Miksi helvetissä jotkut keräävät lapsilleen pöytähopeita?
Mulla on sarja pöytähopeita. Helveti ruma vielä. Äitini juuri soitti, että haenko ne heidän luotaan. En todellakaan ajatellut hakea, koska sarja on ruma, eikä mulla ole mitään käyttötarkoitustakaan niille. Eniten vituttaa, että jokaiseen on kaiverrettu mun nimikirjaimet, joten niitä ei voi oikein myydäkään. Ihan oikeasti. Miksi täytyy tuhlata rahat johonkin turhaan ja rumaan?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä makusi muuttuu iän myötä ja opit arvostamaan perinteistä lahjaa vanhemmiltasi. Näin kävi itselleni vastaavassa tapauksessa.
No jos olen vihannut tuota sarjaa jo lapsena ja näin 20 vuotta myöhemmin pidän tuota edelleen rumana, niin tuskin se mihinkään muuttuu. Vanhemmat olisivat voineet ostaa jotain järkevää vaikka itselleen tai ostaa mulle mieleisen rippilahjan, mutta ei. Tuhlataan rahat rumaan sarjaan jota en edes tarvitse.
Ap
Miksi et avannut suutasi asiasta jo konfirmaation jälkeen ? Vanhemmiltasi olisi säästynyt paljon rahaa kun olisivat voineet jättää hopeat ostamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mielelläni, mutta en rumia kyllä.
Kai toi jonkun mielestä on kaunis sarja, mutta mun silmään tuo on helvetin ruma. Ehkä mä 30 vuoden päästä kehtaan hävittää ne kun vanhemmista aika jättää.
Ap
Meinaat että sun vanhemmat kuolee, kun olet 46 v?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don't feed the troll.
En oo mikään trolli, vaan oikeasti vittuuntunut siihen kun vanhemmat ovat tuhlanneet tuhansia euroja johonkin mitä kukaan ei halunnut.
Ap
Tuhansia euroa? Kuinka iso kokoelma sinulla oikein on? kuusi Chippendalen kahvilusikkaa saa alle satasella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä makusi muuttuu iän myötä ja opit arvostamaan perinteistä lahjaa vanhemmiltasi. Näin kävi itselleni vastaavassa tapauksessa.
No jos olen vihannut tuota sarjaa jo lapsena ja näin 20 vuotta myöhemmin pidän tuota edelleen rumana, niin tuskin se mihinkään muuttuu. Vanhemmat olisivat voineet ostaa jotain järkevää vaikka itselleen tai ostaa mulle mieleisen rippilahjan, mutta ei. Tuhlataan rahat rumaan sarjaan jota en edes tarvitse.
ApMiksi et avannut suutasi asiasta jo konfirmaation jälkeen ? Vanhemmiltasi olisi säästynyt paljon rahaa kun olisivat voineet jättää hopeat ostamatta.
Avasin suuni. Mutta ei noi oo ottanu kuuleviin korviinsa. Kuittasivat vain et kyllä sä joskus tuut tarvitsemaan. En todellakaan tuu tarvitsemaan, sillä mä en halua mun ruokapöytään ikinä noin rumia hopeita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sarja on kysymyksessä?
Chippendale...
Ap
No nyt mä ymmärrän. Olisi paljon kivemman näköisiäkin hopeita.
Mulle kerättiin kans kahviastiastoa. Jostain 15-vuotiaasta asti sain niitä kippoja ja kuppoja aina lahjaksi joka synttäri&joulu...
Olen nyt 30v ja edelleen naurattaa ajatus siitä, että käyttäisin kahviastiastoa. En ole vaan niin yhtään kahviastoihminen, jos kupit ei riitä niin saa juoda vaikka kertismukista, mutta kaappejani en ala noin turhalla roinalla täyttämään. Möinkin ne hetki sitten pois, onneksi sain ihan ok rahat niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Don't feed the troll.
En oo mikään trolli, vaan oikeasti vittuuntunut siihen kun vanhemmat ovat tuhlanneet tuhansia euroja johonkin mitä kukaan ei halunnut.
