Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä valittaa Hesarissa "On absurdia, että minun tulisi käyttää säästämäni rahat tyttöystäväni elättämiseen – sitä ennen toimeentulotukea ei tipu"
04.05.2017 |
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005195110.html
Rahat on molempien säästötileiltä loppu, töitäkään ei ole, mutta silti pitäisi tyttöystävä (huom! ei avopuoliso, vaikka asuu saman katon alla) elättää osakkeisiin säästämällään opintolainalla ym rahoilla. Millähän meinasi itsensä elättää?
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joskus mietimme, kannattako lapsille tehdä omia sijoituksia, niin moni sanoi, että ei kannata, koska sitten lapsi ei saa toimeentulotukea ennen sijoitusten myyntiä. Eli esim. opiskeluaikana, jos ei saa kesätöitä, ei saisi myöskään tt-tukea. Ajattelimme että toisaalta onhan se ihan oikein ja kätevää, ettei tarvitse mennä valtion pussille vaan on omaa rahaa sijoituksissa. Opiskeluaikana meille olisi myös ihan ok elättää tilapäisesti lapsiamme, toki muulloinkin tarvittaessa. Toki oiveena on, että lapsilla menisi elämä niin mukavasti, että kauhean pitkään ei tarvitsisi olla toimeentuloa vailla.
Kieltämättä tuntuisi hieman hassulta, että lastemme tai meidän pitäisi elättää koko lapsuuden ajan kerätyillä sijoituksilla jotain tuoretta seurustelukumppania. Vakiintunut suhde on eri asia, mutta esim. jutun kirjoittanut poika ei selvästikään kokenut olevansa vielä vakavassa suhteessa (kerran vastusti avopuoliso-sanaakin). Eli kyllä mä ymmärrän sitä poikaakin. Onhan se hassua että rahansa saa törsätä, mutta ei sijoittaa.
"Rahansa saa törsätä, muttei sijoittaa"
Osuvaasti sanottu. Niin tuo juuri on.
Ja todellakin hullua, että suvun lapsesta asti nuorelle säästämät rahat menisivät jonkun kenties välaikaisen heilan elättämiseen.
Miksi sen väliaikaisen heilan kanssa pitää muuttaa yhteen? Muuttaa yhteen vasta sitten kun suhde on vakiintunut ja alkaa tuntua siltä, että sitä poikkista/tyttistä voi elättää ilman että se tuntuu kauhean pahalta. Miksi yhteiskunnan pitää maksella nuorten kotileikit. Sillä sitähän se on jos jokaisen väliaikaisen heilan kanssa pitää pistää hynttyyt yhteen heti ekan tapaamisen jälkeen.
Mutta miksi ei? Mitä muut siinä häviävät, jos jotkut asuvat kimpassa? Ja miksi ihmeessä samassa asunnossa asuminen luo avioliitonomaisen suhteen heti muuttopäivästä? Miksi yhdessä asuminen rinnastetaan ylipäänsä avioliittoon? Ja seuraavaksi sitten voivotellaan asuntopulaa ja vuokrien nousua...
Kun ollaan parisuhteessa ja asutaan yhdessä, se on avoliitto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän muutamia jotka kikkailevat näillä järjestelyillä eli asutaan yhdessä mutta kahdesta luukusta ensinnäkin asumistuet. Ovat feikkipariskuntia. Köytännössä heillä vain yhden talouden sähkömenot ja kaikki. Tulot ovat isot noin.
Näitä riittää, eri osoitteista revitään rahaa oltiin ollaan sitten pariskunta tai ei. Kai osakesäästäjillekin pitäisi lopulta maksaa toimeentulotukea kun ei salkku tuota tarpeeksi. Kalliilla paikalla omistuskämppänsä saa pitää rauhassa, jättää velkansa maksamatta ja nostaa sitten toimeen tulotukea. Joka hoitaa itse omat asiansa ja kulunsa, kärsiköön. Vähitellen tässä kypsässä keski-iässä pienellä palkalla harmittaa, etten opetellut kikkailemaan ajoissa.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta omasta mielestäni on melko vanhanaikainen tapa olettaa, että parisuhde tai avoliitto tarkottaisi automaattisesti yhteistä taloutta. Ainakin omassa ikäluokassani (vähän alle 30 v.) tunnen useita pareja, jotka asuvat yhdessä, mutta pitävät rahansa erillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joskus mietimme, kannattako lapsille tehdä omia sijoituksia, niin moni sanoi, että ei kannata, koska sitten lapsi ei saa toimeentulotukea ennen sijoitusten myyntiä. Eli esim. opiskeluaikana, jos ei saa kesätöitä, ei saisi myöskään tt-tukea. Ajattelimme että toisaalta onhan se ihan oikein ja kätevää, ettei tarvitse mennä valtion pussille vaan on omaa rahaa sijoituksissa. Opiskeluaikana meille olisi myös ihan ok elättää tilapäisesti lapsiamme, toki muulloinkin tarvittaessa. Toki oiveena on, että lapsilla menisi elämä niin mukavasti, että kauhean pitkään ei tarvitsisi olla toimeentuloa vailla.
