Miksi helvetissä jotkut keräävät lapsilleen pöytähopeita?
Mulla on sarja pöytähopeita. Helveti ruma vielä. Äitini juuri soitti, että haenko ne heidän luotaan. En todellakaan ajatellut hakea, koska sarja on ruma, eikä mulla ole mitään käyttötarkoitustakaan niille. Eniten vituttaa, että jokaiseen on kaiverrettu mun nimikirjaimet, joten niitä ei voi oikein myydäkään. Ihan oikeasti. Miksi täytyy tuhlata rahat johonkin turhaan ja rumaan?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sarja on kysymyksessä?
Chippendale...
ApYmmärrän hyvin ettei joku tahdo kaiverruksia.
Onko kaikki joissa teksti "Chippendale" hopeaa, onko muitakin kuin hopeisia ruokailuvälineitä jotka ovat Chippendalea?
Kysyn muuten vaan.
Niitä on uushopeaisena eli alpakkana.
Rahvas ei ymmärrä yläluokan tapoja! Mutta he menevätkin mäkkäriin, missä ei ole minkäänlaisia ruokailuvälineitä. Sitten porsastellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sarja on kysymyksessä?
Chippendale...
ApYmmärrän hyvin ettei joku tahdo kaiverruksia.
Onko kaikki joissa teksti "Chippendale" hopeaa, onko muitakin kuin hopeisia ruokailuvälineitä jotka ovat Chippendalea?
Kysyn muuten vaan.
Niitä on uushopeaisena eli alpakkana.
Ei näytä alpakalta, ei myöskään ruostumattomalta teräkseltä, väri tummanharmaa.
Kasva aikuiseksi ap ja ala käyttämään niitä. Ei hienompaa kuin kattaa hopeilla juhlapäivinä. Niin meillä on tehty aina, erottuu arki juhlasta.
Vierailija kirjoitti:
Tulee vielä sekin päivä kun itkien katsot hopeita miettien miten äitisi on halunnut antaa ja kerätä lahjan, joka muistuttaa sinua hänestä.
Perintö/lapsuuden keräilylahjojen ei ole tarkoituskaan olla vastaanottajan näköisiä. Ei se mikään syntymäpäivälahja ole.
Se muistuttaa silloin äidin ikävistä puolista.
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi ap ja ala käyttämään niitä. Ei hienompaa kuin kattaa hopeilla juhlapäivinä. Niin meillä on tehty aina, erottuu arki juhlasta.
Minä olen 51 v, enkä voisi kuvitellakaan käyttäväni pöytähopeita. Ihan aikuinen olen kyllä kaikin puolin. Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te minä itte ensin -sukupolven edustajat voi ymmärtää, että nuo lahjat on tarkoitettu suvussa kulkemaan. Ehkä lapsenne tai lapsenlapsenne osaavat arvostaa niitä.
Nimikirjaillut, erikseen ostetut lahjat on tarkoitettu perinnöksi? Joopa joo.
Tottakai on "nämä on Minna-mummun pöytähopeet".
Te olette näköjään ihan liian nuoria tajuamaan, että kaikki se teidän design on myös jälkipolville retroa ja kitschiä; että kaikki se käytännöllinen kulutustavara häviää jälkiä jättämättä; ja että vanhemmat ja isovanhemmat on ajatelleet ei ainoastaan teitä, vaan teidän lapsia ja lastenlapsia, että heilläkin olisi jotain perittyä ja kestävää, ilman että joka sukupolven täytyy aloittaa tyhjästä. Historian taju? Perinteiden taju? Minäkin olen tarkka tyylistäni, mutta nämä ovatkin eri asia.
Teräksiset ruokailuvälineet kestävät useampia sukupolvia ja ovat paljon käyttökelpoisempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te minä itte ensin -sukupolven edustajat voi ymmärtää, että nuo lahjat on tarkoitettu suvussa kulkemaan. Ehkä lapsenne tai lapsenlapsenne osaavat arvostaa niitä.
Nimikirjaillut, erikseen ostetut lahjat on tarkoitettu perinnöksi? Joopa joo.
Tottakai on "nämä on Minna-mummun pöytähopeet".
Te olette näköjään ihan liian nuoria tajuamaan, että kaikki se teidän design on myös jälkipolville retroa ja kitschiä; että kaikki se käytännöllinen kulutustavara häviää jälkiä jättämättä; ja että vanhemmat ja isovanhemmat on ajatelleet ei ainoastaan teitä, vaan teidän lapsia ja lastenlapsia, että heilläkin olisi jotain perittyä ja kestävää, ilman että joka sukupolven täytyy aloittaa tyhjästä. Historian taju? Perinteiden taju? Minäkin olen tarkka tyylistäni, mutta nämä ovatkin eri asia.
Minä olen historioitsija, mutta se ei tarkoita, että minun tarvitsisi pitää hopealusikoista.
Uutena ostetut hopeat eivät ole mitään perintöesineitä, ne ovat yhtä tavallisia kuin Hackman-aterimet tänä päivänä. Voinhan minäkin ostaa kummitytölle Savonia-aterimet ja toivoa että niitä hillotaan suvussa sukupolvesta toiseen, mutta kovin realistista se ei ole.
Itse löysin nuo halvatun rumat aterimet muuton yhteydessä aivan mustuneina kaapin pohjalta. Pääsinpä testaamaan alumiinifolio/suola/kiehuva vesi -kikkaa. Kiiltävät taas, mutta rumia ovat edelleenkin. Hopea on niin arvotonta, ettei niitä kannata edes myydä.
Käyttämättä jäivät, koska hopea on pehmeää ja johtaa lämpöä paremmin kuin teräs. Pari kertaa poltin sormeni teetä sekoitellessa, joten kaapinperälle päätyivät.
Nyt kannattaa muuttaa rahaksi kaikki hopea-aterimet. Jätetään kerttakäyttöottimia perinnöksi, saavat ihmetellä, että mitä nämä ovat.
T. Isomummu, joka laittoi jo hopeaesineet myyntiin