Poikaystävä valittaa Hesarissa "On absurdia, että minun tulisi käyttää säästämäni rahat tyttöystäväni elättämiseen – sitä ennen toimeentulotukea ei tipu"
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005195110.html
Rahat on molempien säästötileiltä loppu, töitäkään ei ole, mutta silti pitäisi tyttöystävä (huom! ei avopuoliso, vaikka asuu saman katon alla) elättää osakkeisiin säästämällään opintolainalla ym rahoilla. Millähän meinasi itsensä elättää?
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin hävetti todella paljon, että tuoreessa suhteessa olisi pitänyt heittää kaikki miesystävän säästöt pois ennen kuin sain itse mitään rahaa. Minä en saanut mitään ja mies menetti tonnin kuussa koko yhteiselomme ajan. Molempia stressasi hirveästi ja se vaikutti suhteen tilaan.
Ratkaisu: hankin oman kämpän, joka on nyt sitten tyhjillään, kun kuitenkin oleilen miehen luona. Nyt valtio suostuu maksamaan minulle sen pari tonnia kuussa, josta minulle jää käteen puolet, että voin auttaa miestä vuokrassa.
Pari tonnia???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran olen sitä mieltä, että peruskoulussa ysiluokalla pitäisi olla oppiaine "Suomalainen sosiaaliturva". Ja tällä kurssilla selvitettäisiin teineille termit, lait ja käytännöt, Opetettaisiin myös, että aina, kun suunnittelee elämäntilanteensa muutosta kuten opiskelua, parisuhdetta, eroa, lapsia tms, selvittää ENSIN, miten tulee sen jälkeen taloudellisesti toimeen. Ilmeisesti media ja some antavat nuorille niin vääristynyttä tietoa tyyliin "sossu maksaa", että he tosiaan kuvittelevat saavansa milloin vaan rahojen loppuessa lisää rahaa sossusta. Ja opetettaisiin myös, että tuossa tilanteessa asiat selvitetään sen hetkisten lakien ja käytäntöjen mukaan eikä 10 vuotta sitten peruskoulussa kerrottun mukaan. Tai vielä pahempaa: silloin, kun heidän isovanhempansa olivat nuoria. Kaikki muuttuu, myös lait ja käytännöt.
Olen elämäni aikana neuvonut lukuisia ihmisiä sosiaaliturvasta, vaikka en ole sitä juurikaan itse tarvinnut. Mutta olen nuorena opiskeluaikoinani suorittanut sosiaalipolitiikasta muutaman kurssin ja sen vuoksi tiennyt keskivertoa enemmän aiheesta. Joka kerta, kun multa aiheesta kysytään, käyn ennen vastaamistani tarkistamassa, vieläkö on näin kuin mikä mulla on viimeisin tieto vai onko jokin jo muuttunut.
Tällä kurssilla voisi myös opettaa, että ihminen on ensisijaisesti vastuussa itse itsestään, sekä omasta perheestään. Mielestäni on "absurdia", kuinka paljon on näitä, jotka luulevat, että jonkun muun kuuluu hoitaa kaikki asiat heidän elämässään. Rahaa pitäisi tulla seinästä, kaikesta pitäsi saada tukia. Näitten sossurahoista kitisijiöiden lisäksi eniten ärsyttää alatisairaat, jotka ovat syöneet ja juoneet itsensä sotanorsuiksi. Ei siinä vielä mitään, mutta kun tulee diapetestä ja muuta sairautta, kun ei pidetä itsestä yhtään huolta, laukataan kerran-pari kuussa tk-lääkärillä ja labroissa ja valitetaan siitä, ettei tutkita ja hoideta kunnolla ja lääkkeissäkin on omavastuu. Ei tietenkään käy mielen vieressäkään, että kävisi omakustanteisesti yksityisellä, jos ollaan tk:n palveluihin tyytymättömiä. Yhteiskunnan törkeä heitteillejättö! Ei ihme, että tää maa on tässä jamassa.
Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen. Sinä haluat nyt keskustella (sinänsä ihan tarpeellisesta) aiheesta, pitääkö yhteiskunnan elättää ihmistä ja jos pitää, kuinka paljon.
Me muut keskustelemme siitä, onko oikein että vain yhteinen katto pään päällä tekee toisesta ihmisestä elatusvelvollisen, vaikka tuo katto ei tuo mitään oikeuksia perhesuhteisiin vedoten. Voidaan toki keskustella siitä onko tämä tyttis toimeentulotukensa ansainnut yleensäkään, mutta minusta on outoa että moni olisi valmis suomaan hänelle toimeentulotukensa jos hän muuttaisi poikaystävänsä kanssa erilleen. Siitä tässä keskustellaan.
