Lue keskustelun säännöt.
Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?
Esim. itse saan paljon kehuja hyvästä asiakaspalvelusta, jopa paikallisen lehden kiitospalstoilla on kiitelty. Tosiasiassa vihaan asiakaspalvelua ja haluaisin tehdä töitä jossain luolassa täysin yksinäni.
Kommentit (2821)
Ehkei se päällepäin näy, että mulla ei ole lapsuuden jälkeen koskaan ollut mielessä mitään muuta kuin itsemurha (jota en vain kertakaikkiaan pysty tekemään).
Omituista että ihmiset tahtovat väkisin puhua mun kanssa ties mistä kuulumisista, harrastuksista, töistä, perheestä,... eikö ne näe ettei mua yhtään kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parisuhteessa miehen kanssa osittain siksi, että luottotietoni ovat menneet ja nyt saan asua ilmaiseksi upeassa ydinkeskustan kämpässä. Villeinä vuosina tuli biletettyä ja elettyä miten sattuu ja siksi raha-asiatkin menivät päin v*ttua. Nykyään olen hyvässä firmassa töissä. Elän kuitenkin jonkinlaista kaksoiselämää. Olen ihastunut naispuoleiseen kaveriini ja ajatus seksistä hänen kanssaan kiihottaa minua ihan järjettömästi joka päivä. Haluaisin lesbosuhteen ja harkitsen pettäväni miestäni naisen kanssa, jos tilaisuus tulee. Kiihotuin jälleen ja aion nyt masturboida. Sitten täytyy tsempata kun mies tulee kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni ja minä olemme seksiaddikteja. Vähintään kolme kertaa seksiä päivässä. Usein kuusikin kertaa. Parhaimmillaan kymmenen kertaa päivän aikana. Käymme töissä ja elämme normaalia perhe-elämää lasten kanssa.
Tyhmä kysymys, mutta jos teillä on lapsia, niin miten ihan käytännössä järjestätte nämä seksisessiot?
Minulla on ihan hyvät sosiaaliset taidot ja tulen hyvin toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Nämä ominaisuudet saavat ihmiset myös kuvittelemaan, että olen - totta kai! - ekstrovertti, mutta yllätys, yllätys, olen perimmältään varsin ujo ja arka sekä introvertti. Minulle sanotaan usein: "Kun sinä olet niin rohkea." Sanojat eivät tiedä, millaisia henkisiä ponnistuksia on tuon "rohkeuden" takana. En minä tuttuja ihmisiä arastele, mutta erittäin itsetietoiset ja varmat ihmiset saavat minut käpertymään henkisesti kasaan. En osaa keskustella heidän kanssaan lainkaan, toimitan vain asiani ja häivyn vähin äänin paikalta.
Jo lapsena vierastin jopa joitakin sukulaisiakin, siis tuttuja ihmisiä. Erityisesti mieleen muistuu eräs pääkaupunkiseudulla suurimman osan elämäänsä asunut isotäti, joka kävi maalla sukuloimassa vain kerran tai pari vuodessa. Vierastin hänen hienoa olemustaan ja pääkaupunkilaista kovaäänistä puhetapaansa. Menin piiloon, kun kuulin hänen olevan tulossa meille. Hänen siskojaan taas en vierastanut koskaan! En olisi myöskään halunnut kätellä vieraita, minusta olisi riittänyt, että käyn niiaamassa kamarin ovella vieraille ja häivyn sitten omiin leikkeihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan hyvät sosiaaliset taidot ja tulen hyvin toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Nämä ominaisuudet saavat ihmiset myös kuvittelemaan, että olen - totta kai! - ekstrovertti, mutta yllätys, yllätys, olen perimmältään varsin ujo ja arka sekä introvertti. Minulle sanotaan usein: "Kun sinä olet niin rohkea." Sanojat eivät tiedä, millaisia henkisiä ponnistuksia on tuon "rohkeuden" takana. En minä tuttuja ihmisiä arastele, mutta erittäin itsetietoiset ja varmat ihmiset saavat minut käpertymään henkisesti kasaan. En osaa keskustella heidän kanssaan lainkaan, toimitan vain asiani ja häivyn vähin äänin paikalta.
Jo lapsena vierastin jopa joitakin sukulaisiakin, siis tuttuja ihmisiä. Erityisesti mieleen muistuu eräs pääkaupunkiseudulla suurimman osan elämäänsä asunut isotäti, joka kävi maalla sukuloimassa vain kerran tai pari vuodessa. Vierastin hänen hienoa olemustaan ja pääkaupunkilaista kovaäänistä puhetapaansa. Menin piiloon, kun kuulin hänen olevan tulossa meille. Hänen siskojaan taas en vierastanut koskaan! En olisi myöskään halunnut kätellä vieraita, minusta olisi riittänyt, että käyn niiaamassa kamarin ovella vieraille ja häivyn sitten omiin leikkeihini.
