Tytöt kiusaavat toisiaan koulussa, koska suomalaiset äidit ovat kateellisia ja katkeria. Kodin ilmapiiri vaikuttaa lasten käyttäytymiseen koulussa.

-/5

Mulla on semmonen kokemus naisista, että pahimpia kiusaajia ovat ne jotka on kasvaneet siskojen kanssa. Osaavat piilovittuilun, suoran vittuilun ja selkäänpuukottamisen, eivätkä häpeä edes kiinni jäädessään. Vaikka koko työpaikka tai kylä inhoais noita, noi ei lopeta.

Totta. Tosin kiusaaminen ei ole niin suoraa kuin luulisi - hirveän monet juoruilevat toisten selän takana "tiiättekö kun Maijalle kävi noin ja noin" "Ei Viivi varmaan oikeasti ole missään laitoksessa, lintsaa vaa"

Ja ongelmahan on siinä, että tämän _luullaan_ olevan normaalia. Kun huomautin tästä kerran, vastaus oli vaan että "kun eihän me mitään hirveän pahaa puhuta, mietitäään vaan miten jutut on".

Kun olin kaverillani kylässä, kuulin perheen syödessä kaverini huoneeseen, että kyllä niitä tapahtumia puitiin ääneen ruokapöydässä vanhempien kanssa.

"Ei se 7.5 oo niin paha, Veeti sai kokeesta kutosen!"

Onko sulla tälle jotain lähdettä?

Ei sillä, saattaa olla ihan tottakin, sillä äideillä tuntuu olevan ihan kamala kilpailu keskenään. Se alkaa o siitä, kenen vauva kääntyy vatsalleen ensin ja jatkuu sitten muihin taitoihin ja siihen, kenellä on varaa ostaa kalleimmat kollarit ja trikoot lapselleen.

Omalla tytölläni on kaveri, joka on kateellinen ihan kaikesta mahdollisesta. Siis vaatteista, leluista, tekemisistä yms. Tämän kaverin äiti selitti minulle kuinka on huolissaan, kun jo päiväkoti-ikäisillä on näin kova kilpailu materiasta. Saattaa olla, että olen puolueellinen oman lapsen suhteen, mutta en ole huomannut, että hän sen kummemmin haikailisi lelujen perään(joita on nähnyt lelupäivinä) tai haluaisi jonkun tietyn vaatteen mitä kavereillakin, niin kui tämä kaverin äiti sanoi heillä tapahtuvan. Tuli sellainen olo, että lapsen kaverin äiti on ihan itse keksinyt tämän kilpailun.

Kiusaako pojat sitten enemmän fyysisesti koska saavat siihen mallin iseiltään? Mitä, hakkaaks ne toisiaan vai vaimojaan?

Itse asiassa taitaa olla tyhmä kysymys, miehet kun koreilevat väkivaltatilastoissa naisia korkeammalla..

Näinhän se on. Harvassa on sydämeltään sivistyneet suomalaiset, oli kyse mistä yhteiskuntaluokasta tahansa.

Aikuiset puhuu kotona lasten kuullen, miten "Taina" naapurista on kummallinen ja miten työkaveri "Teemu" on täys mulkku ja miten pää hajoo jos joutuu vielä olemaan yhteistyössä "Kaisan" kanssa.

Kun "perhe Tiihonen" on käynyt kylässä ja lähtenyt, niin alkaa paapatus miten lapsille pidettiin liian kovaa komentoa / miten ei pidetty tarpeeksi komentoa, miten olivat liian kauan/vähän aikaa, miten käyvät liian usein/harvoin jne.

Pahinta on, että jopa omien lasten kavereita arvostellaan perheen aikuisten toimesta lasten kuullen. Kuka on liian vilkas ja äänekäs ja rasittava, kuka taas elää kuin pellossa jne. Myös lasten kotiloista käydään arvuutteluja selän takana, harvemmin hyvässä hengessä.

