Miksi äidit suosivat yleensä perheen poikaa? Äitien on vaikea puhua tästä.

Suurin ongelma tuntuu olevan teidän omissa korvien välissä, kukaan muu ei ajattele noin kun te itse. Olette jo valmiiksi päättänyt olevanne huonoja ihmisiä eli monilla on myös huono itsetunto.

Toivon, että löydätte jonkun sisäisen rauhan ja isoin ongelma teillä on selvästi itsetunnon puute.

tuulia123 kirjoitti:

Kyllä se nyt vaan on niin, että Suomessakin vuonna 2017 jos olet nainen, niin olet sitä huonompaa sukupuolta. Jos joku on akkamainen, neitimäinen, naismainen tai naisellinen, niin se on haukkumista. Jos joku on äijämäinen tai miehekäs, niin se on yksi suurimmista kehuista. Ja vaikka tilastolliset faktat sanoisivat mitä, niin aina kaikki negatiiviset ominaisuudet liitetään naisiin, on se sitten autolla ajotaito tai raha-asioiden handlaaminen tai älykkyys, niin heti kaikki väittävät/olettavat, että naiset pärjäävät muka huonommin. Ja tämän kaiken ovat naisetkin sisäistäneet. Aika usein näkee kun nainen haukkuu jotain miestä kutsumalla tätä neitimäiseksi.

Ylipäätään naiseuteen liitetään heikkous ja alistuvuus. Ja naiset kyllä monesti ovatkin aivan uskomattomia ylikäveltäviä ovimattoja tässä maailmassa. Isolla osalla naisista on myös joku ihme tarve jatkuvasti miellyttää/myötäillä miehiä. Siltä "paremmalta/älykkämmältä/vahvemmalta(jne. valitse tähän haluamasi positiivinen adjektiivi) halutaan saada hyväksyntä. Ja se poikalapsihan on se "parempi", vaikka todellisuus olisi mitä. Poikalapsi saattaa olla vaikka millainen murheenkryyni ja tyttölapsi auttaa vanhempiaan minkä kerkeää, mutta onhan poika sentään POIKA. Nainen voi olla ylpeä, että hänellä on sitä parempaa.

Miehet myös käytännössä aina haluavat sen poikalapsen ja siinähän voi vaimo sitten huokaista helpotuksesta kun poika syntyy, niin on mieskin sitten tyytyväinen eikä pettynyt ja katkera (mitä olisi ollut jos olisi syntynyt "vain" tyttöjä). Pojasta myös toisaalta odotetaan enemmän, ei siis odoteta pojalta enemmän kun tämä on lapsi/nuori vaan alitajuisesti ajatellaan, että pojasta tulee aikuisena jotenkin menestyneempi/varakkaampi (lisää tähän valitsemasi positiivinen adjektiivi), koska hän on mies. Naisesta tulee ehkä joku hoitsu ja toivottavasti hän edes löytää itselleen sitten menestyneen miehen. Nih.

Kivikautista ajattelua ja toimintaa, joka ei toimi nyky-yhteiskunnassa. Ehkä asenneongelma onkin vanhan polven, joka eriyttää itsensä. Ehkä asenne vallitsee vielä maaseudulla. Kaupungeissa, enkä ulkomailla ole törmännyt tyttö-poika-toista syrjitään-asetelmaan. Vanhoissa Lähi-Idän kulttuureissahan tyttöjä sorsitaan, ei ole meidän kulttuuri.

http://www.dailymail.co.uk/femail/article-1318036/Sons-really-mothers-f…

The survey, which questioned more than 2,000 women who have both sons and daughters, found that mothers were twice as likely to be critical of their daughters than sons – 21 per cent compared to 11.5 per cent.

More than a fifth of mothers polled – 21.5 per cent – let their sons get away with more mischief.

Mothers were more likely to attribute positive personality traits to their sons than their daughters.

Omassa lapsuudenperheessäni näin on, kaksi vanhempaa tytärtä ja iltatähti poika, joka on varsinkin äidin lellikki. Mutta poika ei ole mikään helpoin luonteeltaan, ja sikäli vanhempien kanssa tulee paljon kiistoja. Omat lapseni ovat poikia, ja vaikka saisin tyttären, niin yhtä rakkaita olisivat kaikki.