Kieltämättä tuntuisi hieman hassulta, että lastemme tai meidän pitäisi elättää koko lapsuuden ajan kerätyillä sijoituksilla jotain tuoretta seurustelukumppania. Vakiintunut suhde on eri asia, mutta esim. jutun kirjoittanut poika ei selvästikään kokenut olevansa vielä vakavassa suhteessa (kerran vastusti avopuoliso-sanaakin). Eli kyllä mä ymmärrän sitä poikaakin. Onhan se hassua että rahansa saa törsätä, mutta ei sijoittaa.
"Rahansa saa törsätä, muttei sijoittaa"
Osuvaasti sanottu. Niin tuo juuri on.
Ja todellakin hullua, että suvun lapsesta asti nuorelle säästämät rahat menisivät jonkun kenties välaikaisen heilan elättämiseen.
Miksi sen väliaikaisen heilan kanssa pitää muuttaa yhteen? Muuttaa yhteen vasta sitten kun suhde on vakiintunut ja alkaa tuntua siltä, että sitä poikkista/tyttistä voi elättää ilman että se tuntuu kauhean pahalta. Miksi yhteiskunnan pitää maksella nuorten kotileikit. Sillä sitähän se on jos jokaisen väliaikaisen heilan kanssa pitää pistää hynttyyt yhteen heti ekan tapaamisen jälkeen.
Mutta miksi ei? Mitä muut siinä häviävät, jos jotkut asuvat kimpassa? Ja miksi ihmeessä samassa asunnossa asuminen luo avioliitonomaisen suhteen heti muuttopäivästä? Miksi yhdessä asuminen rinnastetaan ylipäänsä avioliittoon? Ja seuraavaksi sitten voivotellaan asuntopulaa ja vuokrien nousua...
Kun ollaan parisuhteessa ja asutaan yhdessä, se on avoliitto
No niin on. Mutta miksi pitää olla näin? Ja mikä tekee kämppäkaveruudesta avoliiton? Seksi? Minkä takia seksi ei luo elatusvelvollisuutta, jos asutaan erillään? Entä jos aseksuaalit ovat parisuhteessa ja asuvat yhdessä mutta heillä ei ole seksiä?
Tässä asuntopulassa luulisi olevan fiksuinta tukea ja kannustaa ihmisiä asumaan kimpassa, olivat sitten kämppiksiä tai rakastavaisia, yksinhuoltajia tai sinkkuja. Miksi on niin hanlalaa jakaa asunto toisen kanssa sitoutumatta elättämään sitä toista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joskus mietimme, kannattako lapsille tehdä omia sijoituksia, niin moni sanoi, että ei kannata, koska sitten lapsi ei saa toimeentulotukea ennen sijoitusten myyntiä. Eli esim. opiskeluaikana, jos ei saa kesätöitä, ei saisi myöskään tt-tukea. Ajattelimme että toisaalta onhan se ihan oikein ja kätevää, ettei tarvitse mennä valtion pussille vaan on omaa rahaa sijoituksissa. Opiskeluaikana meille olisi myös ihan ok elättää tilapäisesti lapsiamme, toki muulloinkin tarvittaessa. Toki oiveena on, että lapsilla menisi elämä niin mukavasti, että kauhean pitkään ei tarvitsisi olla toimeentuloa vailla.
Kieltämättä tuntuisi hieman hassulta, että lastemme tai meidän pitäisi elättää koko lapsuuden ajan kerätyillä sijoituksilla jotain tuoretta seurustelukumppania. Vakiintunut suhde on eri asia, mutta esim. jutun kirjoittanut poika ei selvästikään kokenut olevansa vielä vakavassa suhteessa (kerran vastusti avopuoliso-sanaakin). Eli kyllä mä ymmärrän sitä poikaakin. Onhan se hassua että rahansa saa törsätä, mutta ei sijoittaa.
"Rahansa saa törsätä, muttei sijoittaa"
Osuvaasti sanottu. Niin tuo juuri on.
Ja todellakin hullua, että suvun lapsesta asti nuorelle säästämät rahat menisivät jonkun kenties välaikaisen heilan elättämiseen.
Miksi sen väliaikaisen heilan kanssa pitää muuttaa yhteen? Muuttaa yhteen vasta sitten kun suhde on vakiintunut ja alkaa tuntua siltä, että sitä poikkista/tyttistä voi elättää ilman että se tuntuu kauhean pahalta. Miksi yhteiskunnan pitää maksella nuorten kotileikit. Sillä sitähän se on jos jokaisen väliaikaisen heilan kanssa pitää pistää hynttyyt yhteen heti ekan tapaamisen jälkeen.
