Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Eronneet! Saavatko etävanhempi ja lapsi päättää tapaamispäivät kysymättä lähivanhemmalta?

Vierailija
04.05.2017 |

Etävanhempi tekee kiusaa siten, että ei ota enää yläkouluikäistä lasta luokseen viikonloppuisin vaan suostuu tapaamaan vain arkisin. Lapsi on jo yläkoululainen ja haluaisi kyllä nähdä edelleen etävanhempaansa viikonloppuisin, mutta tekee kuten etävanhempi määrää. Itselläni ei ole siis enää koskaan vapaata viikonloppuisin. En voi tavata ketään enkä lähteä mihinkään. Siitähän tässä on kysymys. Minun kiusaamisestani. Mustasukkainen exä, joka suuttui kun joutuu maksamaan nyt pienen elatusmaksun minulle. No toki voin lapsenvahdin koittaa järjestää. Haluaisin myös pitää lapsen luonani arkisin, jotta koulurytmi ja tehtävät pysyisivät järjestyksessä. Lapsen etu ei minusta nyt toteudu. Hän joutuu juoksemaan luokseni syömään, jos sattuu pääsemään isälleen kylään viikonloppuna. Isä ei ruokaa anna. Lapsi lähetetään äkkiä luokseni, jos käy ilmi, että minulla on seuraa. Vahvistetaanko tapaamispäiviä enää oikeudessa, jos on kyse jo yläkouluikäisestä lapsesta?

Kommentit (139)

Vierailija
41/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä sinulta ihan turhaa uhrautumista. :D Yläkouluikäistä ei enää tarvitse pitää kädestä kiinni 24/7. Hän on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuisuuteen kyllä hän pitäisi saada jo tehdä omia valintoja esim. tapaamisten suhteen.

Olenkin sanonut, että hän saa nähdä isäänsä, koska haluaa, mutta minäkin haluaisin tavata ihmisiä. Sekä lapsi että isänsä ovat mustasukkaisia ja yrittävät kontrolloida minua.

Ap

Sen kun tapaat niitä ihmisiä. Kerrot lapselle koska tulet takaisin ja miten suhun saa tarvittaessa yhteyden, ja jos ei halua olla yksin niin menee isälleen niinkuin ennenkin.

Näin mä en ole uskaltanut tehdä, kun huuto ja haukkuminen on niin hirveää. Toisaalta isä ei ole useinkaan kotona.

Ap

Lapsiko olet?

Vierailija
42/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Saa. Se on lapsen ja isän välinen asia ja on sinun velvollisuutesi tukea heidän tapaamisia.

Haistappa kuule nyt p*ska.

Etävanhemman tehtävä on myös tukea lasta, lapsen etu ei toteudu nyt, kun ei saa isäänsä tavata viikonloppuisin, vaikka haluaisi.

Ja tuo syömään juoksuttaminen, todella raukkamaista toimintaa.

Mutta niinhän se monella etäisällä on, kun eksällä meneekin paremmin, tuntuu pahalta, pitää sitten tehdä kaikkensa, jotta voi haitata eksän elämää.

Raukkamaisia olette, sekä sinä että tuo apn eksä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ihme nillitystä. Itse olen äitipuoli, eikä minulta ole koskaan kysytty, sopiiko minulle, että lapsipuolet tulee meille. Ovat tulleet, miten sattuneet ja näin olen asian joutunut hyväksymään. Olen myös järkkäillyt lapsipuolten rippijuhlat ja lakkiaiset, lasten äiti vaav astellut vieraana valmiisiin juhliin. Koskaan en ole kiitosta häneltä saanut. Ilmeisesti juuri tällaiset ihmiset täällä valittaa vielä siitäkin, että heidän elämänsä on hankalaa kun ei tiedä, milloin oma lapsi on isällään.

