Lue keskustelun säännöt.
Miksi helvetissä jotkut keräävät lapsilleen pöytähopeita?
21.05.2017 |
Mulla on sarja pöytähopeita. Helveti ruma vielä. Äitini juuri soitti, että haenko ne heidän luotaan. En todellakaan ajatellut hakea, koska sarja on ruma, eikä mulla ole mitään käyttötarkoitustakaan niille. Eniten vituttaa, että jokaiseen on kaiverrettu mun nimikirjaimet, joten niitä ei voi oikein myydäkään. Ihan oikeasti. Miksi täytyy tuhlata rahat johonkin turhaan ja rumaan?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee vielä sekin päivä kun itkien katsot hopeita miettien miten äitisi on halunnut antaa ja kerätä lahjan, joka muistuttaa sinua hänestä.
Perintö/lapsuuden keräilylahjojen ei ole tarkoituskaan olla vastaanottajan näköisiä. Ei se mikään syntymäpäivälahja ole.Silti noita rumiluksia ostetaan syntymäpäivälahjaksi ja kaikista vittumaisinta oli kun kysyivät mitä tahdon rippilahjaksi ja kun pyysin mopoa, niin nää antaa noita saatanan rumia hopeita ja toteaa vittuillakseen että tässä on sun mopo. Sille mopolle sentään olis ollut tarvetta..
Ap
Heh, jotenkin arvasin jo ennen kuin kerroit. Olet vielä teini. Vanhempasi eivät varmaankaan luottaneet, että sinä + mopo olisi hyvä yhdistelmä. Ihan oikein todennäköisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te minä itte ensin -sukupolven edustajat voi ymmärtää, että nuo lahjat on tarkoitettu suvussa kulkemaan. Ehkä lapsenne tai lapsenlapsenne osaavat arvostaa niitä.
Veikkaan, että ap ei aio hankkia lapsia.
S.Pendragon kirjoitti:
Ne hopealusikat, jotka itse sain kastelahjaksi, ovat ainakin nykyään niin ysäriä, etten ole toistaiseksi kahvipöytään laittanut. Onhan se tavallaan kiva katsella niitä ja muistella, että tämmöiset silloin oli muodissa, mutta...
Ysärihän on nyt kovasti muotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee vielä sekin päivä kun itkien katsot hopeita miettien miten äitisi on halunnut antaa ja kerätä lahjan, joka muistuttaa sinua hänestä.
Perintö/lapsuuden keräilylahjojen ei ole tarkoituskaan olla vastaanottajan näköisiä. Ei se mikään syntymäpäivälahja ole.Silti noita rumiluksia ostetaan syntymäpäivälahjaksi ja kaikista vittumaisinta oli kun kysyivät mitä tahdon rippilahjaksi ja kun pyysin mopoa, niin nää antaa noita saatanan rumia hopeita ja toteaa vittuillakseen että tässä on sun mopo. Sille mopolle sentään olis ollut tarvetta..
ApHeh, jotenkin arvasin jo ennen kuin kerroit. Olet vielä teini. Vanhempasi eivät varmaankaan luottaneet, että sinä + mopo olisi hyvä yhdistelmä. Ihan oikein todennäköisesti.
En oo enää teini ja kyllä olen katkera siitä ertä mulle noi rumilukset annettaessa vielä vittuiltiin että tässä on mun mopo. Sille mopolle olis ollut tarvetta toisin kuin tuolle sarjalle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee vielä sekin päivä kun itkien katsot hopeita miettien miten äitisi on halunnut antaa ja kerätä lahjan, joka muistuttaa sinua hänestä.
Perintö/lapsuuden keräilylahjojen ei ole tarkoituskaan olla vastaanottajan näköisiä. Ei se mikään syntymäpäivälahja ole.Silti noita rumiluksia ostetaan syntymäpäivälahjaksi ja kaikista vittumaisinta oli kun kysyivät mitä tahdon rippilahjaksi ja kun pyysin mopoa, niin nää antaa noita saatanan rumia hopeita ja toteaa vittuillakseen että tässä on sun mopo. Sille mopolle sentään olis ollut tarvetta..