Joo, mulla ihan sama. Varsinkin toi, että todella itsetietoiset ja itseriittoiset ihmiset saavat mut käpertymään, en kanssa yhtään tiedä, miten heidän kanssaan pitää toimia, meen ihan jäihin.
Minä ja mieheni harrastamme S/M-seksiä; sidontaa, pitkiä sessioita, peppupanoja, kurkutusta jne. niin usein kuin on mahdollista. Minä olen alistuva osapuoli.
Olemme 40 - 50 v pariskunta, vähän pyöreitäkin, lapset teini-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, että olen ollut naimisissa 18 vuotiaana pari kuukautta (vielä ulkomaalainen liitto) ja sen jälkeen tehnyt 22 vuotiaana lapsen toiselle miehelle.
koulupaikassani minua pidetään kilttinä tyttönä, jonain nuorekkaana sinkku hövelöneitinä. todellisuudessa olen eronnut ja vielä lapsen äiti xD
olen vaan todella hoikka ja nuoren näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni ja minä olemme seksiaddikteja. Vähintään kolme kertaa seksiä päivässä. Usein kuusikin kertaa. Parhaimmillaan kymmenen kertaa päivän aikana. Käymme töissä ja elämme normaalia perhe-elämää lasten kanssa.
Tyhmä kysymys, mutta jos teillä on lapsia, niin miten ihan käytännössä järjestätte nämä seksisessiot?
Ainakin meidän samanlaiset naapurit fiilasi ja höyläsi yöstä toiseen. En tiedä enkä ymmärrä koska ne nukkuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin omistaa hienoja merkkivaatteita ja minulla olisi niihin varaa, mutten ikinä löydä niitä mistään ja siksi kuljen samoissa vaatteissa viikosta toiseen.
Olen viillellyt ja masentunut.
Olen ihmisten ilmoilla rauhallinen, ujo ja hiljainen vaikka oikeasti olen villi ja teen kaikkea tyhmää.
Katson vähäpukeisia naisia netissä.
Olen ollut seksisuhteessa 7 vuotiaasta asti.
Näytän perunalta ilman ripsiväriä.
Vihaan vartaloani.
Olen epäsiisti enkä jaksa ikinä siivota.
En oikeastaan panosta kouluun, ka 8.4.
Valehtelen jatkuvasti, itselleni ja muille.
Kadun jokaista tekoani.
Suren pienenkin eläimen kuolemaa useita vuosia. Menetin ensimmäisen lemmikkini, mustan kesyhiiren yli 7 vuotta sitten ja suren yhä. Kuolema oli omaa syytäni ja kadun raskaasti tätä. Ei ollut tahallista vaan vahinko.
Itken helposti.
Vertaan itseäni muihin jatkuvasti.
Olen sisäänpäin suuntautunut ja ihmispelkoinen.
Olen 15-vuotias, mutta kypsempi kuin usea muu ikäiseni.Seksisuhteessa 7-vuotiaasta asti? Ahaaa.......
sitä kutsutaan hyväksikäytöksi
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni harrastamme S/M-seksiä; sidontaa, pitkiä sessioita, peppupanoja, kurkutusta jne. niin usein kuin on mahdollista. Minä olen alistuva osapuoli.
Olemme 40 - 50 v pariskunta, vähän pyöreitäkin, lapset teini-ikäisiä.
Mitä on kurkutus? Siis liittynee vihannekseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkei se päällepäin näy, että mulla ei ole lapsuuden jälkeen koskaan ollut mielessä mitään muuta kuin itsemurha (jota en vain kertakaikkiaan pysty tekemään).
Omituista että ihmiset tahtovat väkisin puhua mun kanssa ties mistä kuulumisista, harrastuksista, töistä, perheestä,... eikö ne näe ettei mua yhtään kiinnosta?
Jospa ne katsoo että tarvit muuta ajateltavaa tai olet juttukaverin tarpeessa. Yritä sä jutella niille kans, se voi joskus helpottaa.
