Millainen on tuntemasi alkoholisti?

Yksi on Ilta-Sanomissa töissä.

Komea kolmekymppinen bilehile. Urheilee ja tekee töitä arkiviikot, viikonloppuisin juo aivojaan pilalle. Sössinyt juomisen takia parisuhteensa, kadottanut omaisuuttaan ja saanut sakkoja.

Ystäväni isä oli aivan valtavan älykäs ja lahjakas ihminen. Sellainen puolinero. Oli kaikella tavalla lahjakas niin matemaattisesti, musiikillisesti, liikunnallisesti ja kädentaidollisesti. Viina vaan alkoi viedä miestä jolla oli hyvä ja kunnollinen vaimo ja kaksi lasta. Sellaista tuurijuoppoilua kolmekymmentä vuotta, yritti tehdä töitä koska oli koulutettu ihminen.  Jäi kiinni rattijuopumuksesta ja istui tuolloin vankilassa. Alkoholismi vain paheni ja oli erittäin aggressiivinen humalassa vaimolleen. Lapset kärsivät kovasti mutta heitä ei pahoinpidelty kuin henkisesti kun joutuivat sietämään epävakaita kotioloja. Lopulta alkoholismi syveni täydelliseksi rapajuoppoiluksi josta puuttui vain veneen alla asuminen. Yritti vielä kääntää laivan suuntaa kuntouksen kautta mutta lopulta se paras kaveri eli viina koitui kuolemaksi ja kuoli alkoholimyrkytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alkoholisti. 50+ nainen, kokopäivätyössä asiantuntijatehtävissä. Naama pöhöttynyt ja keskivartalolihavuutta mutta jos ei ole minua muunlaisena nähnyt niin ei voi tietää, että johtuu alkoholista. Juon yli 50 annosta viikossa, edes miesystäväni ei tiedä sitä. Viikonloppuisin otamme yhden väkevän drinkin perjantaina, kun tulen hänen luokseen, ja sitten lipitämme viiniä, lauantaina ehkä olutta alkuillasta kun jotain puuhastellaan ja jälleen sitä viiniä - se, mitä hän ei tiedä on, että minulla on oma piilopulloni konjakkia, josta naukkailen lisäksi. Arki-iltaisin korkkaan puoli kahdeksan aikoihin ja vedän vauhdilla 6-8 annosta ennen kuin yhdentoista-puoli kahdentoista aikaan nukahdan. En koskaan soittele tai someta kännissä, en käy baareissa. Työpaikan juhlissa ja työmatkoilla otan korkeintaan pari lasillista ja sitten vetäydyn kotiin tai hotellihuoneeseen jatkamaaan tissuttelua yksin.

Tiedän, että pitäisi lopettaa ennen kuin maksa pamahtaa, ja koko ajan on tietoisuus myös siitä, että runsas alkoholinkäyttö lisää nimenomaan vatsan alueen syöpäriskiä ja ne ovat usein niitä pahimpia syöpiä. Julkisen sektorin hoidon olen kuitenkin jo vuosia sitten todennut onnettomaksi; keskustelut jonkun "päihdeterapeutin" eli A-klinikkasäätiön kouluttaman sairaanhoitajan kanssa eivät olleet mistään kotoisin, pystyin viemään häntä kuin litran mittaa ja hän kuunteli pää kallellaan ja uskoi kaiken. Työterveyden puolelle en tämän asian kanssa halua mennä. Eikä lääkäreillä olisi muutenkaan tarjota muuta kuin lääkehoitoa, mitä en myöskään halua, koska antabus on joidenkin ihmisten maksalle vaarallisempaa kuin alkoholi ja mielihyvän poistamiseen perustuvat nalmefeeni- ja naltreksonilääkkeet eivät sovi minulle. AA:ta ei kannata edes ehdottaa, tunnen sen erittäin hyvin oltuani aikoinani useita vuosia AA:n jäsen.

