Ynseä, joutilas, demonstroida... Äidinkielen opettaja huolissaan nuorten sanavaraston supistumisesta - Testaa, miten itse pärjäät

10/10 ongelmitta, mutta olenkin vanhanaikaisen koulun käynyt aikana, kun televisiokin oli vielä nuori ja musta-valkoinen. Älykännykät tuntemattomia, lankatelefoonikin puuttui monesta taloudesta.

Ne, joille 'höveli' tuotti vaikeuksia, eivät ole olleet hereillä pakkoruotsin tunneilla. >hövlig, -t, -a

Ei kun helppo tarkoituksessa, noh..se nainen oli helppo. Mutta onhan se tässä sama kuin antelias.

Höveli herättää keskustelua, koska sen merkitys on koettu eriksi mitä vastausvaihtoehdoissa on.

Testin laatinut äidinkielenopettaja olisi voinut ottaa huomioon vastausvaihtoehtoja laatiessaan sen tutkitun tosiasian, että suomen kielessä ensitavun yksinäis-ö (lyhyt ja ei diftongin osana) antaa sanalle lähes aina pejoratiivisen merkityksen (ainoa poikkeus, joka tulee mieleeni, on söpö). Siinä missä antelias on merkitykseltään positiivinen, harva sana, jonka ensitavussa on yksinäis-ö, on positiivinen. Tällaiset yksinäis-ö:lliset sanat ovat usein deskriptiivisiä tai muutoin pejoratiivisia, kuten mönkiä, töhertää, kököttää, sönköttää, tökkiä, höpöttää, sörkkiä, tönö, hölmö, törppö, hönö, möhkäle jne. Tämän vuoksi hövelin merkitys väistämättä käyttöön omaksuttaessa muuttuu, vaikka se onkin lainattu ruotsista, jossa sen merkitys on positiivinen.

Ihmisten kielitaju on pettämätön, ja sitä olisi pitänyt kunnioittaa vastausvaihtoehdoissa. Mutta ymmärrän, että on myös ns. "alkuperäiset" ja viralliset merkitykset. Kielen käyttö on kuitenkin se oikeasti kiinnostava asia, ei sanakirjamerkitys.

Vierailija kirjoitti:

Pointtihan ei ole yksittäisten sanojen ymmärtäminen, vaan se etteivät nuoret enää ymmärrä lukemaansa.

Kirjoitetusta tekstistä ei enää hahmoteta mitä siinä yritetään sanoa, saati että osattaisiin arvioida kriittisesti sen paikkaansapitävyyttä tai että jätettiinkö siinä jotain oleellista kertomatta.

Mutta varmasti on erittäin vahva positiivinen korrelaatio sanavaraston laajuuden ja tekstin ymmärtämisen välillä. 

10/10. Oli kyllä helppo, ihan selviähän nuo sanat oli. 

Vierailija kirjoitti:

Höveli tuskin on murrejuttu.

Niitäkin on. Mielestäni tuima on suolainen.

Juu, ja minun mielestäni suolainen on suolainen ja tuima tarkoittaa vihaista ilmettä.

Vierailija kirjoitti:

Demonstroida-verbiä en sen sijaan koskaan ole nähnyt käytettävän mielenosoittamisen merkityksessä. Epäilemättä sekin merkitys on haettu sanakirjasta, ei oikeista korpuksista, nykykielen käyttöyhteyksistä.

Tätä olin itsekin tulossa sanomaan.

10/10. Ynseässä olisi voinut virhe tapahtua, en nyt muista mitkä ne vaihtoehdot olivat, mutta mielestäni siinä oli ainakin kaksi jotka olisivat voineet olla oikein.

Nämä voi olla sellaisia sanoja, joita ei nuorison suosimissa kirjoissa käytetä. Heillä on valtava tietomäärä slangi- ja internet-termeistä, joita minä en tunnistaisi todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Höveli herättää keskustelua, koska sen merkitys on koettu eriksi mitä vastausvaihtoehdoissa on.

