Miksi äidit suosivat yleensä perheen poikaa? Äitien on vaikea puhua tästä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua suosittu mitenkään, viikkorahaakin sai isosisko aina enemmän koska oli 2v vanhempi. Eiköhän jokainen perhe pyri parhaansa mukaan auttamaan, tukemaan ja rakastamaan lapsia sukupuolesta riippumatta. 

En oikein ymmärrä mikä tälläisten avausten muu tarkoitus on kun luoda eripuraa ja vastakkainasettelua sukupuolten välille, se tuntuu olevan monien lempiaihe, ikuinen sukupuolten välinen sota josta halutaan riidellä ja haastaa riitaa.

Jos sinua ei ole suosittu, se ei tarkoita sitä, etteikö monia muita poikia olisi. Kyllä meilläkin äiti suosi poikia, mutta naapusissa, missä oli poika ja tyttö taas vanhemmat suosi sitä tyttöä. Eri perheissä on tietenkin ollut erilaista, mutta monesti niitä poikia on suosittu enemmän. Ja vielä nykypäivinäkin pojat pääsee monesti kotona helpommalla ja tytöt joutuu tekemään kotitöitä, mutta pojat ei. Tai ainakin pojat joutuu tekemään niitä huomattavasti vähemmän. Ja luin kerran jostain tutkimuksesta, jossa oli selvinnyt, että pojillle annetaan yleensä suurempaa viikkorahaa. Ja pojille ostetaan kalliimpia harrastus/ym vempaimia, kuin tytöille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä uskaltaisi sanoa ääneen, mutta poikani on minulle läheisempi. Ehkä luonne jne on syynä.

Mulla syy on ihan selkeästi luonne, olen niin samankaltainen oman äitin kanssa, on pirun helppo tulla toimeen ja juttuun. Isä taas on etäinen enkä ole oikeastaan missään väleissä.

M

:)

Äitikö se siellä, moro vaan :D Tuun käymään vkl, laitetaan kaffet tulille.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on sisimmässään vihaa ja inhoa muita naisia kohtaan. Se johtuu tyytymättömyydestä itseensä. Nainen kilpailee viehätysvoimallaan. Se on raadollisempaa kuin miesten välinen kilpailu. Monelle äidille on pettymys olipa tytär kaunis tai ruma. Jos tytär on ruma niin äitiä harmittaa miten hänen tyttärestään tuli ruma - olenko juuri Minä ruma, kun tyttärenikin on? Jos taas tytär on kaunis, äiti vertaa itseään häneen ja tuntee alemmuutta. Pahimmillaan omasta tyttärestä tulee äidin kilpakumppani.

Isän ja pojan välinen suhde ei ole koskaan samanlainen kuin äidin ja tyttären. Isä ja poika voivat vilpittömästi sanoa toisiaan esim. komeiksi, mutta äidin ja tyttären välillä on aina kateutta ja kilpailua.

Äiti saattaa olla jopa mustasukkainen. Ristiriitaista myös, oli itse tehnyt lapsen ruman miehen kanssa ja sitten on haukkunut minua rumaksi, juuri niitä tiettyjä isän piirteitä ulkonäössäni. Ja toisaalta on yleiskade, jos vaikka matkustelen. Haukkuu aina vaatteitani ym, mutta vaikka vaatteet olisi minkälaiset tahansa, haukkuu silti.

Aivan kuin tyttönä olisin joku sen pimeän puolen venttiili, jolle milloin milläkin verukkeella voi kanavoida kurjuuttaan.

Mikään ei ole naiselle niin julma kuin toinen nainen. Jotkut naisvaltaiset alat on oikein myrkkykäärmeen pesiä. Eikä ole tarkoitus loukata oikeita käärmeitä.[/quot

Eivät kaikki äidit tai kaikki naiset ole läheskään tuollaisia, kun sinun äitisi on. Voisinpa väittää, että äitisi on poikkeus. Ei meillä ainakaan äiti haukkunut vaatteita tai ulkonäköä ym ja itselle ei tulisi mieleenkään haukkua tyttäriäni mistään noista asioista mitä mainitsit. Eikä kyllä muustakaan.  Ei normaali ihminen arvostele lapsensa ulkonäköä. Eihän lapsi ulkonäölleen mitään voi. Eikä lapsen aikuistuttua hänen matkustelemista tai vaatteitaan.