Turhaan sinä valitat, puhu sille tolle miehellesi, jos hän on juhlat halunnut järjestää, olisi mennyt vaikkapa matkoille siksi aikaa. Kyllä aikuisen miehen pitää parit juhlat osata pitää siivoojia ja pitopalveluita on olemassa.

Olisit miettinyt viisi kertaa ennekuin huolit toisen jätteen.

Vierailija
44/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerro lapselle, että jos hän lähtee isälleen, sinä lähdet myös pois kotoa, mutta et todellakaan palaa, vaikka miten perään soiteltaisiin. Lapsi siis joko on isällä tai sitten kanssasi kotona, mutta sinä et palaa pyynnöstä kotiin. Isä olkoot lapsensa kanssa viikonloput ja jos ei ole, voit aina soittaa sosiaalipäivystykseen ja pyytää apua. Pidä toki huolta siitä, että olet yli 300 km päässä etkä siksi pääse kotiin. Äidille ei tule seurauksia siitä, että ei päivystä isäviikonloppuna

Vierailija
45/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luetun ymmärtämisessä taas pahoja ongelmia! DDD

Joku kysyi, että koska se isä sitten viettää vapaata viikonloppua jos lapsi aina hänellä viikonloppuisin.

Mun mielestä kirjoitin aivan päinvastaista, mutta ei voi mitään jso ei HALUA ymmärtää.

Onko täällä kukaan muu täällä koskaa eronnuta ja heille tehty tapaamissopimusta! DDD

Näyttää nimittäin siltä, että on aiiiiiivan tuntematon käsite täällä joillekin ihmisille.

Ei ole tarkoituskaan, että se lapsi olisi AINA viikonloppuja toisella vanhemmalla.

Tapaamissopimuksessa sopivitaan miten tapaamiset tapahtuu vai onko esim. vuoroasuminen tai mitä tahansa nyt KUMMALLEKIN vanhemmalle on sopii mahdollista.

Lapsi saa viettää arkiaikaa ja viikonloppuaikaa KUMMALLAKIN vanhemmalla, mutta ei niin, että se lapsi vain tulee ja menee kuinka sattuu.

Jos KUMMALLEKIN sopii, niin toki voidaan sitten sopia joskus poikkeuksia, ja tietysti lapsen kasvaessa myös se pitää ottaa huomioon ja myös lapsen harrastukset yms.

Mutta kumpikaan vanhempi ei yksin saa päättää jos tapaamissopimusta muutetaan.

Vanhemmat VOI toki toimia kuinka vaan, mutta järki on varmaan hyvä asia näissäkin asioissa.

Vierailija
46/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yllytä lasta menemään vaikka kaverille viikonloppuna. Tai hankkimaan seurustelukumppanin. Niin me ydinperheiden vanhemmat saadaan omaa aikaa viikonloppuihin jos saadaan.

Tosin meillä lapseen on voinut luottaa jo pitkään joten yön yli yksin jättäminen on onnistunut jo alakoulun yläluokilta lähtien. Ei pelkoa bileistä, lapsi tykkää olla itsekseen ja osaa huolehtia syömisensä ym. ja naapurit on luotettavia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tottakai sinulla on joskus oikeus viettää vapaata viikonloppua kavereiden kanssa ja myös seurustella.

Tuonikäisellä lapsella on yleensä kavereita, joiden luona ollaan yökylässä? Onko se mahdollista, että menee kaverilleen ja  ja sitten saat omaa aikaa?

Tuntuu, että lapsi haluaa tosiaan vahtia sinua, jos karjuu ettet saa edes lyhyttä aikaa tavata kavereita. Ihan hyvin voi illalal olla muutaman hetken itsekseen, eri asia sitten yöllä.

Entäs isovanhemmat: voisiko lapsi olla joskus isovanhemmilla tai muilla sukulaisilla/kummeilla yötä viikonloppuna?

Ja mies ei saa "määrätä" tapaamisia, toki hän saa tehdä miten tykkää, mutta tarkoitus on, että jokin tapaamissopimus kuitenkin on ja sitä myös jossain määrin isommallakin lapsella noudatetaan.

