Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Vierailija kirjoitti:

Alapääni haisee aivan kamalalta vaikka huolehdin hygieniastani eikä minulla ole mitään tautia yms.

Pukeudun tyylikkäästi, pidän huolta kynsistä ja hiuksista, olen tyyliltäni klassinen. Olen hillitty ja hallittu nainen. Pelottaa vain tuoksun turskalta kanssaihmisten nenään.

Kuuntelen myös rokkiä ja heviä, vaikka ulkoiseen habitukseeni sopisi varmaankin klassinen musiikki paremmin.

Nauran näille av:n jutuille, kuten tälle.

Käyn aina työreissuilla maksullisissa ja pidän Suomessa paria daddydom-tytsyä. Olen ulkoisesti kilttimies, mutta pokaan aina baarista seuraa.

M39 

Minulle löytyy ihan sikana vientiä parisuhdemarkkinoilla aina kun käyn ulkomailla. Sitä e kyllä suominainen varmaan uskoisi. Naurattaa sitten kun tavis suominaiset ihmettelevät mikseivät kelpaa.

Ja en puhu nyt mistään thaimaasta tai muista maksullisista naisista. Saan ihan parhaimpia naisia mitä on tarjolla ja yli sen tason mitä suomessa on olemassa.

Olen ruma, mutta seksuaalisesti kokematon ja pitkäaikaistyötön.

En kestä tyhmiä ihmisiä ja halveksin heitä sydämeni pohjasta. En käsitä miten jotkut eivät tajua mitä yksinkertaisimpia asioita ja puhuvat typerästi. Esim. kerron että kävin eilen kaupassa. Tähän tyhmä ihminen: "Ai kävit vai?" Tekee mieli sanoa "En".

Halveksin puolustusvoimia vaikka minulla on maastokuviolippalakki.

Viihdekäytän huumeita,olen ihastunut 13 vuotta nuorempaan työkaveriini enkä osaa erota miestäni,vaikka suhde on sairas.,ihmiset luulevat,että olen iloinen,hoikka,sosiaalinen, luonnostani ja urheilullinen.Olen oikea huomiohuora ja kova flirttailemaan.Tosiasiassa olen ahdistunut,adhdlääkkeitä(vie ruokahalun)masennuslääkkeitä ja unilääkkeitä syövä uraohjus.Olen epäempaattinen,olen todella taitava manipuloimaan.Pystyn esittämään ystävällistä.Ihme ja kumma,pari ystävääni haluavat olla jossain yhteydessä muhun,vaikka itse en koe tarvitsevani ystäviä.

Olen jo vanhahko, rupsahtanut akka. Töissä on kuitenkin mukavan näköinen ja kiva mies, johon tunnen vetoa. Runkkaan salaa työhuoneessani.

Olen pettänyt vaimoani lukemattomia kertoja. Baaripokauksia, huoria you name it. Kukaan ei varmasti uskoisi, koska ulospäin olen rauhallinen, rationaalinen ja empaattinen persoona.

Olen myynyt itseäni eli seksiä harrastanut rahasta. Rahoilla ostin auton itselleni ja säästin osan. Mitään tarvetta myydä itseään ei ollut, halusin testaa miltä se tuntuu ja millaiset miehet käy maksullisissa. Huomasin että "työ" oli helppoa, kaikki miehet halusi tyttöystävä-seksiä ja puhua jollekin ja suurinosa miehistä oli perheellisiä normaaleja miehiä. Työn kautta pääsin myös reissaamaan ulkomaille muutamia kertoja ja jos olisin lopettanut oikean työn, olisin voinut reissaa enemmänkin ja tienata paljon rahaa. Kuitenkin kulissit piti pitää pystyssä ettei ala vanhemmat/kaverit ihmettelemään mistä yhtäkkinen rahantulo ja matkustelu johtuu. Lopetin huoraamisen, kun aloin seurustelemaan. Päällepäin minusta ei kukaan uskoisi, olen kilttityttö :D

Olen keskimääräistä älykkäämpi mutta ulkonäköni vuoksi minua pidetään usein jotenkin tyhmänä ja yksinkertaisena, lapsellisena. 

Olen sosiaalinen, avoin, kuljen pää pystyssä mutta sairaan yksinäinen. Minulla on neljä mt-diagnoosia, enkä ole ollut koskaan palkkatyössä, mutta kaksi keskenjäänyttä koulutusta ja työtoimintaa löytyy kyllä. Ihmiset ihailee mua ja lahjakkuuttani ja intohimojani eri asioihin, kunnes tulee ilmi em asiat. Sitten olenkin jäänyt taas yksin. Jee!! No, on alkanut löytyä niitäkin, jotka ei katoa. Elämä on vasta alussa. Ihanaa, ettei itsemurhayritykset onnistuneet.

Vierailija kirjoitti:

Aiheen ohi, mutta :

Miksi ketjussa näyttäisi olevan paniikkihäiriöt, ahdistuneisuus, (myös seksuaalisuuteen liittyvät ja syömishäiriöt) yleisimpiä? Ovatko yleisiä ongelmia vai yleisiä vaiettuja ongelmia?

Itse olen sairastanut syömishäiriön, paniikkihäiriön ja ahdistuneisuushäiriön. Yhtä aikaa. Tuolloin häpesin, nyt en enää. En mainosta, mutta ei myöskään ehdoton salaisuus. Olin tuolloin alle kolmikymppinen, nyt viisikymppinen. Avioero (turvakodin kautta) helpotti oireisiini paremmin kuin lääkitys.