Minulla ja veljelläni on 8v ikäeroa, olen häntä vanhempi. Sain aina sukulaisten käytettyjä vaatteita ym, harrastukset olivat halpoja (kotona piirtämistä, lenkkeilyä) ja en esim saanut mopokorttia vaikka olisin pystynyt silloin siitä suurimman osan maksamaan säästämilläni kesätyörahoilla. Rahojen käytön sain muuten ihan itse päättää ja rahat menivätkin sitten kuluvan vuoden aikana shoppailuun; vaatteisiin, meikkeihin..

Pikkuveli taas saanut aina uutta, sai pyytämällä mopokortin ja mopon, myöhemmin kevarin jne. Ja täysi-ikäistyttyään sai pyytämällä ajokortin sekä kolmen tonnin käytetyn auton. Vanhemmilta siis. Itseltäni evättiin autokoulu kun olin siinä iässä perustellen: tulevaisuudessa ei ajella autolla, julkisella pääsee. Itse asuimme kuitenkin kaukana haja-asutusalueella tuolloin..kävin sitten autokoulun kuusi vuotta myöhemmin 24 vuotiaana maksaen itse opiskelijana koko lystin kesätyöllä, samoin ostin omilla säästämilläni rahoilla huomattavasti halvemman käytetyn auton mitä veljelleni ostettiin ilman, että hänen tarvitsi käyttää omaa rahaa.

Vanhemmat olivat muuten reiluja ja kohtelivat meitä molempia hyvin, ja vietettiin yhdessä aikaa ym. Ja joskus kysyin äidiltä miksi näin. Hän vastasi, ettei oikein itsekään tiedä, hänestä vain tuntui että pärjään paremmin ja veljeni tarvitsee enemmän apua. Noh, eipä siinä, mutta itsekään en ihan aina tajua tuota logiikkaa hommassa.. ja tosiaan perhe vähemmän kuin keskituloinen, tiukkaa oli joten ymmärrän pihistelyn, mutten ymmärrä miksi se ei ulottunut koskaan veljeeni. Kummallisia asioita.

Marttyyrit, että tuo uhriutuminen on luontevaa naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on sisimmässään vihaa ja inhoa muita naisia kohtaan. Se johtuu tyytymättömyydestä itseensä. Nainen kilpailee viehätysvoimallaan. Se on raadollisempaa kuin miesten välinen kilpailu. Monelle äidille on pettymys olipa tytär kaunis tai ruma. Jos tytär on ruma niin äitiä harmittaa miten hänen tyttärestään tuli ruma - olenko juuri Minä ruma, kun tyttärenikin on? Jos taas tytär on kaunis, äiti vertaa itseään häneen ja tuntee alemmuutta. Pahimmillaan omasta tyttärestä tulee äidin kilpakumppani.

Isän ja pojan välinen suhde ei ole koskaan samanlainen kuin äidin ja tyttären. Isä ja poika voivat vilpittömästi sanoa toisiaan esim. komeiksi, mutta äidin ja tyttären välillä on aina kateutta ja kilpailua.

Keittiöpsykologi työssään :DDDDDD Ja mikä teoria. Ihan täyttä paskaa! Koskaan en ole tavannut ensimmäistäkään naista joka  olisi kilpaillut tyttärensä kanssa. Ei ainakaan oma äitini moiseen syyllistynyt ja itselläkään ei kyllä kävisi mielessäkään kilpailla omien tyttärien kanssa .  Naisilla ei todellakaan ole sisimmässään mitään vihaa muita naisia kohtaan. Jos jollakin on, hän on yksittäistapaus.  Kukaan äiti ei vertaa itseään tyttäreensä ja tunne siitä sitten alemmuutta, jos tytär on kauniimpi. Itse ainakin olen vilpittömästi  ylpeä lapsistani ja kannustan  tyttäriäni elämässä eteenpäin. Ovatpahan he nyt  sitten minua rumenpia tai kauniinpia. Ei kaikki naiset ole ulkonäkökeskeisiä.

Narsistiäiti ei voi sietää tytärtään, jos tytär on kauniimpi tai pärjäävämpi elämässään kuin äiti itse. Onneksi todellisia narsisteja on harvassa. Siksi on vaikeata keskustella näistä äiti-tytär-suhteista yleisesti, kun niitä on vaikea ymmärtää, ei ihme. En silti ymmärrä, mitä sellaisen äidin päässä liikkuu, jonka mielestä tyttären pitäisi kasvaa luonnonrumaksi, olla tyhmä ja mitään osaamaton. Sellainen äiti ei tosin kehu ketään eikä vaikuta olevan iloinen toisen onnesta, tärkeintä on hänelle vain hän itse ja hänen halunsa. Itse koen vilpitöntä iloa toisen hyvän puolesta, enkä pidättele sen ilmaisemista. Arvostan äitejä, jotka ovat ylpeitä kaikista lapsistaan ja tukevat heitä (eivätkä syrji). Ja tosiaankin, siiihen ei liity ulkonäkö.

