Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Eronneet! Saavatko etävanhempi ja lapsi päättää tapaamispäivät kysymättä lähivanhemmalta?

Vierailija
04.05.2017 |

Etävanhempi tekee kiusaa siten, että ei ota enää yläkouluikäistä lasta luokseen viikonloppuisin vaan suostuu tapaamaan vain arkisin. Lapsi on jo yläkoululainen ja haluaisi kyllä nähdä edelleen etävanhempaansa viikonloppuisin, mutta tekee kuten etävanhempi määrää. Itselläni ei ole siis enää koskaan vapaata viikonloppuisin. En voi tavata ketään enkä lähteä mihinkään. Siitähän tässä on kysymys. Minun kiusaamisestani. Mustasukkainen exä, joka suuttui kun joutuu maksamaan nyt pienen elatusmaksun minulle. No toki voin lapsenvahdin koittaa järjestää. Haluaisin myös pitää lapsen luonani arkisin, jotta koulurytmi ja tehtävät pysyisivät järjestyksessä. Lapsen etu ei minusta nyt toteudu. Hän joutuu juoksemaan luokseni syömään, jos sattuu pääsemään isälleen kylään viikonloppuna. Isä ei ruokaa anna. Lapsi lähetetään äkkiä luokseni, jos käy ilmi, että minulla on seuraa. Vahvistetaanko tapaamispäiviä enää oikeudessa, jos on kyse jo yläkouluikäisestä lapsesta?

Kommentit (139)

Vierailija
121/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä arkipäivinäkin tunteja riittää. Lisäksi kouluhommat, kaikki äidin vastuulla. Lisäksi ap kirjoitti että ei ollut kaikkina viikonloppuina. Harvemmin niin edes sovitaan lastenvalvojalla.

Kuule, jos on täydet päivät päivähoidossa ja sitten koulussa/iltiksessä ja nyt jo yläkoulussa niin ei sitä lastaan juuri arki-iltoinaan näe.

Sitäpaitsi tuo lapsi kaipaa, suorastaan janoaa, äitinsä huomiota. Ei sitä konemaista arkihuolenpitoa.

Vierailija
122/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysymys oli osoitettu eronneille. Muut voi ihmetellä erinomaisuuttaan omassa ketjussaan. Asialliset kommentit on eronneilta ja haukkumiset vaimoihmisiltä. Eikö niiden pitäisi jaksaa olla ystävällisiä, joilla on elämä hyvin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
123/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kysymys oli osoitettu eronneille. Muut voi ihmetellä erinomaisuuttaan omassa ketjussaan. Asialliset kommentit on eronneilta ja haukkumiset vaimoihmisiltä. Eikö niiden pitäisi jaksaa olla ystävällisiä, joilla on elämä hyvin...

Minä kommentoin tuollaisen sairaan perheen lapsena. Ap on aivan täysin ala-arvoinen äiti. Ei näe lapsensa hätää lainkaan.

. "Minä, minä, minä, minun oikeuteni ja minun kärsimykseni."

Vierailija
124/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys oli osoitettu eronneille. Muut voi ihmetellä erinomaisuuttaan omassa ketjussaan. Asialliset kommentit on eronneilta ja haukkumiset vaimoihmisiltä. Eikö niiden pitäisi jaksaa olla ystävällisiä, joilla on elämä hyvin...

Minä kommentoin tuollaisen sairaan perheen lapsena. Ap on aivan täysin ala-arvoinen äiti. Ei näe lapsensa hätää lainkaan.

. "Minä, minä, minä, minun oikeuteni ja minun kärsimykseni."

Avohoitopotilaatko täällä riehuu?

Vierailija
125/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys oli osoitettu eronneille. Muut voi ihmetellä erinomaisuuttaan omassa ketjussaan. Asialliset kommentit on eronneilta ja haukkumiset vaimoihmisiltä. Eikö niiden pitäisi jaksaa olla ystävällisiä, joilla on elämä hyvin...

Minä kommentoin tuollaisen sairaan perheen lapsena. Ap on aivan täysin ala-arvoinen äiti. Ei näe lapsensa hätää lainkaan.

. "Minä, minä, minä, minun oikeuteni ja minun kärsimykseni."

Avohoitopotilaatko täällä riehuu?

Ap ja miehensä ovat ala-arvoisia vanhempia. Minua solvaamalla et tästä totuudesta pääse yhtään minnekään.

