Poikaystävä valittaa Hesarissa "On absurdia, että minun tulisi käyttää säästämäni rahat tyttöystäväni elättämiseen – sitä ennen toimeentulotukea ei tipu"

Vierailija kirjoitti:

Jos tyttöystävä asuu saman katon alla niin miten kyseessä ei ole avopuoliso? Kyllä se niin menee että puoliso pitää elättää eikä laittaa kuppaamaan valtiota.

Eli jos avopuoliso esim. omistaa asunnon ei pitäisi saada työttömyystukea, ennen kuin se on realisoitu? 

Ongelman ydin on siinä, että toimeentulotuki ei ole tarkoitettu varisnaiseksi elämisen tueksi vaan poikkeustueksi. ASumiskustannukset ja muut asiat (kuten ilmeisesti rajattu opintotuki tässä tapauksessa) on johtanut siihen, että monet ihmiset joutuvat vaikutuisesti olemaan toimeentulotuen varassa, mihin sitä ei siis ole suunniteltu. 

Ymmärrän sen periaatteen, että tukea ei anneta jos ilman pärjää, mutta jos tilanne on se, että ei saa opinto- eikä työttömyystukea on yhtälö aika kohtuuton. Eikä ole oikein rankaista poikaystävää, joka on tunnollisesti koittanut säästää tulevaan. 

Minusta tavoitteeksi pitäisi asettaa halvempien opiskelija-asuntojen rakentaminen. Miksi opiskelijoiden pitäisi asua yksiöissä? Tavoitteeksi niin, että yksi opiskelija-asunto maksaa 250€/kk.

Itse opiskelin ulkomailla. Meille tarjottiin huoneet asuntolasta. Jokaisella oma huone, jossa oli vesipiste. Käytävällä yhteiset WC:t, suihkut ja keittiöt. Yhteisissä tiloissa TV-huone, kuntosali, biljarihuone, pesula. Lähellä kanttiini, josta saattoi ostaa edullisesti opiskelijaruokaa.

Viikonloppuisin kokkailimme usein yhteiskeittiössä. Aina oli seuraa kun sitä kaipasi. Ja asumiskustannukset olivat alhaiset. Tutustui helposti opiskelukavereihin.

Suomessa on paljon mielenterveysongelmia opiskelijoiden keskuudessa nykyisin. Oliko viimeinen uutinen, että 25% kärsii ongelmasta. Uskaltaisin väittää, että yksi syy tähän on huonot sosiaaliset suhteet. Niitä ei oikein muodostu, kun kaikki asuvat erillään ja kurssit ovat monessa paikassa muuttuneet pitkälti yksinopiskeluksi. Entäs jos tuettaisiin opiskelijoiden sosiaalisia suhteita tarjoamalla sosiaalisempaa asumista? Joka olisi varmasti myös kaikille osapuolille taloudellisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo kenkkutilanne ja toki poikaystävän kirjoituksessa oli virheellisiä väittämiä mm. ettei ole avopuoliso, mutta eihän tuosta muuten selviä kuin a) siirtämällä jommankumman osoitteen pois b) nostamalla vaikka lainaa ja elättämällä tytönkin. Eniten ihmetyttää kuitenkin se millä poitsu oli ajatellut elää koska jos rahaa ei ole hänenkin pitää realisoida salkkuaan ja mitä ihmettä tyttö on tehnyt jos ei saa rahaa mistään.

Näillä, jotka säästää lainat osakkeisiin, on usein vanhempien hankkima osake asuntona. Ruokaan nyt toki menee rahaa, mutta sen olisi varmaankin saanut hoidettua syömällä vanhempiensa luona tai laittamalla vaikka muutaman huntin opintolainasta sivuun ruokarahaksi.

Ihan puhdasta kateusspekulointia. Osakkeisiin ja rahastoihin voi laittaa vaikak kolmekymppiä kuussa. Se ei ole tyhmää vaan eteenpäinkatsomista - säästämistä. Jostain syystä tällainen toiminta herättää kateutta ja olettamuksen, että on syntynyt kultalusikka suussaan.

Henkilö A) ostaa 15 askia röökiä kuussa (75eur, haluaisi askin päivässä, mutta ei ole varaa!) ja kopan kaljaa (20 eur). Rahat loppu. Ymmärrystä löytyy. Hallitus on paska. 

Henkilö B) käyttää saman summan (95 eur/kk) osakerahastoihin ja 3 vuoden aikana kerryttää 3420 eur säästön (+mahdollinen/todennäköinen tuotto). 

AV foorumin tuomio on, että B on lellitty paska. Kumpi oikeasti käyttäytyy kuin lellitty vastuuton kakara?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukielämä oli Suomessa täysin tuntematon asia ja käsite 60- ja 70-luvulla. Tukia hakevat ihmiset olivat ns. sosiaalitapauksia ja erilaisia ongelmaisia. Tänään tukielämästä  on tullut enemmistöön lukeutuville terveillekin elannon ja toimeentulon peruselementti.

