Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Toinen vanhempani on rikollisjengissä ja toinenkin touhuaa hämäryyksiä.. Kaikki on hienoa ulospäin ja asuvat Helsingin arvoalueilla ja jos joskus pääsee töissä vaikka tai naapurille lipsahtamaan ( asun peruslähiössä) että " juu, äidille mennään jouluksi Punavuoreen" niin pitävät heti niin hienona ( siis jotkut hölmöt), itseäni lähinnä huvittaa että kuvittelevat minun olevan jostain hienosta perheestä, hah. Itse olen siis ihan keskiluokkainen perheenäiti, mitään muuta en ole lapsesta asti halunnut kuin "normaalin" perheen. Onneksi sain sen.

Olen kännissä ja aamulla pitää töihin.

Olen muualla kuin kotona ulospäinsuuntautunut, joidenkin mielestä jopa pelottavan itsevarma, puhelias, liikunnallinen, terveellisiä elämäntapoja noudattava keski-ikäinen nainen. Olen myös johtavassa asemassa työssäni. Todellisuudessa olen sisäänpäinkääntynyt, hyvin epävarma, hiljainen, alkoholisoitunut sohvaperuna.

Minulla on ollut masennus useamman kerran. Myös paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö löytyy. Oon harkinnut itsemurhaa jo useamman kerran ja nuorempana harrastin paljon yhden illan juttuja. Ulospäin muiden seurassa jaksan olla iloinen, mutta kotona romahdan ja itken.

Vierailija kirjoitti:

Näytän varmaan sellaiselta perus pissikseltä, jolla ei päässä liiku mitään. Minulla on hyvä kroppa, urheilullinen, pitkät vaaleat hiukset, meikkaan ja laittaudun aina joka paikkaan. Kaikki minuun tutustuvat ihmiset ovat ihmetelleet sitä mitä oikeasti olen.

Kotona olen räsyisissä vaatteissa, ilman mitään laittautumista, luen historiaa ja salaliitoista, pelaan tietokoneella ja xboxilla, katson jalkapalloa ja tykkään nikkaroida. Ulos laittaudun aina todella huonon itsetunnon takia. Olen äärettömän utelias, luen kaikesta kaiken ja yleistietoni on tosi hyvä. Ihmiset usein yllättyvät siitä, että olen oikeasti älykäs.

Olen myös muille tosi kiltti ja aina iloinen, nauran ja teen kaikkea hauskaa - oikeasti olen masentunut, tosi ahdistunut ja saan paniikkikohtauksia. Muille on helppo esittää. Tämän ulkonäön taakse on helppo piiloutua.

Täähän on ihan kuin eräs bloggaaja ennen narsismioivallusta ja uskoontuloa! Meikit naamassa ja hiustenpidennykset päässä reppureissulla ja Assemblyillä, Chrono Trigger ja salaliittoteoriat kiinnostaa, satoja petikavereita, kehumagneettina OkCupidissa... Harmi, että jäljellä on enää hippiblogi. :'(

Että kuuntelen todella raskasta musiikkia, metallin kaikki genret, indietä, rockia jne

Ulkoapäin olen juuri sellainen jonka luullaan kuuntelevan vain Spotifyn top pop listoja :D

Ja nörtiksikään ei luulla vahingossakaan, pelaan silti monia tunteja päivässä "poikien pelejä" (cs go, tf2, tom clancyt jne)

Olen ujon hiljaisen ja sisäänpäin suuntautuneen näköinen tyttö, vaikka oikeesti olen sosiaallinen, rohkea, ja keksin päästä jopa asiattomiakin juttuja (kuitenkin pidän huolen etten loukkaa vahingossakaan ketään)

Olen 37v, nuorekas, liikunnallinen, hauska, fiksu, hyvin pukeutunut töissäkäyvä mies jolla on paljon suosittuja naisia ystävinä.

Monelle on yllätys etten ole koskaan ollut naimisissa.

Vielä suurempi yllätys olisi jos tietäisivät että olen seksuaalisesti täysin kokematon.

Nuorempana olin liiankin hoikka ja nörttimäinen eikä löytynyt itseluottamusta korvaamaan näitä puutteita. Sille tielle jäätiin. Nyt saisin kyllä seksiä melko helposti, mutta kun on tähän asti kärvistelty naisettomana...en halua seksiä vain jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen nuorempana osallistunut kauneuskilpailuihin:)

Minä myös.

Vaikka mieheni on atk alalla, ei ole googlettanut minua ja nyt kun olemme naimisissa, vaihdoin sukunimeni.