Mutta miksi ei? Mitä muut siinä häviävät, jos jotkut asuvat kimpassa? Ja miksi ihmeessä samassa asunnossa asuminen luo avioliitonomaisen suhteen heti muuttopäivästä? Miksi yhdessä asuminen rinnastetaan ylipäänsä avioliittoon? Ja seuraavaksi sitten voivotellaan asuntopulaa ja vuokrien nousua...
Kun ollaan parisuhteessa ja asutaan yhdessä, se on avoliitto
No niin on. Mutta miksi pitää olla näin? Ja mikä tekee kämppäkaveruudesta avoliiton? Seksi? Minkä takia seksi ei luo elatusvelvollisuutta, jos asutaan erillään? Entä jos aseksuaalit ovat parisuhteessa ja asuvat yhdessä mutta heillä ei ole seksiä?
Tässä asuntopulassa luulisi olevan fiksuinta tukea ja kannustaa ihmisiä asumaan kimpassa, olivat sitten kämppiksiä tai rakastavaisia, yksinhuoltajia tai sinkkuja. Miksi on niin hanlalaa jakaa asunto toisen kanssa sitoutumatta elättämään sitä toista?
Mistä ihmeen asuntopulasta puhutaan? Tuolla on etuovi täynnä kämppiä, jos hankkii massinsa, jolla maksaa ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joskus mietimme, kannattako lapsille tehdä omia sijoituksia, niin moni sanoi, että ei kannata, koska sitten lapsi ei saa toimeentulotukea ennen sijoitusten myyntiä. Eli esim. opiskeluaikana, jos ei saa kesätöitä, ei saisi myöskään tt-tukea. Ajattelimme että toisaalta onhan se ihan oikein ja kätevää, ettei tarvitse mennä valtion pussille vaan on omaa rahaa sijoituksissa. Opiskeluaikana meille olisi myös ihan ok elättää tilapäisesti lapsiamme, toki muulloinkin tarvittaessa. Toki oiveena on, että lapsilla menisi elämä niin mukavasti, että kauhean pitkään ei tarvitsisi olla toimeentuloa vailla.
Kieltämättä tuntuisi hieman hassulta, että lastemme tai meidän pitäisi elättää koko lapsuuden ajan kerätyillä sijoituksilla jotain tuoretta seurustelukumppania. Vakiintunut suhde on eri asia, mutta esim. jutun kirjoittanut poika ei selvästikään kokenut olevansa vielä vakavassa suhteessa (kerran vastusti avopuoliso-sanaakin). Eli kyllä mä ymmärrän sitä poikaakin. Onhan se hassua että rahansa saa törsätä, mutta ei sijoittaa.
"Rahansa saa törsätä, muttei sijoittaa"
Osuvaasti sanottu. Niin tuo juuri on.
Ja todellakin hullua, että suvun lapsesta asti nuorelle säästämät rahat menisivät jonkun kenties välaikaisen heilan elättämiseen.
Miksi sen väliaikaisen heilan kanssa pitää muuttaa yhteen? Muuttaa yhteen vasta sitten kun suhde on vakiintunut ja alkaa tuntua siltä, että sitä poikkista/tyttistä voi elättää ilman että se tuntuu kauhean pahalta. Miksi yhteiskunnan pitää maksella nuorten kotileikit. Sillä sitähän se on jos jokaisen väliaikaisen heilan kanssa pitää pistää hynttyyt yhteen heti ekan tapaamisen jälkeen.
Mutta miksi ei? Mitä muut siinä häviävät, jos jotkut asuvat kimpassa? Ja miksi ihmeessä samassa asunnossa asuminen luo avioliitonomaisen suhteen heti muuttopäivästä? Miksi yhdessä asuminen rinnastetaan ylipäänsä avioliittoon? Ja seuraavaksi sitten voivotellaan asuntopulaa ja vuokrien nousua...
Kun ollaan parisuhteessa ja asutaan yhdessä, se on avoliitto
No niin on. Mutta miksi pitää olla näin? Ja mikä tekee kämppäkaveruudesta avoliiton? Seksi? Minkä takia seksi ei luo elatusvelvollisuutta, jos asutaan erillään? Entä jos aseksuaalit ovat parisuhteessa ja asuvat yhdessä mutta heillä ei ole seksiä?
Tässä asuntopulassa luulisi olevan fiksuinta tukea ja kannustaa ihmisiä asumaan kimpassa, olivat sitten kämppiksiä tai rakastavaisia, yksinhuoltajia tai sinkkuja. Miksi on niin hanlalaa jakaa asunto toisen kanssa sitoutumatta elättämään sitä toista?
Mistä ihmeen asuntopulasta puhutaan? Tuolla on etuovi täynnä kämppiä, jos hankkii massinsa, jolla maksaa ne.
Niin ja KELA maksaa :D
Vierailija kirjoitti:
sitten ihmetellään että miksi ei synny lapsia. Ei yhteiskunta edes halua että kansalaisilla olisi sellaiset mahdollisuudet taloudellisesti että lapsia voisi edes hankita tälläiseen tilanteeseen jossa käytännössä töiden perässä pitäisi muuttaa jatkuvasti eikä yhdessäkään voi elää ellei ole toinen työtön. Harvemmin molemmat saa töitä samalta alueelta.
