Lue keskustelun säännöt.
Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?
Esim. itse saan paljon kehuja hyvästä asiakaspalvelusta, jopa paikallisen lehden kiitospalstoilla on kiitelty. Tosiasiassa vihaan asiakaspalvelua ja haluaisin tehdä töitä jossain luolassa täysin yksinäni.
Kommentit (2821)
Kukaan ei uskoisi päällepäin, että olen homo. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki tietävät kaiken. siltä saatana tuntuu.
Olen oikeasti kiittämätön ja itsekeskeinen paska. Vihaan kaikkia muita paitsi omaa lastani.
Syön räkääni (yksin kotona kun kukaan ei näe) ja nautin siitä suuresti. Sellaiset vähän kuivuneet ja ihanan rapsakat klöntit on kaikkein parhaita.
Itken melkein joka ilta. Ystäviä ei enää juuri ole. Olen keskeyttänyt raskauden miehen painostuksesta. Tapailen ko miestä edelleen salaa. Olen ajatellut itsemurhaa kunhan kissani ja vanhempani kuolevat. Olen kohtuupalkatussa hyvässä ammatissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 20-vuotta asiakaspalvelussa. Sain paljon kehuja ja myös ylennyksiä, koska "osasin ottaa asiakkaat niin hyvin ja ammattitaitoisesti". Vihasin työtäni, sekä asiakkaitani. Olisin mieluummin tutkinut vaikka nuppineulan rakennetta sen saatanan 20-vuotta.
Olen myös nuoruudessani ottanut rahaa seksistä.
JokinVialla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että painan 80kg...
Eihän tuo mitään, mutta kun vaaka näyttää 92 kg/164 cm, enkä näytä yhtään edes lihavalta, vain jäntevältä.
Johan vitsin polkaisit.
llen 181cm/87kg ja on läskiä ihan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun luullaan olevan tasapainoinen, aito ja miellyttävä ihminen, jolla on erittäin hyvä itsetunto (ei vähiten ulkoisista syistä johtuen). Oikeasti olen aika sekaisin, ikävä ihminen (vain yksityisissä mietteissäni) ja todella epävarma sekä ulkonäköni että kaiken tekemiseni ja olemiseni suhteen.
Syvää, vaikeaa masennusta ei kyllä voi mitenkään piilottaa tai lokeroida yhdelle elämänalueelle. Kyllä se näkyy. Eli ne, jotka näyttää iloista ja sosiaalista naamaa ei ole kuin korkeintaan keskivaikeasti masentuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. itse saan paljon kehuja hyvästä asiakaspalvelusta, jopa paikallisen lehden kiitospalstoilla on kiitelty. Tosiasiassa vihaan asiakaspalvelua ja haluaisin tehdä töitä jossain luolassa täysin yksinäni.
En nyt ehdi lukea ketjua, mutta kuulostat erityisherkältä. Se on nykyään muotisana jolle irvaillaan, mutta toisaalta tuo helpotusta ja tietoa niille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä. Minäkin viihtyisin yksin luolasta, mutta olen loistava asiakaspalvelija. Olen myös loistava ihmisten tunnetilojen aistija, oikeiden sanojen löytäjä ja sekä sovittelija että tarpeen mukaan myös johtaja. Silti viihtyisin yksin, enkä onnistumisista huolimatta koe, että "tässähän sitä liu'utaan elämässä mukavasti eteenpäin", vaan välillä kaikki tuntuu tosi raskaalta ja toivoo, että saisi olla koko päivän ilman ainuttakaan ihmiskontaktia. Silti luovin jokaisen päivän läpi ja koen toisaalta iloa ja tyytyväisyyttä herkkyyteni avulla saavutetuista tuloksista, mutta toisaalta voisin mielelläni edes joskus elää sellaisen päivän, etten ole tuntosarvet pystyssä.
Hui, tunnistan itseni tuosta. Olen myös asiakaspalvelutehtävissä, saan kiitosta ja kehuja. Miehet ihastuivat minuun helposti, jopa töissä on ehdotettu treffejä. Useasti. Moni mies on sanonut jääneen kiinni ihastumiseensa.
Joka ilta ennen nukahtamista elän mielikuvitusmaailmassa, aina yksin, erakkona. Rakkautta en osaa tuntea ja ilman miestä elän.
