Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Eronneet! Saavatko etävanhempi ja lapsi päättää tapaamispäivät kysymättä lähivanhemmalta?

Vierailija
04.05.2017 |

Etävanhempi tekee kiusaa siten, että ei ota enää yläkouluikäistä lasta luokseen viikonloppuisin vaan suostuu tapaamaan vain arkisin. Lapsi on jo yläkoululainen ja haluaisi kyllä nähdä edelleen etävanhempaansa viikonloppuisin, mutta tekee kuten etävanhempi määrää. Itselläni ei ole siis enää koskaan vapaata viikonloppuisin. En voi tavata ketään enkä lähteä mihinkään. Siitähän tässä on kysymys. Minun kiusaamisestani. Mustasukkainen exä, joka suuttui kun joutuu maksamaan nyt pienen elatusmaksun minulle. No toki voin lapsenvahdin koittaa järjestää. Haluaisin myös pitää lapsen luonani arkisin, jotta koulurytmi ja tehtävät pysyisivät järjestyksessä. Lapsen etu ei minusta nyt toteudu. Hän joutuu juoksemaan luokseni syömään, jos sattuu pääsemään isälleen kylään viikonloppuna. Isä ei ruokaa anna. Lapsi lähetetään äkkiä luokseni, jos käy ilmi, että minulla on seuraa. Vahvistetaanko tapaamispäiviä enää oikeudessa, jos on kyse jo yläkouluikäisestä lapsesta?

Kommentit (139)

Vierailija
21/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se yläkoululainen muka vaatii jatkuvaa hoitoa viikonloppuisin??

Ja kohtahan se on täysikäinen. Nauttisit lapsestasi kun vielä voit.

T. Kasin äiti

Ehdin kyllä nauttia oikein hyvin, vaikka olisinkin joskus viikonloppureissussa tai jonkun aikuisen seurassa ja lapsi yön isällään. Et ehkä tiedä, miten yksinäistä elämä on eron jälkeen ollut.

Ap

Olet nyt sitten käynnistämässä huoltajuusriitaa, että SINÄ saisit nauttia?!

Pelkääkö lapsi pimeää, ettei voi olla yötä yksin? Eikö hänellä ole ystäviä? 

Ei isä ole mikään varavanhempi, joka otetaan esille kun se sopii äidin itsekäisiin tarpeisiin.

Vierailija
22/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tapaamissopimus, mahdolliset poikkeukset (sairastumiset, työmatkat ym.) sovitaan yhdessä toisen vanhemman kanssa.

Entä sitten?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun isäni kuoli kun olin 14 ja äitini keksi että ottaa kaiken kadotetun nuoruuden takaisin. Liehusi siellä täällä, ei ollut ikinä kotona varsinkaan henkisesti.

Se tuntui todella pahalta.

Nyt tämä samainen nainen itkee, kun välini häneen ovat etäiset, eikä hän tapaa lapsenlapsiaan.

Jälkeenpäin olen miettinyt, miksei kukaan tehnyt meistä lastensuojeluilmoitusta.

Vierailija
24/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tottakai sinulla on joskus oikeus viettää vapaata viikonloppua kavereiden kanssa ja myös seurustella.

Tuonikäisellä lapsella on yleensä kavereita, joiden luona ollaan yökylässä? Onko se mahdollista, että menee kaverilleen ja  ja sitten saat omaa aikaa?

Tuntuu, että lapsi haluaa tosiaan vahtia sinua, jos karjuu ettet saa edes lyhyttä aikaa tavata kavereita. Ihan hyvin voi illalal olla muutaman hetken itsekseen, eri asia sitten yöllä.

Entäs isovanhemmat: voisiko lapsi olla joskus isovanhemmilla tai muilla sukulaisilla/kummeilla yötä viikonloppuna?

Ja mies ei saa "määrätä" tapaamisia, toki hän saa tehdä miten tykkää, mutta tarkoitus on, että jokin tapaamissopimus kuitenkin on ja sitä myös jossain määrin isommallakin lapsella noudatetaan.