60- ja 70-luvulla sai töitä ja niistä töistä sai vielä palkkaakin.

Ehkä avustavia työtehtäviä sai helpommin, kun elettiin maataloudesta esim. käpyjen keruu, kuusen taimien istutus, siivous, lastenhoito jne.

Ja tuohon aikaan, vain varakkailla ja todella lahjakkailla oli varaa opiskeluun, kun kaikki maksoi, oli kalliit lukukausimaksut, kirjat jne. ja silloin tyydyttiin todella alhaiseen elintasoon, eikä ollut lainkaan harvinaista, että yksi huone jaettiin kuuden opiskelijan kanssa, kun asumistuki tai opintoraha olivat tuntemattomia käsitteitä.

Juu, kun minä olin pieni niin piti hiihtää 30 kilometrin koulumatka sudet perässä ja sitten kun pääsi kotiin niin isä hakkasi. Silloin oli kurjasti, joten nykyäänkään ei pitäisi vaatia tai edes haluta muutosta mihinkään!

Todella itsekästä ehdottaa, että opiskelijoiden ja nuortenparien toimeentuloa pönkitettäisiin, he kun ovat muka se tulevaisuus. Raha kuuluu kansanedustajille! Palkkioita korotettava! Rikkaiden veroprosenttia laskettava!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran olen sitä mieltä, että peruskoulussa ysiluokalla pitäisi olla oppiaine "Suomalainen sosiaaliturva". Ja tällä kurssilla selvitettäisiin teineille termit, lait ja käytännöt, Opetettaisiin myös, että aina, kun suunnittelee elämäntilanteensa muutosta kuten opiskelua, parisuhdetta, eroa, lapsia tms, selvittää ENSIN, miten tulee sen jälkeen taloudellisesti toimeen. Ilmeisesti media ja some antavat nuorille niin vääristynyttä tietoa tyyliin "sossu maksaa", että he tosiaan kuvittelevat saavansa milloin vaan rahojen loppuessa lisää rahaa sossusta. Ja opetettaisiin myös, että tuossa tilanteessa asiat selvitetään sen hetkisten lakien ja käytäntöjen mukaan eikä 10 vuotta sitten peruskoulussa kerrottun mukaan. Tai vielä pahempaa: silloin, kun heidän isovanhempansa olivat nuoria. Kaikki muuttuu, myös lait ja käytännöt. 

Olen elämäni aikana neuvonut lukuisia ihmisiä sosiaaliturvasta, vaikka en ole sitä juurikaan itse tarvinnut. Mutta olen nuorena opiskeluaikoinani suorittanut sosiaalipolitiikasta muutaman kurssin ja sen vuoksi tiennyt keskivertoa enemmän aiheesta. Joka kerta, kun multa aiheesta kysytään, käyn ennen vastaamistani tarkistamassa, vieläkö on näin kuin mikä mulla on viimeisin tieto vai onko jokin jo muuttunut. 

Tällä kurssilla voisi myös opettaa, että ihminen on ensisijaisesti vastuussa itse itsestään, sekä omasta perheestään. Mielestäni on "absurdia", kuinka paljon on näitä, jotka luulevat, että jonkun muun kuuluu hoitaa kaikki asiat heidän elämässään. Rahaa pitäisi tulla seinästä, kaikesta pitäsi  saada tukia. Näitten sossurahoista kitisijiöiden lisäksi eniten ärsyttää alatisairaat, jotka ovat syöneet ja juoneet itsensä sotanorsuiksi. Ei siinä vielä mitään, mutta kun tulee diapetestä ja muuta sairautta, kun ei pidetä itsestä yhtään huolta, laukataan kerran-pari kuussa tk-lääkärillä ja labroissa ja valitetaan siitä, ettei tutkita ja hoideta kunnolla ja lääkkeissäkin on omavastuu. Ei tietenkään käy mielen vieressäkään, että kävisi omakustanteisesti yksityisellä, jos ollaan tk:n palveluihin tyytymättömiä. Yhteiskunnan törkeä heitteillejättö! Ei ihme, että tää maa on tässä jamassa.

Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen. Sinä haluat nyt keskustella (sinänsä ihan tarpeellisesta) aiheesta, pitääkö yhteiskunnan elättää ihmistä ja jos pitää, kuinka paljon.

Me muut keskustelemme siitä, onko oikein että vain yhteinen katto pään päällä tekee toisesta ihmisestä elatusvelvollisen, vaikka tuo katto ei tuo mitään oikeuksia perhesuhteisiin vedoten. Voidaan toki keskustella siitä onko tämä tyttis toimeentulotukensa ansainnut yleensäkään, mutta minusta on outoa että moni olisi valmis suomaan hänelle toimeentulotukensa jos hän muuttaisi poikaystävänsä kanssa erilleen. Siitä tässä keskustellaan.