En ole mitenkään kaunis, pitkä ja hoikka olen, olin varsinkin nuorena ja meikillä saa paljon aikaan. Joten työpaikallakaan tämä ei ole tullut esille. Joskus tarvittiin töissä muotinäytökseen jotain, mutta kun minua ehdotettiin sanoin en osaa kävellä korkokengillä ja vapaaehtoisia oli paljon, jäin väliin.

Kauneuskilpailuihin kuului silloin paljon muotinäytöksiä ja niissä olin hyvä, eli sillä hetkellä viimeistään olisi Google käynyt.

Olen vannottanut kaikille ystävilleni aiheesta ei saa puhua, mutta äitini kerran lämäytti totuuden pöydälle kun vanhemmat myivät lapsuudenkotini ja kaikki pokaalit, leikekirjat jne äiti pyysi viemään kotiini.

Ne oli kauniisti pakattu, mutta pakkauksessa luki tittelini ms xxxxx vuosi ja vuosiluku, mieheni heti kiinnostui.

Meidän lapset eivät tiedä tästä ja palkinnot ja muut ovat hyvässä säilössä.

Nuorena minulla oli kaksi harrastusta: Lauloin kirkkokuorossa ja viikonloppuisin esiinnyin stripparina.

Stg44 rules kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytän varmaan sellaiselta perus pissikseltä, jolla ei päässä liiku mitään. Minulla on hyvä kroppa, urheilullinen, pitkät vaaleat hiukset, meikkaan ja laittaudun aina joka paikkaan. Kaikki minuun tutustuvat ihmiset ovat ihmetelleet sitä mitä oikeasti olen.

Kotona olen räsyisissä vaatteissa, ilman mitään laittautumista, luen historiaa ja salaliitoista, pelaan tietokoneella ja xboxilla, katson jalkapalloa ja tykkään nikkaroida. Ulos laittaudun aina todella huonon itsetunnon takia. Olen äärettömän utelias, luen kaikesta kaiken ja yleistietoni on tosi hyvä. Ihmiset usein yllättyvät siitä, että olen oikeasti älykäs.

Todistat älykkyytesi kertomalla, että pelaat xboxia, tuijotat futista telkkarista etkä laittaudu kotona?

Kotona olen useimmiten yksin näissä hommissani niin ei tarvitse kyllä todostella älykkyyttä kenellekään. Entisessä työssäni tapasin paljon vanhempia ihmisiä, joiden kanssa tuli keskusteltua paljon. Jokainen heistä sanoi minulle, että ei olisi uskonut minua tällaiseksi, ajattelivat että olen sellainen perus tyhjäpää 2kymppinen.

Tykkään keskustella politiikasta, taloudesta, historiasta .. kaikesta. Olen kuin kävelevä sanakirja. Tietenkään tätä ei näe minusta ulkoapäin. Ja tietenkin sinä nyt tartuit tuossa luettelossani juuri noihin asioihin joilla kulutan aikaan. Et vaikka huomionut sitä kun sanoin lukevani paljon. Ei minulla pitäisi olla minkäänlaista tarvetta puolustella itseäni, mutta se kyllästyttää kun missään ei oteta vakavasti.

Helpoimmin nuorta naista saa, kun etsii jonkun elämänkoulun käyneen meikkinassun, jolta puuttuu isähahmo. Paras saalis on sellainen, joka esittää olevansa kiinnostunut tietokonepeleistä ja toisen maailmansodan panssarivaunuista. Sitten vaan kehumaan, miten se on älykäs ja ainutlaatuinen. Nämä tapaukset ovat todella miellyttämishaluisia punkassa.

Minä tiedän toisenmaailmansodan lentokoneista ja varsinkin saksalaisista lähes kaiken,lisäksi saksalaisista panssarivaunuista,panssarivaunutykeistä,ilmatorjuntatykeistä ja pst tykeistä ,mutta ei tuolla tiedolla mitään tee,pillua sillä ei ikinä saa.

Ei tietenkään saa. Kyse on siitä, että isiongelmaisilla tytöillä on kova tarve esittää, että ovat kiinnostuneita tyypillisistä aikuisten miesten harrastuksista. Tuolla tunnistaa vikkelästi heikon itsetunnon ja miellyttämishalun. On niitä vilpittömiäkin naisharrastajia, mutta heiltä puuttuu itsekorostus, todistelu ja huomionhaku.

Mulla on helvetin pitkä ja vaikea sairaushistoria viimeiseltä parilta vuodelta. Ulospäin näytän "hyvältä" niin kukaan ei oikein usko ennenkuin näkee. Itse asiassa alasti ja laittamatta näytän aika pahaltakin, mutta yritän sen peittää.

Pukeudun surkeasti ja ajan vanhalla autolla. Kuitenkin nytkin pitäisi jaksaa hoitaa sijoituksia. Eli monikaan ei varmaan uskoisi että minulla on ihan reippaasti rahaa käytettävässä.

