Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on absoluuttinen sävelkorva, mutta nykyään en tinnituksen ja kuulovaurioiden vuoksi kuule paljon paskaakaan.

Jos on paljon taustamelua, en esim. baarissa saa kenenkään puheesta yleensä juuri mitään selvää. Hymyilen tyhmän näköisenä ihmisten jutuille ja yleensä kaikki pitää mua ensin pelkästään dorkana.

Olen kyllästynyt selittämään, että ihan oikeasti en saa mitään selvää siitä, mitä mulle yritetään höpöttää.

Mulla on toi sama ilman absoluuttista sävelkorvaa ja kuulovaurioita 😬 En saa puheesta selvää, jos on taustamelua. Se on ärsyttävää. Minäkin nyökkäilen ihmisten jutuille ja huomaan, että olen ihan pihalla, mistä puhutaan. Hankala vaiva.

Olen alkoholisti, kuivilla tosin jo viidettä vuotta. Katkolla olen ollut kolme kertaa ja kahdessa eri hoitolaitoksessa. Viinan takia meni melkein kaikki itsekunnioitusta myöden, mutta onneksi oma pohjakosketus tuli vastaan ennen kuin henki meni. En tunnista itseäni enää ollenkaan siitä viinapää-minästä, joka joskus olin jokapäiväisesti, eikä nykyisistä tuttavistani kukaan menneisyydestäni tiedäkään. N30

Minulla on ollut monta vuotta salasuhde kuuluisan henkilön kanssa vaikka kaikille muille esitän kilttiä naista jonka elämä pyörii vain lasten ja perheen ympärillä.

Olen keskitasoa jonkin verran älykkäämpi erityisesti kielellisesti ja matemaattisesti. Osaan esim. helposti laskea yhteen nelinumeroisia lukuja mielessäni muutamassa sekunnissa. Useimmat ihmiset ajattelevat, että koska olen melko hiljainen, niin olen myös vähintään heikkolahjainen.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkätukkainen tatuoitu mies, poltan,  huumorintaju luokkaa south park ja olen viime aikoina tullut uskoon pettämisten ja muuten kaatuneiden ihmissuhteiden vuoksi. tätä en aio edes ketoa kenellekkään koska tiedän ettei kaverit ja perhe ymmärtäisi, ja siksi olen tullut uskoon koska on kavereita lähtenyt viime aikoina ja enempää en kestäisi. otan olutta siinä missä muutkin ja festaroin mutta elämän katsomukseni on muuttunut täysin. mies 32v

Minulla vähän sama. Kukaan ei koskaan meinaa uskoa, jos uskoni tulee jotenkin ilmi. Yleensä luulevat, tai toivovat minun vitsailevan.

No oletteko tulleet oikeasti uskoon, mikäli siellä festaroidaan ja otetaan olutta. Todelliseen uskoontuloon kuuluu ns. värin tunnustaminen, ja jollei elämästä mitenkään näy tämä uskoontulo, onko se uskoontuloa ollenkaan?

Älä hurskastele. Et tunne Raamattuasi, jos pidät oluen ottamista syntinä. Raamattu ei myöskään vaadi ketään toitottamaan uskoaan muille. Olet vain ahdasmielinen henkilö, turha perustella ahdasmielisyyttäsi uskovaisuudella.

T. Meikkaava, viiniä juova, minihameita ja korkokenkiä käyttävä, festareilla viihtyvä, opillisesti erittäin konservatiivinen uskovainen nainen 41 v.

Onko sulla joku oma valintatalouskonto?

Ihmiset kehuvat miten rauhallinen, järjestelmällinen ja hyvä kuuntelija olen. Todellisuudessa minulla on ADHD, enkä jaksa keskittyä pitkiin keskusteluihin jos ne eivät kiinnosta minua. Olen vain oppinut teeskentelmään kiinnostunutta, vaikka ajattelen samalla muita juttuja. Kotini on useimmiten täysi kaaos ja hukkaan tavaroitani, mutta ulospäin annan kuvan hallinnasta. Olen myös kamala vihaisena, kun olen impulssieni vietävissä, mutta sen tietää vain läheiset (jotka onneksi ymmärtävät etten sinänsä tarkoita mitä sanon). Muut eivät osaa kuvitella minua vihaisena, koska pitävät niin rauhallisena ja tasapaksuna tyyppinä.

Ihan normaalilta naiselta vaikutat

Lennän kerran pari vuodessa kaupunkilomalle

keskieurooppaan,vaihdan hotellissa resuiset vaatteet ja maleksin viikon kaduilla lähes pultsarina. Loman loppuessa peseydyn, vaihdan vaatteet ja lennän virkaani kotipaikkakunnalle.

Olen kilttimies, eronnut kerran, uusi vaimoni on varsinainen seksipeto. Taidan hänen mielestään olla pinnan alla jännämies.

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva nainen, feministi ja minulla on paljon mielipiteitä. Olen aina pärjännyt hyvin johtotehtävissä.

Parisuhteessa kuitenkin rakastan perinteisiä sukupuolirooleja. Haluan miehen olevan perheen pää ja suojelijani. Mitä avuttomammaksi ja heikommaksi pikkuvaimoksi voin itseni tuntea, sen parempi.

Minulle tämä olisi perusoletus feministinaisesta.

Olettaisin myös että haluat seksin olevan rajua ja eläimellistä, ja suosikkisi on kun mies ottaa sinut dominoivasti, hiuksista vetäen ja pyllylle läpsien.