Luulin, että tässä keskustellaan kahdesta asiasta. a) Onko oikein, että yhdessä asuvilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan ja b) mikä hitto ihmisiä vaivaa, kun ajattelevat, että veronmaksajana naapurin Sepolla on heidän läheisiään kohtaan suurempi elatusvelvollisuus, kuin heillä itsellään. Mutta hyvä, kun tarkensit. Mielestäni tästä asennevammasta kumpuaa se, että monesta on ok, että keplutellaan monessa osoittessa tukien maksimoimiseksi sen sijaan, että olisi kunnia-asia pyrkiä pärjäämään itsenäisesti ja yhdessä perheenä.
Köyhällä ei ole varaa kunniaan. Kuuntele nyt tarkkaan:
Minulla ei yksinkertaisesti ole enää varaa asua kumppanin kanssa tuon tukiuudistuksen jälkeen. Asumislisän kuihduttua säästöt hupenevat muutamassa kuukaudessa ja sitten siitä avoperheen kaksiosta on luovuttava ja molempien on pakko hankkia ne omat yksiöt.
Onko tämä vika systeemissä vai nuorten asenteessa?
Yhteiskunnalle tulisi paljon halvemmaksi antaa meidän asua siinä hiton kaksiossa ja niin tulisi meillekin, mutta jostain (kunnia?)syistä se ei nyt vaan käy päinsä, vaikka se olisi kaikille loogisempi ratkaisu.
Niin, siis jos keskustelemme edelleen ketjun aiheesta eli siitä onko kumppanilla elatusvelvollisuus. Puhut perheestä ja kuitenkin itsestäsi yksikössä, SINULLA ei ole varaa asua. Miten se kumppani, kumpi teillä saa liikaa niitä tuloja ja eikö hänellä ole siis varaa maksaa vuokraa? Vai onko kuitenkin kyse siitä, että mieluummin viedään ventovierailta kuin tukeudutaan omaan puolisoon.
Miten niin liikaa tuloja? Ei me tt-tuella olla. Minä maksan 300€. Kumppani maksaa 300€. Asumistukea tulee 300€. Opintotukiuudistuksen jälkeen minä voin maksaa enää 100€ ja kumppanilla ei ole varaa maksaa 500€ kuin pari kuukautta, joten kaksiosta on luovuttava.
Aiemmin ventovieraat maksoivat minun elämisestäni 150-450€, yksiössä kustannan reippaasti yli tonnin.
Jatko-osa tälle jutulle:
Professori ESS:n kolumnissa: Hyvätuloisten lapset saavat taskurahaa Kelasta
Sunnuntai 7.5.2017 klo 17.40
Maaliskuussa 8,3 prosenttia 18-24-vuotiaista nuorista sai toimeentulotukea.
Professori Hiilamon mukaan vanhempien tulot eivät vaikuta kotona asuvan nuoren toimeentulotukeen.
Prosessori arvelee, että yhä useampi toimeentulotukea nostavasta nuoresta on hyvin toimeentulevasta perheestä.
Eli te veronmaksajat maksatte mielummin sen kalliimman yksiön, jossa hyvä kun käyn kääntymässä, kun että saisin itse maksaa oman osuuteni yhteisen asunnon vuokrasta? Tällä hetkellä tilanteeni on se, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä, saan täyttä kansaneläkettä, sekä asumistukea lähes 300 euroa. Jos muuttaisin miesystäväni luokse kirjoille menettäisin ensinnäkin asumistuen, sekä vielä lähes satasen kansaneläkkeestä.. Siihen lisäksi minun pitäisi vielä maksaa vuokrasta puolikkaan. Toisin sanoen saattaisin halvimmallakin kaksion vuokralla joutua elättämään itseäni n.250 eurolla kuussa, kun tällä hetkellä siihen jää päälle 400 euroa. Ja ei en minä syö vähemmän tai käytä vähemmän vettä vaikka asuisin miesystäväni kanssa samassa asunnossa, ainoa joka saattaisi hyvällä tuurilla olla molemmille halvempi olisi sähkölasku, mutta näin kaukolämpökämpissä ei siinäkään jäädä kyllä voitolle. Niin no jäisihän siinä tosiaan toinen n. 20 euron nettilaskuista pois.
Eli te siis mielummin maksatte minulle sen lähemmäs 300 euroa asumistukea, kuin että maksaisitte 500 euron puolikkaasta asumistukea vaikka n. 180 euroa? Ihan vaan siksi, että jostain kumman syystä miesystävälläni pitäisi olla velvollisuus elättää minua. Eihän kukaan voi minua kuitenkaan kieltää käymästä miesystäväni luona yökylässä? Avioliiton alaisen elatusvelvollisuuden sinänsä ymmärrän, sekä myös jos yhteisiä lapsia on siunaantunut, mutta se, että ihmisiä kannustetaan kieroiluun ja vielä sellaiseen mikä tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi, on jo lähinnä typerää.
Miksi haluaisi elättää tyttöystävääsi, jota en tunne, kun sinäkään et halua? t. veronmaksaja