Kun olen tietokoneella katson aina youtubea samalla. Oon katsonu varmaan jokaisen murha-, tappo, läheltä-piti dokkarin joka sieltä löytyy sisältäen mm. crime scene kuvia verestä ja kuvauksista niistä vammoista esim kun luut on törröttänyt sen jälkeen kun veitsellä on hakattu pitkin vartaloa tai aivot on valunut päästä tai polvilumpiot on hakattu sisään ettei pääse kävelemään. Mun toinen ajanviete on pelata 5-vuotiaille suunnattua timanttipeliä jokaikinen leveli,
yo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naimisissa oleva perheen äiti ja olen myynyt seksiä muutaman vuoden ajan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yli nelikymppinen työssäkäyvä iltatissuttelija (nytkin menee punkkua niin kuin aina), mutta mua luullaan lapsellisen ulkonäköni vuoksi säännöllisesti alle kolmekymppiseksi ja monesti myös tiukkapipouskovaiseksi ja absolutistiksi.
Sama täällä. Lisäksi on ollut läjäpäin miehiä vuoteessa. En kerro yleensä, kuinka paljon. Kaikkien itsetunto ei kestäisi sitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen masentunut, ahdistunut ja välillä itsemurhan partaalla. Kukaan ei tätä uskoisi, terveydenhuollossakaan ei uskota. Potilastiedoista saan lukea kuinka olen äärimmäisen asiallinen, siisti, huoliteltu ja rauhallinen. Oikeasti haluaisin itkeä mutten enää pysty siihen, haluaisin vaan huutaa kaikille ja eristäytyä maailmasta. Saan kuulla kuinka olen iloinen, sosiaalinen ja menestynyt. Yön nukun pätkittäin, mietin kuolemaa, sitä kuinka turha ja huono olen. Aamulla laitan hiukset nutturalle, huulipunaa, vedenkestävän silmämeikin jos alan yhtäkkiä itkemään ja vedän korkokengät jalkaan. Kotona makaan likaisissa hiuksissa ja reikaisissä kollareissa. Saan ahdistuksen kaikkoamaan tekemällä jatkuvasti jotain enkä pysty pysähtymään, pelkään että jos pysähdyn päädyn taas sängynpohjalle enkä pääse enää ylös. Osastohoitoon liittyvään kotikäyntiin on kirjattu että asuntoni on erittäin siisti, järjestyksessä ja huolella sisustettu, en vaikuta masentuneelta.
Mitä jos näytät tämän tekstin terveydenhuollon henkilölle? Ei tarvi puhumalla vakuuttaa eikä itkeä.
Olen menestynyt ja sosiaalisesti pidetty. Ihmiset kuvailevat minua rauhalliseksi, aikaansaavaksi ja järjestelmälliseksi. Minulla on kuitenkin ADD, jonka vuoksi olen saanut tehdä älyttömästi töitä nykytilanteeni eteen. Kotona käyn usein ylikierroksilla kuluneesta päivästä ja minun on vaikea keskittyä, mikä ei ilmeisesti näy ulospäin. Kaikki ovat yllättyneet ADD:sta kuullessaan.
Minäkin asiakaspalvelussa. Olen erittäin nauravainen, sosiaalinen, puhelias ja pidetty asiakkaiden keskuudessa.
Todellisuudessa tunnen oloni yksinäiseksi ja pohjattoman surulliseksi. Olin äskettäin pienessä leikkauksessa, ja toivoin salaa, että jotakin menisi pieleen ja kuolisin pois. Kotona en jaksa siivota ja nipin napin muistan ruokkia lemmikkini. Olen nyt sairauslomalla ja tiedän jo, että en jaksa nousta sängystä koko päivänä.
En osaa kiintyä ihmisiin, eivätkä he kiinny minuun. En oikeastaan edes jaksa ihmiskontakteja.
Olen aivan tavallinen keski-ikäistyvä toimistorotta sinisissä farkuissa ja beigessä neuletakissa. En käytä päihteitä, rakastan puutarhanhoitoa. Olen satanisti.
Että en pidä lainkaan ihmisistä. Itse asiassa vihaan heitä, ja koko ihmislajia.
Se ei välttämättä näy lainkaan minusta ulospäin.
En voi asialle mitään. Näin vain on. Omien heistä tulleiden kokemusten vuoksi.
Eihän tuo mitään, mutta kun vaaka näyttää 92 kg/164 cm, enkä näytä yhtään edes lihavalta, vain jäntevältä.