäni. Paitsi ettei minulla ole lapsia. Olen juuri tuollainen.

Pidän itseäni maailman kauneimpana naisena. Olen kuin suoraan renessanssimaalauksesta.

Olen ulkomuodoltani sekä pääpiirteiseltä käytökseltäni niin sanotun unelmavävyn oloinen. Olen kuitenkin jo vuosikymmenen verran käyttänyt suht' railakkaasti bilehuumehia, ja tästä osin seurauksena ajautunut toisinaan melko kummallisiin tilanteisiin. Erikoisin näistä lienee vodka, viagra ja koksu-jatkot parin sivistyneen houmoumiehen luona. Mitään järin irstasta ei tapahtunut, mutta jotain kuitenkin.

Ajatusmaailma on sinänsä vapaa ja kauniin puoleinen, mutta jotkin ajatuksistani eivät kestä yhtään päivänvaloa näinä päivinä, mm. rotuihin liittyen, joten luulisin tuonkin olevan melkoinen shokki monille!

Olen neljääkymppiä lähestyvä "entinen kaunotar", joka työskentelee miehisellä työpaikalla, insinöörialalla projektipäällikkönä. Päällepäin olen itsevarma ja sinut itseni ja kaikkien muiden kanssa. Todellisuudessa iItsetuntoni on heikko ja tuntuu, että kauneuteni on ainut hyvä puoleni ja nyt sekin on nyt katoamassa iän myötä. Yritän hälventää näitä tunteita ottamalla selfieitä ja julkaisemalla niitä somessa tykkäysten toivossa. Meikkauksen lisäksi kuvia täytyy luonnollisesti käsitellä erilaisilla suodattimilla, etteivät rypyt, punoitus ja muut ihon virheet näy.

Käytän huumeita muutaman kerran vuodessa kotioloissa musiikkia kuunnellen ja rentoutuen, alkoholia en käytä juuri ollenkaan enkö ole koskaan humalassa.

Olen kulmakunnan komein, rikkain, sosiaalisin ja mukavin sekä vaatimattomin mies!

Se, että olen opiskellut paljon. Osaan kieliä ja olen suht älykäs. Yleensä ihmiset "profilovat" minut ulkomuotoni takia ihan erilaiseksi ja hämmästyvät, kun puhun täyttä asiaa selkeästi ja itsevarmasti, käytän sivistyssanoja jne. Tämä asia saa minut aina virnistämään ;)

Vierailija kirjoitti:

Olen 47-vuotias mies, työpaikan joka paikan höylä ja luottopelaaja, ekstrovertti myyntimies ja asiakaspalvelija. Minusta saa tehokkaan ja aikaansaavan kuvan.

Oikeasti eniten v i t u t t a a kaikki ja hyvä olo on vain silloin kun on ottanut muutaman oluen tai viinilasillisen. Kotona en jaksa tehdä mitään kotitöitä enkä keskittyä lukemiseen tai edes Netflixin elokuviin tai sarjoihin. Surffailen vaan n. 10 vakiofoorumillani ja käyn katsomassa onko kiinnostaviin ketjuihin tai kirjoituksiini tullut vastauksia. Haaveilen siitä, että voittaisin ison lottovoiton ja voisin jättää työni, perheeni ja kaiken nykyisen ja muuttaa jonnekin ihan yksikseni asumaan.

Sä taidat sairastaa masennusta, ja ehkä alkavaa alkoholismia. Hae apua, elämän ei tartte olla tommosta. Sä oot täällä vaan kerran, ja miks käyttää se tommoseen kun voit muuttaa elämää niin että sulla on hyvä olla? Ja ei, en ole mikään jeesustelija vaan sairastan toistuvaa hoitoresistenttiä masennusta ja tekisin ajoittain mitä vain jos joku voisi ottaa tän multa pois, yritän silti tehdä elämästä elämisen arvoista.

Pidän Rammsteinista ja huikeasta konsertista.

Johtajatason, hillitty ja hallittu usean lapsen perheenäiti.

Vierailija kirjoitti:

Se, että olen opiskellut paljon. Osaan kieliä ja olen suht älykäs. Yleensä ihmiset "profilovat" minut ulkomuotoni takia ihan erilaiseksi ja hämmästyvät, kun puhun täyttä asiaa selkeästi ja itsevarmasti, käytän sivistyssanoja jne. Tämä asia saa minut aina virnistämään ;)

Miltä sitten näytät?

Minustakin tuntuu, että mua pidetään tyhmempänä mitä olen, koska olen lievästi ylipainoinen.

Minun salaisuuteni on, että elämäni on paljon parempaa kuin ulospäin luulisi. Minun kaltaisilla ihmisillä olisi nolla kaveria, jos kerrottaisiin somessa rehellisesti kuinka mukavasti meillä jää vaimon kanssa rahaa elämiseen, kuinka mukavat työt meillä on, mitä kaikkia paikkoja ollaan nähty ja koettu, kuinka paljon hyviä ystäviä ja läheisiä sukulaisia meillä todellisuudessa on, ja kuinka onnellisia keskimäärin ollaan. Olen oppinut jo varhain lapsena, että ylemmässä keskiluokassa understatement ei ole hyve vaan pakko, jos haluaa kavereita muualtakin kuin omasta kuplasta.

Olen tosi yksinäinen ja törsään älyttömästi rahaa turhuuksiin.Tänään Stokkalla 210 euros Acnen farkkuihin ja lisäksi Diorin meikkejä.

Töissä minua pidetään sporttisena,reippaana ulkoilmaihmisenä,jolla on kavereita.Todellisuudessa olen täysin yksin työelämän ulkopuolella.

Olen fiksu akateeminen ihminen.Olen asunut ulkomailla pariin otteeseen.

En halua monilulttuurista perhettä itselleni.En missään muodossa.

Hävettää ja en ikinä myöntäisi tällaisia ajatuksia.En ymmärrä itsekään,miksi näitä tuntemuksia on.

Olen uusnatsi joka esittää suvaitsevaista cityhippiä.

Olen supliikki seuramies ja tulen toimeen hyvin lähes kaikkien tapaamieni naisten kanssa. Moni kaveri ja tuttu luulee, että olen hirmuinen naistenmies ja harrastanut seksiä useiden kymmenien naisten kanssa. Oikeasti olen harrastanut seksiä vain yhden ja saman naisen kanssa jo yli 20 vuoden ajan. Mieleni kyllä tekisi vielä ennen kuolemaa kokeilla seksiä muidenkin kanssa, sillä nykyinen suhde on oikeastaan enää kaverisuhde.

Puhun työkseni rattijuopoista, vaikka itse olen ajanut jsks yöllä sattuneista syistä auton parkkiin paikkoihin, joista sitä on pitänyt etsimällä etsiä. Kerran se löytyi vahingossa keskeltä kerrostalon nurmikkoa tuuhean kuusen alta. Kyllä siinä pää pyöri, kun "löytöni" sieltä vaivihkaa hakaisin.

Ei, en ole ylpeä niistä tiloistani ja olen parantanut tapani jo aika päiviä sitten. Pitäähän sitä ihmisellä sentään häpyäkin olla.

Olen siivoojan kehitysvammaisten hoitoyksikössä, tykkään kiusata välillä kehitysvammaisia sanallisesti kun ketään hoitajia ei ole lähettyvillä, varsinkin niitä jotka ei pysty/kykene puhumaan tai hokee vaan tiettyä sanaa, en ole jäänyt vielä kertaakaan kiinni

Olen alkoholisti