Vierailija kirjoitti:

Näytän varmaan sellaiselta perus pissikseltä, jolla ei päässä liiku mitään. Minulla on hyvä kroppa, urheilullinen, pitkät vaaleat hiukset, meikkaan ja laittaudun aina joka paikkaan. Kaikki minuun tutustuvat ihmiset ovat ihmetelleet sitä mitä oikeasti olen.

Kotona olen räsyisissä vaatteissa, ilman mitään laittautumista, luen historiaa ja salaliitoista, pelaan tietokoneella ja xboxilla, katson jalkapalloa ja tykkään nikkaroida. Ulos laittaudun aina todella huonon itsetunnon takia. Olen äärettömän utelias, luen kaikesta kaiken ja yleistietoni on tosi hyvä. Ihmiset usein yllättyvät siitä, että olen oikeasti älykäs.

Olen myös muille tosi kiltti ja aina iloinen, nauran ja teen kaikkea hauskaa - oikeasti olen masentunut, tosi ahdistunut ja saan paniikkikohtauksia. Muille on helppo esittää. Tämän ulkonäön taakse on helppo piiloutua.

Ai että kun haluaisin tutustua sinuun! Kuulostat paljolti itseltäni. N23

Että tupakoin.

Kuuntelen vain goottimusaa.

Pelkään aivan helvetisti miehiä, humalassa taas käyttäydyn aivan päinvastaisesti. Todella noloa sanoa tälläistä. Varmaan jos sinkuksi joutuisin, en varmana uskaltaisi tutustua kenenkään. Mut niin, miksi pelkään. Liian paljon huonoja kokemuksia. Ei ehkä mistään pettämisestä. Mutta enemmänkin raivohulluus kohtauksia ja kaikkea muuta.

Olen ollut nuoruudessani vankilassa väkivaltarikoksesta. Olen empaattinen ja kiltti hissukka, ainakin työyhteisöni silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Esim. itse saan paljon kehuja hyvästä asiakaspalvelusta, jopa paikallisen lehden kiitospalstoilla on kiitelty. Tosiasiassa vihaan asiakaspalvelua ja haluaisin tehdä töitä jossain luolassa täysin yksinäni.

En nyt ehdi lukea ketjua, mutta kuulostat erityisherkältä. Se on nykyään muotisana jolle irvaillaan, mutta toisaalta tuo helpotusta ja tietoa niille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä. Minäkin viihtyisin yksin luolasta, mutta olen loistava asiakaspalvelija. Olen myös loistava ihmisten tunnetilojen aistija, oikeiden sanojen löytäjä ja sekä sovittelija että tarpeen mukaan myös johtaja. Silti viihtyisin yksin, enkä onnistumisista huolimatta koe, että "tässähän sitä liu'utaan elämässä mukavasti eteenpäin", vaan välillä kaikki tuntuu tosi raskaalta ja toivoo, että saisi olla koko päivän ilman ainuttakaan ihmiskontaktia. Silti luovin jokaisen päivän läpi ja koen toisaalta iloa ja tyytyväisyyttä herkkyyteni avulla saavutetuista tuloksista, mutta toisaalta voisin mielelläni edes joskus elää sellaisen päivän, etten ole tuntosarvet pystyssä.

Oon 25-vuotias nainen ja valmistumassa melko hyväpalkkaiseen ja arvostettuun ammattiin. Ulospäin vaikutan sosiaaliselta, iloiselta ja kaikin puolin hyvinvoivalta. Pyrin näyttämään huolitellulta ja panostan pukeutumiseeni.

Todellisuudessa olen ahdistunut, masentunut ja itsetuhoinen. Tähän vielä lisäksi orastava alkoholismi. Olen hautonut itsemurhaa jo pidemmän aikaa enemmän tai vähemmän tosissani, sillä tuntuu, ettei elämällä ole mitään annettavaa. Tuskin koskaan näitä aikeita toteutan, vaan jatkan itsesäälissä rypemistä. Kukaan ei tiedä tätä puolta minusta, sillä en osaa mitenkään puhua tästä ulkopuolisille.

Olen yleisesti ottaen valtavan onnellinen ja rakastan elämääni, vaikka minulta puuttuvat ulkoiset menestyksen merkit (työpaikka, parisuhde, raha, ulkonäkö). En myöskään ole pirteä "hypettäjätyyppi" enkä suolla ihania elämänviisauksia sosiaalisessa mediassa skumppalasi sormien välissä. Itseasiassa päädyn usein puhumaan negatiivisista asioista kuin näen ihmisiä, se tulee jotenkin luonnostaan. Kel onni on se onnen kätketöön?