Pitää elää erikseen ja lapsia ei sillä tavalla synny. Ainoastaan avoimia suhteita.
Jos ei olla valmiita tukemaan sitä kumppania tarvittaessa myös taloudellisesti, niin on todellakin hyvä ettei sellaiseen suhteeseen niitä lapsia hankita. Vai pistetäänkö ne lapsetkin leipäjonoon ja samalla kun itse keräillään osakkeita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joskus mietimme, kannattako lapsille tehdä omia sijoituksia, niin moni sanoi, että ei kannata, koska sitten lapsi ei saa toimeentulotukea ennen sijoitusten myyntiä. Eli esim. opiskeluaikana, jos ei saa kesätöitä, ei saisi myöskään tt-tukea. Ajattelimme että toisaalta onhan se ihan oikein ja kätevää, ettei tarvitse mennä valtion pussille vaan on omaa rahaa sijoituksissa. Opiskeluaikana meille olisi myös ihan ok elättää tilapäisesti lapsiamme, toki muulloinkin tarvittaessa. Toki oiveena on, että lapsilla menisi elämä niin mukavasti, että kauhean pitkään ei tarvitsisi olla toimeentuloa vailla.
Kieltämättä tuntuisi hieman hassulta, että lastemme tai meidän pitäisi elättää koko lapsuuden ajan kerätyillä sijoituksilla jotain tuoretta seurustelukumppania. Vakiintunut suhde on eri asia, mutta esim. jutun kirjoittanut poika ei selvästikään kokenut olevansa vielä vakavassa suhteessa (kerran vastusti avopuoliso-sanaakin). Eli kyllä mä ymmärrän sitä poikaakin. Onhan se hassua että rahansa saa törsätä, mutta ei sijoittaa.
"Rahansa saa törsätä, muttei sijoittaa"
Osuvaasti sanottu. Niin tuo juuri on.
Ja todellakin hullua, että suvun lapsesta asti nuorelle säästämät rahat menisivät jonkun kenties välaikaisen heilan elättämiseen.
Miksi sen väliaikaisen heilan kanssa pitää muuttaa yhteen? Muuttaa yhteen vasta sitten kun suhde on vakiintunut ja alkaa tuntua siltä, että sitä poikkista/tyttistä voi elättää ilman että se tuntuu kauhean pahalta. Miksi yhteiskunnan pitää maksella nuorten kotileikit. Sillä sitähän se on jos jokaisen väliaikaisen heilan kanssa pitää pistää hynttyyt yhteen heti ekan tapaamisen jälkeen.
Mutta miksi ei? Mitä muut siinä häviävät, jos jotkut asuvat kimpassa? Ja miksi ihmeessä samassa asunnossa asuminen luo avioliitonomaisen suhteen heti muuttopäivästä? Miksi yhdessä asuminen rinnastetaan ylipäänsä avioliittoon? Ja seuraavaksi sitten voivotellaan asuntopulaa ja vuokrien nousua...
Kun ollaan parisuhteessa ja asutaan yhdessä, se on avoliitto
No niin on. Mutta miksi pitää olla näin? Ja mikä tekee kämppäkaveruudesta avoliiton? Seksi? Minkä takia seksi ei luo elatusvelvollisuutta, jos asutaan erillään? Entä jos aseksuaalit ovat parisuhteessa ja asuvat yhdessä mutta heillä ei ole seksiä?
Tässä asuntopulassa luulisi olevan fiksuinta tukea ja kannustaa ihmisiä asumaan kimpassa, olivat sitten kämppiksiä tai rakastavaisia, yksinhuoltajia tai sinkkuja. Miksi on niin hanlalaa jakaa asunto toisen kanssa sitoutumatta elättämään sitä toista?
Niinkö tyhmiä täällä ollaan, ettei ymmärrä, että yhteiskunta säästää, kun tuissa avoliitto rinnastetaan avioliittoon. Nyt, kun homotkin voivat solmia avioliiton, Kela saa kuluja pienemmiksi, kun samaa sukupuoltakin olevien avoliitot saadaan vihdoin rinnastettua avioliittoon. Tasa-arvoinen avioliittolaki tuli monille homopariskunnille taloudellisesti kalliiksi.
Minua ainakin hävetti todella paljon, että tuoreessa suhteessa olisi pitänyt heittää kaikki miesystävän säästöt pois ennen kuin sain itse mitään rahaa. Minä en saanut mitään ja mies menetti tonnin kuussa koko yhteiselomme ajan. Molempia stressasi hirveästi ja se vaikutti suhteen tilaan.