Testin laatinut äidinkielenopettaja olisi voinut ottaa huomioon vastausvaihtoehtoja laatiessaan sen tutkitun tosiasian, että suomen kielessä ensitavun yksinäis-ö (lyhyt ja ei diftongin osana) antaa sanalle lähes aina pejoratiivisen merkityksen (ainoa poikkeus, joka tulee mieleeni, on söpö). Siinä missä antelias on merkitykseltään positiivinen, harva sana, jonka ensitavussa on yksinäis-ö, on positiivinen. Tällaiset yksinäis-ö:lliset sanat ovat usein deskriptiivisiä tai muutoin pejoratiivisia, kuten mönkiä, töhertää, kököttää, sönköttää, tökkiä, höpöttää, sörkkiä, tönö, hölmö, törppö, hönö, möhkäle jne. Tämän vuoksi hövelin merkitys väistämättä käyttöön omaksuttaessa muuttuu, vaikka se onkin lainattu ruotsista, jossa sen merkitys on positiivinen.

Ihmisten kielitaju on pettämätön, ja sitä olisi pitänyt kunnioittaa vastausvaihtoehdoissa. Mutta ymmärrän, että on myös ns. "alkuperäiset" ja viralliset merkitykset. Kielen käyttö on kuitenkin se oikeasti kiinnostava asia, ei sanakirjamerkitys.

Tuo söpökin on tietysti ruotsin sanasta söt. 

Nämä pölhöt ym. ovat ihan muuta juurta, kunnon suomalaiset juuret näillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höveli herättää keskustelua, koska sen merkitys on koettu eriksi mitä vastausvaihtoehdoissa on.

Testin laatinut äidinkielenopettaja olisi voinut ottaa huomioon vastausvaihtoehtoja laatiessaan sen tutkitun tosiasian, että suomen kielessä ensitavun yksinäis-ö (lyhyt ja ei diftongin osana) antaa sanalle lähes aina pejoratiivisen merkityksen (ainoa poikkeus, joka tulee mieleeni, on söpö). Siinä missä antelias on merkitykseltään positiivinen, harva sana, jonka ensitavussa on yksinäis-ö, on positiivinen. Tällaiset yksinäis-ö:lliset sanat ovat usein deskriptiivisiä tai muutoin pejoratiivisia, kuten mönkiä, töhertää, kököttää, sönköttää, tökkiä, höpöttää, sörkkiä, tönö, hölmö, törppö, hönö, möhkäle jne. Tämän vuoksi hövelin merkitys väistämättä käyttöön omaksuttaessa muuttuu, vaikka se onkin lainattu ruotsista, jossa sen merkitys on positiivinen.

Ihmisten kielitaju on pettämätön, ja sitä olisi pitänyt kunnioittaa vastausvaihtoehdoissa. Mutta ymmärrän, että on myös ns. "alkuperäiset" ja viralliset merkitykset. Kielen käyttö on kuitenkin se oikeasti kiinnostava asia, ei sanakirjamerkitys.

Tuo söpökin on tietysti ruotsin sanasta söt. 

Nämä pölhöt ym. ovat ihan muuta juurta, kunnon suomalaiset juuret näillä. 

Alkuperällä ei ole oikeastaan merkitystä enää sitten, kun sana on lainattu, sen äänneasu on mukautunut suomen fonotaksiin ja uusi muoto alkaa elää kielessä. Yhtä jalkaa fonotaksiin mukautumisen yhteydessä tapahtuu mahdollinen merkityksen muuttuminen, joka ei välttämättä vaadi taustakseen mitään valtavaa kulttuurista muutosta, esim. elinkeinoissa. Mikäli sanan äänneasu ei sovi kuvaamaan alkuperäistä merkitystä, joko merkitys tai äänneasu alkaa pikkuhiljaa muuttua, tai sitten sanan suosio vähenee ja se lopulta katoaa kielestä kokonaan. Esim. Malkiel on indoeur. kielten äännemuutoksia tutkiessaan havainnut tämän ilmiön.

Juuri tätä muuttumisvaihetta elämme vieläkin, vaikka höveli on oikeastaan jo nahkansa luonut uudelleen. Silti jotkut vielä suosivat vanhaa sanakirjamerkitystä ruotsin pohjalta. Kieli ei kuitenkaan toimi niin, että voitaisiin lukita merkitykset alkuperäiseen lainaushetkeen lainanantajakielen mukaisesti.