Tai sitten sovitaan muullatapaa, että milloin lapsi on viikonlopun isänsä luona.

Kyllä sinullekin kuuluu lapsivapaata viikonloppuna.

Vierailija
25/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miten hirveitä ihmisiä täällä taas.

Normaali ihminen pitää kiinni sovituista tapaamisista, eihän kukaan voi elää noin, että yhtäkkisesti lapsi tuleekin kotiin, vaikka pitäisi olla isällään.

Ja kyllä äidilläkin on oikeus omaan elämään.

Ja äidin oma elämä on se arki sen lapsen kanssa ja hänen ehdoilla.

Vierailija
26/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se yläkoululainen muka vaatii jatkuvaa hoitoa viikonloppuisin??

Ja kohtahan se on täysikäinen. Nauttisit lapsestasi kun vielä voit.

T. Kasin äiti

Ehdin kyllä nauttia oikein hyvin, vaikka olisinkin joskus viikonloppureissussa tai jonkun aikuisen seurassa ja lapsi yön isällään. Et ehkä tiedä, miten yksinäistä elämä on eron jälkeen ollut.

Ap

Olet nyt sitten käynnistämässä huoltajuusriitaa, että SINÄ saisit nauttia?!

Pelkääkö lapsi pimeää, ettei voi olla yötä yksin? Eikö hänellä ole ystäviä? 

Ei isä ole mikään varavanhempi, joka otetaan esille kun se sopii äidin itsekäisiin tarpeisiin.

Niin. Isähän on tasa-arvoinen vanhempi, joka luonnollisesti viettää aikaansa lapsensa kanssa muutenkin kuin satunnaisesti arkisin.

Lapsen kannalta säännölliset, sovitut tapaamiset ovat tärkeitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tapaamissopimus, mahdolliset poikkeukset (sairastumiset, työmatkat ym.) sovitaan yhdessä toisen vanhemman kanssa.

Entä sitten?

Kerroin aloittajalle miten meillä toimitaan, jotta saa vertailupohjaa (otsikko). Mikä sinun viestisi tarkoitus on?

Vierailija
28/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, milloin sinä siis varsinaisesti olet sen teinin kanssa? Yläkoululaisella on pitkät koulupäivät, läksyjä, kokeita ja harrastuksia.

Meillä viikonloput on nimenomaan raivattu kokonaan tyhjiksi, jotta voimme olla kiireettä teinielme kanssa. Arkisin ei ole mitään saumaa siihen teinin touhujen vuoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se yläkoululainen muka vaatii jatkuvaa hoitoa viikonloppuisin??

Ja kohtahan se on täysikäinen. Nauttisit lapsestasi kun vielä voit.

T. Kasin äiti

Ehdin kyllä nauttia oikein hyvin, vaikka olisinkin joskus viikonloppureissussa tai jonkun aikuisen seurassa ja lapsi yön isällään. Et ehkä tiedä, miten yksinäistä elämä on eron jälkeen ollut.

Ap

Olet nyt sitten käynnistämässä huoltajuusriitaa, että SINÄ saisit nauttia?!

Pelkääkö lapsi pimeää, ettei voi olla yötä yksin? Eikö hänellä ole ystäviä? 

Ei isä ole mikään varavanhempi, joka otetaan esille kun se sopii äidin itsekäisiin tarpeisiin.

Niin. Isähän on tasa-arvoinen vanhempi, joka luonnollisesti viettää aikaansa lapsensa kanssa muutenkin kuin satunnaisesti arkisin.

Lapsen kannalta säännölliset, sovitut tapaamiset ovat tärkeitä.

Onko isä saanut mahdollisuuden, esim. vuoroasumiseen vai onko tässä omittu lapsi automaattisesti itseelleen? Nyt pitää kuintenkin muistaa, että tässä on asiat esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Ap on saattanut hankoittaa tapaamisia, jne mutta eihän hän sitä kerro, eihän? Kaikki ihmissuhteet on aina kahden kauppaa, joissa tulisikin aina yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisiko kummassakin vikaa. 