Ratkaisu: hankin oman kämpän, joka on nyt sitten tyhjillään, kun kuitenkin oleilen miehen luona. Nyt valtio suostuu maksamaan minulle sen pari tonnia kuussa, josta minulle jää käteen puolet, että voin auttaa miestä vuokrassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joskus mietimme, kannattako lapsille tehdä omia sijoituksia, niin moni sanoi, että ei kannata, koska sitten lapsi ei saa toimeentulotukea ennen sijoitusten myyntiä. Eli esim. opiskeluaikana, jos ei saa kesätöitä, ei saisi myöskään tt-tukea. Ajattelimme että toisaalta onhan se ihan oikein ja kätevää, ettei tarvitse mennä valtion pussille vaan on omaa rahaa sijoituksissa. Opiskeluaikana meille olisi myös ihan ok elättää tilapäisesti lapsiamme, toki muulloinkin tarvittaessa. Toki oiveena on, että lapsilla menisi elämä niin mukavasti, että kauhean pitkään ei tarvitsisi olla toimeentuloa vailla.
Kieltämättä tuntuisi hieman hassulta, että lastemme tai meidän pitäisi elättää koko lapsuuden ajan kerätyillä sijoituksilla jotain tuoretta seurustelukumppania. Vakiintunut suhde on eri asia, mutta esim. jutun kirjoittanut poika ei selvästikään kokenut olevansa vielä vakavassa suhteessa (kerran vastusti avopuoliso-sanaakin). Eli kyllä mä ymmärrän sitä poikaakin. Onhan se hassua että rahansa saa törsätä, mutta ei sijoittaa.
"Rahansa saa törsätä, muttei sijoittaa"
Osuvaasti sanottu. Niin tuo juuri on.
Ja todellakin hullua, että suvun lapsesta asti nuorelle säästämät rahat menisivät jonkun kenties välaikaisen heilan elättämiseen.
Miksi sen väliaikaisen heilan kanssa pitää muuttaa yhteen? Muuttaa yhteen vasta sitten kun suhde on vakiintunut ja alkaa tuntua siltä, että sitä poikkista/tyttistä voi elättää ilman että se tuntuu kauhean pahalta. Miksi yhteiskunnan pitää maksella nuorten kotileikit. Sillä sitähän se on jos jokaisen väliaikaisen heilan kanssa pitää pistää hynttyyt yhteen heti ekan tapaamisen jälkeen.
Mutta miksi ei? Mitä muut siinä häviävät, jos jotkut asuvat kimpassa? Ja miksi ihmeessä samassa asunnossa asuminen luo avioliitonomaisen suhteen heti muuttopäivästä? Miksi yhdessä asuminen rinnastetaan ylipäänsä avioliittoon? Ja seuraavaksi sitten voivotellaan asuntopulaa ja vuokrien nousua...
Kun ollaan parisuhteessa ja asutaan yhdessä, se on avoliitto
No niin on. Mutta miksi pitää olla näin? Ja mikä tekee kämppäkaveruudesta avoliiton? Seksi? Minkä takia seksi ei luo elatusvelvollisuutta, jos asutaan erillään? Entä jos aseksuaalit ovat parisuhteessa ja asuvat yhdessä mutta heillä ei ole seksiä?
Tässä asuntopulassa luulisi olevan fiksuinta tukea ja kannustaa ihmisiä asumaan kimpassa, olivat sitten kämppiksiä tai rakastavaisia, yksinhuoltajia tai sinkkuja. Miksi on niin hanlalaa jakaa asunto toisen kanssa sitoutumatta elättämään sitä toista?
Niinkö tyhmiä täällä ollaan, ettei ymmärrä, että yhteiskunta säästää, kun tuissa avoliitto rinnastetaan avioliittoon. Nyt, kun homotkin voivat solmia avioliiton, Kela saa kuluja pienemmiksi, kun samaa sukupuoltakin olevien avoliitot saadaan vihdoin rinnastettua avioliittoon. Tasa-arvoinen avioliittolaki tuli monille homopariskunnille taloudellisesti kalliiksi.
Iso säästö siitä tuleekin, kun kukaan ei halua asua yhdessä toisen kanssa. Seurustelusuhde on muutenkin niin paljon avoliittoa parempi, omat asunnot, omat kotityöt, omat rahat! Miksi muuttaa yhteen kun siitä on pelkkää riesaa, kaksi asuntoa per pariskunta sen sijaan on luksusta! En ikinä muuta kenenkään kanssa samaan osoitteeseen, koska en tahdo naimisiin. Ja avoliitto ei eroa avioliitosta käytännössä juuri mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joskus mietimme, kannattako lapsille tehdä omia sijoituksia, niin moni sanoi, että ei kannata, koska sitten lapsi ei saa toimeentulotukea ennen sijoitusten myyntiä. Eli esim. opiskeluaikana, jos ei saa kesätöitä, ei saisi myöskään tt-tukea. Ajattelimme että toisaalta onhan se ihan oikein ja kätevää, ettei tarvitse mennä valtion pussille vaan on omaa rahaa sijoituksissa. Opiskeluaikana meille olisi myös ihan ok elättää tilapäisesti lapsiamme, toki muulloinkin tarvittaessa. Toki oiveena on, että lapsilla menisi elämä niin mukavasti, että kauhean pitkään ei tarvitsisi olla toimeentuloa vailla.