Luulin, että tässä keskustellaan kahdesta asiasta. a) Onko oikein, että yhdessä asuvilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan ja b) mikä hitto ihmisiä vaivaa, kun ajattelevat, että veronmaksajana naapurin Sepolla on heidän läheisiään kohtaan suurempi elatusvelvollisuus, kuin heillä itsellään. Mutta hyvä, kun tarkensit. Mielestäni tästä asennevammasta kumpuaa se, että monesta on ok, että keplutellaan monessa osoittessa tukien maksimoimiseksi sen sijaan, että olisi kunnia-asia pyrkiä pärjäämään itsenäisesti ja yhdessä perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran olen sitä mieltä, että peruskoulussa ysiluokalla pitäisi olla oppiaine "Suomalainen sosiaaliturva". Ja tällä kurssilla selvitettäisiin teineille termit, lait ja käytännöt, Opetettaisiin myös, että aina, kun suunnittelee elämäntilanteensa muutosta kuten opiskelua, parisuhdetta, eroa, lapsia tms, selvittää ENSIN, miten tulee sen jälkeen taloudellisesti toimeen. Ilmeisesti media ja some antavat nuorille niin vääristynyttä tietoa tyyliin "sossu maksaa", että he tosiaan kuvittelevat saavansa milloin vaan rahojen loppuessa lisää rahaa sossusta. Ja opetettaisiin myös, että tuossa tilanteessa asiat selvitetään sen hetkisten lakien ja käytäntöjen mukaan eikä 10 vuotta sitten peruskoulussa kerrottun mukaan. Tai vielä pahempaa: silloin, kun heidän isovanhempansa olivat nuoria. Kaikki muuttuu, myös lait ja käytännöt. 

Olen elämäni aikana neuvonut lukuisia ihmisiä sosiaaliturvasta, vaikka en ole sitä juurikaan itse tarvinnut. Mutta olen nuorena opiskeluaikoinani suorittanut sosiaalipolitiikasta muutaman kurssin ja sen vuoksi tiennyt keskivertoa enemmän aiheesta. Joka kerta, kun multa aiheesta kysytään, käyn ennen vastaamistani tarkistamassa, vieläkö on näin kuin mikä mulla on viimeisin tieto vai onko jokin jo muuttunut. 

Tällä kurssilla voisi myös opettaa, että ihminen on ensisijaisesti vastuussa itse itsestään, sekä omasta perheestään. Mielestäni on "absurdia", kuinka paljon on näitä, jotka luulevat, että jonkun muun kuuluu hoitaa kaikki asiat heidän elämässään. Rahaa pitäisi tulla seinästä, kaikesta pitäsi  saada tukia. Näitten sossurahoista kitisijiöiden lisäksi eniten ärsyttää alatisairaat, jotka ovat syöneet ja juoneet itsensä sotanorsuiksi. Ei siinä vielä mitään, mutta kun tulee diapetestä ja muuta sairautta, kun ei pidetä itsestä yhtään huolta, laukataan kerran-pari kuussa tk-lääkärillä ja labroissa ja valitetaan siitä, ettei tutkita ja hoideta kunnolla ja lääkkeissäkin on omavastuu. Ei tietenkään käy mielen vieressäkään, että kävisi omakustanteisesti yksityisellä, jos ollaan tk:n palveluihin tyytymättömiä. Yhteiskunnan törkeä heitteillejättö! Ei ihme, että tää maa on tässä jamassa.

Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen. Sinä haluat nyt keskustella (sinänsä ihan tarpeellisesta) aiheesta, pitääkö yhteiskunnan elättää ihmistä ja jos pitää, kuinka paljon.

Me muut keskustelemme siitä, onko oikein että vain yhteinen katto pään päällä tekee toisesta ihmisestä elatusvelvollisen, vaikka tuo katto ei tuo mitään oikeuksia perhesuhteisiin vedoten. Voidaan toki keskustella siitä onko tämä tyttis toimeentulotukensa ansainnut yleensäkään, mutta minusta on outoa että moni olisi valmis suomaan hänelle toimeentulotukensa jos hän muuttaisi poikaystävänsä kanssa erilleen. Siitä tässä keskustellaan.

Luulin, että tässä keskustellaan kahdesta asiasta. a) Onko oikein, että yhdessä asuvilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan ja b) mikä hitto ihmisiä vaivaa, kun ajattelevat, että veronmaksajana naapurin Sepolla on heidän läheisiään kohtaan suurempi elatusvelvollisuus, kuin heillä itsellään. Mutta hyvä, kun tarkensit. Mielestäni tästä asennevammasta kumpuaa se, että monesta on ok, että keplutellaan monessa osoittessa tukien maksimoimiseksi sen sijaan, että olisi kunnia-asia pyrkiä pärjäämään itsenäisesti ja yhdessä perheenä.

Köyhällä ei ole varaa kunniaan. Kuuntele nyt tarkkaan:

Minulla ei yksinkertaisesti ole enää varaa asua kumppanin kanssa tuon tukiuudistuksen jälkeen. Asumislisän kuihduttua säästöt hupenevat muutamassa kuukaudessa ja sitten siitä avoperheen kaksiosta on luovuttava ja molempien on pakko hankkia ne omat yksiöt.

