Miksi helvetissä jotkut keräävät lapsilleen pöytähopeita?

Mä voin ottaa ne. Nimikirjaimet ei haittaa, koska tulee ihan käyttöön. Ja juu, mulla on arkenakin pöytähopeat käytös.

Kyllähän se vähän harmittaa, kun saa vieläkin vanhemmilta kaikenlaista turhaa kippoa ja aterinta lahjaksi, vaikka kituutan toimeentulotuella. Kysyisivät ennemmin, mitä tarvitsen. Jos eivät ruokaa halua ostaa, niin vaikka peiton ja tyynyn. Ne kun kuluvat käytössä, toisin kuin astiat.

Muutaman hilun olen kirpparilta noilla astioilla tienannut. Tuntuu silti kauhealta ajatella, mitä ne on uusina maksaneet. Mutta turhia lahjoja tässä elämäntilanteessa, kun en mitään kymmenen hengen päivällisiä vuokrayksiössäni tule koskaan järjestämään.

Hopean voi sulattaa ja siitä teettää mitä haluaa.

Mun miehen perheessä on tapana antaa lahjaksi juhla- tai keräilyrahoja.

En todellakaan ymmärrä tätä perinnettä. Itse ajattelen että lahjalla täytyy olla joku käyttötarkoitus. Villasukat talvella kun lattiat ovat kylmiä, kylpytakki kuluneen tilalle yms.

Olen kysellyt mieheltäni että mikä tarkoitus näillä rahoilla kun jokaisella perheenjäsenellä ne majailet jossain laatikon pohjalla poissa näkyviltä. Sain vastaukseksi että rahat on arvokkaita ja ne voi myydä jos tarve vaatii. Huonosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta kukaan ei silti ole rahojaan myynyt jotta ne pysyvät perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sarja pöytähopeita. Helveti ruma vielä. Äitini juuri soitti, että haenko ne heidän luotaan. En todellakaan ajatellut hakea, koska sarja on ruma, eikä mulla ole mitään käyttötarkoitustakaan niille. Eniten vituttaa, että jokaiseen on kaiverrettu mun nimikirjaimet, joten niitä ei voi oikein myydäkään. Ihan oikeasti. Miksi täytyy tuhlata rahat johonkin turhaan ja rumaan?

Ihan sama juttu. Äiti on kaiken kiiltävän perään, vaikka ei olla edes mistään varakkaasta suvusta. Varmaan just siksi, kun hänen nuoruudessaan ne oli varakkuuden merkki. Että oli hopealusikat ja pyhäkahvikupit. Ja kullattu kynttilänjalka, joka on niin ihana. Jotain hopeasettejä jo tyrkyttänyt minulle, kaiverruksilla tottakai, ettei pääse edes helposti eroon. Tuolla ne on kaapissa jossain ylähyllyllä paketissa. Äiti tietää tasan tarkkaan, etten tykkää tuollaisista ja en halua niitä. Vähillä rahoillaan niitä osteli, nyt on älynnyt lopettaa.

Ja oikeasti nuo ei ole mitään perintöhopeita, enkä tule koskaan niiden perään itkemään. Enemmin itken, kun katson äitini tekemiä villasukkia, kun ne on enemmän aitoa äitiäni ja niissä on enemmän tunnetta mukana.

Samaa typerää perinnettä harrastettu täälläkin. Vaimon mummo oli sille jo syntyessä ostanut varastoonsa 20 lusikkaa, joita sitten antoi joka vuosi yhden. Kai siinä oli kaunis ajatus, että ovatpahan kaikki sitten yhtä tummuneita ja rumia.

Ja sitten vielä loukkaannutaan kun kysyinen perinne ei enää kiinnosta nuoria. Lahjaa antaessa pitäisi ajatella lahjan saajaa - tai ympäristöä.

Vierailija kirjoitti:

Mä voin ottaa ne. Nimikirjaimet ei haittaa, koska tulee ihan käyttöön. Ja juu, mulla on arkenakin pöytähopeat käytös.

Samoin minulla. Aterinlastikossa on teräksiset hackmannit ja hopeiset chippendalet iloisesti sekaisin. Astianpesukoneessa pesen muiden mukana.. En tajua miksi niitä pitäisi säilöä jossain piironginlaatikossa, käyttöönhän ne on tehty?

Mä oon ainakin myynyt kaikki pöytähopeat, kipot ja kannut monen sukupolven perinnöistä. Ei oo käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sarja on kysymyksessä?

Chippendale...

Ap

Tuohan on ihan maltillinen kaunis sarja. Luulen että sinulla on hampaankolossa jotain ihan muuta vanhempiisi. Kyllähän noita käyttäisi vaikka arkilusikoina.