ApTuhansia euroa? Kuinka iso kokoelma sinulla oikein on? kuusi Chippendalen kahvilusikkaa saa alle satasella.
Kaikki mahdollinen mitä siihen sarjaan kuuluu.
Ap
Kyllä ne vähintään joku sellainen voi ostaa, jolla on samat nimikirjaimet.
Jos on SK niin myy mulle! ;)
Mullakin on lapsuudenkotiin jäänyt kaikenlaista lahjaksi saatua astiaa yms. Ei se minua harmita, mutta en vain ole jaksanut hakea pois tavaraa, mitä en tarvitse, itselleni se on ollut oikeastaan yhden tekevää. Ei ole koskaan tullut mieleen valittaa lahjoista. Osa on turhaa, osa tarpeellista. Lapsuudenkodissa on tilaa ja olen sanonut, että saatte heittää kaikki jättämäni tavarat pois, jos haluatte. Korut otin mukaan, mutta en minä niitäkään käytä. Jotain olen kirpparillekin vienyt.
Hopea ruokailuvälineissä tai no yleensä missä tahansa esineissä kotona on turhaa hienostelua. Käytännöllisempää ja helpompaa on ruostumaton teräs. Ei tarvi kiillotella kun useamman kymmenen vuoden välein rätti/huopalaikan ja kiillotusvahan avulla naarmut pois ja se on siinä. Hopeaesineistä vähän väliä saa liotella tai jynssätä tummentumaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mielelläni, mutta en rumia kyllä.
Kai toi jonkun mielestä on kaunis sarja, mutta mun silmään tuo on helvetin ruma. Ehkä mä 30 vuoden päästä kehtaan hävittää ne kun vanhemmista aika jättää.
ApMeinaat että sun vanhemmat kuolee, kun olet 46 v?
??
Mä olen 45 ja vanhemmat kuolivat vuosi ja kaksi sitten. Ei kai mitenkään tavatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sarja on kysymyksessä?
Chippendale...
Ap
Mitkä ne kaiverrukset olikaan? :)
Kaikki mahdollinen? Siis ihanko oikeasti esim. tusina veitsiä, haarukoita, lusikoita, jälkiruokaveitsiä, -haarakoita, -lusikoita, kahvilusikoita + kaikki mahdolliset tarjoilujutut. No, sitten vähän ymmärrän harmiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sarja on kysymyksessä?
Chippendale...
ApMitkä ne kaiverrukset olikaan? :)
En mä ala täällä kertomaan. :D mutta tuskin oot saman niminen
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mahdollinen? Siis ihanko oikeasti esim. tusina veitsiä, haarukoita, lusikoita, jälkiruokaveitsiä, -haarakoita, -lusikoita, kahvilusikoita + kaikki mahdolliset tarjoilujutut. No, sitten vähän ymmärrän harmiasi.
On. Ihan kaikki kerättiin mulle mun syntymästä asti. Ja kun olen mistään alkanut mitään ymmärtämään. Olen sanonut sarjan olevan ruma. Rippilahjaksi kun sain "mopon" niin nostin metelin, että ettekö te vittu tajua etten mä halua näitä ja nää on helvetin rumia.
Ap
No joo. Ymmärrän vihasi pikemminkin kumpuavan siitä, että sinua ei ole lapsena kuultu ja mielipidettäsi kunnioitettu.
Ja haloo! Totta kai lahjaksi pitäisi antaa jotain, jota lahjansaakja toivoo ja arvostaa, eikä yrittää kerätä statusta tai miellyttää ITSEÄ sillä lahjalla!
Mutta noin nyt on kumminkin päässyt käymään ja voisit elää asian kanssa. Etkä miettiä, mitä muuta sillä rahalla olisi saanut. Joku puolen tusinan hopeinen chippendale- aterimisto ei ole maksanut tuhansia euroja, vaan noin tonnin. Ei niillä rahoilla olisi mopoa voinut ostaa, ainakaan uutta.
Vanhempiesi ajatuksena on ollut antaa sinulle jotakin, joka voi kulkeutua aikanaan sinulta lapsillesi perintönä. Mopoa ajaisit kolme vuotta ja sitten hankkisit auton ja myisin mopon. Ei mitään jäljellä.