Onko tämä vika systeemissä vai nuorten asenteessa?

Yhteiskunnalle tulisi paljon halvemmaksi antaa meidän asua siinä hiton kaksiossa ja niin tulisi meillekin, mutta jostain (kunnia?)syistä se ei nyt vaan käy päinsä, vaikka se olisi kaikille loogisempi ratkaisu.

Ite en kyllä just tuollasen takia halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Siis koska olen köyhä ja ainoa tuloni on opintotuki 470 euroa kuukaudessa. Joskus se riittää, joskus ei ja oonkin silloin saanut toimeentulotukea (pakollisia menoja sen verran että vaikka opintolaina lasketaan tuloksi niin silti saan toimeentulotukea). Siis en haluais että mun mahdollinen avopuoliso joutuis maksamaan mun menot omasta palkastaan. Tietysti jos poikaystäväkin ois köyhä opiskelija niin ongelmaa tuskin olis.

Perhetuttuni taas muutti 17-vuotiaana lähes tuntemattoman parikymppisen miehen luokse asumaan. Tytöllä ei ole mitään tuloja, ei saa opintotukea koska vanhempien tulot liian suuret. He siis tutustuivat jonkun ystävänsä kautta ja parin kuukauden viestittelyn jälkeen tää mies muutti toiselta puolelta Suomea tytön kotikaupunkiin, hommas sieltä asunnon ja tyttö muutti sinne asumaan, ja tää mies siis elättää ne kummatkin. Alussa tolla miehelläkään ei ees ollu mitään tuloja, makseli kummankin elämisen joillain säästöillään ja nyt on kai kaupassa ekstraajana tjsp. Ihan jees kai jos molemmille ok, mutta en kyllä ite haluais olla kumpikaan osapuolista.

Typerä Kela pakottaa kaikki avoliittoon jos sattuu asumaan samassa osoitteessa. Myös ne kimppakämppäläiset on sitten yksi perhekunta (saa varmaan itse valita onko mormooni vai islam myönteinen? vai vain polyamoriaa ja vapaata kasvatusta).

:

Joskus ennen sai ihan itse valita, onko avoliitossa.

Miksei tuon jutun tyttö pidä kirjojaan vanhempiensa luona?

Vierailija kirjoitti:

Ongelman ratkaisu on simppeli: molemmat asuvat omissa asunnoissaan. Niin yksinkertaista se on. Molemmat vastaavat silloin omasta taloudestaan eikä kumpikaan ole elatusvelvollinen. Ottaisitte laps'parat ensin selvää asioista, ennen kuin perustatte yhteisen talouden.

Tää nyt on kummallinen asenne mielestäni. 

Olen itse toisen ihmisen avovaimo. Muutimme yhteen vuoden seurustelun jälkeen järkisyistä: onhan se fiksumpaa asua läheisen kanssa kun väkipakolla etsiä kaksi yksiötä jotka ovat muuten pääkaupunkiseudulla tiukassa (hänellä koitti aika muuttaa kotoa, itsellä edellinen vuokrasopimus umpeutui).

Emme halunneet yhteistä taloutta. Se oli vaan pakko paha tässä sivussa. Olemme molemmat itsenäisiä ja takana kuitenkin sen verran vähän seurusteluaikaa ettei varmaan kumpaakaan erityisemmin innosta toisen pakkoelättäminen. Vielä yli puoli vuotta muuton jälkeenkin kaikki jaetaan tasan, ravintolalaskut ja ruokakustannukset.

Yllätys meillä tuli juuri ennen muuttoa kun työpaikka jonka "avomieheni" piti saada tippuikin alta. Sopimus oli että molemmat maksavat omat menonsa, tavallaan seurustelusuhde jossa aikataulu ja rahasyistä fiksuinta oli jakaa osoite. Yhtäkkiä olin tilanteessa jossa ilman minkäänlaista virallista sitoutumista puolisoon olinkin vähällä olla vastuussa tämän elättämisestä. Eihän siinä muuten mitään lyhyellä tähtäimellä mutta kun palkka oli minulla kesällä sen verran iso lisätuntien vuoksi ettei asumistukea myönnetty hakiessa ollenkaan, ja nyt kun työtunteja vähemmän niin about tonnin tuloilla olisi pitänyt maksaa 860€ kaksio ja siihen muut kulut päälle. Puolison työttömyyskorvauksetkin kyseenalaiset kun oli juuri päässyt sivarista ja pakollisen 6kk karenssin jouduttamisesta ei varmuutta. Onneksi sai toisen työn parin päivän päästä. 