Olen nainen 50v

olen siro kaunis ja hoikka

kotona ei ole alkoholia

minusta tulee humalassa agressiivinen ja olen ollut putkassa 3 kertaa viime vuonna

viimeksi kapakassa joulukuun puolessa välissä

olenko alkkis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alkoholisti. 50+ nainen, kokopäivätyössä asiantuntijatehtävissä. Naama pöhöttynyt ja keskivartalolihavuutta mutta jos ei ole minua muunlaisena nähnyt niin ei voi tietää, että johtuu alkoholista. Juon yli 50 annosta viikossa, edes miesystäväni ei tiedä sitä. Viikonloppuisin otamme yhden väkevän drinkin perjantaina, kun tulen hänen luokseen, ja sitten lipitämme viiniä, lauantaina ehkä olutta alkuillasta kun jotain puuhastellaan ja jälleen sitä viiniä - se, mitä hän ei tiedä on, että minulla on oma piilopulloni konjakkia, josta naukkailen lisäksi. Arki-iltaisin korkkaan puoli kahdeksan aikoihin ja vedän vauhdilla 6-8 annosta ennen kuin yhdentoista-puoli kahdentoista aikaan nukahdan. En koskaan soittele tai someta kännissä, en käy baareissa. Työpaikan juhlissa ja työmatkoilla otan korkeintaan pari lasillista ja sitten vetäydyn kotiin tai hotellihuoneeseen jatkamaaan tissuttelua yksin.

Tiedän, että pitäisi lopettaa ennen kuin maksa pamahtaa, ja koko ajan on tietoisuus myös siitä, että runsas alkoholinkäyttö lisää nimenomaan vatsan alueen syöpäriskiä ja ne ovat usein niitä pahimpia syöpiä. Julkisen sektorin hoidon olen kuitenkin jo vuosia sitten todennut onnettomaksi; keskustelut jonkun "päihdeterapeutin" eli A-klinikkasäätiön kouluttaman sairaanhoitajan kanssa eivät olleet mistään kotoisin, pystyin viemään häntä kuin litran mittaa ja hän kuunteli pää kallellaan ja uskoi kaiken. Työterveyden puolelle en tämän asian kanssa halua mennä. Eikä lääkäreillä olisi muutenkaan tarjota muuta kuin lääkehoitoa, mitä en myöskään halua, koska antabus on joidenkin ihmisten maksalle vaarallisempaa kuin alkoholi ja mielihyvän poistamiseen perustuvat nalmefeeni- ja naltreksonilääkkeet eivät sovi minulle. AA:ta ei kannata edes ehdottaa, tunnen sen erittäin hyvin oltuani aikoinani useita vuosia AA:n jäsen.

Oletko kokeillut Päihdelinkin foorumia tai muita nettitukiryhmiä? Suomessa on kyllä ikävän vähän saatavilla muunlaista vertaistukea kuin AA:ta. Jos englanti sujuu sinulta, niin SMART Recoveryn nettiyhteisö voisi olla myös kokeilemisen arvoinen vaihtoehto. SMARTilla on monissa maissa myös AA:n tapaisia vertaistukiryhmiä, tosin täällä niitä ei vielä ole kai järjestetty.

Siellä tapaat muita pöhöttyneitä juopon näköisiä naisia.

Voitte olla ystäviä ja kertoa toisillenne miten tuli dokatessa kustua housuun

siinä sulle sitä ystäväpiiriä

Voi sieltä joku pöhöttynyt miehenpullerokin löytyä:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alkoholisti. 50+ nainen, kokopäivätyössä asiantuntijatehtävissä. Naama pöhöttynyt ja keskivartalolihavuutta mutta jos ei ole minua muunlaisena nähnyt niin ei voi tietää, että johtuu alkoholista. Juon yli 50 annosta viikossa, edes miesystäväni ei tiedä sitä. Viikonloppuisin otamme yhden väkevän drinkin perjantaina, kun tulen hänen luokseen, ja sitten lipitämme viiniä, lauantaina ehkä olutta alkuillasta kun jotain puuhastellaan ja jälleen sitä viiniä - se, mitä hän ei tiedä on, että minulla on oma piilopulloni konjakkia, josta naukkailen lisäksi. Arki-iltaisin korkkaan puoli kahdeksan aikoihin ja vedän vauhdilla 6-8 annosta ennen kuin yhdentoista-puoli kahdentoista aikaan nukahdan. En koskaan soittele tai someta kännissä, en käy baareissa. Työpaikan juhlissa ja työmatkoilla otan korkeintaan pari lasillista ja sitten vetäydyn kotiin tai hotellihuoneeseen jatkamaaan tissuttelua yksin.