Sinänsä chippendale- hopeat ovat klassisia hopeita, ja niitä voi hyvin käyttää modernienkin astioiden kanssa. Eivät ne mitään kirosanan rumia kirosana kirosana ole. Itselläni on noita, koska siskoni on kerännyt niitä kummilahjaksi lapselleni, ja niin kauan kuin lapsi asuu kotona, köytän niitä juhlissa. Ihan modernissa kattauksessa, ovat yllättävän kivan näköisiä juurikin yhdistettynä pelkistettyihin astioihin ja pellavaan.
Sori, en lukenut vasta kun aloitusviestin, mutta pakko kommentoida. Tämä pöytähopeajuttu on nimittäin eräs ratkaisevasti minua ja miesystävääni erottava tekijä.
Hän kun kysyi minulta, mitä ostaisi siskonpojalleen ylioppilaslahjaksi. Minä siihen, että eiköhän sen ikäiset toivo rahaa, edessä on kesä mutta kaikilla nuorilla ei välttämättä töitä. Ja syksyllä pitäisi hakeutua toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja itsenäistymään.
Mies oli aivan tyrmistynyt. Hänen mielestään rahan antaminen on rahvaanomaista ja siitä ei jää muistoa. Hän kertoi, että hänellä on ollut tapana omille lapsilleen ostaa rippi- ja ylppärilahjaksi tiettyä aterinsarjaa. Minä siihen, että anteeksi? Aterinsarjaa? Niin, pöytähopeita.
Joo. Tajusin pitää suuni kiinni. Pöytähopeita juu. Itsekin sain joltain pöytähopeaperheelta ylppärilahjaksi pöytähopeita. Eihän ne opiskelijaelämän menossa kestäneet. Ensin ne mustuivat ja sitten irtosi kahvat kakkulapiosta ja salaatinottimista ;-)
Tuosta lahja-asiasta tajusin, miten erilaisia miehen kanssa olemme. Olen korkeammin koulutettu, mutta takuuvarmasti boheemimpi. Vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja, hänen duunareita. Silti hänen mielestään oli jotenkin junttimaista antaa lahjaksi rahaa. Sanoin siihen vain, että kukaan ei ole koskaan rahalahjasta ollut pahoillaan, mutta kaiken maailman kukkopillien raahaamien opiskelijaboksiin voi olla hieman raskasta puuhaa.
Eli ymmärrän aloittajaa täydellisesti. Jotkut ne vainoaa toisia ihmisiä niillä lyijytäytteisillä kakkulapioilla läpi elämän.
Kyllähän se joskus turhauttaa. Ihan oikeasti, en halua mitään mitä en käytä ja tarvitse. Minulla on 20 aterimen setti, salaattiottimet, kahvipannu, tarjoiluastioita, kannuja, tarjoiluaterimia, ties mitä. Vanhemmat sukulaiset ovat niitä ostaneet kasoittain. Äidilläni on vieläkin laajempi kokoelma, osittain saatu ja osittain itse ostettu. Valtaosaa ei ole koskaan käytetty ja nyt äitini tuskailee että mitä oikein tekee niille. Katuu yhä 67-vuotiaana että meni tuhlaamaan rahansa hopea-astioihin kun olisi voinut käyttää ne rahat vaikka ulkomaanmatkaan. Että ei se arvostus iän myötä automaattisesti kaikille tule, jotkut arvostavat käytännöllisyyttä. Minä en tee mitään juhla-astioilla joita ei voi pestä astianpesukoneessa tai joita pitää koko ajan varoa. Äidilläni on nykyisin kaikki ihan vaan Iittalaa, Marimekkoa ym. kuten minullakin. Mummun 200 hengen syntymäpäiväjuhlien jälkeen tiskattiin käsin arkoja ja vanhoja Arabian riisiposliinikuppeja ja hopea-aterimia. Kun koko juhlat ja niistä seuraava päivä meni tiskatessa, totesimme yhteistuumin että käytännöllisyys ratkaisee.
Kyllä ne nimikirjaimet saa siitä hiottua pois. Mutta olet kyllä lapsellinen ja kiittämätön.