Vierailija
126/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyse on lapsen oikeudesta tavata etävanhempaa. Se, että lähivanhempi saa siinä sivussa vapaata, on vain extraa. Jos etä ei halua lasta viikonloppuna luokseen, ei ole lapsen edun mukaista mennä sinne. Kurjaa lapsen kannalta, jos haluaisi vapaapäivinä nähdä etää. Mutta tosiaan; asia on heidänvälisensä. Kohtahan tuo on jo aikuinen,sitten saat vapaata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
127/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko sun exä ehkä turkkilainen. Ne on just tuollaisia. Minä erosin juuri sitä varten että saisin normaalin puolison. Edellinen oli sairaan mustasukkainen suomalainen.  Miksi hän ei anna lapselle ruokaa. En varmaan päästäisi lasta tuollaiselle exälle.  Koita ottaa etäisyyttä exään.

Vierailija
128/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
129/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ydinperheessäkin voi lähteä vaikka kaverin kanssa viikonloppureissuun (kun jotkut väittävät, ettei omaa aikaa ole ollenkaan) ja toinen vanhempi huolehtii lapsesta sen ajan. Näin pitäisi voida tehdä eron jälkeenkin, vaikka asutaan eri osoitteissa, jos vanhemmat ovat järkeviä ja vastuuntuntoisia.

Mun miehellä on kaksi lasta edellisestä liitosta. Ovat meillä joka toinen viikonloppu (pitkähkö välimatka) ja aina pidempinä vapaina (esim. pääsiäinen). Jos lapsilla tai jommalla kummalla vanhemmalla on jotain tärkeää menoa, viikonloppua on aina sujuvasti vaihdettu. Ap:n ex tekee kiusaa ja aloittajaa haukutaan. Käsittämätöntä. Eikä ap missään vaiheessa sanonut, että lapsi olisi ollut isällä joka viikonloppu, vaan että tapaamiset olivat viikonloppuisin.

Vierailija
130/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä tilanne kaikin puolin. Toki olisi suotavaa, että lapsi itsenäistyisi pikkuhiljaa, mutta ehkä se on nyt liikaa odottettu häneltä, lapset eivät toivu vanhempiensa erosta kovinkaan helposti. Ajan kanssa sitten.

Itse erolapsena toivoisin, että ap ottaisi huomioon, että se miten nyt toimit tässä hankalassa tilanteessa, tulee vaikuttamaan sinun ja lapsesi väleihin vielä vuosia, jopa lopun elämää. Ei todellakaan ole lapsen edun mukaista mennä isälleen jos hän tulee sieltä "bumerangina" takaisin. Ennemmin sitten sinun luonasi, vaikka se omia menojasi rajoittaakin.

Oma isäni toimi samantyyppisesti kuin tämä etäisä, senpä takia äitini päätti etten enää sinne mene. Mikä oli minulle parhaaksi, enpähän joutunut tuntemaan itseäni riippakiveksi hänen luonaan. Tästä seurauksena en ole enää isäni kanssa missään tekemisissä, en ole ollut vuosiin. Tosin ei äitinikään mikään enkeli ollut ; pian eron jälkeen hän löysi uuden miehen ja huomio kääntyi häneen minun kustannuksellani. Tästä olin vuosia vihainen. Eivätkä ne välit ole koskaan ennalleen palautuneet. Ap :na pitäisin mielessä sen, että kaikilla valinnoillasi on kauaskantoiset seuraukset. Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
131/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lasta pitää tietysti ajatella ensimmäiseksi, mutta lapsi on osa isoa kokonaisuutta. En usko, että uhrautuva marttyyriäitl on paras kasvattaja.

Lapsi ja isä viihtyvät hyvin yhdessä. Se ei ole ongelma.

Ap

Vierailija
132/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää tietysti ajatella ensimmäiseksi, mutta lapsi on osa isoa kokonaisuutta. En usko, että uhrautuva marttyyriäitl on paras kasvattaja.

Lapsi ja isä viihtyvät hyvin yhdessä. Se ei ole ongelma.

Ap

No et sinäkään kyllä ole.

Ja idea ei ole se että "lastaKIN pitää ajatella" vaan että "lasta pitää ajatella".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
133/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tilanne kaikin puolin. Toki olisi suotavaa, että lapsi itsenäistyisi pikkuhiljaa, mutta ehkä se on nyt liikaa odottettu häneltä, lapset eivät toivu vanhempiensa erosta kovinkaan helposti. Ajan kanssa sitten.

Itse erolapsena toivoisin, että ap ottaisi huomioon, että se miten nyt toimit tässä hankalassa tilanteessa, tulee vaikuttamaan sinun ja lapsesi väleihin vielä vuosia, jopa lopun elämää. Ei todellakaan ole lapsen edun mukaista mennä isälleen jos hän tulee sieltä "bumerangina" takaisin. Ennemmin sitten sinun luonasi, vaikka se omia menojasi rajoittaakin.