Tai sitten sovitaan muullatapaa, että milloin lapsi on viikonlopun isänsä luona.

Kyllä sinullekin kuuluu lapsivapaata viikonloppuna.

Sori mutta alaikäisten lasten vanhemmilla ei ole mitään subjektiivista oikeutta lapsivapaisiin. Etävanhemmalla ei ole pakkoa tavata lasta eikä lapsella pakkoa tavata etävanhempaa. Inhimillisesti ajateltuna moni toki vapaata haluaa ja järjestää, mutta ei ole mitään automaattisesta oikeutta päästä lapsestaan eroon säännöllisin väliajoin. Jos etä ei huoli niin sitten hommataan hoitaja.

Vierailija
48/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Luetun ymmärtämisessä taas pahoja ongelmia! DDD

Joku kysyi, että koska se isä sitten viettää vapaata viikonloppua jos lapsi aina hänellä viikonloppuisin.

Mun mielestä kirjoitin aivan päinvastaista, mutta ei voi mitään jso ei HALUA ymmärtää.

Onko täällä kukaan muu täällä koskaa eronnuta ja heille tehty tapaamissopimusta! DDD

Näyttää nimittäin siltä, että on aiiiiiivan tuntematon käsite täällä joillekin ihmisille.

Ei ole tarkoituskaan, että se lapsi olisi AINA viikonloppuja toisella vanhemmalla.

Tapaamissopimuksessa sopivitaan miten tapaamiset tapahtuu vai onko esim. vuoroasuminen tai mitä tahansa nyt KUMMALLEKIN vanhemmalle on sopii mahdollista.

Lapsi saa viettää arkiaikaa ja viikonloppuaikaa KUMMALLAKIN vanhemmalla, mutta ei niin, että se lapsi vain tulee ja menee kuinka sattuu.

Jos KUMMALLEKIN sopii, niin toki voidaan sitten sopia joskus poikkeuksia, ja tietysti lapsen kasvaessa myös se pitää ottaa huomioon ja myös lapsen harrastukset yms.

Mutta kumpikaan vanhempi ei yksin saa päättää jos tapaamissopimusta muutetaan.

Vanhemmat VOI toki toimia kuinka vaan, mutta järki on varmaan hyvä asia näissäkin asioissa.

Muualla asuva vanhempi saa yksin päättää noudattaako tapaamissopimusta vai ei. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitpa miettinyt lukemaasi ennen kuin puuskutit.

Isä ei viikonloppuna anna lapselle ruokaa vaan lapsi lähetetään äidin luo syömään.

Jos kuullan, että äidillä seuraa, lapsi lähetetään heti äidin luo.

Ei tuossa kuviossa äiti voi juuri omia menojaan suunnitella.

Tuliko äidille sitten yllätyksenä, että lasten saaminen rajoittaa omien menojen suunnittelua? 

Ei mutta tuli yllätyksenä, että eron jälkeen isä käyttää lasta äidin elämän kontrollointiin ja joko kieltäytyy tapaamasta lasta viikonloppuisin tai lähettää laosen äidin luokse, jos on vihiä, että äidillä voi olla seuraa. Lapsi on yhtä mustasukkainen kuin isänsä ja toimii isänsä kätyrinä.

Ap

Vierailija
50/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huhhuh. Parit ekat sivut lukaisin, ja hitto mitä syyllistämistä!! Totta hemmetissä sinulla AP saa olla oma elämä, vaikka lapsen olet pyöräyttänyt maailmaan! Ja tottakai saa harmittaa, jos lapsen isä erikseen peruu ja muuttaa tapaamisiaan, jotta sinulla olisi hankalampi ja et saisi elää vapaata elämää. Veikkaan, että mies on parisuhteessakin ollut kontrolloiva, ja pyrkinyt eristämään ap:n muista ihmisistä. Perus manipuloivan ihmisen käytöstä, mitä vähemmän sinulla on ihmisiä elämässä, sitä heikompi olet.