Kieltämättä tuntuisi hieman hassulta, että lastemme tai meidän pitäisi elättää koko lapsuuden ajan kerätyillä sijoituksilla jotain tuoretta seurustelukumppania. Vakiintunut suhde on eri asia, mutta esim. jutun kirjoittanut poika ei selvästikään kokenut olevansa vielä vakavassa suhteessa (kerran vastusti avopuoliso-sanaakin). Eli kyllä mä ymmärrän sitä poikaakin. Onhan se hassua että rahansa saa törsätä, mutta ei sijoittaa.
"Rahansa saa törsätä, muttei sijoittaa"
Osuvaasti sanottu. Niin tuo juuri on.
Ja todellakin hullua, että suvun lapsesta asti nuorelle säästämät rahat menisivät jonkun kenties välaikaisen heilan elättämiseen.
Miksi sen väliaikaisen heilan kanssa pitää muuttaa yhteen? Muuttaa yhteen vasta sitten kun suhde on vakiintunut ja alkaa tuntua siltä, että sitä poikkista/tyttistä voi elättää ilman että se tuntuu kauhean pahalta. Miksi yhteiskunnan pitää maksella nuorten kotileikit. Sillä sitähän se on jos jokaisen väliaikaisen heilan kanssa pitää pistää hynttyyt yhteen heti ekan tapaamisen jälkeen.
Mutta miksi ei? Mitä muut siinä häviävät, jos jotkut asuvat kimpassa? Ja miksi ihmeessä samassa asunnossa asuminen luo avioliitonomaisen suhteen heti muuttopäivästä? Miksi yhdessä asuminen rinnastetaan ylipäänsä avioliittoon? Ja seuraavaksi sitten voivotellaan asuntopulaa ja vuokrien nousua...
Kun ollaan parisuhteessa ja asutaan yhdessä, se on avoliitto
No niin on. Mutta miksi pitää olla näin? Ja mikä tekee kämppäkaveruudesta avoliiton? Seksi? Minkä takia seksi ei luo elatusvelvollisuutta, jos asutaan erillään? Entä jos aseksuaalit ovat parisuhteessa ja asuvat yhdessä mutta heillä ei ole seksiä?
Tässä asuntopulassa luulisi olevan fiksuinta tukea ja kannustaa ihmisiä asumaan kimpassa, olivat sitten kämppiksiä tai rakastavaisia, yksinhuoltajia tai sinkkuja. Miksi on niin hanlalaa jakaa asunto toisen kanssa sitoutumatta elättämään sitä toista?
Mistä ihmeen asuntopulasta puhutaan? Tuolla on etuovi täynnä kämppiä, jos hankkii massinsa, jolla maksaa ne.
Ainakin pk-seudulla moni pari muuttaa nopeasti yhteen ihan vaan taloudellistenkin syiden takia, koska yhteinen kaksio tulee niin paljon halvemmaksi kuin kaksi yksiötä. Ihan karu järkipäätös, ei mikään suuri parisuhteen vakavoituminen.
Silloin kuin asumisen maksajana on vieläpä osittain tai kokonaan yhteiskunta (kuten opiskelijoiden kohdalla etenkin on) niin eikö tuota kustanusten pienentämistä pitäisi päinvastoin tukea eikä heti olla rankaisemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme naimisissa, mutta ei ole eikä tule yhteisiä lapsia. Molemmilla on omia lapsia.
Nyt kun olemme katsoneet 18-vuotiaalle miehen pojalle opintotukea, niin ei saa penniäkään. Koska minun tuloni ovat niin suuret, eli minun pitäisi elättää? Ja minulla on omiakin lapsia, joita minun pitää elättää.
Outoa.
Sinusta olisi siis loogisempaan, jos naapurin Kalle veronmaksajana elättäisi miehesi pojan, kuin pojan oma perhe.
Perhe ei ole millään tavalla vastuussa 18 vuotiaasta ihmisestä.
No mutta vanhempien tulot vaikuttavat kuitenkin opintotukeen 20 vuotiaaksi asti! Meillä on lapset sen takia asuneet kaks kymppisiksi kotona. Ei ole taloudellisesti mahdollista lähteä aiemmin koska periaatteesta emme aio kustantaa poismuuttaneiden lasten elämää (toki pientä avustusta saa aina silloin tällöin).
Ensi vuoden alusta on opintotuki muuttumasaa niin että 18-19 vuotiaallakaan ei enää vanhempien tuet vaikuta, jos hän ei asu vanhempien luona. Myöskin yksineläjän muutos yleiseen asumistukeen syksyllä helpottaa monen sinkkuopiskelijan ja opiskelijaparin elämää.
