Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Tilaan nykyisin tosi usein baarissa alkoholittoman oluen kun ollaan kaveriporukalla illanvietossa. Muut luulee että juon tuopistani normaalia olutta. Mulle tulee nykyisin aika paha krapula pienestäkin alkoholimäärästä ja pyrin muutenkin välttämään liikaa humaltumista.

Mullekin oikein vihaisesti saarnataan että ethän sä voi mitenkään mahtua xs kokoon kun olet noin pitkä ja LEVEÄHARTEINEN. Niin jotenkin kummasti pari vuotta sitten vaan mahduin kun ei ollut niin paljon painoa :D

Vierailija kirjoitti:

Mullekin oikein vihaisesti saarnataan että ethän sä voi mitenkään mahtua xs kokoon kun olet noin pitkä ja LEVEÄHARTEINEN. Niin jotenkin kummasti pari vuotta sitten vaan mahduin kun ei ollut niin paljon painoa :D

Siis vaikka kuinka laihduttaisin

Aikalailla samaa kuin monella muullakin. Olen hyvässä ammatissa ja työkseni autan muita, olen iloinen, rauhallinen ja huumorintajuinen, kotini on kaunis ja huolehdin itsestäni. 

Samalla kuitenkin olen kulkenut terapiassa vuositolkulla, syön lääkkeitä ahdistukseen ja pienikin vastoinkäyminen saa hautomaan itsemurhaa. Vajoan helposti todella syviin vesiin. 

Kontrasti on niin suuri että se lähes huvittaa itseänikin. Viime kesänäkin laittelin kukkia terassille ja auringonpaisteessa maalasin terassilautoja, ja samalla mietin että voisin vaikka kuolla, ihan sama.

Tai töistä lähtiessäni pidän hauskaa kahvitauolla työkavereiden kanssa ja työmatkalla mietin että ihan sama vaikka ajaisin päin rekkaa. 

Kukaan ei oikeasti tajua kuinka syvissä vesissä olen ollut ja olen vieläkin aika ajoin. Onneksi itse kuitenkin tajuan ja olen hakenut siihen apua. 

Tähän voisin kiteyttää sen, että kannattaa aina olla ihmisille ystävällinen eikä tahallaan ilkeä, koska ikinä ei voi tietää mitä toinen käy läpi parhaillaan niiden kauniiden kulissien takana. 

Mä oon ihan kunnon kotijuoppo, eipä ole kukaan koskaan mitään kuittaillut. Ja sukulaiset ja kollegat ja kaverit on sellaisia, että ihan varmasti kuittia tulisi, jos edes epäilisivät.

Poltan pilveä.

Vierailija kirjoitti:

Tilaan nykyisin tosi usein baarissa alkoholittoman oluen kun ollaan kaveriporukalla illanvietossa. Muut luulee että juon tuopistani normaalia olutta. Mulle tulee nykyisin aika paha krapula pienestäkin alkoholimäärästä ja pyrin muutenkin välttämään liikaa humaltumista.

Mua luullaan absolutistiksi tuosta syystä ja sellaista esitänkin. Tosi asiassa en voi juoda muiden aikana, koska en yhden juoman jälkeen hallitse juomistani ollenkaan.

Oon hakeutunut sukupuolenkorjaushoitoihin. Olen ollut viimeiset pari vuotta hyvinkin feminiininen, pitkä tukka, aina meikki hyvin ja mekko päällä, kukaan tuskin uskoo, että todellisuudessa vain ylikompensoin ja yritin sillä tavalla myös tuntea itseni naiseksi. Olen oikeasti tuntenut olevani mies teini-ikäisestä saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilaan nykyisin tosi usein baarissa alkoholittoman oluen kun ollaan kaveriporukalla illanvietossa. Muut luulee että juon tuopistani normaalia olutta. Mulle tulee nykyisin aika paha krapula pienestäkin alkoholimäärästä ja pyrin muutenkin välttämään liikaa humaltumista.

Mua luullaan absolutistiksi tuosta syystä ja sellaista esitänkin. Tosi asiassa en voi juoda muiden aikana, koska en yhden juoman jälkeen hallitse juomistani ollenkaan.

Mulla sama, mä en voi juoda kuin 8-10 olutta/annosta, jos juon sen verran en enää yhtäkkiä hallitsekaan juomista ja saatan juoda illan aikana 12-16 annosta.

Esitän usein, että mulla on taloudellisesti tosi tiukkaa, vaikka oikeasti tileilläni on noin 100 000 euroa.

Olin koko kouluajan kiusattu ja en omistanut yhtäkään kaveria kotikaupungissa. Yläasteella opettajat kehotti muita ottamaan musta mallia, olin tosi kiltti ja hiljanen pikkutyttö. En kiroillu enkä kapinoinu vanhempia vastaan. Oli perheen ainut lapsi. Isä poltti tupakkaa ja jossain kohtaa aloin ottamaan sillon tällöin yhden askista salaa. Se ei koskaan huomannut asiaa ja muutaman kerran pihajuhlissa varastin alkoholia. Huijasin, että sähkösen poissaolo järjestelmässä on vikaa eikä sinne pääse kirjautumaan. Oikeesti vaihdoin itse salasanan jotta poissaolot ei näkyisi. Matkustin Helsinkiin koulupäivisin. Kaikki oli vaan sitä etten uskaltanu kertoa kellekkään kiusaamisesta. En usko, että vieläkään uskoisivat musta tota.