Tiedän, että pitäisi lopettaa ennen kuin maksa pamahtaa, ja koko ajan on tietoisuus myös siitä, että runsas alkoholinkäyttö lisää nimenomaan vatsan alueen syöpäriskiä ja ne ovat usein niitä pahimpia syöpiä. Julkisen sektorin hoidon olen kuitenkin jo vuosia sitten todennut onnettomaksi; keskustelut jonkun "päihdeterapeutin" eli A-klinikkasäätiön kouluttaman sairaanhoitajan kanssa eivät olleet mistään kotoisin, pystyin viemään häntä kuin litran mittaa ja hän kuunteli pää kallellaan ja uskoi kaiken. Työterveyden puolelle en tämän asian kanssa halua mennä. Eikä lääkäreillä olisi muutenkaan tarjota muuta kuin lääkehoitoa, mitä en myöskään halua, koska antabus on joidenkin ihmisten maksalle vaarallisempaa kuin alkoholi ja mielihyvän poistamiseen perustuvat nalmefeeni- ja naltreksonilääkkeet eivät sovi minulle. AA:ta ei kannata edes ehdottaa, tunnen sen erittäin hyvin oltuani aikoinani useita vuosia AA:n jäsen.

Olen nainen 50v

olen siro kaunis ja hoikka

kotona ei ole alkoholia

minusta tulee humalassa agressiivinen ja olen ollut putkassa 3 kertaa viime vuonna

viimeksi kapakassa joulukuun puolessa välissä

olenko alkkis

Olet, hae apua tukiryhmästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alkoholisti. 50+ nainen, kokopäivätyössä asiantuntijatehtävissä. Naama pöhöttynyt ja keskivartalolihavuutta mutta jos ei ole minua muunlaisena nähnyt niin ei voi tietää, että johtuu alkoholista. Juon yli 50 annosta viikossa, edes miesystäväni ei tiedä sitä. Viikonloppuisin otamme yhden väkevän drinkin perjantaina, kun tulen hänen luokseen, ja sitten lipitämme viiniä, lauantaina ehkä olutta alkuillasta kun jotain puuhastellaan ja jälleen sitä viiniä - se, mitä hän ei tiedä on, että minulla on oma piilopulloni konjakkia, josta naukkailen lisäksi. Arki-iltaisin korkkaan puoli kahdeksan aikoihin ja vedän vauhdilla 6-8 annosta ennen kuin yhdentoista-puoli kahdentoista aikaan nukahdan. En koskaan soittele tai someta kännissä, en käy baareissa. Työpaikan juhlissa ja työmatkoilla otan korkeintaan pari lasillista ja sitten vetäydyn kotiin tai hotellihuoneeseen jatkamaaan tissuttelua yksin.

Tiedän, että pitäisi lopettaa ennen kuin maksa pamahtaa, ja koko ajan on tietoisuus myös siitä, että runsas alkoholinkäyttö lisää nimenomaan vatsan alueen syöpäriskiä ja ne ovat usein niitä pahimpia syöpiä. Julkisen sektorin hoidon olen kuitenkin jo vuosia sitten todennut onnettomaksi; keskustelut jonkun "päihdeterapeutin" eli A-klinikkasäätiön kouluttaman sairaanhoitajan kanssa eivät olleet mistään kotoisin, pystyin viemään häntä kuin litran mittaa ja hän kuunteli pää kallellaan ja uskoi kaiken. Työterveyden puolelle en tämän asian kanssa halua mennä. Eikä lääkäreillä olisi muutenkaan tarjota muuta kuin lääkehoitoa, mitä en myöskään halua, koska antabus on joidenkin ihmisten maksalle vaarallisempaa kuin alkoholi ja mielihyvän poistamiseen perustuvat nalmefeeni- ja naltreksonilääkkeet eivät sovi minulle. AA:ta ei kannata edes ehdottaa, tunnen sen erittäin hyvin oltuani aikoinani useita vuosia AA:n jäsen.

