Lue keskustelun säännöt.
Millainen on tuntemasi alkoholisti?
06.05.2017 |
Meillä tuli miehen kanssa puhetta alkoholismista, kun kommentoin erään hänen työkaverinsa olevan aika varmasti alkoholisti. Miehen mielestä ei ole, kun kaverilla kuitenkin on työpaikka eikä juo koko ajan. Hänen käsityksensä alkoholistista on siis sellainen stereotyyppinen katuojassa asuva juoppo.
Mun mielestä alkoholisti taas voi näyttää miltä tahansa tai olla millaisessa asemassa vain. Jos alkaa perua sovittuja menoja ja töitä sen vuoksi, että vetää viinaa tai ei pääse aiemmin sovittuun tapaamiseen, koska on krapula, niin kuulostaa mun mielestä jo sairaudelta. Siis jos näin tapahtuu enemmän kuin kerran.
Kommentit (168)
Paras ystäväni on 65-v alkoholisti. Ollut jo monta vuotta. Nyt eläkkeelle jäätyään juo kaljaa aamusta iltaan. Jokaikinen päivä 10-12 kaljaa. En ymmärrä miten kukaan pystyy joka päivä juomaan kaljaa. Eikö sen maku ala tökkiä? Näen ystävääni kerran viikossa ja aina hänen luonaan. Eihän hän voi poistua kotoaan kaljojensa luota mihinkään ja se on todella sääli :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ihmistä ei voi tavata esim. kaupungilla paikassa, jossa ei voi juoda. Ruokapaikat, joista ei saa olutta ovat poissa laskuista, samaten muut ajanviettotavat, joissa alkoholin nauttiminen ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani alkoholistit ovat ainakin hirveän ylimielisiä ja pitävät omaa dokaamistaan jollain tavalla parempana elämäntapana. Itse olen absolutisti ja he pitävät tämän takia minua nössönä ja tosikkona jne. Kai se on joku defenssi.
Itse en edes ole absolutisti, mutta nautin alkoholia hyvin harvoin, koska en vain tykkää humalaisesta olotilasta. Siksi kuulen jatkuvasti, että en osaa nauttia elämästä, elämä menee hukkaan, olen estoinen, jne. Minusta kai on estoisempaa, jos ettei kykene nauttimaan elämästä ilman apuaineita.
Minä päälle nelikymppinen nainen. Avoliitossa ei lapsia. Asiat periaatteessa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen 29-vuotias yliopisto-opiskelijanainen, olen alkoholisti.
Alkoholisoiduin enemmän tai vähemmän heti aikuisikään päästyäni. Siihen asti olin alkoholin holtittomasta käytöstä huolimatta käynyt koulut hyvin ja lukiosta valmistuin erinomaisilla papereilla. Olin luokan priimus oikeastaan asiassa kuin asiassa, koska olin niin hirvittävän kunnianhimoinen. En ole koskaan ollut varsinaisesti ahkera, eli läksyt jäi tekemättä peruskoulussakin, mutta olin niin määrätietoinen että jotenkin kummassa opin asiat nopeasti ja erinomaisesti vain koekirjan lukemalla varmaankin silkasta tahdosta. Keskiarvoni oli aina yli yhdeksän, joinain vuosina lähempänä kymppiä kuin ysiä.
Alkoholinkäyttö lähti lopullisesti lapasesta ennen 20 ikävuotta. Yliopistoon pääsin leikiten, mutta yliopistossa määrätietoisuus ja kunnianhimo ei enää riittänytkään vaan stressaannuin ja ahdistuin. Alkoholismi ei ole ainoa syy, että opinnot jäivät kesken, mutta alkoholilla oli tietenkin paljon vaikutusta asiaan.
Nyt olen siis 28-vuotias. En ole päässyt ylioppilastutkintoa pidemmälle. Elän sossun rahoilla näennäisesti hyvissä kulisseissa. Kotini on aina siisti ja puhdas, olen itsekin jotakuinkin huoliteltu, mutta totuus löytyy jääkaapista ja heräänkin aivan liian usein ympäriinsä ripoteltujen tyhjien kaljatölkkien keskeltä.