Tuon ikäisen lapsenkin on hyvä alkaa opettelemaan yksinoloa. Varmasti myös ero on kolahtanut lapseen, ja sen takia yksinolo voi olla erityisen jännittävää. Oletko jutellut lapsen kanssa, miten yksinolosta saisi turvallisemman lapselle? Voisitte esim. järjestää jotain hyvää syömistä, pari mukavaa komedialeffaa/netflixistä jotain hyvän mielen sarjoja, tai muuta mukavaa puuhaa sille aikaa. Ehkä myös lapsesi voisi kutsua jonkun kaverin yökylään, pitämään hänelle seuraa? Itse ainakin lapsena rakastin sitä, kun porukat lähti pois ja sain luvan pyytää jonkun kaverin yökylään. Se oli semmoista nuoren ihmisen opettelua aikuiseen elämään.

Ex-miehellesi pitäisi osoittaa selvästi, että sinua ei pompotella, hän ei enää pääse ollenkaan kontrolloimaan elämääsi ja hänen sanoillaan ja teoillaan ei ole vaikutusta sinuun. Hän on ainoastaan lapsesi isä, hänen asioistaan voitte jutella, muu ei hänelle kuulu. Ja menette vaikka oikeuteen asti, jos koet, että hän laistaa lapsen näkemisestä, ei toimi lapsen parasta ajatellen ja VARSINKIN, jos lapsi ei saa siellä ruokaa?!

Voisit myös pyytää yksinhuoltajuutta, jolloin lapsi on kokoajan sinulla, tapaamisoikeus isälle ja enemmän elatusmaksuja lapselle. Eihän ketään saa jättää elämään ihmisten kanssa, jotka eivät anna ruokaa LAPSELLE?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä sinulta ihan turhaa uhrautumista. :D Yläkouluikäistä ei enää tarvitse pitää kädestä kiinni 24/7. Hän on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuisuuteen kyllä hän pitäisi saada jo tehdä omia valintoja esim. tapaamisten suhteen.

Olenkin sanonut, että hän saa nähdä isäänsä, koska haluaa, mutta minäkin haluaisin tavata ihmisiä. Sekä lapsi että isänsä ovat mustasukkaisia ja yrittävät kontrolloida minua.

Ap

Sen kun tapaat niitä ihmisiä. Kerrot lapselle koska tulet takaisin ja miten suhun saa tarvittaessa yhteyden, ja jos ei halua olla yksin niin menee isälleen niinkuin ennenkin.

Näin mä en ole uskaltanut tehdä, kun huuto ja haukkuminen on niin hirveää. Toisaalta isä ei ole useinkaan kotona.

Ap

No sitten teidän pitää hakeutua perheneuvolaan tai psykologille. Ongelma ei ensisijaisesti ole exä, vaan se että et pärjää murkkuikäisen lapsesi kanssa. Teini-iässä lapsella on tarve testata rajojaan, ja aikuisen pitää ne hänelle asettaa. Nyt olet pettänyt lapsen ja aiheuttanut mahdollista psykologista haittaa alistumalla tossuksi juuri silloin kun sinun pitäisi olla perheen aikuinen ja kantaa vastuu päätöksistä.

Vierailija
52/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähde pois kotoa matkalle. Sille ei voi mitään jos et pääse takaisin kun lapsi palaa. Eikä sinun tarvitse ilmoitella menoistasi heille. Eli lapsen lähdettyä lähdet jonnekin riittävän kauas.

Myös viikolla voit mennä hotelliin työpäivän jälkeen ja palata seuraavana aamuna sieltä suoraan töihin. Lapsi isälleen, puhelin kiinni ja hotelliin. Jos poliisi kyselee, sanot että ex kiusaa ja siksi sinulla on puhelin kiinni että saat levätä rauhassa, sinulla on siihen oikeus jos lapsi on isällään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei isällä ole mitäön velvollisuutta päivystää äidin seksin mahdollistajana...