Se naisen nimenvaihto todellakin on alistumisen merkki avioliitossa. En itsekään antaisi perintöä toiselle suvulle vaan omalle. Ja miehethän siinä omassa suvussa pysyvät. Käsittämätöntä että vapaaehtoisesti jatkatte tätä saatanan alistavaa patriarkaalista perinnettä.

Mitä ihmettä joku hlkkarin sukunimi, pellon omistajat ja alistusjutut vaikuttaa tähän? Onko täällä edelleen jotkut  20-50-luvulla, jotka eivät ymmärrä vanhemmuudesta vieläkään mitään?

Miten sukunimi vaikuttaa? Oisko siten että se nimenvaihto on luotu naisen siirtymisestä toiseen sukuun. Edelleen kaikki nimenvaihtajat ovat naisia joten mielikuva toiseen sukuun siirtymisestä elää. Miehet ei nimiään vaihtele. He kantavat sukunsa kunniaa. Siksi pojilla on aina.paikka ydinperheessä. Nainen on omassa perheessään juureton koska liittyu edelleen.toiseen sukuun. Kannattaa miett kannattaako sitä nimeä vaihtaa. Teette kaikille naisille juurettoman olon ja aiheutatte kaikille naisille hyljintää. Pellet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko tässä ola jotain tekemistä sen kanssa, että naiset on luotu rakastumaan miehiin, jotta ihmiskunta lisääntyisi. Eli tavallaan sitten alusta asti ihailevat miehisiä piirteitä käytöksessäkin poikalapsiaankin kohtaan.

Ne naiset ovat päässeet jatkamaan sukua, jotka tykkäävät miehistä. Tämä sitten on periytynyt herkemmin. Eli jokin niissä miehissä kiehtoo. Tämä (henkinen) puoli kohdistuu myös poikalapsiin. En tiettykään tarkoita mitään fyysistä seksin himioa lastaan kohtaan.

Mä kyllä tunnistan tämän piirteen, tosin kaikki lapseni ovat poikia joten en voi vertailla sukupuolten kesken. Olen tavallaan rakastunut poikiini, en tietenkään seksuaalisessa mielessä mutta tietyllä tavalla ihailen heitä. Etenkin tuota teiniksi jo kasvanutta. Omassa perheessäni veljeni oli suosikkilapsi, tosin ei mulle asiasta mitään traumoja jäänyt.

Minäkin ihailen kahta lastani jotka ovat jo aikuisia tyttäriä.

He ovat kauniimpia ja menestyvämpiä kuin minä. Ja rohkeampia. Tämä on se syy miksi joskus harmitti etteivät aina kuunnelleet minua, ei se kateudesta johtunut vaan pelosta että jotain huonoa tapahtuu.

Toinen tyttäreni sanoi että anna heidän tehdä omat virheensä.

Se sai minut ajattelemaan ja päästämään irti.

Ehkä tyttäriä neuvoo ja komentaa enemmän kuin poikia siksi että ovat samaa sukupuolta ja tietää ja tuntee oman sukupuolensa karikot ja vaikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Se naisen nimenvaihto todellakin on alistumisen merkki avioliitossa. En itsekään antaisi perintöä toiselle suvulle vaan omalle. Ja miehethän siinä omassa suvussa pysyvät. Käsittämätöntä että vapaaehtoisesti jatkatte tätä saatanan alistavaa patriarkaalista perinnettä.

Testamentti ja perinnön rajaus, onko tuttua? Ai niin, mutta ne on näitä 2000-luvun tietoutta.

Vierailija kirjoitti:

Miten sukunimi vaikuttaa? Oisko siten että se nimenvaihto on luotu naisen siirtymisestä toiseen sukuun. Edelleen kaikki nimenvaihtajat ovat naisia joten mielikuva toiseen sukuun siirtymisestä elää. Miehet ei nimiään vaihtele. He kantavat sukunsa kunniaa. Siksi pojilla on aina.paikka ydinperheessä. Nainen on omassa perheessään juureton koska liittyu edelleen.toiseen sukuun. Kannattaa miett kannattaako sitä nimeä vaihtaa. Teette kaikille naisille juurettoman olon ja aiheutatte kaikille naisille hyljintää. Pellet.

:DD Toivottavasti sulla ei ole lapsia.

Äitit on parhaita.