Eikö loogisinta ole että annetaan ihmisten totutella yhdessä elämiseen ja toimimiseen ja sitten vasta pakotetaan elättämään puolisoa? Ymmärtäisin jos avopuoliso vähentäisi saadun tuen määrää mutta se että aikuinen ihminen heitetään täysin puolison elätettäväksi tilanteessa jossa asuntopula myllää ja ainoa tilaisuus asua omillaan on "avosuhde" on naurettavaa. Sitten kun ilmestyy niitä lapsia tai se virallinen sitoutuminen yhteiseen talouteen (ks. avioliitto) niin totta ihmeessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran olen sitä mieltä, että peruskoulussa ysiluokalla pitäisi olla oppiaine "Suomalainen sosiaaliturva". Ja tällä kurssilla selvitettäisiin teineille termit, lait ja käytännöt, Opetettaisiin myös, että aina, kun suunnittelee elämäntilanteensa muutosta kuten opiskelua, parisuhdetta, eroa, lapsia tms, selvittää ENSIN, miten tulee sen jälkeen taloudellisesti toimeen. Ilmeisesti media ja some antavat nuorille niin vääristynyttä tietoa tyyliin "sossu maksaa", että he tosiaan kuvittelevat saavansa milloin vaan rahojen loppuessa lisää rahaa sossusta. Ja opetettaisiin myös, että tuossa tilanteessa asiat selvitetään sen hetkisten lakien ja käytäntöjen mukaan eikä 10 vuotta sitten peruskoulussa kerrottun mukaan. Tai vielä pahempaa: silloin, kun heidän isovanhempansa olivat nuoria. Kaikki muuttuu, myös lait ja käytännöt. 

Olen elämäni aikana neuvonut lukuisia ihmisiä sosiaaliturvasta, vaikka en ole sitä juurikaan itse tarvinnut. Mutta olen nuorena opiskeluaikoinani suorittanut sosiaalipolitiikasta muutaman kurssin ja sen vuoksi tiennyt keskivertoa enemmän aiheesta. Joka kerta, kun multa aiheesta kysytään, käyn ennen vastaamistani tarkistamassa, vieläkö on näin kuin mikä mulla on viimeisin tieto vai onko jokin jo muuttunut. 

Tällä kurssilla voisi myös opettaa, että ihminen on ensisijaisesti vastuussa itse itsestään, sekä omasta perheestään. Mielestäni on "absurdia", kuinka paljon on näitä, jotka luulevat, että jonkun muun kuuluu hoitaa kaikki asiat heidän elämässään. Rahaa pitäisi tulla seinästä, kaikesta pitäsi  saada tukia. Näitten sossurahoista kitisijiöiden lisäksi eniten ärsyttää alatisairaat, jotka ovat syöneet ja juoneet itsensä sotanorsuiksi. Ei siinä vielä mitään, mutta kun tulee diapetestä ja muuta sairautta, kun ei pidetä itsestä yhtään huolta, laukataan kerran-pari kuussa tk-lääkärillä ja labroissa ja valitetaan siitä, ettei tutkita ja hoideta kunnolla ja lääkkeissäkin on omavastuu. Ei tietenkään käy mielen vieressäkään, että kävisi omakustanteisesti yksityisellä, jos ollaan tk:n palveluihin tyytymättömiä. Yhteiskunnan törkeä heitteillejättö! Ei ihme, että tää maa on tässä jamassa.

Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen. Sinä haluat nyt keskustella (sinänsä ihan tarpeellisesta) aiheesta, pitääkö yhteiskunnan elättää ihmistä ja jos pitää, kuinka paljon.

Me muut keskustelemme siitä, onko oikein että vain yhteinen katto pään päällä tekee toisesta ihmisestä elatusvelvollisen, vaikka tuo katto ei tuo mitään oikeuksia perhesuhteisiin vedoten. Voidaan toki keskustella siitä onko tämä tyttis toimeentulotukensa ansainnut yleensäkään, mutta minusta on outoa että moni olisi valmis suomaan hänelle toimeentulotukensa jos hän muuttaisi poikaystävänsä kanssa erilleen. Siitä tässä keskustellaan.

Luulin, että tässä keskustellaan kahdesta asiasta. a) Onko oikein, että yhdessä asuvilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan ja b) mikä hitto ihmisiä vaivaa, kun ajattelevat, että veronmaksajana naapurin Sepolla on heidän läheisiään kohtaan suurempi elatusvelvollisuus, kuin heillä itsellään. Mutta hyvä, kun tarkensit. Mielestäni tästä asennevammasta kumpuaa se, että monesta on ok, että keplutellaan monessa osoittessa tukien maksimoimiseksi sen sijaan, että olisi kunnia-asia pyrkiä pärjäämään itsenäisesti ja yhdessä perheenä.

Köyhällä ei ole varaa kunniaan. Kuuntele nyt tarkkaan:

Minulla ei yksinkertaisesti ole enää varaa asua kumppanin kanssa tuon tukiuudistuksen jälkeen. Asumislisän kuihduttua säästöt hupenevat muutamassa kuukaudessa ja sitten siitä avoperheen kaksiosta on luovuttava ja molempien on pakko hankkia ne omat yksiöt.

Onko tämä vika systeemissä vai nuorten asenteessa?