Minua pdetään aikaansaapana, ahkerana ja esimerkillisenä johtajana. Johdan merkittävää suomalaista poliittista liikettä ja olen usein esillä mediassa. Päivittäin tuhannet ihmiset seuraavat minua somessa ja poliittisetviholliset pitävät kinua merkittävimpänä tekijänä isämmallisessa liikkeessä. Todellisuudessa olen laiskavätys, enkä saisi mitään aikaiseksi ilman vaimoani, jota myös hieman pelkään, koska hän on tunnettu väkivaltaisuudestaan ja ollut jopa viranomaisten kanssa tekemisissä tämän vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nuori, komea, "suloinen" mies, yleisesti kohtelias ja "kiltti". Saan kehuja ulkonäöstäni ja tunnen polttavat katseet mihin vain menenkin. Klubilla käydessä kaikkien ikäluokkien naiset käy kokeilemassa, niin amistytöt kuin kauniit, kypsät naisetkin. Opiskelen korkeakoulussa ja olen jopa naimisissa. Olen nykyisin suhteellisen atleettinen, omaan hyvän kunnon, syön terveellisesti, enkä käytä alkoholia saati tupakoi lainkaan.
Näistä asioista huolimatta, psykologisesti täysin sorainen raunio on tämän "komean kuoren" sisällä.
Omasin pikkupoikana esiintymistaidot - valtasin hotelleissa näyttämöitä, esiinnyin itsekseni keskellä ravintoloita - näyttelijän lahjaa? Sain helposti kavereita, niin Suomessa kuin ulkomaanmatkoillakin - sosiaalinen sankari.
Sitten kohtasin kuolemaa joka vuosi, oli se perheenjäsen, sukulainen, lemmikki tai tuttava. Se johti jatkuvaan suruun, menettämisen pelkoon ja mitä todennäköisimmin iänikuisiin psyykkisiin ongelmiin. Aloin lihomaan ja minusta tehtiin pilkankohde, kiusaaminen ja jatkui vuosia. Myöhemmin akne pilasi puolet kasvoistani. En käynyt edes suihkussa enää. Olin lihava, ruma, haiseva ja keskittyminen mihin tahansa tekemiseen oli hyvin vaikeaa. Silti luokallani oli "ystäviä". Kuitenkin kun tämä koulutusaste loppui, niin loppui myös "ystävyydet". En edes enää mennyt ulos, vain juomaan tai kun oli aivan pakko.
Ollessani 16-20-vuotias, join alkoholia aina kun vain sain mahdollisuuden niin, että muistini hävisi koko illalta, vedin epämääräistä kokkelia samanaikaisesti ja tämän tiesin vasta minulle kerrottaessa. Tämän lisäksi olen ollut putkassa useita kertoja. Rakkaan vaimoni (<3) avulla sain lopetettua alkoholin käytön - aikaa kului ja parannutin aknen, laihduin, kroppa kiinteytyi, kasvot kepenivät, aloitin urheilun, mutta myöhemmin myös kokeilemaan huumeita. Niistäkin käyty jo näyttävä lista läpi ja omat henkilökohtaiset suosikitkin valittu. En käytä niitä enää kuin ani harvoin.
Olen sosiaalisesti outo, pelkään ihmisiä. Keskustelutaitoni alkavat nykyisin olemaan täysin olemattomat. Nykyisin puhun lähes ainoastaan alitajuisesti ongelmistani - siksi en puhu enää koulussa kenellekään. Luokkalaiseni ymmärtävät vältellä minua. Uusien ihmisten tapaaminen on henkisesti raskasta valmistelua, epämieluisaa ja tavatessa välttelen silmiin katsomista, koska tunnen meneväni jokseenkin sekaisin.
En osaa ottaa saamaani hyvää huomiota positiivisesti. Ihmiset hymyilevät minulle, mutta vilkaisen takaisin eleettömällä ilmeellä, tyhjin silmin. Koen alitajuisesti, että kaikkialla minusta puhutaan jatkuvasti paskaa tai kustannuksellani pilaillaan, mutten aina välttämättä tajua sitä kuin vasta myöhemmin. Koen sitä kaikkialla ja kaikilta. Vainoharhaisuus valtaa pääni, mieliala heittelee päivästä toiseen, epäluottamus on jatkuvaa.
Olen elämässäni tyytyväisimmilläni ja ylpeimmilläni aikaansaannoksistani sekä itseeni ulkoisesti, mutta samaan aikaan en ole koskaan ollut yhtä henkisesti rikki ja loppu sisältä.
Ajattelen enää enimmäkseen vain seksiä ja itsemurhaa. Olen täysin yksinäinen ja ajanut ainoat, vanhatkin ystäväni pois. Opiskelusta ei tule enää mitään. Joka päivä odotan vain, että kuolisin "vahingossa" ja äkkiä, ei minua kukaan jäisi suremaan, joten se hiippakunnan vaihto olisi yleisesti merkityksetöntä. Jäisin menneisyyteen - aikani oli ja meni, mutta universumi planeettoine, tähtineen jatkaa tulevaisuuteen. Kuormitus vaimollenikin helpottuisi kertaheitolla, mutta ei ehkä mieluisimmalla tavalla. Toivon muille vain hyvää, enkä käytä vähäisiä voimiani vihaan.