Junttikulttuuri, tietämättömyyden ja osaamattomuuden tuotosta. Lisänä introverttiys, häpeä, massa-ajattelu ja opitut asenteet. Lääkkeeksi auttaa tiedon etsiminen, avoimuus, keskustelu -kommunikointi, toisen -kaikkien arvostaminen, lyttäämisen lopettaminen ja yhteiset onnellisuutta tuovat tavoitteet.

Se varmaan johtuu siitä, että pojat rakastavat äitejään mutta tyttäret kilpailevat heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma tuntuu olevan teidän omissa korvien välissä, kukaan muu ei ajattele noin kun te itse. Olette jo valmiiksi päättänyt olevanne huonoja ihmisiä eli monilla on myös huono itsetunto.

Toivon, että löydätte jonkun sisäisen rauhan ja isoin ongelma teillä on selvästi itsetunnon puute.

Wtf?:D

Täällä alapeukutetaan sekä kommentit joissa väitetään ettei ole suosikkia että kommentit joissa myönnetään että on suosikki ja perustellaan miksi. :D

Vierailija kirjoitti:

tuulia123 kirjoitti:

Kyllä se nyt vaan on niin, että Suomessakin vuonna 2017 jos olet nainen, niin olet sitä huonompaa sukupuolta. Jos joku on akkamainen, neitimäinen, naismainen tai naisellinen, niin se on haukkumista. Jos joku on äijämäinen tai miehekäs, niin se on yksi suurimmista kehuista. Ja vaikka tilastolliset faktat sanoisivat mitä, niin aina kaikki negatiiviset ominaisuudet liitetään naisiin, on se sitten autolla ajotaito tai raha-asioiden handlaaminen tai älykkyys, niin heti kaikki väittävät/olettavat, että naiset pärjäävät muka huonommin. Ja tämän kaiken ovat naisetkin sisäistäneet. Aika usein näkee kun nainen haukkuu jotain miestä kutsumalla tätä neitimäiseksi.

Ylipäätään naiseuteen liitetään heikkous ja alistuvuus. Ja naiset kyllä monesti ovatkin aivan uskomattomia ylikäveltäviä ovimattoja tässä maailmassa. Isolla osalla naisista on myös joku ihme tarve jatkuvasti miellyttää/myötäillä miehiä. Siltä "paremmalta/älykkämmältä/vahvemmalta(jne. valitse tähän haluamasi positiivinen adjektiivi) halutaan saada hyväksyntä. Ja se poikalapsihan on se "parempi", vaikka todellisuus olisi mitä. Poikalapsi saattaa olla vaikka millainen murheenkryyni ja tyttölapsi auttaa vanhempiaan minkä kerkeää, mutta onhan poika sentään POIKA. Nainen voi olla ylpeä, että hänellä on sitä parempaa.

Miehet myös käytännössä aina haluavat sen poikalapsen ja siinähän voi vaimo sitten huokaista helpotuksesta kun poika syntyy, niin on mieskin sitten tyytyväinen eikä pettynyt ja katkera (mitä olisi ollut jos olisi syntynyt "vain" tyttöjä). Pojasta myös toisaalta odotetaan enemmän, ei siis odoteta pojalta enemmän kun tämä on lapsi/nuori vaan alitajuisesti ajatellaan, että pojasta tulee aikuisena jotenkin menestyneempi/varakkaampi (lisää tähän valitsemasi positiivinen adjektiivi), koska hän on mies. Naisesta tulee ehkä joku hoitsu ja toivottavasti hän edes löytää itselleen sitten menestyneen miehen. Nih.

Kivikautista ajattelua ja toimintaa, joka ei toimi nyky-yhteiskunnassa. Ehkä asenneongelma onkin vanhan polven, joka eriyttää itsensä. Ehkä asenne vallitsee vielä maaseudulla. Kaupungeissa, enkä ulkomailla ole törmännyt tyttö-poika-toista syrjitään-asetelmaan. Vanhoissa Lähi-Idän kulttuureissahan tyttöjä sorsitaan, ei ole meidän kulttuuri.

Olen 70-luvun lapsi enkä tunnista oikeastaan mitään mitä ihmiset tänne on kirjoitelleet, niin oudoilta jutut kuulostaa, että ei voi kun ihmetellä. Eihän tuollaista pojat on parempia ajatusmaailmaa ole ollut sukupolviin. Eihän kukaan niin edes ajattele.

