Millainen on tuntemasi alkoholisti?

Eräs keski-ikäinen nainen...perso alkoholille,muttä kännissä tosi kiimainen...aina oltava tuliaispullo mukana kylään mennessä..

Syystä tai toisesta omasta tuttavapiiristä osa muuttui kolmenkympin loppupuolella alkoholisteiksi. Ehkä se on ikä jolloin lopullisesti määräytyy se, jatkaako samaa linjaa kuin nuorena vai tekeekö muutoksia elämässään. 

Suurin osa heistä käy töissä, osa on parisuhteessa, mutta vain yhdellä on lapsia (lapsellisen puoliso ei ole alkoholisti). Monella on korkeakoulutus, mutta eivät tee ammattiaan vastaavaa työtä, vaan erilaisia duunarihommia. Omaan silmään kaikki nämä näyttävät jotenkin jämähtäneiltä ja aikaansaamattomilta, mutta voi silti olla että ovat ihan tyytyväisiä, ja oma eteenpäin katsova luonne vain vieroksuu sitä ettei tähtää mihinkään. Toisaalta, joku syyhän siihen on että aina kaipaavat sitä kännien vetämistä ja tissuttelua. Vai onko se raskas työ, raskaat huvit ja sitä sitten eläkeikään asti? 

Itse keskeisiä narsisti kyrpiähän he ovat

Isän sisko kuoli alkoholiin. Oli ihan tavallisen oloinen 49-vuotias työssäkäyvä nainen, jolla lapset juuri lähteneet maailmalle. Koti oli aina tiptop, ulkonäkö huoliteltu, kävi harrastuksissa ja oli iloinen luonne. Parisuhteessa oli ongelmia, ja siksi varmaan joi. Tädin mies oli aina jotenkin ilkeä ja välinpitämätön. Kun serkkuni muuttivat pois kotoa, alkoi heillä jonkinlainen irroitteluvaihe, viihtyivät terassilla ja konserteissa ja pitivät puutarhajuhlia, kunnes heitä ei yhtäkkiä nähnyt enää missään. Kaksi vuotta meni, ja tädin terveys petti, oli piilevä sairaus jota alkoholi pahensi. Ei lopettanut juomista. Neljä kuukautta siitä ja hän oli kuollut. 

Hieno akateeminen mies. Tunnollinen, kunnollinen alkkis.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia kuin minä.  Älykkäitä, fiksuja perfektionisteja, jotka pettyvät omaan kyvyttömyyteensä saavuttaa itse itselleen asettamiaan kohtuuttomia vaatimuksia ja tavoitteita.  Ja tämän pettymyksen ainoa hetkellinen lievennyskeino on riittävän voimakas aivotoiminnan puuduttaminen.  Kun tätä jatkuu riittävän kauan, ei enää kykene olemaan ilman sitä puudutusta vaikka jonakin päivänä ei pettymys olisikaan niin vahva.

Googletapa piilonarsismi. Ja en tarkoita tätä pahalla, havahtuminen saattaa oikeasti auttaa tapaan ajatella. 

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävätär, alkoholistin tytär itsekin, oli jo nuoresta asti pyörinyt paljon baareissa, löytänyt sieltä puolisonkin ja perustanut perheen. Lasten ollessa pieniä tietääkseni kotona oli aina otettu molempien vanhempien voimin ja järjestetty kaikenlaisia juhlia ja illanistujaisia jonka vuoksi sitten on korkattu pullo jos toinenkin. Joskus kävin heillä kylässä, yhä useimmiten en. Sitten alkoi tulla puheluja outoihin ajankohtiin mutta en tiedä oliko humalassa vai muuten vaan rajaton näkemään milloin on sopivaa häiritä muiden ihmisten elämää ja milloin ei. Muutaman kerran sain rattijuoppoudestakin tietää tai jopa todistaa. Alettiin erkaantua entisestäänkin, kun tässä vaiheessa alkoi raahata aina omia pulloja mukaan kylään, ulkoilemaan, rannalle, ihan mihin vain mentiin ns. tervehenkiseen paikkaan niin sielläkin piti korkata vähintään kaljatölkki. Esim. patikkamatkan päässä grillaillessa. Kuka "normaali" juo tuollaisessa paikassa, lasten kanssa

Vanha miespuolinen ystäväni on muuttunut tällaiseksi. Nähdään harvoin kun asutaan eri paikkakunnilla, ja oli järkytys huomata että nykyään kaljatölkki pitää olla ihan joka tilanteessa mukana. Ei tunnu tajuavan ollenkaan, että kukaan muu ei juo. 