Vierailija
54/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lähde pois kotoa matkalle. Sille ei voi mitään jos et pääse takaisin kun lapsi palaa. Eikä sinun tarvitse ilmoitella menoistasi heille. Eli lapsen lähdettyä lähdet jonnekin riittävän kauas.

Myös viikolla voit mennä hotelliin työpäivän jälkeen ja palata seuraavana aamuna sieltä suoraan töihin. Lapsi isälleen, puhelin kiinni ja hotelliin. Jos poliisi kyselee, sanot että ex kiusaa ja siksi sinulla on puhelin kiinni että saat levätä rauhassa, sinulla on siihen oikeus jos lapsi on isällään.

Tuossa vaan voi olla sellainen ongelma, että isä alkaa hakea lapsen lähihuoltajuutta, koska äiti tekee katoamistemppuja eikä edes lapsi tavoita lähihuoltajaansa eikä tiedä, missä tämä on. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teillä on ilmeisesti lyhyt välimatka kotien välillä, jos esim. lapsi laitetaan äidin luo syömään?

Se on toisaalta hyvä, mutta toisaalta ei aina niin hyvä, koska sitten taas ilmenee just tuon tapaisia ongelmia kuin AP kirjoitti.

Kun lapsi on isällään (etukäteen sovitun ajan), niin voitte sopia niin, että esim. hän saa tulla äidin kotiin syömään, jos isällä ei tosiaan ole ruokaa, nälässä siis ei tarvitse olla, mutta se ei tarkoita sitä, että äiti on silloin siellä kotona.

Äiti saa ja voi olla sen sovitun ajan aikana ihan missä haluaa.

Jos tulee jokin erikoisasia, niin äidille VOI soittaa, mutta ei joka pikkuasiassa.

Isälle on erittäin tärkeää, kehittävää ja tarpeellista tietää, että se aika kun lapsi on (sovitusti) hänellä myös tarkoittaa sitä, että isä myös siihen aikaan ja lapseen panostaa ja sitoutuu.

Jos isä haukkuu äitiä ja lapsi sitä haukkumista kuuntelee, niin lapsi saa sellaisen kuvan, että siin saakin tehdä ja äidin kuuluukin "totella" kun hänelle huudetaan.

Ei ole hyvä malli lapselle eikä myös lapsen sellaista kuulla.

Vierailija
56/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh. Parit ekat sivut lukaisin, ja hitto mitä syyllistämistä!! Totta hemmetissä sinulla AP saa olla oma elämä, vaikka lapsen olet pyöräyttänyt maailmaan! Ja tottakai saa harmittaa, jos lapsen isä erikseen peruu ja muuttaa tapaamisiaan, jotta sinulla olisi hankalampi ja et saisi elää vapaata elämää. Veikkaan, että mies on parisuhteessakin ollut kontrolloiva, ja pyrkinyt eristämään ap:n muista ihmisistä. Perus manipuloivan ihmisen käytöstä, mitä vähemmän sinulla on ihmisiä elämässä, sitä heikompi olet.

Tuon ikäisen lapsenkin on hyvä alkaa opettelemaan yksinoloa. Varmasti myös ero on kolahtanut lapseen, ja sen takia yksinolo voi olla erityisen jännittävää. Oletko jutellut lapsen kanssa, miten yksinolosta saisi turvallisemman lapselle? Voisitte esim. järjestää jotain hyvää syömistä, pari mukavaa komedialeffaa/netflixistä jotain hyvän mielen sarjoja, tai muuta mukavaa puuhaa sille aikaa. Ehkä myös lapsesi voisi kutsua jonkun kaverin yökylään, pitämään hänelle seuraa? Itse ainakin lapsena rakastin sitä, kun porukat lähti pois ja sain luvan pyytää jonkun kaverin yökylään. Se oli semmoista nuoren ihmisen opettelua aikuiseen elämään.