Seuraava aihe on varmasti miksi isät suosii perheen tyttöjä, eikö niin? Eiku se onkin vain hyvä juttu naisille ja tytöille siitä ei saa satasivuista itkuvirttä kuin tyttöjä ja naisia sorretaan, ei sovi uhridogmaan.

Kovasti tuota on tullut mietittyä vuosien varrella ja pakko se on todeta, että minä tulen aina olemaan jollain tapaa huonompi kuin veljeni, joko sukupuolen takia tai koska olen jostain muusta syystä vain vastenmielinen tai vaikeasti rakastettava. Olisi ihanaa jos olisi yhtä rakastavat ja huolehtivat vanhemmat, mutta minkäs teet. Onneksi edes veljellä on. Mutta olisi se kiva jos joskus edes kiinnostaisi kuulumiseni, en jaksa enää yrittää yksipuolista yhteydenpitoakaan. Lapsena sydän särkyi monta kertaa, nyt asiaa osaa jo käsitellä, mutten ikinä opi ymmärtämään.

Moni ei tule ajatelleeksi, että tyttöjä suojellaan paljon enemmän kun poikia, se tulkitaan sitten poikien suosimiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä uskaltaisi sanoa ääneen, mutta poikani on minulle läheisempi. Ehkä luonne jne on syynä.

Mulla syy on ihan selkeästi luonne, olen niin samankaltainen oman äitin kanssa, on pirun helppo tulla toimeen ja juttuun. Isä taas on etäinen enkä ole oikeastaan missään väleissä.

M

:)

Äitikö se siellä, moro vaan :D Tuun käymään vkl, laitetaan kaffet tulille.

M

:D Jonkun äiti, ei sun äiti. Mun poika on vielä pieni eikä kirjoita aaveella. Tytärkin on ihana, mutta elämä on vienyt niin että tytär on sivaltanut ja poika on niin äidin poika.

Joskus mietin että isäni toivoi ensimmäisen lapsensa olevan tyttö ja mä toivoin että toinen lapseni olisi poika. Molemmilla sekä isäni tyttärellä että minun pojalla on sama nimen alkukirjain.

Minun äitini palvoo poikaansa, vaikka tämä on ollut vankilassakin petoksista. Sen jälkeen on tehnyt velkaa äidin piikkiin. Tyhjentänyt äidin pankkitilin. Yritimme saada äidin tekemään rikosilmoituksen, mutta ei missään tapauksessa. Kultapojulla on niin raskasta. Meitä muita ei juuri huomioi,vaikka olemme joutuneet järjestämään hänen asioitaan ja turvaan hoivakotiin.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku äiti herännyt lastensa eriarvoiseen kohteluun. Ymmärtääkö äiti, miltä kaltoinkohdellusta lapsesta tuntuu ja mitkä jäljet tai traumat se on jättänyt lapseen? Miksi äiti välttelee aihetta? Onko se sadistisuutta, kateellisuutta, kostoa omasta huonosta itsetunnosta, mitä se on? Rakentavaa olisi käsitellä omaa persoonaa ja ongelmia niistä avoimesti puhuen, samalla kun rakentaa parempaa suhdetta lapseensa. Miksi äiti ei ymmärrä?

Äidithän ovat oman vanhempiensa ja kasvatuksensa uhreja yhtälailla.

Harvemmin kai hyvin tasapainoisesta ja rakastavasta perheestä tulee omia lapsiaan kaltoin kohtelevaa äitiä.

Uskon kyllä että moni äiti tajuaa vanhoilla päivillään toimineensa väärin mutta saattaa olla vaikea sitä kohdata kun sitä on vaikea enää korjata.

Ainoaa poikaa meilläkin isä suosi. Nyt on minulla kaksi tyttöä. Onneksi, samaa sukupuolta keskenään. Mies tykkää tytöistä eikä ole kaivannut poikaa.

Vaistomaisesti äiti on ystävällinen pojalle, että pojalle syntyisi positiivinen tunne naisiin eikä kasva naistenvihaajaa, samasta syystä isälle tytär tärkeä.

Vertaistukea ja voimahali kaikille:

http://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_aid…