Oma isäni toimi samantyyppisesti kuin tämä etäisä, senpä takia äitini päätti etten enää sinne mene. Mikä oli minulle parhaaksi, enpähän joutunut tuntemaan itseäni riippakiveksi hänen luonaan. Tästä seurauksena en ole enää isäni kanssa missään tekemisissä, en ole ollut vuosiin. Tosin ei äitinikään mikään enkeli ollut ; pian eron jälkeen hän löysi uuden miehen ja huomio kääntyi häneen minun kustannuksellani. Tästä olin vuosia vihainen. Eivätkä ne välit ole koskaan ennalleen palautuneet. Ap :na pitäisin mielessä sen, että kaikilla valinnoillasi on kauaskantoiset seuraukset. Tsemppiä!

Juuri näin.

Minun äitini itkee nyt kun olen niin kylmä, eikä esim lapsenlapset käy. Minä olisin häntä tarvinnut murrosiässä mutta eipä kiinnostanut. No, nyt minua ei kiinnosta.

Vierailija
134/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta pitää tietysti ajatella ensimmäiseksi, mutta lapsi on osa isoa kokonaisuutta. En usko, että uhrautuva marttyyriäitl on paras kasvattaja.

Lapsi ja isä viihtyvät hyvin yhdessä. Se ei ole ongelma.

Ap

No et sinäkään kyllä ole.

Ja idea ei ole se että "lastaKIN pitää ajatella" vaan että "lasta pitää ajatella".

Ai että olen paska äiti, jos haluan, että lapsi sa nähdä isäänsä kokonaisia päiviä eikä vain iltaisin ja että minä siinä samalla saan pari vapaailtaa kuukaudessa itselleni ja sosiaaliselle elämälle? Enpäs tiennytkään. Lapsen tahto ei nyt toteudu mutta minä olen huono?

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
135/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP: Tsemppiä tilanteeseen. Jos eksä haukkuu, niin et kuuntele sitä. Älä vastaa puheluun äläkä viesteihin. Jos vastaat ja tulee haukkumista, niin toteat rauhallisesti, ettet jatka tätä puhelua, heihei. Jos lapsi haukkuu, hänelle toteat kerta toisensa jälkeen, ettei noin puhuta sinulle. Ilmeisesti olet aiemmin ottanut kaiken kökön kiltisti vastaan, ja ainoa keinoa päästä eroon roolistasi on näyttää muille, ettet enää suostu siihen.

Onko teillä siis sopimus siitä, että lapsi viettää myös viikonloppuja isällään? Ihmettelen, ettei isä halua viettää lapsensa kanssa aikaa viikonloppuisin. Sehän on parasta aikaa olla yhdessä, arki-illat ovat niin lyhyitä ja usein hektisiä. Mä otan aina lapset luokseni, kun eksä ehdottaa, että voisinko ottaa ne hänen viikonloppunaan. (Paitsi, jos on jokin reissu sovittuna.) Aluksi saatoin kysyä eksältä, että haluaako hän siis vaihtaa viikonlopun vai ovatko lapset minulla 3 viikonloppua putkeen. Ajattelen sen niin, että on ihanaa saada viettää enemmän lasten kanssa aikaa ja on eksän häviö, jos menettää viikonloppunsa. Tämä tekee tyhjäksi mahdollisen kiusanteon, kun ei toista harmitakaan. Lisäksi koen, että lapselle on ikävää joutua kokemaan, että vanhemmat riitelevät kumpi joutuu hänen kanssaan olemaan.

Siinä olen samaa mieltä jonkun aiemman kanssa, että ei ole mitään oikeutta lapsivapaaseen. Meillä on ollut hankalaa järjestää kesälomien aikaista hoitoa koululaisille ja sen yhteydessä eksä valitti joskus, että ei hän voi käyttää koko lomaa lasten kanssa olemiseen vaan pitää saada omaakin lomaa. Eihän se niin mene vaan lapsiin on sitouduttu joka hetki, olipa eronnut tai ei. Ei ydinperheissäkään ole mitään lapsivapaata lomaa.

Tuosta toisesta kappaleesta niin samaa mieltä. Ei ydinperheessäkään ole mitään omia lomia. Sitten kun erotaan, niin yhtäkkiä säännöllinen lapsesta eroon pääseminen onkin joku perusoikeus jota ilman ei voi elää.

Ydinperheessähän on se toinen aikuinen läsnä arjessa. Toinen vanhempi, joka jakaa vastuuta, jonka kanssa puhua, joka on kumppani. Ja kyllä, myös ydinperheen vanhemmat viettävät aikaansa joko yksin kotona, kodin ulkopuolella tai sitten kahdestaan jossain, ilman lasta. 