Ex-miehellesi pitäisi osoittaa selvästi, että sinua ei pompotella, hän ei enää pääse ollenkaan kontrolloimaan elämääsi ja hänen sanoillaan ja teoillaan ei ole vaikutusta sinuun. Hän on ainoastaan lapsesi isä, hänen asioistaan voitte jutella, muu ei hänelle kuulu. Ja menette vaikka oikeuteen asti, jos koet, että hän laistaa lapsen näkemisestä, ei toimi lapsen parasta ajatellen ja VARSINKIN, jos lapsi ei saa siellä ruokaa?!

Voisit myös pyytää yksinhuoltajuutta, jolloin lapsi on kokoajan sinulla, tapaamisoikeus isälle ja enemmän elatusmaksuja lapselle. Eihän ketään saa jättää elämään ihmisten kanssa, jotka eivät anna ruokaa LAPSELLE?

Mikä ihmeen oma elämä? Lapsiperheessä elämä on nimenomaan sitä perusarkea lapsen kanssa. Hullu lähtökohta, että se ei olisi omaa elämää. Kenen sitten? Toki ymmärrän, että useimmat haluaa välillä myös aikuisten aikaa, mutta kenenkään muun velvollisuus ei ole sitä järjestää. Jos mies ei lasta viikonloppuhoitoon huoli, niin sitten se on omalla vastuulla keksiä muita vaihtoehtoja. Sukulaiset, ystävät, lapsen ystävät, palkattu hoitaja - vaihtoehtoja riittää.

Vierailija
57/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde pois kotoa matkalle. Sille ei voi mitään jos et pääse takaisin kun lapsi palaa. Eikä sinun tarvitse ilmoitella menoistasi heille. Eli lapsen lähdettyä lähdet jonnekin riittävän kauas.

Myös viikolla voit mennä hotelliin työpäivän jälkeen ja palata seuraavana aamuna sieltä suoraan töihin. Lapsi isälleen, puhelin kiinni ja hotelliin. Jos poliisi kyselee, sanot että ex kiusaa ja siksi sinulla on puhelin kiinni että saat levätä rauhassa, sinulla on siihen oikeus jos lapsi on isällään.

Tuossa vaan voi olla sellainen ongelma, että isä alkaa hakea lapsen lähihuoltajuutta, koska äiti tekee katoamistemppuja eikä edes lapsi tavoita lähihuoltajaansa eikä tiedä, missä tämä on. 

Jos ei sovittuna isäviikonloppuna ole tavoitettavissa, niin se ei ole katoamistemppu. Lastenvalvojan luona on sovittu tapaamisista, äidillä on oikeus olettaa, että lapsi on sovitusti isällään. Voihan lapselle antaa vaikka mummin numeron siltä varalta, että isä ei halua olla lapsen kanssa.

Vierailija
58/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

AP: Tsemppiä tilanteeseen. Jos eksä haukkuu, niin et kuuntele sitä. Älä vastaa puheluun äläkä viesteihin. Jos vastaat ja tulee haukkumista, niin toteat rauhallisesti, ettet jatka tätä puhelua, heihei. Jos lapsi haukkuu, hänelle toteat kerta toisensa jälkeen, ettei noin puhuta sinulle. Ilmeisesti olet aiemmin ottanut kaiken kökön kiltisti vastaan, ja ainoa keinoa päästä eroon roolistasi on näyttää muille, ettet enää suostu siihen.