Olen ollut masentunut yli viiden vuoden ajan.

Olen tehnyt abortin. Ulkoisesti näytän fiksulta, päämäärätietoiselta vastuulliselta nuorelta, jolla on elämänhallinta kunnossa. No nyt onkin, mutta joitain vuosia sitten ei ollut.

Ajan työkseni taksia. Saan usein positiivista palautetta asiakkailta loistavasta ajotaidosta, kaupunkituntemuksesta, reittivalinnoista. Yleissivistystäni, kielitaitoani, ystävällisyyttäni ja palvelualttiuttani hehkutetaan. Vanhukset ja vammaiset ovat liikuttuneita empaattisuudestani. Työnantajat ovat pitäneet minusta kiinni kynsin hampain. Olen saanut alan sisäistä tunnustusta työstäni.

Oikeasti vihaan taksinajoa, suurinta osaa asiakkaistani, ja myös useimpia työnantajiani. Rikon lakia, alan ohjeistusta ja liikennesääntöjä törkeästi aina kuin suinkin voin jäämättä kiinni. Haistattelen mielessäni useimmille kyydittäville, " kadotan" vakioasiakkaiden tilaukset ja valehtelen vuoroistani. Hävinneet kännykät tai käteiset eivät ole IKINÄ löytyneet ainakaan minun taksistani. Puhun kollegoiden kanssa asiakkaista paskaa. Kusen huonoja työnantajia silmään kaikin mahdollisin tavoin.

Työntekijänä vaikutan erittäin tehokkaalta ja huolelliselta. Näytän hyvältä ja asialliselta.. Olen kuitenkin alkoholin suurkuluttaja, syyllistynyt rattijuopumukseen, ja sairastan uniapneaa. Hämäränäköni on huono. Työterveyshuoltoa ei ole, joten terveydentilani seuranta on ihan omissa käsissäni.

Olen ulkoisesti sen näköinen että minua voisi luulla hyvinkin korkeasti koulutetuksi. Tosiasia on hieman toinen... En ole koskaan valmistunut, käynyt vain lukiota joka jäi kesken. En ole tehnyt "oikeita" töitä. Kukaan ei varmaan ikinä uskoisi mitä kaikkea olen käynyt ja käyn läpi. Olen äiti.

Olen luonteeltani hieman erikoinen enkä sosiaalisesti kovin taitava. Minulla on vain muutama oikeasti hyvä kaveri ja olin rankasti koulukiusattu koko peruskouluajan. Paljastin tämän kerran eräälle uudemmalle kaverilleni. eikä hän voinut uskoa sitä; hän luuli minun olleen suosittu ja pikemminkin itse enemmän koulukiusaajatyyppiä, koska olen "kaunis ja vähän kylmä".

Kylmältä voin vaikuttaa ulospäin siksi, etten kiusaamisen takia vieläkään oikein luota uusiin ihmisiin. Minun on myös aina ollut vaikea ystävystyä ja jutella miesten kanssa, koska pojat kiusasivat minua kaikkein eniten. Tämän takia en seurustele, ja olen saanut monesti kuulla olevani ylimielinen. Harmittaa, että annan ihmisille itsestäni aivan vääränlaisen vaikutelman.

Olen paperilla huippumenestyjä ja korkeassa asemassa. Tilillä sievoinen summa, omalla työllä hankittua. Vapaalla olen kuin kuka tahansa pulliainen virttyneissä vaatteissa, ylipainoa kannellen. En näytä ulkoisesti mitenkään menestyvältä ja baaritiskillä ollessani minua katsotaan jopa hieman säälien.

Olen vain osatyökykyinen.

Vammani ei näy päällepäin. Tututkin ihmiset luulevat minun olevan täysin terve ja "normaali" ellen kerro sairaudestani.

Minua monesti pidetään älykkäänä ja osaavana ihmisenä - oikeasti olen täysin normiälyinen, jopa hitaampi. Olen vain erittäin hyvä ns. sopeutumaan ja soveltamaan. Eri asia ymmärränkö tekemisiäni...

Minua myös pidetään menestyneenä ja matkalla jonnekin korkemmalle,mutta oikeasti olen täysin hukassa mitä teen ja missä teen.

Minusta ei myöskään ikinä uskoisi etten tunne oikeastaan mitään. Olen ontto ihminen, jonka on vaikea rakastaa. Pystyn helposti esittämään tunteita, mutta oikeasti olen täysin tunteeton paska.

Tämä ei ehkä ihan suoraan liity asiaan, mutta opiskeluaikoinani ajelin taksia ja usein kyyditsin osakuntaporukoita ja muita opiskelijoita esim. baareihin. Aina suhtautuminen oli kyllä kohteliasta, mutta vähättelyn myös huomasi. Ihmeteltiin, miten olin päätynyt taksikuskiksi eikä kenelläkään välähtänyt mieleen, että olin se sama tyyppi, joka viikolla toimi tutorina...