Sympaattinen kaveri, hyvät jutut ja luotettava.

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisia. Yksi piirre kaikissa keitä tunnen, on se että humalassa puhuvat aina samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Yksi etenkin kauhein jankuttaja maan päällä. Ilmeisesti eivät muista jankuttaneensa samaa asiaa moneen kertaan. Muuten kaikki erilaisia käytöstavoiltaan mutta se saman asian jauhaminen jokaisella.

Tämä. Näin harvoin baarissa käyvänä on hienoinen järkytys tavata siellä enemmän viihtyviä tuttuja, jutut ovat samat kuin vuosi tai kaksi sitten. Ja saman illan aikana toistellaan samat jankutukset uudestaan ja uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisia. Yksi piirre kaikissa keitä tunnen, on se että humalassa puhuvat aina samoja asioita kerta toisensa jälkeen. Yksi etenkin kauhein jankuttaja maan päällä. Ilmeisesti eivät muista jankuttaneensa samaa asiaa moneen kertaan. Muuten kaikki erilaisia käytöstavoiltaan mutta se saman asian jauhaminen jokaisella.

Tämä. Näin harvoin baarissa käyvänä on hienoinen järkytys tavata siellä enemmän viihtyviä tuttuja, jutut ovat samat kuin vuosi tai kaksi sitten. Ja saman illan aikana toistellaan samat jankutukset uudestaan ja uudestaan. 

Taitavat jankata myös täällä av:lla kun eivät istu kapakassa. 

Esimiesasemassa. Aivan deegu. Soittelee kännissä vapaa-ajalla alaisilleen, käy työpäivän aikana alkossa.

Kyllä useimmat tuntemani alkoholistit ovat työelämässä julkisella puolella, koska sieltä on vaikea potkia pellolle. Heistä tulee narsistivibat, mikä sopii kuvaan, koska narskut haluavat hyvänolontunnetta. Eivät tunnu ymmärtävän, että alkoholin sietokyvyllä kehuminen ei kuulosta hyvältä toisten korviin. Toisella on peräti jonkin känniläisten yhdistyksen tms kunniakirja dokaamisesta, mitä on työpaikallaan pitänyt esillä(!). Tyyppi pystyy sanomaan pokalla ihan mitä hyvänsä, valehtelu ei ole ongelma. Pystyy itkemään vain itsesäälistä kuulemani mukaan ja sekin voi olla teeskenneltyä manipuloimiseksi. Muutoin käytännössä aina rehvakkaan ja sanavalmiin oloinen.

Nämä tyypit ovat selvästi oppineet, miten kuulostavat osaavilta. Osaavat kyllä auttavasti officea käyttää, mm. oman nimensä lisäämiseen dokumentteihin, joiden tekemiseen eivät ole muuten osallistuneet. Eivät oikein osaa painaa mieleen asioita kuin jokusen kappaleen ja toistavat niitä faktoina, vaikka olisivat vanhentuneet jo aikoja takaperin. Juttua voi tulla paljonkin, mutta joukossa voi olla ihan randomilla 10-90% täyttä bullshittia, eli heidän puheisiinsa ei ole ollenkaan luottamista. Jos sanovat jonkun sanoneen jotain, se pitää aina tarkistaa mainitulta henkilöltä.

Yksi kehuskelee moninaisilla tavoilla käyttävänsä alkoholia jopa työpäivinä (en ole samassa työpaikassa, tunnen vain harrastuksista). Esiintyy välillä harrasteissakin humalassa. Ei tykkää oikein ottaa nakkeja, vaan tiuskii ja kieltäytyy asioista, joista on harrasteissa itse vastuussa. Vaikeuttaa kuitenkin muiden omatoimista tekemistä, jos hän itse on vastuussa, eli ei asiat etene, teki kuka vain. Voi äkisti olla ihan eri puolella pyörimässä, kuin missä pitäisi olla. Todennäköisesti liittyy 99% kaikista varkauksista, mitä tapahtumissa on raportoitu. Hänen harrastevälineensä lienevät kaikki joltakulta osallistujalta varastettu. Tyrkkää herkästi paikalle kutsumattakin ja joillakin vaikeuksia sanoa, että jospa jättäisi tulematta, koska on myös eräänlainen vainoaja ja soittaa toisten nimissä häiriköintipuheluita ja tekee vääriä ilmiantoja.