Yhteiskunnalle tulisi paljon halvemmaksi antaa meidän asua siinä hiton kaksiossa ja niin tulisi meillekin, mutta jostain (kunnia?)syistä se ei nyt vaan käy päinsä, vaikka se olisi kaikille loogisempi ratkaisu.

Niin, siis jos keskustelemme edelleen ketjun aiheesta eli siitä onko kumppanilla elatusvelvollisuus. Puhut perheestä ja kuitenkin itsestäsi yksikössä, SINULLA ei ole varaa asua. Miten se kumppani, kumpi teillä saa liikaa niitä tuloja ja eikö hänellä ole siis varaa maksaa vuokraa? Vai onko kuitenkin kyse siitä, että mieluummin viedään ventovierailta kuin tukeudutaan omaan puolisoon.

Toki näistä asioista pitäisi ottaa selvää, ennen yhteenmuuttoa, mutta minä ymmärrän kyllä tuota poikaystävää. Jos avoliitossa ei ole lain mukan elatusvelvollisuutta, niin miksi se on sitten käytännössä? Siis missä muussa tilanteessa sitä avopuolisoa joutuisi elättämään kuin nimenomaan siinä, ettei hänellä ole tuloja? Silloinko ei ole velvollisuutta elättää, jos toisella on omat tulot, eikä tukia edes tarvitse? Tuskin silloin tarvitsee elatusta ylipäätään. Onhan tuo nyt ihan helvetin ristiriitaista, eikä todellakaan kannusta ihmisiä yhteisasumiseen. Ymmärtäisin vielä joten kuten, jos avopuolison tulot, siis nimenomaan ansiotulot, vaikuttaisi toisen tukiin, jos ne ovat tarpeeksi suuret kahden ihmisen elättämiseen. Mutta että sinkkuna kerätyt säästöt pitäisi realisoida ja käyttää avopuolison ruokkimiseen? Ei ole reilua minusta. Eri asia avioliitossa, jossa on lainkin mukaan elatusvelvollisuus, mutta avoliitossa ei ole, joten ei voi mitenkään vaatia, että avopuoliso käyttää kaikki säästönsä ennen kuin toinen saa mitään tukea. Miksei se tuloton voi saada edes puolta siitä, mitä saisi sinkkuna asuessaan? Halvemmaksihan se tulee, kuin että kyseinen henkilö muuttaa erilleen. Kai ne päättäjät vaan olettaa, ettei kukaan viitsi tukien takia muuttaa erilleen tai hankkia näennäiskämppää, mutta kyllä sitä tapahtuu. Moni myös lykkää yhteenmuuttoa sen vuoksi. Viidennes suomalaisista asuu yksin! Onpa järkevää energiankäytön ja asuntopulan kannalta. Ihmisiä pitäisi nimenomaan kannustaa yhteisasumiseen, varsinkin Helsingissä. Nyt sitten tehdään kaikenlaisesta kimppa-asumisesta mahdollisimman vaikeaa. Äly hoi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran olen sitä mieltä, että peruskoulussa ysiluokalla pitäisi olla oppiaine "Suomalainen sosiaaliturva". Ja tällä kurssilla selvitettäisiin teineille termit, lait ja käytännöt, Opetettaisiin myös, että aina, kun suunnittelee elämäntilanteensa muutosta kuten opiskelua, parisuhdetta, eroa, lapsia tms, selvittää ENSIN, miten tulee sen jälkeen taloudellisesti toimeen. Ilmeisesti media ja some antavat nuorille niin vääristynyttä tietoa tyyliin "sossu maksaa", että he tosiaan kuvittelevat saavansa milloin vaan rahojen loppuessa lisää rahaa sossusta. Ja opetettaisiin myös, että tuossa tilanteessa asiat selvitetään sen hetkisten lakien ja käytäntöjen mukaan eikä 10 vuotta sitten peruskoulussa kerrottun mukaan. Tai vielä pahempaa: silloin, kun heidän isovanhempansa olivat nuoria. Kaikki muuttuu, myös lait ja käytännöt. 

Olen elämäni aikana neuvonut lukuisia ihmisiä sosiaaliturvasta, vaikka en ole sitä juurikaan itse tarvinnut. Mutta olen nuorena opiskeluaikoinani suorittanut sosiaalipolitiikasta muutaman kurssin ja sen vuoksi tiennyt keskivertoa enemmän aiheesta. Joka kerta, kun multa aiheesta kysytään, käyn ennen vastaamistani tarkistamassa, vieläkö on näin kuin mikä mulla on viimeisin tieto vai onko jokin jo muuttunut. 