Vierailija
136/139 |
04.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP: Tsemppiä tilanteeseen. Jos eksä haukkuu, niin et kuuntele sitä. Älä vastaa puheluun äläkä viesteihin. Jos vastaat ja tulee haukkumista, niin toteat rauhallisesti, ettet jatka tätä puhelua, heihei. Jos lapsi haukkuu, hänelle toteat kerta toisensa jälkeen, ettei noin puhuta sinulle. Ilmeisesti olet aiemmin ottanut kaiken kökön kiltisti vastaan, ja ainoa keinoa päästä eroon roolistasi on näyttää muille, ettet enää suostu siihen.

Onko teillä siis sopimus siitä, että lapsi viettää myös viikonloppuja isällään? Ihmettelen, ettei isä halua viettää lapsensa kanssa aikaa viikonloppuisin. Sehän on parasta aikaa olla yhdessä, arki-illat ovat niin lyhyitä ja usein hektisiä. Mä otan aina lapset luokseni, kun eksä ehdottaa, että voisinko ottaa ne hänen viikonloppunaan. (Paitsi, jos on jokin reissu sovittuna.) Aluksi saatoin kysyä eksältä, että haluaako hän siis vaihtaa viikonlopun vai ovatko lapset minulla 3 viikonloppua putkeen. Ajattelen sen niin, että on ihanaa saada viettää enemmän lasten kanssa aikaa ja on eksän häviö, jos menettää viikonloppunsa. Tämä tekee tyhjäksi mahdollisen kiusanteon, kun ei toista harmitakaan. Lisäksi koen, että lapselle on ikävää joutua kokemaan, että vanhemmat riitelevät kumpi joutuu hänen kanssaan olemaan.

Siinä olen samaa mieltä jonkun aiemman kanssa, että ei ole mitään oikeutta lapsivapaaseen. Meillä on ollut hankalaa järjestää kesälomien aikaista hoitoa koululaisille ja sen yhteydessä eksä valitti joskus, että ei hän voi käyttää koko lomaa lasten kanssa olemiseen vaan pitää saada omaakin lomaa. Eihän se niin mene vaan lapsiin on sitouduttu joka hetki, olipa eronnut tai ei. Ei ydinperheissäkään ole mitään lapsivapaata lomaa.

Tuosta toisesta kappaleesta niin samaa mieltä. Ei ydinperheessäkään ole mitään omia lomia. Sitten kun erotaan, niin yhtäkkiä säännöllinen lapsesta eroon pääseminen onkin joku perusoikeus jota ilman ei voi elää.

Ydinperheessähän on se toinen aikuinen läsnä arjessa. Toinen vanhempi, joka jakaa vastuuta, jonka kanssa puhua, joka on kumppani. Ja kyllä, myös ydinperheen vanhemmat viettävät aikaansa joko yksin kotona, kodin ulkopuolella tai sitten kahdestaan jossain, ilman lasta. 

No ei se yhden yläkoululaisen kanssa ole mahdotonta mennä esim lenkille tai lukea tms. Ihan turha selittää.

Vierailija
137/139 |
05.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
138/139 |
05.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyse on lapsen oikeudesta tavata etävanhempaa. Se, että lähivanhempi saa siinä sivussa vapaata, on vain extraa. Jos etä ei halua lasta viikonloppuna luokseen, ei ole lapsen edun mukaista mennä sinne. Kurjaa lapsen kannalta, jos haluaisi vapaapäivinä nähdä etää. Mutta tosiaan; asia on heidänvälisensä. Kohtahan tuo on jo aikuinen,sitten saat vapaata.

Tästä niin samaa mieltä!

Vierailija
139/139 |
05.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä sinä nyt ap tarkkaan ottaen tältä keskustelulta haluat? Että AV-raati julistaa exäsi itsekkääksi mäntiksi ja toteaa että kyllä hänen täytyy hoitaa lasta myös viikonloppuisin? Onhan täällä jo monta sellaista vastausta, mutta ei ne sinun tilannettasi millään tavalla auta. Sinä et voi pakottaa etää näkemään lasta etkä lasta näkemään etää. Sinä voit yrittää hankaloittaa tapaamisia arkena, mutta se ei ole lasta kohtaan oikein etkä siinä todennäköisesti onnistu.

Jos sinä haluat omaa aikaa, niin sinun täytyy kartoittaa muita vaihtoehtoja sen järjestämiseksi. Sukulaiset, ystävät, kummit, pojan kaverit, maksettu hoitaja jne. Kesällä järjestetään myös paljon harrastusleirejä. Älä kysele lupia tai hyväksyntää exältäsi tai varsinkaan tuiki tuntemattomilta palstapersoonilta. Ei ole millään tavalla oleellista vängätä netissä siitä, onko sinulla oikeus saada lapsesta lomaa. Sinä haluat sitä niin sinä järjestät sitä. Niin simppeliä.