Tein kaalilaatikon, 7v ei suostu syömään vaan vaatii spagettia. Tekisittekö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissasi kysyt?

Ihan tosissani. Tuntuu, että olen huono äiti ellen ruoki lastani. Ap

Ruokithan sinä. Mutta lapsi yrittää tehdä syömisestä valtapelin. Älä mene siihen mukaan.

Oletpa sokea, valtapeliä on juuri tuo Tein yhden ruoan ja sinä syöt tai olet nälässä -asenne.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että lapsen kuuluisi saada määrätä talossa? :-D Kyllähän tuo on jonkinnäköistä vallankäyttöä ap:lta, mutta ei mitenkään kohtuutonta. Valitettavasti viimeinen valta kuuluu perheessä aikuisille ja aikuisen sanan mukaan mennään. Tietenkään ei tarvi olla mitään natsimeininkiä, että lapsiakin voi kyllä ehdottomasti kuulla päätöksissä, mutta eihän siitä oikeasti tule mitään jos lapsi tekee kaikki päätökset talossa. Sen tajuaa jokainen hyvä vanhempi.

Minusta ap käyttäytyy tässä tilanteessa ihan oikeutetusti jos ei ala tekemään lapselle omia ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Kaalilaatikko on edelleen inhokkiruokani ja esimerkiksi kaalikääryleistä on jäänyt traumat koska eskarissa piti väkisin syödä. En voi hyväksyä pakkosyöttämistä, kaikki ei vain pidä kaikista ruuista. Olen lapseton ja nuori, mutta sen verran ymmärrän että kyllä mun mielestä vanhempien on tarjottava lapsille sellaista ruokaa, joka ei saa aikaan itkua ja murhetta. On toki hyvä oppia syömään monipuolisesti mutta rajansa kaikella. Tuskin pystyy lapsesi kaalilaatikkoa vanhempana syömään, jos lapsena pakotetaan. Älä ajattele vain itseäsi, jos tykkäät kaalilaatikosta niin tee sitä itsellesi ja sitten toista ruokaa muille. Yksinkertaista. :) Mutta sinun tilanteessa moka on jo käynyt jos et viitsi tehdä sitä toista ruokaa enää. Luulisi että tiedät lapsen vanhempana ettei hän pidä kaalilaatikosta.

Lapsi on aiemmin siis tykännyt kaalilastikosta, siksi epäilenkin että nyt on ollut jotain koulussa; ehkä kaverien kanssa jotain tai muuta, miksi on pahoin mielin. Esim. tonnikala, josta lapseni ei pidä, on automaattisesti sellainen josta teen hänelle eri version (esim. lämpimät voileivät tai pitsatäytteenä kun on). Missään nimessä en pakota syömään mutta tarvitseehan lapsi energiaa kasvuun. Laitoin spagettia hänelle, kaalilaatikko saattaa hyvinkin maistua vaikka huomenna. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissasi kysyt?

Ihan tosissani. Tuntuu, että olen huono äiti ellen ruoki lastani. Ap

Ruokithan sinä. Mutta lapsi yrittää tehdä syömisestä valtapelin. Älä mene siihen mukaan.

Oletpa sokea, valtapeliä on juuri tuo Tein yhden ruoan ja sinä syöt tai olet nälässä -asenne.

Et vissiin lukenut ketjua juurikaan. Ap on kertonut seuraavaa:

- lapselle on aiemmin kaaliruuat kelvanneet, kyseessä ei siis ole inhokkiruoka

- kaalilaatikon lisäksi ap on tarjonnut lapselle sitä mitä jääkaapista löytyy, mutta lapsi ei halua mitään muuta kuin spagettia.

Missä kohdassa tässä nyt on aloittajan kohdalla valtapelistä kyse? Kerrotko sinä, kun et kerran ole sokea?

Vierailija kirjoitti:

Kuka enää 2010-luvulla tekee kaalilaatikkoa? Asutteko maalla?