Kotona kuullut puheet tarttuvat varmasti lapseen. Mutta on siinä länkytyksessä usein isäkin mukana. Eräs tuttavamies jaksaa aina ihmetellä muitten asioita tyyliin:"Miten niin nuorilla on varaa tuollaiseen asuntoon." Omat lapset ovat jo isoja, mutta emme me koskaan puhuneet kotona muitten asioista.

Jäin miettimään, että olenkohan onnistunut edes jossain, kun lapseni ovat menestyneet, ovat olleet pidettyjä niin lapsena, kuin nyt aikuisenakin. Työyhteisöissäkään nousseet esimiesasemaan. Jne.

Miksikö minä, no olen heidät yksin kasvattanut.

Vai liekö minusta huolimatta menestyneet.

Minä olen surkimus itse, huonolla itsetunnolla varustettu introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaako pojat sitten enemmän fyysisesti koska saavat siihen mallin iseiltään? Mitä, hakkaaks ne toisiaan vai vaimojaan?

Itse asiassa taitaa olla tyhmä kysymys, miehet kun koreilevat väkivaltatilastoissa naisia korkeammalla..

Pojat ovat suorempia, ja selvittävät kahnaukset nopeammin. Eivät jaksa piilovttuilla selän takana viikkoja/kuukausia. Eivät myöskään jaksa muodostaa ryhmiä ja jättää muutamia siitä tahallaan pois. Mene katsomaan tyttöjen leikkejä pihalla, niin tiedät mistä puhun.

Kyllä tässä minusta jotain perää on...perheemme muutti tälle nykyiselle paikkakunnalle viime kesänä. Tytär ollut siis tämän kouluvuoden uudessa koulussa. On onneksi saanut joitain kavereita ja sitten "kavereita". Itse äitinä koen, että vaikeaa on tutustua tyttöjen äiteihin. Isät kyllä ovat tulleet reilusti juttusille ja kyselleet tyttären harrastuksista jne. sellaista ihan normaalia jutustelua.

Olen pyrkinyt käymään esittäytymässä uusien kavereiden kotona, niin kylläpä ne on ne isät jotka toivottavat tervetulleiksi paikkakunnalle, ei äidit. Välillä olen aistivinani jopa ärtymystä, kun olemme tulleet kai "rikkomaan" rutiinit ja tuomaan yhden tytön lisää kaveripiireihin. Mitähän meistäkin puhutaan...

Jotenkin turhan yleistävä ja yksipuolinen. No ei sitten koske minua kun meillä on vain poikia?

Kyllä se joillain varmasti lähtee kotoa mutta meidän koulussa on kiusaamiskulttuuri. Kiusaaminen voi pahimmillaan olla kepeillä hakkaamista ja toisen tavaroiden tuhoamista. Ja kostaminen on joka päivistä. Opettajat eivät puutu joten lapset tekevät sen itse tuolla kostamisella mistä ollaan saatu kierre aikaiseksi.

Kaverit nälvivät toisiaan, tietävät kiusaamiseksi mutta sitä nyt tekevät kaikki niin ei paljon hetkauta. Missään tässä ei työt ja pojat eroa toisistaan, kummatkin tekevät fyysistä ja henkistä kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin turhan yleistävä ja yksipuolinen. No ei sitten koske minua kun meillä on vain poikia?

Kyllä se joillain varmasti lähtee kotoa mutta meidän koulussa on kiusaamiskulttuuri. Kiusaaminen voi pahimmillaan olla kepeillä hakkaamista ja toisen tavaroiden tuhoamista. Ja kostaminen on joka päivistä. Opettajat eivät puutu joten lapset tekevät sen itse tuolla kostamisella mistä ollaan saatu kierre aikaiseksi.

Kaverit nälvivät toisiaan, tietävät kiusaamiseksi mutta sitä nyt tekevät kaikki niin ei paljon hetkauta. Missään tässä ei työt ja pojat eroa toisistaan, kummatkin tekevät fyysistä ja henkistä kiusaamista.

Niin ja kuten jokainen varmaan arvasi kyseessä kiva-koulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin turhan yleistävä ja yksipuolinen. No ei sitten koske minua kun meillä on vain poikia?