Tällä kurssilla voisi myös opettaa, että ihminen on ensisijaisesti vastuussa itse itsestään, sekä omasta perheestään. Mielestäni on "absurdia", kuinka paljon on näitä, jotka luulevat, että jonkun muun kuuluu hoitaa kaikki asiat heidän elämässään. Rahaa pitäisi tulla seinästä, kaikesta pitäsi  saada tukia. Näitten sossurahoista kitisijiöiden lisäksi eniten ärsyttää alatisairaat, jotka ovat syöneet ja juoneet itsensä sotanorsuiksi. Ei siinä vielä mitään, mutta kun tulee diapetestä ja muuta sairautta, kun ei pidetä itsestä yhtään huolta, laukataan kerran-pari kuussa tk-lääkärillä ja labroissa ja valitetaan siitä, ettei tutkita ja hoideta kunnolla ja lääkkeissäkin on omavastuu. Ei tietenkään käy mielen vieressäkään, että kävisi omakustanteisesti yksityisellä, jos ollaan tk:n palveluihin tyytymättömiä. Yhteiskunnan törkeä heitteillejättö! Ei ihme, että tää maa on tässä jamassa.

Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen. Sinä haluat nyt keskustella (sinänsä ihan tarpeellisesta) aiheesta, pitääkö yhteiskunnan elättää ihmistä ja jos pitää, kuinka paljon.

Me muut keskustelemme siitä, onko oikein että vain yhteinen katto pään päällä tekee toisesta ihmisestä elatusvelvollisen, vaikka tuo katto ei tuo mitään oikeuksia perhesuhteisiin vedoten. Voidaan toki keskustella siitä onko tämä tyttis toimeentulotukensa ansainnut yleensäkään, mutta minusta on outoa että moni olisi valmis suomaan hänelle toimeentulotukensa jos hän muuttaisi poikaystävänsä kanssa erilleen. Siitä tässä keskustellaan.

Luulin, että tässä keskustellaan kahdesta asiasta. a) Onko oikein, että yhdessä asuvilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan ja b) mikä hitto ihmisiä vaivaa, kun ajattelevat, että veronmaksajana naapurin Sepolla on heidän läheisiään kohtaan suurempi elatusvelvollisuus, kuin heillä itsellään. Mutta hyvä, kun tarkensit. Mielestäni tästä asennevammasta kumpuaa se, että monesta on ok, että keplutellaan monessa osoittessa tukien maksimoimiseksi sen sijaan, että olisi kunnia-asia pyrkiä pärjäämään itsenäisesti ja yhdessä perheenä.

Köyhällä ei ole varaa kunniaan. Kuuntele nyt tarkkaan:

Minulla ei yksinkertaisesti ole enää varaa asua kumppanin kanssa tuon tukiuudistuksen jälkeen. Asumislisän kuihduttua säästöt hupenevat muutamassa kuukaudessa ja sitten siitä avoperheen kaksiosta on luovuttava ja molempien on pakko hankkia ne omat yksiöt.

Onko tämä vika systeemissä vai nuorten asenteessa?

Yhteiskunnalle tulisi paljon halvemmaksi antaa meidän asua siinä hiton kaksiossa ja niin tulisi meillekin, mutta jostain (kunnia?)syistä se ei nyt vaan käy päinsä, vaikka se olisi kaikille loogisempi ratkaisu.

Miten tilanne muuttuu? Jos kaksi opiskelijaa asuu yhdessä saa vähemmän asumistukea, mutta myös vuokra per nuppi on pienempi. Jos taas asutaan erikseen saa enemmän tukea, mutta myös vuokramenot ovat kovemmat.

Aaw, menisikin niin että voisi säästää joka kuukausi vaikka parisataa euroa, mies elättäisi itsensä 3000€ palkallaan ja minä nostaisin tttukea kun olen tällä hetkellä kotihoidontuella :') niin ja tietysti nostaisin myös yhtuet koska eihän me mitään avopuolisoita olla. Niin, ei olla naimisissa, asutaan samassa asunnossa miehen ja yhden lapsen kanssa ja mies ei ole lapsen isä.

Nykymiehet ja tasa-arvo... Turha kai yrittää opettaa sellaista empatiakyvyttömämmälle sukupuolelle. Kun asioihin suhtaudutaan autistisesti.

Entä jos tuo kirjoittaja olisi nainen, jolla on huoli säästöistään!

Muutaman vuoden päästä tuo mies valittaa, että on aivan absurdia, että häneltä vaaditaan isyydentunnustusta ja osallistumista lapsen elättämiseen ja vielä lapsen äidinkin, siis tyttöystävän, jonka kanssa asuu ja jolle syntyi lapsi ja joka nyt on äitiyslomalla. Että hänen pitää omasta ensimmäisen vakituisen työpaikan palkasta maksaa näitä. Koska hehän vain harrastivat seksiä keskenään ja joskus tyttöystävä antoi ilman kondomia, koska hänen teki mieli eikä tyttöystävällä ollut ollut varaa pillereihin eikä kondomejakaan ollut. Mutta että eiväthän he sillä tavalla OIKEASTI ole perhettä perustaneet tai "hankkineet lapsia".