ApHeh, jotenkin arvasin jo ennen kuin kerroit. Olet vielä teini. Vanhempasi eivät varmaankaan luottaneet, että sinä + mopo olisi hyvä yhdistelmä. Ihan oikein todennäköisesti.
En oo enää teini ja kyllä olen katkera siitä ertä mulle noi rumilukset annettaessa vielä vittuiltiin että tässä on mun mopo. Sille mopolle olis ollut tarvetta toisin kuin tuolle sarjalle.
Ap
Aina ei saa, mitä haluaa. Lahja on aina lahja. Lahjanantajalle voi esittää vain toiveita, ei vaatimuksia. 50 vuoden päästä saatat ajatella hyvinkin eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te minä itte ensin -sukupolven edustajat voi ymmärtää, että nuo lahjat on tarkoitettu suvussa kulkemaan. Ehkä lapsenne tai lapsenlapsenne osaavat arvostaa niitä.
Nimikirjaillut, erikseen ostetut lahjat on tarkoitettu perinnöksi? Joopa joo.
Tottakai on "nämä on Minna-mummun pöytähopeet".
Te olette näköjään ihan liian nuoria tajuamaan, että kaikki se teidän design on myös jälkipolville retroa ja kitschiä; että kaikki se käytännöllinen kulutustavara häviää jälkiä jättämättä; ja että vanhemmat ja isovanhemmat on ajatelleet ei ainoastaan teitä, vaan teidän lapsia ja lastenlapsia, että heilläkin olisi jotain perittyä ja kestävää, ilman että joka sukupolven täytyy aloittaa tyhjästä. Historian taju? Perinteiden taju? Minäkin olen tarkka tyylistäni, mutta nämä ovatkin eri asia.
Älä lässytä. Meidänkin suku voi ihan hyvin päättyä jo seuraavaan sukupolveen, enkä minä siitä olisi ollenkaan katkera.
En ole ap, mutta sainpa minäkin HÄÄLAHJAKSI isän ja äidin itse häälahjaksi saamat normaalikäyttöön soveltumattomat hopeat. Eivät tuota iloa kenellekään laatikossa alimmaisena.
S.Pendragon kirjoitti:
Ne hopealusikat, jotka itse sain kastelahjaksi, ovat ainakin nykyään niin ysäriä, etten ole toistaiseksi kahvipöytään laittanut. Onhan se tavallaan kiva katsella niitä ja muistella, että tämmöiset silloin oli muodissa, mutta...
Mikä hopeasarja on ysäriä? Mielestäni ne kaikki ovat ajattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te minä itte ensin -sukupolven edustajat voi ymmärtää, että nuo lahjat on tarkoitettu suvussa kulkemaan. Ehkä lapsenne tai lapsenlapsenne osaavat arvostaa niitä.
Nimikirjaillut, erikseen ostetut lahjat on tarkoitettu perinnöksi? Joopa joo.
Tottakai on "nämä on Minna-mummun pöytähopeet".
Te olette näköjään ihan liian nuoria tajuamaan, että kaikki se teidän design on myös jälkipolville retroa ja kitschiä; että kaikki se käytännöllinen kulutustavara häviää jälkiä jättämättä; ja että vanhemmat ja isovanhemmat on ajatelleet ei ainoastaan teitä, vaan teidän lapsia ja lastenlapsia, että heilläkin olisi jotain perittyä ja kestävää, ilman että joka sukupolven täytyy aloittaa tyhjästä. Historian taju? Perinteiden taju? Minäkin olen tarkka tyylistäni, mutta nämä ovatkin eri asia.Älä lässytä. Meidänkin suku voi ihan hyvin päättyä jo seuraavaan sukupolveen, enkä minä siitä olisi ollenkaan katkera.
En ole ap, mutta sainpa minäkin HÄÄLAHJAKSI isän ja äidin itse häälahjaksi saamat normaalikäyttöön soveltumattomat hopeat. Eivät tuota iloa kenellekään laatikossa alimmaisena.
Ja mitä sinä toivoit? Auton? Lentokoneen? Moottoripyörän?
Hopeat on ilman muuta tarkoitettu kauan säilyviksi ja suvussa kulkeviksi. Mikä muu lahja voisi olla vastaavanlainen. Jos haluaa ostaa jotain, joka on arvokasta ja säilytettävää, ostaa juuri hopeaa tai kultaa.