Tapaamisasiat  ei enää ole äidin kontrollin alla vaan lapsi saa niistä itse päättää.

Vierailija
30/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei voi ollaniin, että eron jälkeen tosiaan äiti on aina kiinni ja isä sitten satunnaisesti tapaa lasta kuinka itselle sopii.

Jokainen ihminen on oikeutettu siihen, että voi etukäteen suunnitella menojaa ja asioitaan, se lähivanhempikin.

Ei ole lapsellekaan hyväksi opettaa tällaista systeemiä, että se toinen on aina passissa ja toinen sitten niinkuin huvikseen arkisin otta lapsen kylään jos siltä tuntuu.

Onko nyt muka niin, että se etäisä saa seurustella, viettää viikonloppuisin aikaa miten lystää ja riekkua yökaudet ja äiti tosiaan jumittaa siellä kotona passissa.

Ei herran pieksut, ja täällä naiset vielä mollaa AP:tä, millaisia marttyyreitä täällä kirjoittelee.

Eron jälkeen ei vanhemmuus lopu äidiltä eikä isältä, mutta silloin sovitaan tapaamiset ja niistä myös pidetään kiinni, asia erikseen erikoistilanteet ja miolemmille sopivat muutokset.

Kumpikin saa viettää omaa aikaa ja sopia omassa elämässään myös etukäteen asioita. Mutta silloin kun lapsi on kotona, kummalla vain, niin se aika sitten on taas sitä lapsiaikaa ja kotiaikaa. Normaali eläminen kyllä silloinkin sallitaan lapsen ikä huomioon ottaen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tapaamissopimus, mahdolliset poikkeukset (sairastumiset, työmatkat ym.) sovitaan yhdessä toisen vanhemman kanssa.

Entä sitten?

Kerroin aloittajalle miten meillä toimitaan, jotta saa vertailupohjaa (otsikko). Mikä sinun viestisi tarkoitus on?

Kyseenalaistaa, että se ei ole verrattavissa ap tapaukseen. Te pystynette joustavasti sopimaan muutoksista ja täten sopimusta myös noudataan, eikö niin? Ja tuollaisella sopimuksella voi pyyhkiä takapuolensa sillä se ei ole mitenkään muualla asuvan osalta juridiesti sitova.

Vierailija
32/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei voi ollaniin, että eron jälkeen tosiaan äiti on aina kiinni ja isä sitten satunnaisesti tapaa lasta kuinka itselle sopii.

Jokainen ihminen on oikeutettu siihen, että voi etukäteen suunnitella menojaa ja asioitaan, se lähivanhempikin.

Ei ole lapsellekaan hyväksi opettaa tällaista systeemiä, että se toinen on aina passissa ja toinen sitten niinkuin huvikseen arkisin otta lapsen kylään jos siltä tuntuu.

Onko nyt muka niin, että se etäisä saa seurustella, viettää viikonloppuisin aikaa miten lystää ja riekkua yökaudet ja äiti tosiaan jumittaa siellä kotona passissa.

Ei herran pieksut, ja täällä naiset vielä mollaa AP:tä, millaisia marttyyreitä täällä kirjoittelee.

Eron jälkeen ei vanhemmuus lopu äidiltä eikä isältä, mutta silloin sovitaan tapaamiset ja niistä myös pidetään kiinni, asia erikseen erikoistilanteet ja miolemmille sopivat muutokset.

Kumpikin saa viettää omaa aikaa ja sopia omassa elämässään myös etukäteen asioita. Mutta silloin kun lapsi on kotona, kummalla vain, niin se aika sitten on taas sitä lapsiaikaa ja kotiaikaa. Normaali eläminen kyllä silloinkin sallitaan lapsen ikä huomioon ottaen.