Minä teen. Terveisin syntyperäinen helsinkiläinen.

Ap, mulla tuli nyt sappikivut, Litalgin on tuossa vieressä. Sitä paskanhajua ei kestä eikä SAPPIPOTILAALLE saa tarjota kaaliruokaa. Ikää on mulla 46 vuotta. Kaaliruokiin en koske edes pitkällä tikulla. Kuka juntti syö KAALTA...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan normaalilta 7v draamailulta. Voit ap vaikka sanoa, että lämmität sitä kaalilaatikkoa sitten uudestaan myöhemmin jos lapselle tuleekin nälkä. Sano, että pitää maistaa ainakin muutama kerta, kun muuten makunystyrät ei kehity (siis tämähän on ihan totta, en esimerkiksi itse olisi koskaan oppinut pitämään esimerkiksi kahvista ellei sitä olisi tullut litkittyä naama irveessä) :-D Kannattaa myös sanoa jos lapsi ei maistelun jälkeenkään pidä ruoasta, että voi harmi, mutta äiti on nyt tehnyt tätä kovalla vaivalla ja nyt ei ole muuta, ja ehdottaa sen jälkeen että syötte jonakin toisena päivänä lapsen lemppariruokaa.

Tämä toimii ainakin meidän lapsille. Alussa oli kummankin kanssa vaikeaa, kun nirsoilivat ja mököttivät ja oli nii-iin pahaa. Nykyään syövät vaikka mitä, ja jos tulee uusi epäilyttävä ruokatuttavuus niin reippaasti nipistävät sormet nenälle ja maistavat :)

"Äiti on nyt tehnyt tätä kovalla vaivalla...?" Oikeesti, kasvatat syyllistämällä?

Sinunko mielestä on syyllistämistä jos pyydän lapsiani maistamaan ruokaa ainakin muutaman kerran, ja jos lapsi kysyy syytä kerron siihen tuon, että äiti on nyt tehnyt tätä & ruoasta ei opi pitämään ellei maista? Huh. Olen sanonut tuon "äiti on nyt tehnyt vaivalla tätä"-lauseen lähinnä sen takia että lapset ymmärtävät että uusi ruoka ei ihan taikaiskusta synny vaan siinä menee ihan oikeasti aikaa. Kyllä he myös tietävät että teen heille mielelläni ja rakkaudella ruokaa - mutta myös sen että ruoanlaitto ei ole ihan läpihuutojuttu ja että on kohteliasta maistaa.

Niin, näissä syömään pakottamisissa on kaksi puolta. Itse toimin myös siten, että jos ruoka ei kelvannut niin sitten oltiin ilman ja odoteltiin seuraavaa ateriaa. Tämäpä vaan aiheuttikin sen, että lapsi on alkanut stressaamaan ruokailutilanteita äärimmäisyyksiin asti. Aloitti esimerkiksi päiväkodissa elokuun alussa, eikä edelleenkään ole uskaltanut maistaa päiväkodissa YHTÄ ainoaa ruokaa, ei edes jälkiruokaa. Seurauksena aika jyrkkä painokäyrän lasku ja ruokailutilanteiden jännittäminen ylipäänsä. Ja kyse on jo 4-vuotiaasta. Lääkärin ohjeen mukaan nykyään kotona joustetaan ruokailun kanssa siten, että lapselle on tarjolla edes hänen makuunsa siedettävää ruokaa. Jos silakat eivät yksinkertaisesti uppoa niin lapselle ei niitä edes tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Onnestuneesti olet opettanut lapsesi syömään paskaa jo noin nuorena. Elä sen kanssa sitten.

Eikun pasTaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kaalilaatikko tai syömättä, seuraavaksi se sama annos on iltapalana

Sitä tehdään niin kauan lisää, että alkaa maistumaan.