Yli-Viikarin jutusta tuli heti fiilis, että tämän työvelvoite-tyypin tapauksessa on kyse alkoholismista. Voin olla väärässäkin, mutta eräs alkkari sai joku aika takaperin 50 tuhatta puhtaana käteen 'työpaikkakiusaamisesta'.

Reilu frendi. Luotettava!

Kiva kaveri!

Minun mielestä jonkinasteinen alkoholisti on jo silloin kun lähes joka viikonloppu on saatava se "rentoutumis" känni ja ehkä siinä sivutuotteena biletystä ja baareissa pörräämistä. Vaikka tama kuuluu toki nuoruuteen, kumppaninetsimisaikaan ja opiskelijaelämään, mut jos pointti on aina se että mieli tekee nimenomaan vain sitä viinaa ja humalaa niin se on merkki jostain riippuvuudesta.  Moni verhoaakin alkoholiriippuvuuden juuri juhlimiseen jossa "muka" se juhliminen, saunaillat ja baarikierrokset olisi se pääasia vaikka itseasiassa se lärvien vetäminen onkin se tavoite. Tämä alkaa olla jo lähellä alkoholismia. 

Sitten kun ollaan jo ns aikuisia, ehkä perheellisiä, sama juomatapa tuppaa jatkumaan ilman baarikierroksia ja saunailtoja. Juominen muuttuu sivistyneemmäksi kotona joko tissutteluksi tai vastaavasti on/of tyyppiseksi, eli muulloin ei oteta, mut työviikon päätteeksi rentoutus perjantaikänni, lauantaina ehkä se tasoittava 2 kaljaa ja sunnuntai toivutaan ja huilataan, parannellaan väsyneenä pahaa oloa. 

Tunnen alkoholistiveljekset. Toinen on melko normaali yrittäjä. Ihan mukavakin on ja arkisin yleensä selvänä, ainakin päiväsaikaan.Toinen taas on vähän sellainen reppana, työtön ja aina äitinsä lompakolla. Koskaan en ole tämän toisen nähnyt olevan selvinpäin.

Kädet alkaa tärisemään jo puolilta päivin jonne on sinnitelty edellisen illan kännien voimalla, otettu ehkä pari Buranaa ja litra kahvia että selviää. Hermostuneisuus lisääntyy, ehkä vähän hikoiluttaa jne. Sitten kun saa sen olutpullon/tölkin/lasin käteensä ja ensimmäisen kulauksen otettua, niin koko olemus rauhoittuu. Oikein näkee kuinka hartiat tipahtaa alemmas, kädet lakkaa tärisemästä ja kireys häviää. Kaikki hyvin, sai siis tarvitsemansa aineen. Näinhän se menee.

Muuten kauempaa katsottuna homma näytti siltä, että ikinä ei voinut sopia tai varmasti tietää lähteekö tämä alkoholistipariskunta xx tapahtumaan vaikka olisi yhteinen kyytiin suunniteltu, he katsoi aina olotilansa vasta ko aamuna.  Ulkonäöstä näki siinä 45-50 v iässä erityisesti naisesta jo hyvinkin että alkoholi maistuu. Kummallekin tuli jo noilla ikävuosilla kaulaan hirveä rasvakertymä vaikkeivät muuten olleet lihavia, ehkä vähän keski-iän pyöreitä. Luin jostain lääketieteen julkaisusta että kaularasva voi olla merkki juurikin pitkäkestoisesta runsaasta alkoholin kulutuksesta. Tässäkin pariskunnasta ihmettelin miehen kohdalla sitä miten ei koskaan narahtanut työssä siitä että oli edellisiltana ottanut heittämällä 3-5 kirkkaasta viinasta tehtyä paukkua ja seuraavana päivänä työvuoro saattoi alkaa esim jo 10-12 maissa ja hän oli sellaisessa erittäin vastuullisessa työssä, jossa puhallutetaan ainakin satunnaisesti.

Olen kymmeniä vuosia työttömänä ollut vanhempi ukko, kerran viikossa tulee otettua kunnolla. Välipäivinä ei yhtään, olutta en juo. Olen täysraittiista keskiluokkaisesta kodista, join alkoholia ensimmäisen kerran kun olin lähempänä kolmeakymmentä. Pystyn olemaan juomatta vaikka vuoden jos haluan mutta en halua, alkoholi on tärkeä viikon kohokohta elämässä jossa ei tapahdu yhtään mitään.