Nimenomaan tämän seurustelevan opiskelijaparin elämää ei helpota. Juuri oli uutinen, että kimppakämpissäkin (solut) Kela alkaa lukea kaikkien tulot eli yhteiseksi taloudeksi - jos yksi tienaa 5. hengen kimppakämpässä, kukaan ei saa asumistukea.
Jos teillä on yhteinen vuokrasopimus ystäviesi kanssa, kuulutte samaan ruokakuntaan 1.8.2017 alkaen ja muodostatte ns. yhteisöruokakunnan. Myös työssäkäyvien ystäviesi tulot otetaan huomioon yleisessä asumistuessa.
Tähänhän olisi olemassa ratkaisu. Tämä mies nyt muuttaa vuokrasopimuksen niin että se on ainoastaan hänen nimissään. Sen jälkeen hän alivuokraa yhden huoneen tyttöystävänsä käyttöön. Ja kas, he ovatkin silloin eri ruokakuntaa. Tyttöystävä saa toimeentulotuen ja asumistuen. Tietenkin tässä on miinuksena se, että tämä mies taisi olla opiskelija myös, joten miten se vuokratulo, jonka hän saa tyttöystävältään, vaikuttaa hänen opinto-ja asumistukeensa? Tai he muuttavat vuokrasopimuksen niin, että kummallakin oma sopimus, jolloin ovat eri ruokakuntaa. Koska ne kämppikset, jotka ovat oikeastikin kämppiksiä, saavat kyllä itselleen tuet, jos heillä on molemmilla omat erilliset vuokrasopimuksensa, ja sopimuksissa lukee, etteivät he ole yhteisvastuullisesti vastuussa vuokrasta, vaan kumpikin omastaan. Silloin he todella ovat kämppiksiä, ja eri ruokakuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn itse töissä, käteen jää palkkaa 1500-2200e kuussa. Poikaystävä (tai siis AVOPUOLISO :D) opiskelee, mutta ei saa opintotukea maisterikursseihin ennen kuin kandi on valmis. Vaikka tuntuukin ikävältä, että tässä on eletty pelkästään minun rahoillani vuoden verran, niin mun mielestä tää on ihan reilu meininki.
Jos on tarpeeksi kypsä asumaan avoliitossa, niin silloin on mun mielestä myös valmis osallistumaan siihen yhteiseen elämään sen verran, mitä sen hetkinen tilanne vaatii. Jos sitä rahaa on, niin mun mielestä tukien perään on turha itkeä. Tietysti itse oon tosi iloinen siitä että saadaan vajaa 100e myös asumistukea, ja ymmärrän miksei poikaystävälleni toimeentulotukea myönnetä.
Jos ei oo valmis yhteiseen elämään ja talouteen, niin ei ku vaan eri osoitteet.
Vierailija kirjoitti:
Tähänhän olisi olemassa ratkaisu. Tämä mies nyt muuttaa vuokrasopimuksen niin että se on ainoastaan hänen nimissään. Sen jälkeen hän alivuokraa yhden huoneen tyttöystävänsä käyttöön. Ja kas, he ovatkin silloin eri ruokakuntaa. Tyttöystävä saa toimeentulotuen ja asumistuen. Tietenkin tässä on miinuksena se, että tämä mies taisi olla opiskelija myös, joten miten se vuokratulo, jonka hän saa tyttöystävältään, vaikuttaa hänen opinto-ja asumistukeensa? Tai he muuttavat vuokrasopimuksen niin, että kummallakin oma sopimus, jolloin ovat eri ruokakuntaa. Koska ne kämppikset, jotka ovat oikeastikin kämppiksiä, saavat kyllä itselleen tuet, jos heillä on molemmilla omat erilliset vuokrasopimuksensa, ja sopimuksissa lukee, etteivät he ole yhteisvastuullisesti vastuussa vuokrasta, vaan kumpikin omastaan. Silloin he todella ovat kämppiksiä, ja eri ruokakuntaa.
Poika menettää omat tukensa. Kiva ratkaisu.
Yhteiskunnan pitäisi kai maksaa kaikki mahdolliset ihmissuhdekokeilut. Jos ei ole valmis avoliittoon, ei lähde avoliittoon. Ensin pitää olla valmis selviämään omillaan, elättämään itsensä ja sitten vasta sitoutua toiseen ja kantaa vastuuta myös hänestä.
Ei parisuhde ole pelkkää kivaa, panemista ja käsikädessä haahuilua. Se on yhteisen elon rakentamista, vastuullisuutta. Ei se ole sitä että byrokratian vuoksi siirrellään kirjoja osoitteesta toiseen että saadaan itselle maksimaalinen hyöty. Se on arkea, hikeä ja välillä hammasten kiristelyä.
Asuu sitten erillään jos ei ole halukas omaa osaansa hoitamaan. Avoliitto on sitä kun seurusteleva pari päättää muuttaa yhteen. Se on kuin avioliitto, ilman viimeistä niittiä. Tahdon asia.