 

Minua pidetään ahkerana asiantuntijatyötä tekevänä yrittäjänä. Olen kuulemma unelmavävy ja on ihme ettei minulla ole naista.

Todellisuudessa teen töitä vain 1-2 päivää viikossa. Kulutan loppuajan harrastuksiin tai joskus vain laiskotteluun. Tienaan riittävästi kun minimoin kulut. En ole viitsinyt korjata ihmisten käsityksiä koska palveluistani maksetaan enemmän kun asiakkaat kuvittelevat kalenterini olevan täynnä.

Naista en halua koska asia kävisi ilmi, ja pian alettaisiin vaatimaan suurempaa panostusta materiaaliseen hyvinvointiin.

M/36v

Olen menettänyt elämänhaluni kokonaan ja en näe mitään positiivista tulevaisuudessa. Vanhempani ja sisarukseni ovat ainoa syy, miksi en tapa itseäni, koska en haluaisi heidän joutuvan kärsimään puolestani. Toisaalta toivon kuolevani onnettomuudessa tai sairauteen, koska ne ei ole itse valittuja.

Minulla on monta kroonista sairautta jotka aiheuttavat vaikeaa kipua. Ei näy yleensä ulospäin kun olen liikenteeessä ja on ns. parempi hetki. Muutoin olenkin kivuissa ja uupumuksessa sisällä kotona :(

Hieno ketju, vaikka on masentavaa nähdä niin paljon naisia sivusuhteissa. Vie aika paljon omaa mielenkiintoa suhteisiin, kun tietää että ihmiset niin helposti ajattelevat vain itseään eikä ollenkaan sitä toista.

Olen vakavassa opiaattikoukussa. Ja korvaushoidossa.

Tahdon ihmisten pitävän minusta ja osaan ilmeisesti käyttäytyä jossain määrin hurmaavasti.

Aina silloin tällöin käy niin, että joku ihastuu minuun. Nämä ovat omasta, kenties vinksahtaneesta, näkökulmastani aina samanlaisia ihmisiä: kuvittelevat minun olevan heille mukava koska olisin kiinnostunut heistä romanttisessa mielessä, mitä en ole. Ja sitten ikään kuin omalta tasoltaan alentumaan suostuen he toteavat, että olen aito ihminen ja kelpaan tyttöystäväksi jos esimerkiksi mennään ensin ostamaan minulle parempia vaatteita tai käymään kampaajalla. Alan ennen pitkää inhota näitä ihmisiä. Syvästi. Tuntuu siltä, että he ovat pettäneet minut ja käyttäneet ystävällisyyttäni oman itsetuntonsa pönkittämiseen. Ja he vielä odottavat minun olevan kiitollinen ja toki halukas suhteeseen.

Vian täytyy olla jossain määrin itsessäni, että houkutan tällaisia oman elämänsä Prinssi Uljaita.

Päällepäin olen tosi iloinen, positiivinen ja jakelen kanssaihmisille kehuja ja kannustuksia. Miestä lukuunottamatta kaikki luulee että elän erinomaista elämää.. kuinka kaukana se onkaan todellisuudesta... Oikeasti olen ihan loppu, masentunut, vihaan itseäni ylikaiken ja minulla on hyvinkin itsetuhoisia ajatuksia.. puitteista sen verran, että kohta maksettu okt ruuhkasuomessa, ihana lapsi, mies ja hyvä ammatti... mutta tuo oma pää vaan ei ole koskaan ollut kunnossa (kiitos hyvin surkean lapsuuden, veljen pää ei kestänyt, hän teki itsarin 5 vuotta sitten) Mies kyllä tietää pahasta olostani, mutta asiasta ei sen enempää puhuta, hän ei halua tietää.

Joten itekseni kärvistelen ja pahemmaksi menee. Muille ihmisille en halua puhua, eivät uskoisi kirveelläkään. Tiedän että joku päivä kuppi menee nurin, ja lopetan tämän kaiken ja menen veljen perässä. Olis edes yks päivä kun en tuntisi masennusta, turvattomuutta ja pelkäisi elämää. No. Näillä mennään sen aikaa kun pystytään. Lapsen puolesta olen talouden turvannut ja se pääasia!!

Vierailija kirjoitti:

Olen menettänyt elämänhaluni kokonaan ja en näe mitään positiivista tulevaisuudessa. Vanhempani ja sisarukseni ovat ainoa syy, miksi en tapa itseäni, koska en haluaisi heidän joutuvan kärsimään puolestani. Toisaalta toivon kuolevani onnettomuudessa tai sairauteen, koska ne ei ole itse valittuja.

Mulla sama juttu, vain lapseni vuoksi täällä kituutan.

Miksi pitää teeskennellä hyvinvoivaa? Ihmiset voisivat paljon paremmin kun olisivat juuri sitä mitä ovat. Jos vtuttaa, näytä se, jos on hyvä olla,näytä se. Tunteita ei pitäisi padota. Mitä väliä on sillä, että joku patoutunut ihmisfriikki on sitä mieltä, että tunteiden näyttäminen on väärin? Ei ole, antakaa palaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen istunut vankilassa törkeästä raiskauksesta. Kadun tekoa kuitenkin erittäin raskaasti. 

Oletko muuten menestynyt elämässäsi?

Korkeakoulutus, arvostettu työ, puoliso, varallisuus, ym.

Ei hitto, tässäkö on elämässä menestymisen merkit? Korkeakoulutus, arvostettu työ (siis muiden arvostama?), varallisuus?

Surkeaa, sanon minä.