Onko teillä siis sopimus siitä, että lapsi viettää myös viikonloppuja isällään? Ihmettelen, ettei isä halua viettää lapsensa kanssa aikaa viikonloppuisin. Sehän on parasta aikaa olla yhdessä, arki-illat ovat niin lyhyitä ja usein hektisiä. Mä otan aina lapset luokseni, kun eksä ehdottaa, että voisinko ottaa ne hänen viikonloppunaan. (Paitsi, jos on jokin reissu sovittuna.) Aluksi saatoin kysyä eksältä, että haluaako hän siis vaihtaa viikonlopun vai ovatko lapset minulla 3 viikonloppua putkeen. Ajattelen sen niin, että on ihanaa saada viettää enemmän lasten kanssa aikaa ja on eksän häviö, jos menettää viikonloppunsa. Tämä tekee tyhjäksi mahdollisen kiusanteon, kun ei toista harmitakaan. Lisäksi koen, että lapselle on ikävää joutua kokemaan, että vanhemmat riitelevät kumpi joutuu hänen kanssaan olemaan.

Siinä olen samaa mieltä jonkun aiemman kanssa, että ei ole mitään oikeutta lapsivapaaseen. Meillä on ollut hankalaa järjestää kesälomien aikaista hoitoa koululaisille ja sen yhteydessä eksä valitti joskus, että ei hän voi käyttää koko lomaa lasten kanssa olemiseen vaan pitää saada omaakin lomaa. Eihän se niin mene vaan lapsiin on sitouduttu joka hetki, olipa eronnut tai ei. Ei ydinperheissäkään ole mitään lapsivapaata lomaa.

Vierailija
59/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde pois kotoa matkalle. Sille ei voi mitään jos et pääse takaisin kun lapsi palaa. Eikä sinun tarvitse ilmoitella menoistasi heille. Eli lapsen lähdettyä lähdet jonnekin riittävän kauas.

Myös viikolla voit mennä hotelliin työpäivän jälkeen ja palata seuraavana aamuna sieltä suoraan töihin. Lapsi isälleen, puhelin kiinni ja hotelliin. Jos poliisi kyselee, sanot että ex kiusaa ja siksi sinulla on puhelin kiinni että saat levätä rauhassa, sinulla on siihen oikeus jos lapsi on isällään.

Tuossa vaan voi olla sellainen ongelma, että isä alkaa hakea lapsen lähihuoltajuutta, koska äiti tekee katoamistemppuja eikä edes lapsi tavoita lähihuoltajaansa eikä tiedä, missä tämä on. 

No eikös se olisi kaikin puolin hyvä ratkaisu ap:n kannalta? Lähivanhemmalla on isompi vastuu lapsesta kuin etällä, ja jos ei ap sitä lähin vastuuta halua kantaa ja mies haluaa, niin todellakin voi ja pitää vaihtaa mies lähiksi. Näinhän ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole, vaan kumpikin haluaisi olla etävanhempi, jolla on oikeus työntää lapsi toiselle silloin kun ei huvita hoitaa.

Vierailija
60/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muualla asuva vanhempi voi TOKI päättää noudattaako tapaamissopimsuta vai ei. Mutta kuten lopussa sanoin: järkeä voi käyttää.

Mitä järkeä on sabotoida toista vanhempaa, sitä lasta samalla?

Mitä järkeä on näyttää (tällätavoin) lapselle , ttä ei piittaa tapaamissopimuksista, siitä lapsesta ja sen lapsen elämästä ylipäätään????

Eikö jokaiselle vanhemmalle ole tärkeää, erosta huolimatta, että lapsen elämä jatkuu mahdollisimman hyvänä ja ainakaan ne vanhemmat eivät sitä lapsen elämää enempää sekoita ja tuo epävarmuutta?

Säännölliset ja ennaltasovitut tapaamiset on eräs keino jolla tuodaan sitä pysyvyyttä ja turvallisuutta.

Ei kukaan lapsi toivo sellaista vanhempaa, joka ei tule silloin kun sovitaan tai tulee erittäin epäsäännöllisesti tai sattumanvaraisesti.

Tapaamissopimuksen noudattaminen ja myös yhdessä asioiden neuvotteleminen on JÄRKEVÄÄ aikuismaista toimintaa.

Vaikka mikään ei PAKOTA sitä etää tapaamaan lastaan (sovitusti) , niin oletan, että kaikilla on kuitenkin omatunto, joka joskus kolkuttelee.