Miten niin monelta mieheltä unohtuu, mitä varten he pyrkivät tai ovat pyrkineet saamaan jotain asemaa ja tuloja. Yleensä siellä takana, kun kuoritaan kaikki turha sälä päältä, on toive saada hyvä nainen ja perhe, hyvä rakkaussuhde vaimoon sekä jälkeläisiä ja heille hyvä elämä. Mutta tuntuu, että monella miehelle on nykyään joku ihme hengailusuhde nelikymppiseksi asti, jonka aikana yhä vain yritetään korkeammalle ja korkeammalle ja ei haluta mitään vastuuta siitä senhetkisestä naisesta, vaan odotetaan sitä aikaa, kun saavutetaan se paras asema ja voidaan vaihtaa nainen parempaan ja nuorempaan. Tuo mielipidekirjoituksen poikaystävä haluaa vain rusinat pullasta eli säännöllistä seksiä ja seuraa ilman vastuuta mistään. Tuo tyttöystävä olisi fiksu, jos jättäisi pojan. Koska poika selvästi ei ole tosissaan eikä arvosta sitä, että hänellä on (nuori) nainen.

Ei sillä - kyllä ennenkin miehet ovat osanneet käyttää hyväuskoisia eli liian kilttejä naisia hyväkseen juuri tällä tavalla. Antaneet ymmärtää avioliittoa, mutta sitten kun aika on sopiva, naineetkin jonkun ihan muun ja tyttö on jäänyt yksin mahdollisten aviottomien lasten kanssa tai nykymaailmassa yksinhuoltajaksi miehestä, jota ei kiinnosta pätkääkään vastuunotto niistä lapsista millään tavalla (käytännössä ihan sama tilanne kuin entisajan aviottomilla lapsilla ja heidän äideillään). Lisäksi nykyään näin myös osa naisista jää kokonaan lapsettomiksi vastentahtoisesti, koska se vedettävä poikaystävä ei ole ikinä valmis ja myöhemmin hankkii perheen jonkun nuoremman kanssa, kun nelikymppistyvä tyttis on kaluttu loppuun.

Tuo poika on juuri oppimassa tärkeän läksyn: Seksi maksaa aina!

Vielä on edessä hetki jolloin hän huomaa että maksullinen seksi on halvinta seksiä.

Miksi omat säästöt pitäisi käyttää asuinkumppanin elättämiseen? Itsekin suostuisin vasta äärimmäisen pakon edessä käyttämään omat säästöni (osakkeet ovat säästämistä, eivät keinottelua tai peliä) uuden poikaystävän elättämiseen - kyllä, mielestäni kolme kuukautta yhteistä asumista on kovin lyhyt aika. Säästöjä ei kuulu syödä.

Täällä yritetään nyt selvästi vetää yhtäläisyysmerkkiä avoliiton ja avioliiton välille. Mielestäni suhteessa ei tapahdu kovin suuria muutoksia silloin, kun muutetaan saman katon alle, ja mielestäni koko käsite "avoliitto" joutaisi jorpakkoon. Yhteistä asumista kun voi harrastaa kämppistenkin kesken, jopa tuntemattomien, joten mielestäni pelkkä romanttinen yhteys kämppisten välillä ei tee näistä elatusvelvollisia tai ole ehdoton lupaus yhteisestä loppuelämästä. Muuttaessani yhteen poikaystäväni kanssa kyse oli yhtä lailla kustannussäästöistä kuin suhteen seuraavasta (kovin pienestä, olin asunut jo kolmessa soluasunnossa tuntemattomien kanssa tätä ennen) askeleesta. Vähemmän siinä mietittiin tulevien lasten nimiä.

Pakko sanoa, että itseni on hyvin vaikea ymmärtää näkemystä, jonka mukaan yleensäkään avopuolisoiden tulisi elättää toisiaan. Tämä sotii aika vahvasti nykyistä trendiä vastaan, jossa pariskunnan molemmilla osapuolilla on omat rahat ja erillinen omaisuus, josta sitten molemmat tasapuolisina yksilöinä panostaa yhteiseen talouteen. Tähän ei kovin hyvin istu yhteiskunnan asettama pakko maksaa toisen kulut. Pahoina aikoina toki pitää tukea, mutta on hyvin vääristynyt ajatus että hyvinvointiyhteiskunta voi ulkoistaa vastuunsa perustoimeentulon tarjoamisesta ilman mitään laillista pohjaa. Juristina itseäni hämää suuresti, miten tätä ei vielä ole kyseenalaistettu perustuslain kannalta. Ihmisiltä viedään perustoimeentulo valtiolta ja oletetaan että sen kustantaa yksilö, jolla ei kuitenkaan ole tähän mitään laillista velvoitetta. Avoliitto ei lain silmissä tarkoita mitään ennen mahdollista riitaista eroa 5 vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Elatusvelvollisuutta avopuolisolla ei ole. Jos taas käsketään eroamaan tämän takia, ollaan hyvin lähellä ihmisoikeussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa turvatun perhe-elämän suojan rikkomista. Juridisesti tämä ratkaisu ei vain kestä päivänvaloa.