Olen nainen 50v

olen siro kaunis ja hoikka

kotona ei ole alkoholia

minusta tulee humalassa agressiivinen ja olen ollut putkassa 3 kertaa viime vuonna

viimeksi kapakassa joulukuun puolessa välissä

olenko alkkis

Olet, hae apua tukiryhmästä

Mut mua nolottais olla siellä nuoren näköisenä

oon kuullu et kaikki keski-ikäiset alkkisnaiset on aika rujon näköisiä

Ei ne mua halua katsella

Vierailija kirjoitti:

Mun on saatava illalla se yksi. Eilenkin jäi yhteen kuten aina mutta se yksi on saatava viikonpäivästä riippumatta. Ongelma kai sekin?

Olet juoppo

Isäni. Hyväntahtoinen, menevä mies joka päivittäin juo 3-6 olutta. Viikonloppuisin vetää kaksin käsin viinaa ja on aivan täysin örvellys kunnossa. Kännissä muuttuu arvaamattomaksi ja agressiiviseksi. Töissä käy, mutta kunto on alkanut menemään jo sen verran huonoksi että pahoin pelkään kuinka kauan kroppa kestää ja kun ikääkin on. 

Äitini. Mukava ihminen, mutta todella kontrollifriikki, yliherkkä, epävakaa, hyvin risainen lapsuus ja levoton nuoruus. Aikuisena noin 35-vuotiaaksi saakka suht tasaista kunnes alkoholismi alkoi pikku hiljaa kehityä. Juo päivittäin 3-6 olutta/siideriä ja joskus jopa vetää kännit keskellä viikkoa ja krapulassa töihin, viina kätköjä ympäri asuntoa. Käyttää myös lääkkeitä ja huumeita satunnaisesti. 

Serkkuni. Vähän alle kolmekymppinen hyvin kaunis bilehile. Neuroottinen luonne, hyvin ulospäinsuuntaunut, oli todella hyvä koulussa ja suosittu. Työssään hyvin menestynyt. Arkena yleensä vain lasi pari viiniä, mutta viikonloppuisin vedetään ihan överiksi. Välillä telonut itsenä sairaalaan ym. 

Veturinkuljettaja (nainen).

Nainen. Työ mennyt. Kaikki lapset huostaanotettu. Lapset kasvettuaan aikuiseksi hylkäsivät. Mies hakkaa.

Meiillä on mökki sellaisella alueella etttä siellä obn vain rikkaita. Kyyllä olen nähnyt oikeuden tuomari roiikkuu omenapuussa.

Jonkun teorian mukaan minäkin olen alkoholisti tai siis varmasti olenkin. En vain tarvitse apua siihen en juo paljoa ja koska olen äärimmäisen kiinnostunut oluista, ajattelen oluita sekä reseptejä jatkuvasti. Muita viinoja tai viinejä en oikein juo, enkä juo mautonta lageriakaan. 

Yksi alkkis katsoi selvänä jotain ohjelmaa jossa entinen alkkis kertoi juoppoudestaan.Hän oli VALTAVAN KIINNOSTUNUT ohjelmasta,on kuollut mutta olisi mielenkiintoista tietää mitä hän ajatteli tuosta ohjelmasta.

Hyvä kysymys. Monenmoisia, vaikka yhdistävät tekijät ovat ilmeisiä. Yhdellä elämä piloilla terveyden, työttömyyden ja massiivisten velkojen osalta, toista vituttaa tekemänsä työ ankarasti, kolmas oli kaappitrans, neljäs syrjäytynyt yksinäinen pienimunainen mies, viidennellä, kuudennella ja seitsemännellä skitsofrenia ja vaihtelevasti muita mt-ongelmia, helvetin monella muulla persoonallisuushäiriö, sosiopaatteja, traumatisoituneita, hyväksikäyttötaustaa, perheväkivaltaa, masennusta, syrjäytymistä, toivottomuutta.

Se alkoholiongelma ei nähtävästi tule ensin, mutta istuttaa kyllä ihmisen entistäkin tiukemmin paskaan istumaan. Se on itsehoitoa tai sosiopaattien ja ADHD-tapauksissa jotain mikä pitää kierrokset koholla. Ehkä itsehoitoa sekin?

Mennessäni ensimmäistä kertaa elämässäni AA-kokoukseen en ollut uskoa todeksi miten upeita naisia siellä oli.