Jos noita säilyttelee suvussa, vievät vähän tilaakin. Esim itse tehty keinutuoli tai kehto voisi olla vastaava, joka kulkisi suvussa. Se kuitenkin veisi paljon tilaa. Kastemekkobvoi säilyä suvussa, mutta ei sellaista esim ylioppilaslahjaksi anneta. Ei edes häälahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on juurikin tuota sarjaa, osa saatu lahjaksi, osa perintönä, löytyy kaikkea isommallekin porukalle.
Käytössä sukupäivällisillä ja joskus muuten vaan.
Viime jouluna olivat sulassa sovussa Lumi- ja Taikaastiastojen kanssa.
Kaiverruksia on udeita erilaisia, eivät millään tavalla haittaa käyttöä.
En mäkään lapsena ja nuorena tai parikymppisenä osannut arvostaa pöytähopeita, mutta nyt keski-iässä ne on ihania. Olen hamstrannut äidiltä kaikki ylimääräiset pois ja niitä riittää. Rakastan katsoa niitä joskus ja joulurituaalina kiillottelen niitä aatonaattoiltana, kun katson televisiota. En ole mikään krumeluuri yleensä, mutta jouluna haluan kristallia, hopeaa ja kaikkea sellaista näkyviin. Melkein joka tarjouiluastiaankin on nykyään hopeiset ottimet, samoin löytyy haarukat ja veitset, jälkiruokalusikat jne. Ja mummun kristallilasit kiillotettuna kaapista. Niin, ja hopeiset kynttiläjalat ja kynttelikkö. Se on vaan jotain silloin jouluna... kimallus, kynttilät, juhlallisuus yli normaalin tyylin.:)
Ai niin, mummun pellavaliinatkin on käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te minä itte ensin -sukupolven edustajat voi ymmärtää, että nuo lahjat on tarkoitettu suvussa kulkemaan. Ehkä lapsenne tai lapsenlapsenne osaavat arvostaa niitä.
Nimikirjaillut, erikseen ostetut lahjat on tarkoitettu perinnöksi? Joopa joo.
Tottakai on "nämä on Minna-mummun pöytähopeet".
Te olette näköjään ihan liian nuoria tajuamaan, että kaikki se teidän design on myös jälkipolville retroa ja kitschiä; että kaikki se käytännöllinen kulutustavara häviää jälkiä jättämättä; ja että vanhemmat ja isovanhemmat on ajatelleet ei ainoastaan teitä, vaan teidän lapsia ja lastenlapsia, että heilläkin olisi jotain perittyä ja kestävää, ilman että joka sukupolven täytyy aloittaa tyhjästä. Historian taju? Perinteiden taju? Minäkin olen tarkka tyylistäni, mutta nämä ovatkin eri asia.Älä lässytä. Meidänkin suku voi ihan hyvin päättyä jo seuraavaan sukupolveen, enkä minä siitä olisi ollenkaan katkera.
En ole ap, mutta sainpa minäkin HÄÄLAHJAKSI isän ja äidin itse häälahjaksi saamat normaalikäyttöön soveltumattomat hopeat. Eivät tuota iloa kenellekään laatikossa alimmaisena.
Ja mitä sinä toivoit? Auton? Lentokoneen? Moottoripyörän?
En halunnut mitään. Olen korkeintaan itse velkaa vanhemmilleni.
Eihän nuo hopeat milloinkaan ole "muotia", varsin ajattomia ovat.
Ja te jotka tummumisesta ruikuttavat, olette urpoja. Hopea-aterimet voi kiillottaa.
Omasta pojasta tuli puolivahingossa "nimikirjainkaima", ja intoilin itsekseni, että on perintöhopeissa valmiiksi sopiva kaiverrus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mäkään lapsena ja nuorena tai parikymppisenä osannut arvostaa pöytähopeita, mutta nyt keski-iässä ne on ihania. Olen hamstrannut äidiltä kaikki ylimääräiset pois ja niitä riittää. Rakastan katsoa niitä joskus ja joulurituaalina kiillottelen niitä aatonaattoiltana, kun katson televisiota. En ole mikään krumeluuri yleensä, mutta jouluna haluan kristallia, hopeaa ja kaikkea sellaista näkyviin. Melkein joka tarjouiluastiaankin on nykyään hopeiset ottimet, samoin löytyy haarukat ja veitset, jälkiruokalusikat jne. Ja mummun kristallilasit kiillotettuna kaapista. Niin, ja hopeiset kynttiläjalat ja kynttelikkö. Se on vaan jotain silloin jouluna... kimallus, kynttilät, juhlallisuus yli normaalin tyylin.:)
Ai niin, mummun pellavaliinatkin on käytössä.