Omaa tyhmyyttäni eropäätökseni hitauteen häpeän nyt jälkeenpäin. Helpotti myös lasten elämää, jonka ymmärtämättömyyttä tuolloin myös häpeän.

Epäonnistumisiaan ei kannata kaikialle toitottaa, mutta pitää myös olla itse tselleen armollinen. Jotkut kestävät enemmän, jotkut vähemmän.

Miksi keskittyä oireeseen ja sen salailun jos syylle voi tehdä jotain?

Tässä yksi toistuvasta masennuksesta, epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, syömishäiriöstä ja pakko-oireista kärsivä immeinen. Just tuo häpeä, jonka mainitsit itsekin, saa ihmisen olemaan "tekemättä mitään salailun syylle". Ottaa aikansa, että uskaltaa tulla kaapista mt-potilaana, ja vaikka moni ei muuta halua kuin selvittää syyn oireilleen, siihen menee enemmän tai vähemmän aikaa, usein itsestä riippumattomista syistä. Tarkoitan sitä, kuinka vaikeaa on päättää hakea apua, ja sitten sen päälle saada apua Suomessa, jossa psykiatrinen hoito on 90-luvulta asti systemaattisesti, asiatuntijoita kuulematta ajettu alas. On sattuman kauppaa, kuka selviää, kuka ei. Samaan aikaan joku kestää enemmän, joku vähemmän. 

Itse häpesin hoidosta huolimatta noin 15 vuotta, nykyään olen avoin ja sinut itseni kanssa. Reuma, diabetes, mt-sairaudet... samaa settiä. Sairauksia.

Ihminen on avoin kirja. Sisus näkyy, vaikka muuta luulee. Jos inhoaa ihmisiä, se näkyy naamasta. Juoppous näkyy tosi hyvin, samoin elostelevat asenteet. Kannattaa laittaa sisus kuntoon, sekin näkyy.

Olen normaalin ja nätin näköinen nainen. Kykenen normaaliin sosiaalisen kanssakäymiseen, vaikka viihdyn myös töissä enemmän yksikseni kuin kahvihuoneessa naureskelemassa muiden kanssa. Kuitenkin, vapaa-ajalla minulla ei ole ollut useaan vuoteen yhtään ystävää tai edes viestittelytuttua. Whatsapissa ainoat viestit saan vanhemmiltani ja treffikumppaneilta, mikäli sellaisia juuri sillä hetkellä on elämässä. Minulla ei ole ketään ystävää tai tuttua, jota voisin pyytää esimerkiksi baariin, festareille tai edes kahville mukaan. Elokuvissakin käyn vain itsekseni :D Viime kesänä kävin festareilla yksin. Nolottaa aina kertoa potentiaalisille seurustelukumppanimiehille että ei, mulla ei ole ketään ystävää tai tuttua, jolle hänet esitellä tai joiden kanssa voitaisiin vaihteeksi viettää iltaa miehen oman tuttavapiirin sijaan.

Kaverini tuntevat minut iloisena läpänheittäjänä ja yleisen tunnelman nostattajana. "Sun hymy kyllä aina piristää päivän." "Sä oot niin täynnä elämää."

Oikeasti olen ollut jo pari vuotta masentunut, kotona saatan viettää päiviä yksin vain itkien. Vain yksi ystävä tietää masennuksestani. Näen muita ihmisiä vain, kun minulla on "hyvä päivä" menossa, muuten keksin tekosyyn ja jään kotiin itkemään elämän kurjuutta.

Minullakaan ei ole yhtään kaveria. Naiset inhoaa minua, miehet ei.

No se ei kyllä ole salaisuus. :D 

Olen päihdetyöntekijä. Juon joka ilta lasin punaviiniä. Käytän säännöllisesti nukahtamislääkkeitä ja viihdekäytän stimulantteja.

Nyplään alapäätäni illalla tv:n äärellä. Haistan sormiani ja nivusista tulee paha haju.

Vierailija kirjoitti:

Olen normaalin ja nätin näköinen nainen. Kykenen normaaliin sosiaalisen kanssakäymiseen, vaikka viihdyn myös töissä enemmän yksikseni kuin kahvihuoneessa naureskelemassa muiden kanssa. Kuitenkin, vapaa-ajalla minulla ei ole ollut useaan vuoteen yhtään ystävää tai edes viestittelytuttua. Whatsapissa ainoat viestit saan vanhemmiltani ja treffikumppaneilta, mikäli sellaisia juuri sillä hetkellä on elämässä. Minulla ei ole ketään ystävää tai tuttua, jota voisin pyytää esimerkiksi baariin, festareille tai edes kahville mukaan. Elokuvissakin käyn vain itsekseni :D Viime kesänä kävin festareilla yksin. Nolottaa aina kertoa potentiaalisille seurustelukumppanimiehille että ei, mulla ei ole ketään ystävää tai tuttua, jolle hänet esitellä tai joiden kanssa voitaisiin vaihteeksi viettää iltaa miehen oman tuttavapiirin sijaan.

Mullakaan ei ole kavereita. Aika samanlainen arki kun sulla. En kylläkään enää oikein käy missään muualla kuin töissä ja vanhempien luona.

Töissä olen kyllä todella aktiivinen, ja työkaverit kuvittelevat mulla olevan kiireinen siviilielämä koska en tee ylitöitä.

-m35