T.Mammanpoika :)

Vierailija kirjoitti:

Äitit on parhaita.

T.Mammanpoika :)

Ja ikuinen sinkkumies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä uskaltaisi sanoa ääneen, mutta poikani on minulle läheisempi. Ehkä luonne jne on syynä.

Mulla syy on ihan selkeästi luonne, olen niin samankaltainen oman äitin kanssa, on pirun helppo tulla toimeen ja juttuun. Isä taas on etäinen enkä ole oikeastaan missään väleissä.

M

:)

Äitikö se siellä, moro vaan :D Tuun käymään vkl, laitetaan kaffet tulille.

M

:D Jonkun äiti, ei sun äiti. Mun poika on vielä pieni eikä kirjoita aaveella. Tytärkin on ihana, mutta elämä on vienyt niin että tytär on sivaltanut ja poika on niin äidin poika.

Vierailija kirjoitti:

Äitit on parhaita.

T.Mammanpoika :)

"Äidit"

Mamman helmojen lomasta jotain kannattaa edes opetella.

Niin vihaisia, että jopa kohteliaisuudesta suututaan. Aika surullista porukkaa, no foorumihan on tunnettu ihmisraunioiden kokoontumispaikka.

T.Mammanpoika 

Vierailija kirjoitti:

Niin vihaisia, että jopa kohteliaisuudesta suututaan. Aika surullista porukkaa, no foorumihan on tunnettu ihmisraunioiden kokoontumispaikka.

T.Mammanpoika 

Voitko poistua jo ketjusta. Sulle ei ole mitään järkevää sanottavaa, vaan lapsellisesti nälvit täällä muita.

Olen niin iloinen, että minulla on ihanat tyttö ja poika, enkä todellakaan pystyisi rakastamaan toista enemmän. Eikä sitä sukupuolta tule arjessa ajatelleeksi, he ovat omia persooniaan hyvine ja huonoine puolineen sukupuolesta riippumatta. Tytön juttuja ymmärtää joskus paremmin, kun ne on itselle valmiiksi tuttuja, ja tämän takia olen panostanut siihen, että olen kiinnostunut myös pojan jutuista.

Kyllä se nyt vaan on niin, että Suomessakin vuonna 2017 jos olet nainen, niin olet sitä huonompaa sukupuolta. Jos joku on akkamainen, neitimäinen, naismainen tai naisellinen, niin se on haukkumista. Jos joku on äijämäinen tai miehekäs, niin se on yksi suurimmista kehuista. Ja vaikka tilastolliset faktat sanoisivat mitä, niin aina kaikki negatiiviset ominaisuudet liitetään naisiin, on se sitten autolla ajotaito tai raha-asioiden handlaaminen tai älykkyys, niin heti kaikki väittävät/olettavat, että naiset pärjäävät muka huonommin. Ja tämän kaiken ovat naisetkin sisäistäneet. Aika usein näkee kun nainen haukkuu jotain miestä kutsumalla tätä neitimäiseksi.

Ylipäätään naiseuteen liitetään heikkous ja alistuvuus. Ja naiset kyllä monesti ovatkin aivan uskomattomia ylikäveltäviä ovimattoja tässä maailmassa. Isolla osalla naisista on myös joku ihme tarve jatkuvasti miellyttää/myötäillä miehiä. Siltä "paremmalta/älykkämmältä/vahvemmalta(jne. valitse tähän haluamasi positiivinen adjektiivi) halutaan saada hyväksyntä. Ja se poikalapsihan on se "parempi", vaikka todellisuus olisi mitä. Poikalapsi saattaa olla vaikka millainen murheenkryyni ja tyttölapsi auttaa vanhempiaan minkä kerkeää, mutta onhan poika sentään POIKA. Nainen voi olla ylpeä, että hänellä on sitä parempaa.

Miehet myös käytännössä aina haluavat sen poikalapsen ja siinähän voi vaimo sitten huokaista helpotuksesta kun poika syntyy, niin on mieskin sitten tyytyväinen eikä pettynyt ja katkera (mitä olisi ollut jos olisi syntynyt "vain" tyttöjä). Pojasta myös toisaalta odotetaan enemmän, ei siis odoteta pojalta enemmän kun tämä on lapsi/nuori vaan alitajuisesti ajatellaan, että pojasta tulee aikuisena jotenkin menestyneempi/varakkaampi (lisää tähän valitsemasi positiivinen adjektiivi), koska hän on mies. Naisesta tulee ehkä joku hoitsu ja toivottavasti hän edes löytää itselleen sitten menestyneen miehen. Nih.