Milloin se isä sitten elää normaalia elämää jos teini on aina viikonloput hänellä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei voi ollaniin, että eron jälkeen tosiaan äiti on aina kiinni ja isä sitten satunnaisesti tapaa lasta kuinka itselle sopii.

Jokainen ihminen on oikeutettu siihen, että voi etukäteen suunnitella menojaa ja asioitaan, se lähivanhempikin.

Ei ole lapsellekaan hyväksi opettaa tällaista systeemiä, että se toinen on aina passissa ja toinen sitten niinkuin huvikseen arkisin otta lapsen kylään jos siltä tuntuu.

Onko nyt muka niin, että se etäisä saa seurustella, viettää viikonloppuisin aikaa miten lystää ja riekkua yökaudet ja äiti tosiaan jumittaa siellä kotona passissa.

Ei herran pieksut, ja täällä naiset vielä mollaa AP:tä, millaisia marttyyreitä täällä kirjoittelee.

Eron jälkeen ei vanhemmuus lopu äidiltä eikä isältä, mutta silloin sovitaan tapaamiset ja niistä myös pidetään kiinni, asia erikseen erikoistilanteet ja miolemmille sopivat muutokset.

Kumpikin saa viettää omaa aikaa ja sopia omassa elämässään myös etukäteen asioita. Mutta silloin kun lapsi on kotona, kummalla vain, niin se aika sitten on taas sitä lapsiaikaa ja kotiaikaa. Normaali eläminen kyllä silloinkin sallitaan lapsen ikä huomioon ottaen.

Kyllä se vaan niin on. Juridisesti on säädetty, että muualla asuvan vanhemman ainoa velvollisuus on maksaa elatusmaksuja. 

Äitiys on maailmaan kurjin rooli ja jokainen äiti tietää mihin pitää sitoutua. 

Vierailija
34/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei voi ollaniin, että eron jälkeen tosiaan äiti on aina kiinni ja isä sitten satunnaisesti tapaa lasta kuinka itselle sopii.

Jokainen ihminen on oikeutettu siihen, että voi etukäteen suunnitella menojaa ja asioitaan, se lähivanhempikin.

Ei ole lapsellekaan hyväksi opettaa tällaista systeemiä, että se toinen on aina passissa ja toinen sitten niinkuin huvikseen arkisin otta lapsen kylään jos siltä tuntuu.

Onko nyt muka niin, että se etäisä saa seurustella, viettää viikonloppuisin aikaa miten lystää ja riekkua yökaudet ja äiti tosiaan jumittaa siellä kotona passissa.

Ei herran pieksut, ja täällä naiset vielä mollaa AP:tä, millaisia marttyyreitä täällä kirjoittelee.

Eron jälkeen ei vanhemmuus lopu äidiltä eikä isältä, mutta silloin sovitaan tapaamiset ja niistä myös pidetään kiinni, asia erikseen erikoistilanteet ja miolemmille sopivat muutokset.

Kumpikin saa viettää omaa aikaa ja sopia omassa elämässään myös etukäteen asioita. Mutta silloin kun lapsi on kotona, kummalla vain, niin se aika sitten on taas sitä lapsiaikaa ja kotiaikaa. Normaali eläminen kyllä silloinkin sallitaan lapsen ikä huomioon ottaen.

Eihän tuo tilanne oikein ole, mutta ärsyynnyin tuosta ap pahinman marttyyrin roolista sitten jeesuksen, kuinka ei voi tehdä MITÄÄN. Eihän kuitenkaan missään vankilassa ole lapsen ollessa jo iässä joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Lasta voisi hiukan ohjata siihen suuntaan antamalla tilaa itsenäistyä, eikä pompotella vanhemmalta toiselle.