Kyllä se joillain varmasti lähtee kotoa mutta meidän koulussa on kiusaamiskulttuuri. Kiusaaminen voi pahimmillaan olla kepeillä hakkaamista ja toisen tavaroiden tuhoamista. Ja kostaminen on joka päivistä. Opettajat eivät puutu joten lapset tekevät sen itse tuolla kostamisella mistä ollaan saatu kierre aikaiseksi.

Kaverit nälvivät toisiaan, tietävät kiusaamiseksi mutta sitä nyt tekevät kaikki niin ei paljon hetkauta. Missään tässä ei työt ja pojat eroa toisistaan, kummatkin tekevät fyysistä ja henkistä kiusaamista.

Niin ja kuten jokainen varmaan arvasi kyseessä kiva-koulu.

Miksi et ota rehtoriin ja opettajiin yhteyttä? Eihän tuo käy päinsä, että käyttäytyvät kuin metsässä kasvaneet.

Kyllä tuollainen puhetapa on tosi yleinen, etenkin ns. alaluokan piireissä.

Samaa mieltä! Huomasin esikoisen ollessa eskari-iässä, että osa kavereista oli tosi kilttejä puhuttaessa toisista ihmisistä, toiset kauheita "rääväsuita". Näkee, kenen kotona haukutaan ja arvostellaan toisia jatkuvasti ja kenen ei. Esimerkiksi meillä on aika kiltti meininki: ei haukuta pahemmin, ei arvostella ohikulkijoiden tai työkavereiden ulkonäköä jne. Samoin tuntui, että tytön parhaan kaverin kotona oli sivistynyt meininki ja nämä neidit oli ihan pihalla, kun kolmas alkoi kertoa kaikkea, että "se on ruma", "xx on kauhee läski" tai "naapurin xxx ei hoida lapsiaan ja sillä on aina uusi mies". Nämä uunot katsoi suu auki vieressä, kun hädin tuskin tajusivat edes, mitä esimerkiksi läski tarkottaa. Eikä kyse ole siitä, että nämä kaksi tietämätöntä olisi tyhmempiä vaan siitä, että kodin ilmapiiri ei keskity toisten ihmisten arvosteluun ja ominaisuuksien ruotimiseen.

Vieläkään tyttö 13v. ei arvostele toisia koskaan esimerkiksi ulkonäöistä. Esimerkiksi eräs kaverinsa on lihava ja toinen oli sitä kommentoinut. Omani tokaisi vaan, että ei se häntä haittaa ja se on ihmisen oma asia. Olin niin ylpeä. Meillä ollaan ihan tavallisen näköisiä, hyvinpuettuja ja normaalipainoisia/hoikkia, mutta silti koin ylpeyttä, että lapseni ei arvostele toisia ihmisiä ulkoisista seikoista, eikä pönkitä sillä itsetuntoaan, että on itse urheileva ja sutjakka ja joku muu ei ole.

Onneksi minulla on monta poikaa! Pienet tytöt ja teinitytöt ovat sietämättömiä, jos niitä ei ole osattu kasvattaa. Todella pirullisia ja ilkeitä. Miksi? Eikö naisten maailmassa pärjää, ellei itse ole täysi paskapää?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla on monta poikaa! Pienet tytöt ja teinitytöt ovat sietämättömiä, jos niitä ei ole osattu kasvattaa. Todella pirullisia ja ilkeitä. Miksi? Eikö naisten maailmassa pärjää, ellei itse ole täysi paskapää?

No, onneksi sinulla on niitä poikia. Viestistäsi saa sellaisen kuvan, että sinunkin tytöistä olisi tullut sellaisia sietämättömiä, koska et osaa kasvattaa lapsiasi.

Itse taas olen äärimmäisen tyytyväinen, että minulla on vain yksi tyttö. Pojat ovat minusta rasittavia, kun häsäävät, riehuvat ja leikkivät rajuja leikkejä. (Jos nyt lähdetään tälle yleistämislinjalle)

En mielestäni omia lapsiani kiusaajiksi kasvattanut, mutta koulussa muuttuivat sellaisiksi.

Puhuteltiin kotona.