Vierailija kirjoitti:
Käyn itse töissä, käteen jää palkkaa 1500-2200e kuussa. Poikaystävä (tai siis AVOPUOLISO :D) opiskelee, mutta ei saa opintotukea maisterikursseihin ennen kuin kandi on valmis. Vaikka tuntuukin ikävältä, että tässä on eletty pelkästään minun rahoillani vuoden verran, niin mun mielestä tää on ihan reilu meininki.
Jos on tarpeeksi kypsä asumaan avoliitossa, niin silloin on mun mielestä myös valmis osallistumaan siihen yhteiseen elämään sen verran, mitä sen hetkinen tilanne vaatii. Jos sitä rahaa on, niin mun mielestä tukien perään on turha itkeä. Tietysti itse oon tosi iloinen siitä että saadaan vajaa 100e myös asumistukea, ja ymmärrän miksei poikaystävälleni toimeentulotukea myönnetä.
Jos ei oo valmis yhteiseen elämään ja talouteen, niin ei ku vaan eri osoitteet.
Tässä onkin se ero, että olet nainen. Naiset aina äidittää miehiä: siivoaa, hoivaa, pesee pyykit ja maksaakin vielä päälle. Miehiltä ei saa vastaavaa palvelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme naimisissa, mutta ei ole eikä tule yhteisiä lapsia. Molemmilla on omia lapsia.
Nyt kun olemme katsoneet 18-vuotiaalle miehen pojalle opintotukea, niin ei saa penniäkään. Koska minun tuloni ovat niin suuret, eli minun pitäisi elättää? Ja minulla on omiakin lapsia, joita minun pitää elättää.
Outoa.
Sinusta olisi siis loogisempaan, jos naapurin Kalle veronmaksajana elättäisi miehesi pojan, kuin pojan oma perhe.
Perhe ei ole millään tavalla vastuussa 18 vuotiaasta ihmisestä.
No mutta vanhempien tulot vaikuttavat kuitenkin opintotukeen 20 vuotiaaksi asti! Meillä on lapset sen takia asuneet kaks kymppisiksi kotona. Ei ole taloudellisesti mahdollista lähteä aiemmin koska periaatteesta emme aio kustantaa poismuuttaneiden lasten elämää (toki pientä avustusta saa aina silloin tällöin).
Ensi vuoden alusta on opintotuki muuttumasaa niin että 18-19 vuotiaallakaan ei enää vanhempien tuet vaikuta, jos hän ei asu vanhempien luona. Myöskin yksineläjän muutos yleiseen asumistukeen syksyllä helpottaa monen sinkkuopiskelijan ja opiskelijaparin elämää.
Nimenomaan tämän seurustelevan opiskelijaparin elämää ei helpota. Juuri oli uutinen, että kimppakämpissäkin (solut) Kela alkaa lukea kaikkien tulot eli yhteiseksi taloudeksi - jos yksi tienaa 5. hengen kimppakämpässä, kukaan ei saa asumistukea.
Jos teillä on yhteinen vuokrasopimus ystäviesi kanssa, kuulutte samaan ruokakuntaan 1.8.2017 alkaen ja muodostatte ns. yhteisöruokakunnan. Myös työssäkäyvien ystäviesi tulot otetaan huomioon yleisessä asumistuessa.
Opiskelijaparin elämää helpottaa, jos molemmat opiskelee. Nythän opiskelijan asumislisässä on katto 252 e/kk, johon asumislisä maksetaan. Jos vuokra kaksiossa on 800 e, katsotaan toisen opiskelijan vuokraksi 400 ja toisen 400. Näihin he saavat asumislisää, toinen opiskelija 201 e ja toinenkin 201 e eli yhteensä 402 e. Syksyllä he saavat yleisen asumistuen ja se on Helsingissä tuon suuruiseen vuokraan 588 e.
Ja noille kimppakämppäläisille ohje, että kaikki muuttavat vuokrasopimuksensa omiksi erillisiksi vuokrasopimuksiksi, jossa ei ole velvoitetta maksaa vuokraa yhteisvastuullisesti. Silloin jokainen saa itsellen tuen omien tulojensa mukaan.
Opiskelijoiden ahdinkoon vetäminen on loistohomma hallitukselta. Kadehditaan jotain 200 euron asumistukea (siirto yleiseen asumistukeen). Samalla ministerien omia erittäin runsaita kulukorvauksia, päivärahoja ym. ei tosiaankaan ole vähennetty. Joku ministeri 200 e/kk vähennyksellä ei edes huomaa - lieneen yhden päivällisen hinta? Opiskelijalle se on koko elämä sillä hetkellä. Mutta isot palkat sokeuttaa ymmärtämään nuoren opiskelijan pystymetsää. Sitten pitäisi entistä nopeammin valmistua?
Mielestäni asumistukea pitäisi maksaa tarvittaessa vain aviopareille, näin yhteiskunnan tuki menisi perheelle eikä kaikenmaailman heilastelijoille.