Heh heh, tarjoiluvälineet on kuin Kauniista ja Rohkeista, mutta ruoka on lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa ynnä muuta ainoastaan suomalaisten suuhun kelpaavaa jaskaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on juurikin tuota sarjaa, osa saatu lahjaksi, osa perintönä, löytyy kaikkea isommallekin porukalle.
Käytössä sukupäivällisillä ja joskus muuten vaan.
Viime jouluna olivat sulassa sovussa Lumi- ja Taikaastiastojen kanssa.
Kaiverruksia on udeita erilaisia, eivät millään tavalla haittaa käyttöä.
Taikaastiasto?
Kävisikö Taika-astiasto?
Minä säilöin rippilahjaksi saatuja aterimia 20 vuotta, kunnes möin pois. Helpotti! Tunnistan esineet, joilla on minulle tunnearvoa ja niistä en luopuisi mistään hinnasta. Kovin vähättelevästi täällä kirjoitetaan, että "sitten vanhempana"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don't feed the troll.
En oo mikään trolli, vaan oikeasti vittuuntunut siihen kun vanhemmat ovat tuhlanneet tuhansia euroja johonkin mitä kukaan ei halunnut.
ApTuhansia euroa? Kuinka iso kokoelma sinulla oikein on? kuusi Chippendalen kahvilusikkaa saa alle satasella.
Meillä on kyllä tähkäaterimet, mutta todellakin menee tuhansia euroja siihen. Meillä on 12*veitset, 12*haarukat, 12*lusikat, 12*leivoshaarukat, 12*pikkulusikat, kakkuottimet, leivosottimet, salaattiottimet, kastikekauha, tarjoilulusikka ja voiveitsi nyt ainakin. Ja ovat kyllä meillä käytössä.
Chippendalea ei onneksi oma äiti ruvennut meille keräämään, tähkä on kaunis.
Olisi sulle voinut paskemminkin käydä, ap, vaikka ymmärrän, että olisi ollut kiva saada jotain mieluista tai edes hyödyllistä.
Omat vanhemmat keräsi mulle Mitä, missä, milloin- kirjasarjaa. Sain aina syntyärilahjaksi vuoden painoksen. Rippilahjaksi tuli tietosanakirja raamatun henkilöistä ja tapahtumista. Lukiosta päästessäni sain 12-osaisen tietosanakirjasarjan. Ja vuosihan oli 2006, ei -73.
Kotoa muuttaessa sain mukaan parikymmentä MMM-kirjaa, about sata kiloa niitä *#!@* tietosanakirjoja ja raamatun... Ihan kaunis ajatus antaa lapselle lahjaksi sivistystä (näin vanhemmat siis ajatteli), mutta oikeesti jotain rajaa, pliis..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sarja on kysymyksessä?
Chippendale...
Ap
Ymmärrän hyvin ettei joku tahdo kaiverruksia.
Onko kaikki joissa teksti "Chippendale" hopeaa, onko muitakin kuin hopeisia ruokailuvälineitä jotka ovat Chippendalea?
Kysyn muuten vaan.
Tottakai on "nämä on Minna-mummun pöytähopeet".
Te olette näköjään ihan liian nuoria tajuamaan, että kaikki se teidän design on myös jälkipolville retroa ja kitschiä; että kaikki se käytännöllinen kulutustavara häviää jälkiä jättämättä; ja että vanhemmat ja isovanhemmat on ajatelleet ei ainoastaan teitä, vaan teidän lapsia ja lastenlapsia, että heilläkin olisi jotain perittyä ja kestävää, ilman että joka sukupolven täytyy aloittaa tyhjästä. Historian taju? Perinteiden taju? Minäkin olen tarkka tyylistäni, mutta nämä ovatkin eri asia.