Elina nuorempana, siis 20-25 v avoliitossakin "elämäni rakkauden" kanssa. Noilla ikävuosilla käydään yleensäkin kaveriporukalla paikallisessa baarissa, festareilla jne, mutta Itselläni kun ei niinkään olisi ollut tarve pörrää kaveriporukoissa ja vetää lärvejä niin ärsytti ja huolestutti miehen joka viikonloppuinen viinan "tarve". Ja jos yksi vko loppu joutui, huom joutui, olemaan ilman tai jostain syystä otti vain saunakaljan, niin seuraavana vko loppuna veti sit ihan kolmatta. Ehkä en sillon ymmärtänyt asiaa mutta ero muihin lähipiirin ikäisiimme tuttuihin oli se että ei voinut lopettaa ennen kun valomerkki tuli ja sitä ennen tilasi vielä pari kolme että varmasti riittää ja jos vielä jollain oli paikalliselle torille/snägärille mentäessä baarin sulkeuduttua taskumatissa jotain niin häntä ei saanut kotiin ennenkun viimeinenkin pisara oli juotu. Jos joku ehdotti jatkoille lähtöä niin häntä vietiin jollei siis ollut sammunut sitä ennen. Vaikka kuinka pyysin että lähdetään kotiin, ei, viina ja kaverit vei aina voiton. Hän oli myös omaksunut sellaisen tyylin että kehuskeli ja vähän brassaili sillä miten taas oltiin kännissä ja puhui paljon kaljan juomisesta ja jotenkin se koko muu elämä paitsi työ ja joukkuepelin harrastus kulminoituu jotenkin siihen viinaan ja kavereiden kanssa kännien vetämiseen. 

Vaikka hän aina sanoi että haluaa olla kanssani, oli saanut juuri sen kenet halusi jne, niin oli musertavaa tajuta että kerta toisensa jälkeen minä jäin toiseksi, kolmanneksi, neljänneksi milloin millekin asialle kun viinasta oli kyse (ja satunnaisesti muulloinkin). Ok, oltiin ihan liian nuoria, mutta jo ennen häntä olin seurustellut pitkään erään kanssa emmekä juoneet juuri koskaan. Ei me tarvittu viinaa mihinkään. Sellaisen parisuhteen olisinkin halunnut. 

Kuten arvata saattaa, kaikki riitamme ja lähinnä minua arsyttävät asiat johtui suhteessamme hänen alkoholin käytöstään ja siitä välillisesti aiheutuvista tapahtumista. Muuten pärjättiin oikein hyvin ja rakastin häntä. Mutta kun alkoholia oli näköpiirissä tai luvassa niin häntä vietiin kuin litran mittaa, kaikki muu sai jäädä. Ja eteenkin kun oli ottanut jo yhden tai kaksi, niin minusta tuntui että muutuin hänelle täysin toisarvoiseksi asiaksi,, hän meni sinne (kavereidensa kanssa) missä sitä saunakaljaa oli tarjolla. Ja kuten arvata saattaa, hän petti minua kännissä ja erosimme. Kun olen 30 v päästä kuullut tutuilta hänen edesottamuksiaan niin ottaa ilmeisesti vieläkin aika tiukasti silloin kun ottaa, näinkin häntä eräässä kotikuntamme kesätapahtumassa ja taas oli kännissä ja hetken juttutuokion päästä hänellä olikin jo kiire kaljan juontiin ja minä sain taas jäädä.... vaikka meillä olisi oikeasti ollut vaikka kuinka paljon puhuttavaa. 

Olen usein pohtinut kumpi on ensin; voimakas itsekeskeisyys ja sitten tulee alkoholismi ja alkoholin käytön oikeutus muista piittaamatta VAI tuleeko joistakin voimakkaan itsekeskeisiä sitten kun he ottavat alkoholia? 

1. Hullu. Mutta hän onkin sekakäyttäjä.

2. Vttuilija. Mutta se kai kuuluu sairauden kuvaan. Eli nälvii ja on olevinaan jotenkin yläpuolella. 

3. Ulkosesti päihdetyypiksi tinnistettava, vaikka pukeutumiseltaan on siisti.

Sellasia.