Hoidan alkoholismia mm. Antabuksella, mutta toisinaan määrätietoisuus, joka joskus oli suurin vahvuuteni, ei riitä, vaan ratkean ja "unohdan" ottaa lääkkeen jolloin jo muutaman päivän kuluttua voin vetää kännit. Juon kotona, piilossa, käyn hyvin hyvin satunnaisesti kapakassa ns. anonyymissä joukossa. En koskaan näyttäydy humalassa yökerhoissa tai vastaavissa jo sen takia, ettei minulla ole ystäviä joiden kanssa sellaiseen mennä.
Olen siis ihan kohtuullisen nätti ja hoikka, fiksu, huolellinen ja jopa menestynyt nainen. Silti, sen lisäksi, olen alkoholisti.
Monilla saattaa olla hieman eriävä näkemys menestyvän ihmisen määritelmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistit on narsisteja eli uhreja. Isäni oli myös.
Tuosta "narsisti=uhri" asetelmasta voisi olla kyllä eri mieltä. Siitä taas, että alkoholisti on aina narsisti olen kyllä samaa mieltä. Hiton elukoita, joilta pitäisi ottaa ihmisarvo pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani alkoholistit ovat ainakin hirveän ylimielisiä ja pitävät omaa dokaamistaan jollain tavalla parempana elämäntapana. Itse olen absolutisti ja he pitävät tämän takia minua nössönä ja tosikkona jne. Kai se on joku defenssi.
Itse en edes ole absolutisti, mutta nautin alkoholia hyvin harvoin, koska en vain tykkää humalaisesta olotilasta. Siksi kuulen jatkuvasti, että en osaa nauttia elämästä, elämä menee hukkaan, olen estoinen, jne. Minusta kai on estoisempaa, jos ettei kykene nauttimaan elämästä ilman apuaineita.
Olen miettinyt ihan samaa: itselläni on aina hauskaa selvinpäinkin, nauran ja nautin musiikista tai urheilutapahtumasta tai vaan yhdessäolosta ihan siinä missä humalassa olevatkin (sillä erotuksella, että muistan illan tapahtumat myös seuraavana aamuna). Mutta ilmeisesti se ei vaan riitä että mulla itselläni on kivaa.
- tuo aikaisempi absolutisti
Isäni on alkoholisti. Se ojaan sammunut ja puistoporukoissa viihtyvä sekä oksennuksessaan aamulla heräävä.
Ei mikää salajuoppo tai tuurijuoppo vaan aivan avoimesti vetää sitä viinaa 24/7.
Niin ja miehen isä myös ja miehen veli...onhan noita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvussa on paljon alkoholismia. Olen avoimesti kertonut suvun lapsille, että miettikää tarkasti jo ennen sitä ensimmäistäkään huikkaa, kannattaako. Viinageeni kun meillä näköjään kulkee. On hyvä viinapää, eikä tule krapulaa juurikaan. Helppo jatkaa juomista ja määrät kasvavat toleranssin myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin juuri alkoholistista eroon. Nyt toinen yö uudessa kodissa. Ihana rauha ja vapaus. Kaks vuotta putkeen ryyppäämistä. Joka päivä.
Suosittelen kaikille juoppojen puolisoille: EROTKAA.
Vierailija kirjoitti:
Muutin juuri alkoholistista eroon. Nyt toinen yö uudessa kodissa. Ihana rauha ja vapaus. Kaks vuotta putkeen ryyppäämistä. Joka päivä.
Suosittelen kaikille juoppojen puolisoille: EROTKAA.
Hyvä päätös! Varaudu, että yrittää krapuloissaan takaisin kinuamaan. Pidä pääsi. Mieti miten monta yhteistä lomamatkaa tai jotakin huonekalua, puhumattakaan yhteisistä hetkistä oikeasti läsnäolevana, olisitte saaneet niillä viinarahoilla. Alkkiksen kanssa ei pahemmin yhdessä säästellä mitään eläketilejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisti on sanana aika vahva.
