Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidit suosivat yleensä perheen poikaa? Äitien on vaikea puhua tästä.
11.05.2017 |
Äitien on hyvin vaikeaa puhua tutkimusten mukaan siitä, että yleensä yksi lapsista on se rakkain.
Mutta olen huomannut että se on yleensä perheen poika. Mistäköhän tämä johtuu?
Siis jos vaikka on tyttö ja poika, niin sitä poikaa suositaan. Jos on monta lasta, se suosikki on yleensä poika. Mistä kummasta se johtuu?
Kommentit (138)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, tämä tulee ilmi viimeistään vanhuksena, kun muisti alkaa vähän huonontua ja estoja häviää. Siitä pojasta vaan puhutaan ja häntä korostetaan ja lähinnä hänen kuulumisensa kiinnostavat.
Meidän äidillä myös.
Samaten tuttuni perheessä: metsäpalstakin annetaan kuulemma perheen pojalle, että omistus jatkuu samalla sukunimellä (2000-luvulla!). Olenkin sanonut, että ette voi kyllä niin tehdä, että tytöille ei mitään jätettäisi.
Ennen vanhaan tämän ymmärsi, kun poika peri talon ja hänen toimeentulonsa varassa oli oma vanhuus. Tyttö naitettiin muualle ja siitä oli "luovuttava". (Naimattomat tytöt jäivät tosin tiloille auttelemaan)
Aina ei ole tytöt perineetkään mitään. Miehet pyörittivät toimeentuloa ja rahaa. Äänioikeuttakaan ei ollut. Mutta noista ajoista on jo kauan. Nekö kummittelevat taustalla?
Ennen kuin meillä oli lapsia, toivoin kovasti nimenomaan tyttöä. Tuli tyttö ja kaksi poikaa vuosien varrella. Minulle rakkain on pienin poika, ihan siksi että hänen luonne on kertakaikkisen ihana. Sinnikäs yrittäjä, elämän pienistä asioista iloiseva lapsi joka on lähes aina hyvällä tuulella. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän äidillä myös.
Samaten tuttuni perheessä: metsäpalstakin annetaan kuulemma perheen pojalle, että omistus jatkuu samalla sukunimellä (2000-luvulla!). Olenkin sanonut, että ette voi kyllä niin tehdä, että tytöille ei mitään jätettäisi.
Häh? Eihän pojalla edes ole äitinsä sukunimeä? Olisi ehkä jotenkin loogista (vaikka hölmöä) jos isä tekisi niin, mutta että äiti.
Nykyäidit eivät kuulemma edes imetä poikiaan, jotta hieman ristiriitaista. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tytär ja kaksi poikaa. Kaikkia on aina pidetty samanveroisina, ketään ei ole suosittu ja kaikkia on autettu elämässä eteenpäin ihan yhtälailla.
Ovat jo aikuisia ja kaikkiin edelleen hyvät välit, kaikki aivan yhtä rakkaita meille.
Minunkin perheessäni äitini suosi selvästi veljeäni. Käytimme sitä joskus siskojen kanssa tosin hyväksi ja tapasimme vierittää syyn kaikesta veljemme harteille, koska tiesimme, ettei siitä koskaan seuraisi veljelle seuraamuksia (siinä missä me muut olisimme olleet kotiarestissa, saaneet tukkapöllyä tms).
Sinänsä nautin nyt aikuisiällä, kun veljestäni on tullut kaikkia muuta paitsi mitä äitini halusi hänestä ja äidilläni on nyt ilmeisiä ongelmia sulatella tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No johan pomppas! Ei pidä paikkaansa. Meillä on kaksoset, tyttö ja poika, molemmat yhtä rakkaita ja tärkeitä meille. Täällä ei todellakaan toimi mikään suosikkijärestelmä. Hulluutta edes väittää tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän äidillä myös.
Samaten tuttuni perheessä: metsäpalstakin annetaan kuulemma perheen pojalle, että omistus jatkuu samalla sukunimellä (2000-luvulla!). Olenkin sanonut, että ette voi kyllä niin tehdä, että tytöille ei mitään jätettäisi.
Häh? Eihän pojalla edes ole äitinsä sukunimeä? Olisi ehkä jotenkin loogista (vaikka hölmöä) jos isä tekisi niin, mutta että äiti.
Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä toteutui ap:n väittämä: veljeni oli äidillemme kaikki kaikessa ja se ykkönen, minä taas lähinnä välttämätön paha. Aikuisena ja kotoa pois muutettuamme tämä on vielä korostunut.
No, vähät välitän mokomasta "äidistä", pitäkööt tunkkinsa. Jos jotain joskus tarvitsee, kääntykööt veljeni puoleen, minulta on turha odottaa mitään.
Vanha äiti viljelee kiertoilmaisuja: on se hyvä että on poika, sukulaisia ja tädin lapsenlapsia. Tyttöjä ei mainitse ollenkaan. Itse olen tyttö, 50 vuotta kuunnellut tuota tyhmää narsistia, joka piti tossun alla isääni joka sitten "lohdutti" itseään hinkkaamalla minua, äiti tiesi insestistä. Alkoi todella vihaamaan jopa mustasukkaisesti kun rintani kasvoi, on aina jollain tavalla ilkeä. Eli kai tyttö heijastaa jotain mitä se ei osaa itse käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo joo ja lässyn lässyn, mee takas 1950-luvulle mistä tulitkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä toteutui ap:n väittämä: veljeni oli äidillemme kaikki kaikessa ja se ykkönen, minä taas lähinnä välttämätön paha. Aikuisena ja kotoa pois muutettuamme tämä on vielä korostunut.
No, vähät välitän mokomasta "äidistä", pitäkööt tunkkinsa. Jos jotain joskus tarvitsee, kääntykööt veljeni puoleen, minulta on turha odottaa mitään.
Jospa tuo sinun tulkintasi on aivan päinvastoin jos kysyy veljeltäsi.
Vaikea todistaa.
Meillä pojat on selvästi mamman kultia ja tytär isänsä lemmikki, näin olkoon. Pojat on vaan 100* helpompia, mutkattomia. Tyttö uskoo ja liki palvoo isäänsä.
Kyl mä tykkään enempi meijän pojista, hyi tuhma.
Meidän isossa rivitaloyhtiössä (50 asuntoa) asui lapsuudessani melkein jokaisessa asunnossa lapsiperhe ja tietry ne lapset olivat kavereitani. Kaikki asunnot olivat samansuuruisia.
Yläkerrassa oli kaksi suurta ja yksi erittäin pieni makkari. Vanhemmille meni tietty se toinen suurista makkareista ja sen toisen suuren sai aina poika, jos sellainen perheessä oli. Tästä moni tyttöpuolinen kaverini oli katkera.
(Yksi poikkeus oli sellainen, että tyttö sai, jotta hänen pianonsa mahtuisi sinne. Se tosin toimi myös vieraahuoneena, joten tyttö joutui oh:n sohvalle, jos oli yövieraita. Toisenkin perheen tytöllä oli piano. Se tungettiin vaan sinne minimakkariin ja pojalle se iso huone.)
(Alakerrassa olis sit vielä yks makkari, johon pistettiin joku, jos oli enemmän kuin 2 lasta. )
Mulla äiti sanonut suoraan suosivansa veljeäni tämän parempien palkkatulojen takia. Äitini siis toivoo apua vanhuuteen pojaltaan ja suosii tämän vuoksi. Uskon kuitenkin, ettei velipoika ala omaishoitajaksi saati rahallisesti tue vanhuudessa.
Syy tähän on yksinkertaisesti se että pojat on yleensä äidin lellikkejä ja tytöt isän. Ihan normaali kehitys tämän aiheuttaa. Samasta syystä lapset haluaa myös mennä naimisiin sen toista sukupuolta olevan vanhemman kanssa. Tätä käytettiin ennen syynä miksi saman sukupuolen edustajat eivät saisi hankkia lapsia tai miksi yh ihmiset ovat huonompia kasvattajia.
Ja ylipäätään, miten se suosikki teillä valikoitui?
Kyllähän äidit usein haluavat myös tytön, jonka kanssa tehdä tyttömäisiä juttuja. Isäni perheessäkin oli 4 poikaa ja hänen äitinsä yritti vielä tyttöäkin saada, mutta ei enää tullut raskaaksi.
Ap