Tai anna siakon lapsille tai jotain. Myy kirpprilla kahdella eurolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sarja on kysymyksessä?

Chippendale...

Ap

Tuohan on ihan maltillinen kaunis sarja. Luulen että sinulla on hampaankolossa jotain ihan muuta vanhempiisi. Kyllähän noita käyttäisi vaikka arkilusikoina.

Tai anna siakon lapsille tai jotain. Myy kirpprilla kahdella eurolla.

Maltillinen ja kaunis? Järkyttävä ruma ällö romanttinen rumilus se on. Ja kun kyseessä ei edelleenkään ole muutamasta hassusta lusikasta vaan siitä kun on pitänyt ostaa kaikki mahdollinen tuosta maailman rumimmasta sarjasta, jota mä en ole itse valinnut, enkä toivonut, saati tarvitse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se vähän harmittaa, kun saa vieläkin vanhemmilta kaikenlaista turhaa kippoa ja aterinta lahjaksi, vaikka kituutan toimeentulotuella. Kysyisivät ennemmin, mitä tarvitsen. Jos eivät ruokaa halua ostaa, niin vaikka peiton ja tyynyn. Ne kun kuluvat käytössä, toisin kuin astiat.

Muutaman hilun olen kirpparilta noilla astioilla tienannut. Tuntuu silti kauhealta ajatella, mitä ne on uusina maksaneet. Mutta turhia lahjoja tässä elämäntilanteessa, kun en mitään kymmenen hengen päivällisiä vuokrayksiössäni tule koskaan järjestämään.

Vastenmielistä, että myyt vanhempesi sulle pitkäksi aikaa tarkoittamat arvokkaat esineet pikkurahaa vastaan. Olet kiittämätön ihminen. He ajattelivat antaa sulle pysyviä käyttötavaroita. Sinä se vaan tuhlaat nwkin rahat.

Ettekö te minä itte ensin -sukupolven edustajat voi ymmärtää, että nuo lahjat on tarkoitettu suvussa kulkemaan. Ehkä lapsenne tai lapsenlapsenne osaavat arvostaa niitä.

Mikä hopeasarja olisi eniten ap:n silmää miellyttänyt.

No mutta ap, meille on anoppi keräillyt pöytähopeita ja kaiverruttanut oman nimensä.. Eli oo ihan tyytyväinen että on edes omat nimikirjaimet. Ja joo, ei tuo chippendale omaakaan silmää hivele.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te minä itte ensin -sukupolven edustajat voi ymmärtää, että nuo lahjat on tarkoitettu suvussa kulkemaan. Ehkä lapsenne tai lapsenlapsenne osaavat arvostaa niitä.

Nimikirjaillut, erikseen ostetut lahjat on tarkoitettu perinnöksi? Joopa joo.

Tulipa loistava lahjaidea mieleen. Käytän kaikki säästöni siihen että ostan tuliterän diesel-auton varastoon ruostumaan. Annan sen sitten pojalle 18-vuotislahjaksi parinkymmenen vuoden päästä. Poika tietysti väittää "Isi, dieselautot on nykyään kielletty" minkä jälkeen loukkaannun ja sanon että kyllä sä vanhemmiten opit kunnioittamaan isääsi. "Tämä oli hieno auto vuonna 2017! Älä ole lapsellinen."

Vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te minä itte ensin -sukupolven edustajat voi ymmärtää, että nuo lahjat on tarkoitettu suvussa kulkemaan. Ehkä lapsenne tai lapsenlapsenne osaavat arvostaa niitä.

Nimikirjaillut, erikseen ostetut lahjat on tarkoitettu perinnöksi? Joopa joo.

Mikäs siinä on outoa? Itse ainakin vaalin isotätini nimikirjaimilla varustettua hopeista 30-luvun aterinsarjaa. Perinnöksi sain ja perinnöksi menee sitten joskus. Niillä isotätini nimikirjaimilla varustettuna.

Myy Torilla. Ei niillä nimikirjaimilla ole mitään merkitystä, koska ihmiset perivät hopeaesineitä.

Minulla on sama tilanne eli nippu hopealusikoita ja Chippendale-aterimien pieni versio puulaatikossa.

En käytä enkä pidä hopeaesineistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ainakin myynyt kaikki pöytähopeat, kipot ja kannut monen sukupolven perinnöistä. Ei oo käyttöä.

Missä myit?

Paljonko veloitit esineistä?

Minulle joku ehdotti myymistä kirpputorilla. 

Ne hopealusikat, jotka itse sain kastelahjaksi, ovat ainakin nykyään niin ysäriä, etten ole toistaiseksi kahvipöytään laittanut. Onhan se tavallaan kiva katsella niitä ja muistella, että tämmöiset silloin oli muodissa, mutta...