Isäni ja appiukkoni, päivittäin juovia seiskakymppisiä. Ihme että ovat hengissä. Isäni kulkee rappioporukoissa baareissa, on todella hankala kännissä, räyhää, uhoaa, joutuu tappeluihin ja poliisiautoon. Appiukko on yhteiskuntakelpoisempi, kulkee anopin mukana kulttuuririennoissa ja sukuloimassa. Kuitenkin tietyssä vaiheessa hänkin alkaa varastaa shown, jankata sekavia ja muuttuu myös ilkeäksi. Isäni on ensisilmäyksellä puliukkomaisen näköinen, kyllä appiukostakin huomaa( punaisuus, viinan lemahdus). Isäni kaatuilee ja on usein sairaalassa, appiukollakin selvästi viinasta johtuvia vaivoja, pahoinvointikohtauksia jne.

Vaikuttaisi siltä, että alkoholistit jakaantuvat pääosin kolmeen kategoriaan ongelman aiheuttaneen juurisyyn perusteella:

1. Osalla alkoholisteista syy alkoholisoitumiseen löytyy melko puhtaasti geeneistä ja tällöin riippuvuus voi syntyä pelottavan nopeasti ihan "normaaliin nuoruuteen" kuuluvan melko vähäisenkin viihdekäytön seurauksena.

Jos katkoa ei tule melko nopeasti, juo suurin osa itsensä jalattomaksi, vihannekseksi tai hautaan reilusti alle keski-ikäisenä.

2. Osalle ongelma syntyy melko puhtaasti nautinnon hakuisesta elämänasenteesta ja/tai persoonallisuushäiriöstä johtuen. Tällöin käyttö voi olla nuorempana pitkäänkin puhtaasti hauskanpitoa, mutta ennemmin tai myöhemmin se karkaa käsistä, koska jatkuvasti pitenevien viihdeputkien katkaisu ei enää onnistukaan ja yleensä myös muut aineet astuvat mukaan kuvioihin. Tästä porukasta moni päätyy lopulta joko linnaan tai vaihtoehtoisesti hautaan ennen keski-ikää.

3. Valitettavan monelle se on tapa koittaa kestää elämäänsä käsittelemättömistä menneisyyden traumoista kumpuavan ahdistuksen, rakkaan ihmisen menetyksen aiheuttaman tuskan, yksinäisyydestä kumpuavan masennuksen tai henkilökohtaisiin (henkisiin) ominaisuuksiin nähden liian vaativan työn aiheuttaman pitkittyneen stressin kanssa. Tämä joukko pyrkii yleensä "roikkumaan" kiinni normaalissa elämäntavassa töissä käyden jne niin pitkään kuin mahdollista.

Kännissä riehuu, valehtelee, haukkuu lapsensa ja puolisonsa, selvinpäin on kuin kodin hengetär. Siivoilee, laittaa ruokaa, on yhteyksissä haukkumiinsa ihmisiin ja nolona lopettaa puhelut kun ei ymmärrä miksei suku enää tahdo olla tekemisissä.

Kun rahaa jälleen ilmestyy tilille, sama ruljanssi alkaa. Parasta on, kun selvinpäin ollaan niin marttyyriä. Onneksi ymmärtää miksei känniputken jälkeen saa nähdä lapsenlapsiaan eikä uhriudu siitäkin Facebookissa.

Ikäisiäni (26-35v) alkoholisteja ovat ihan perus työssäkäyvät nuoret. Alkoa vaan menee yli suositusten. Arki-iltaisin on saatava 4-6 olutta, viikonloppuisin vähintään 24päkki tai kunnon kännit, muisti ei pelaa ja vähintään tapellaan baarissa. Maanantaina taas skarppina töihin. Välillä arkisinkin viina maistuu ja töihin mennään kohmelossa.

Laskisin alkoholin ongelmakäytöksi myös joka viikonloppuisen bilettämisen, jolloin väh. yhtenä päivänä kärsitään törkeästä oksennuskrapulasta joka estää normaalin elämisen.

Itselläni on taas ongelmia ottaa alkoa. Pitäisi skarpata, ettei yhden paukun jälkeen olo ole hutera. Ei vaan jaksa. Olen surkeaa bileseuraa.