Aiemmin elämässäni peitin kaiken tämän huumorilla, mutta enää harvoin naurattaa, jos edes hymyilyttää.
Jos menen lääkäriin, saan todennäköisesti vain ison liudan diagnooseja, joiden takia minut katsotaan täysin yhteiskuntakyvyttömäksi, enkä saa tulevaisuudessa muuta kuin mielialalääkkeitä sekä passituksen hullujenhuoneelle.
Älkää kauheasti järkyttykö avautumisesta. Mielenkiinnolla luen mahdolliset palautteet, niin neuvot kuin vittuilutkin!
191 kirjoitti:
Olen sosiaalisesti outo, pelkään ihmisiä. Keskustelutaitoni alkavat nykyisin olemaan täysin olemattomat. Nykyisin puhun lähes ainoastaan alitajuisesti ongelmistani - siksi en puhu enää koulussa kenellekään. Luokkalaiseni ymmärtävät vältellä minua. Uusien ihmisten tapaaminen on henkisesti raskasta valmistelua, epämieluisaa ja tavatessa välttelen silmiin katsomista, koska tunnen meneväni jokseenkin sekaisin.
En osaa ottaa saamaani hyvää huomiota positiivisesti. Ihmiset hymyilevät minulle, mutta vilkaisen takaisin eleettömällä ilmeellä, tyhjin silmin. Koen alitajuisesti, että kaikkialla minusta puhutaan jatkuvasti paskaa tai kustannuksellani pilaillaan, mutten aina välttämättä tajua sitä kuin vasta myöhemmin. Koen sitä kaikkialla ja kaikilta. Vainoharhaisuus valtaa pääni, mieliala heittelee päivästä toiseen, epäluottamus on jatkuvaa.
Olen elämässäni tyytyväisimmilläni ja ylpeimmilläni aikaansaannoksistani sekä itseeni ulkoisesti, mutta samaan aikaan en ole koskaan ollut yhtä henkisesti rikki ja loppu sisältä.
Ajattelen enää enimmäkseen vain seksiä ja itsemurhaa. Olen täysin yksinäinen ja ajanut ainoat, vanhatkin ystäväni pois. Opiskelusta ei tule enää mitään. Joka päivä odotan vain, että kuolisin "vahingossa" ja äkkiä, ei minua kukaan jäisi suremaan, joten se hiippakunnan vaihto olisi yleisesti merkityksetöntä. Jäisin menneisyyteen - aikani oli ja meni, mutta universumi planeettoine, tähtineen jatkaa tulevaisuuteen. Kuormitus vaimollenikin helpottuisi kertaheitolla, mutta ei ehkä mieluisimmalla tavalla. Toivon muille vain hyvää, enkä käytä vähäisiä voimiani vihaan.
Aiemmin elämässäni peitin kaiken tämän huumorilla, mutta enää harvoin naurattaa, jos edes hymyilyttää.
Jos menen lääkäriin, saan todennäköisesti vain ison liudan diagnooseja, joiden takia minut katsotaan täysin yhteiskuntakyvyttömäksi, enkä saa tulevaisuudessa muuta kuin mielialalääkkeitä sekä passituksen hullujenhuoneelle.
Älkää kauheasti järkyttykö avautumisesta. Mielenkiinnolla luen mahdolliset palautteet, niin neuvot kuin vittuilutkin!
Meitä on monta potemassa samaa eksistentiaalista ahdistusta.
Olen iloinen, puhelias ja tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ystävällinen ja avulias.
Kuitenkin mietin jokaikinen päivä, että miten elämä ei tunnu miltään, en keksi yhtäkään asiaa mitä haluaisin/tavoittelisin ja odottelen vain, että näkymätön vaa'ankieli kääntyisi sille "lähde tänään" -puolelle.
En ole niin köyhä miltä näytän.
Lena kirjoitti:
Inhoan ihmisiä, etenkin tuttuja. En siivoa kotiani, olen alusvaatteisillani aina kotona, syön suoraan jääkaapista, syön räkää, puhun rumia ja katson lapsellisia juttuja Youtubesta. Haukun typeriä ihmisiä, varsinkin kännissä. Ulospäin olen siivosyntinen uskovainen, hillitty ja korrekti, joka kulkee huoliteltuna. Nainen 45v, aikuiset lapset, asiakaspalvelutyössä.
Vaikutat ihanalta ihmiseltä. Lienet sinkku?
Vaimoni ja minä olemme seksiaddikteja. Vähintään kolme kertaa seksiä päivässä. Usein kuusikin kertaa. Parhaimmillaan kymmenen kertaa päivän aikana. Käymme töissä ja elämme normaalia perhe-elämää lasten kanssa.