Mutta juon alkoholia noin kuutena päivänä viikosta. Pääsääntöisesti arkisin noin 2 - 8 annosta ja viikonloppuisin joko nollaukset iltaisin tai sitten kivat tasaiset kännit iltapäivästä pilkkuun pari vuorokautta.
Käyn töissä, teen työni hyvin. Lenkkeilen. Olen sosiaalinen. Huolehdin ulkonäöstäni. En peittele alkoholikäyttäytymistäni keneltäkään. Vähennän sitten, kun keksin muuta tekemistä tai kun löydän muun ratkaisun krooniseen ahdistukseeni.
Isäni on alkoholisti. Nuorempana oli vaatimaton, ahkera ja kohtelias mies. Viina muutti persoonan täysin, rähisee ja öykkäröi. Juo joka päivä paljon.Hänen kanssaan ei voi mennä enää asialliseen ravintolaan, alkaa häiriköidä muita asiakkaita ja henkilökuntaa. Teatterista hänet vietiin poliisipartiolla. Kotiaan ei hoida lainkaan, ei anna muidenkaan puuttua. Ystäväpiirinsä on nykyään täysin spurguja.
Tämä arpa ei voittanut. Ingen vinst. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli alkoholisti, luonteeltaan äkkipikainen, suorituskeskeinen, nopeaälyinen. Helliä ja herkkiä puolia hän ei näyttänyt, jos niitä oli. Hän kuoli alkoholiin.
Eronneena nelikymppisenä havahduin siiihen, että poikaystäväni ja mieheni ovat olleet kuin isäni. Ongelmaansa kukaan heistä ei myöntänyt.Onnea! Kilttimies ei saanut taaskaan.
Niin, no jokaisella on oma elämänsä. Eiköhän tuossa ollut kyse, ettei nainen löytänyt onneaan alle 40 v.
Outo ajatus, että alkoholisti olisi vain puistijuoppo. Suurin osa varmaan päällisin puolin tavallisen oloisia ja hoitavat työnsä. Eivät vaan myönnä tai halua nähdä sitä. Oma isäni on alkoholisti. Ollut töissä yliopistolla tutkijana ja kirjoittanut pari kirjaakin. Muut pitävät hyvänä seuramiehenä. Harmi vain, että isän toinen puoli oli se humalassa lapsiaan pilkkaava, äitiä pettävä ja pelottavan epäluotettava ihminen. Eli kuka vaan ja missä yhteiskunnallisessa asemassa oleva voi olla alkoholisti. Vaikka ei päälle päin siltä näyttäisi. Eniten surettaa se, että isä on selvästi onneton kun juo ja pakenee jotain. Olisin myös toivonut itselleni hieman toisenlaista ja kannustavaa isää. Nyt kokoilen itseluottamustani pikku hiljaa ja opettelen näkemään omat vahvuudet. Olen vaativa itselleni ja haukun itseäni vaikka päällisin puolin olen itsekin ihan hyvin elämässä tähän mennessä pärjännyt. Mutta sisäinen kriitikko minussa on vielä aika vahva. Mutta olen matkalla lempeämpään suhtautumiseen. :) Tsemppiä kaikille, jotka painiskelee samojen asioiden kanssa! Me ollaan vahvempii ku uskotaankaan.
Mun on saatava illalla se yksi. Eilenkin jäi yhteen kuten aina mutta se yksi on saatava viikonpäivästä riippumatta. Ongelma kai sekin?
Isä oli alkoholisti. Niin sanottu tuurijuoppo. Pitkiä aikoja selvinpäin, viikon putki ja viinakrampit päälle. Selvin päin mukava mies, mutta muutaman kuukauden jälkeen alkoi riidan haastaminen. Löytyi hyvä syy lähteä juomaan. Alkoholistit on narsisteja eli uhreja. Isäni oli myös.