 Isä ja lapsi tapaa toisiaan se on hienoa, että lapsella on isä edelleen mukana. Kaikki ei näin onnekaita ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihme nillitystä. Itse olen äitipuoli, eikä minulta ole koskaan kysytty, sopiiko minulle, että lapsipuolet tulee meille. Ovat tulleet, miten sattuneet ja näin olen asian joutunut hyväksymään. Olen myös järkkäillyt lapsipuolten rippijuhlat ja lakkiaiset, lasten äiti vaav astellut vieraana valmiisiin juhliin. Koskaan en ole kiitosta häneltä saanut. Ilmeisesti juuri tällaiset ihmiset täällä valittaa vielä siitäkin, että heidän elämänsä on hankalaa kun ei tiedä, milloin oma lapsi on isällään.

Vierailija
36/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisitpa miettinyt lukemaasi ennen kuin puuskutit.

Isä ei viikonloppuna anna lapselle ruokaa vaan lapsi lähetetään äidin luo syömään.

Jos kuullan, että äidillä seuraa, lapsi lähetetään heti äidin luo.

Ei tuossa kuviossa äiti voi juuri omia menojaan suunnitella.

Vierailija
37/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tapaamissopimus, mahdolliset poikkeukset (sairastumiset, työmatkat ym.) sovitaan yhdessä toisen vanhemman kanssa.

Entä sitten?

Kerroin aloittajalle miten meillä toimitaan, jotta saa vertailupohjaa (otsikko). Mikä sinun viestisi tarkoitus on?

Tässä otsikko: Eronneet! Saavatko etävanhempi ja lapsi päättää tapaamispäivät kysymättä lähivanhemmalta? Eli kysyttiinkö siinä miten teillä toimitaan?  Ja voiko teidän tapauksia verrata?

Vastaisitko vielä otsikkoon , kun siihen kerran vetoat.

Vierailija
38/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olisitpa miettinyt lukemaasi ennen kuin puuskutit.

Isä ei viikonloppuna anna lapselle ruokaa vaan lapsi lähetetään äidin luo syömään.

Jos kuullan, että äidillä seuraa, lapsi lähetetään heti äidin luo.

Ei tuossa kuviossa äiti voi juuri omia menojaan suunnitella.

Tuliko äidille sitten yllätyksenä, että lasten saaminen rajoittaa omien menojen suunnittelua? 

Vierailija
39/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä sinulta ihan turhaa uhrautumista. :D Yläkouluikäistä ei enää tarvitse pitää kädestä kiinni 24/7. Hän on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuisuuteen kyllä hän pitäisi saada jo tehdä omia valintoja esim. tapaamisten suhteen.

Olenkin sanonut, että hän saa nähdä isäänsä, koska haluaa, mutta minäkin haluaisin tavata ihmisiä. Sekä lapsi että isänsä ovat mustasukkaisia ja yrittävät kontrolloida minua.

Ap

Sen kun tapaat niitä ihmisiä. Kerrot lapselle koska tulet takaisin ja miten suhun saa tarvittaessa yhteyden, ja jos ei halua olla yksin niin menee isälleen niinkuin ennenkin.

Näin mä en ole uskaltanut tehdä, kun huuto ja haukkuminen on niin hirveää. Toisaalta isä ei ole useinkaan kotona.

Ap

Vierailija
40/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä sinulta ihan turhaa uhrautumista. :D Yläkouluikäistä ei enää tarvitse pitää kädestä kiinni 24/7. Hän on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuisuuteen kyllä hän pitäisi saada jo tehdä omia valintoja esim. tapaamisten suhteen.

Olenkin sanonut, että hän saa nähdä isäänsä, koska haluaa, mutta minäkin haluaisin tavata ihmisiä. Sekä lapsi että isänsä ovat mustasukkaisia ja yrittävät kontrolloida minua.

Ap

Sen kun tapaat niitä ihmisiä. Kerrot lapselle koska tulet takaisin ja miten suhun saa tarvittaessa yhteyden, ja jos ei halua olla yksin niin menee isälleen niinkuin ennenkin.

Näin mä en ole uskaltanut tehdä, kun huuto ja haukkuminen on niin hirveää. Toisaalta isä ei ole useinkaan kotona.

Ap

Lapsiko sinua haukkuu?