Parhaillaan se ruoka on ollut 5 kertaa lämmitettynä, kunnes söi. Mulle ei pennut vittuile

Tämä on sitten toinen ääripää,hullu tyrannivanhempi.Siis curling-vanhemman vastakohta.

Onneksi niiden välissä on kultainen keskitie,normaalikasvatus.Voi syödä tarjolla olevaa ruokaa,tai vain leipää,montaa sorttia ei tehdä yhtenä päivänä lapsen temppuilun takia.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla tuli nyt sappikivut, Litalgin on tuossa vieressä. Sitä paskanhajua ei kestä eikä SAPPIPOTILAALLE saa tarjota kaaliruokaa. Ikää on mulla 46 vuotta. Kaaliruokiin en koske edes pitkällä tikulla. Kuka juntti syö KAALTA...

Eihän ap sinulle kaalilaatikkoa tarjonnutkaan,vaan lapselleen,miten ihmeessä sinun sappikivesi liittyvät ketjun aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kaalilaatikko tai syömättä, seuraavaksi se sama annos on iltapalana

Sitä tehdään niin kauan lisää, että alkaa maistumaan.

Parhaillaan se ruoka on ollut 5 kertaa lämmitettynä, kunnes söi. Mulle ei pennut vittuile

Tämä on sitten toinen ääripää,hullu tyrannivanhempi.Siis curling-vanhemman vastakohta.

Onneksi niiden välissä on kultainen keskitie,normaalikasvatus.Voi syödä tarjolla olevaa ruokaa,tai vain leipää,montaa sorttia ei tehdä yhtenä päivänä lapsen temppuilun takia.

Totta, jos sitä leipää on tarjolla niin paljon kuin jaksaa syödä, ei kellään luulisi olevan inisemistä siihen suuntaan, että lasta muka pidettäisiin nälässä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla tuli nyt sappikivut, Litalgin on tuossa vieressä. Sitä paskanhajua ei kestä eikä SAPPIPOTILAALLE saa tarjota kaaliruokaa. Ikää on mulla 46 vuotta. Kaaliruokiin en koske edes pitkällä tikulla. Kuka juntti syö KAALTA...

Esimerkiksi minä, kaali on hyvää. Valmistuksen ajan se haju on toki paha.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kamalalta, että pitäisi pitää lasta nälässä iltaan asti. Johtuu varmaan omista lapsuustraumoista. Ap

Varmaan johtuu, kannattaisi selvittää ne jossain terapiassa ettet pilaa oman lapsesi elämää.  Lapsellasi on todella ikävä tuevaisuus jos hän 7v voi pompotella sinua tuolla lailla. Ei hänen nälässä tarvii olla, teillähän on kaalilaatikkoa. Jos olet häntä tähän saakka hemmotellut, hänellä kestää ehkä jonkin aikaa ymmärtää että oikkuilu sattuu omaan nilkkään. Silti on paljon helpompaa oppia elämän realiteetit lapsena, kuin aikuisena hakata päätään seinään yhteiskunnan auktoriteetteja vastaan ja pilata koko elämänsä niin.  Mun miehen lapset olivat pieniä kun tapasimme. He eivät suostuneet syömään juuri mitään. Vartin päästä alkoi vonkuminen että pitäis saada sitä ja tätä kun tekee mieli ja on nälkä. He olivat tottuneet siihen että aikuiset tekevät joka inahduksesta kaiken mitä käsketään, jokaiselle eri ruokalajin jne. Olivat melko tyrmistyneitä kun meillä on kerrallaan yksi ruokalaji ja ruoka-ajat.Jos on jotain erityistä inhokkia, sitä ei ole pakko syödä, mutta muuten kyllä. Aikansa rääkyivät ja "kiipeilivät seinille", mutta tänä päivänä istuvat ruokapöydässä syömässä niinkuin muutkin ihmiset- ainakin meillä ollessaan. Tämä sama operaatio koski kyllä aikkia elämänalueita. Kasvatuskysymys. Lasten kasvattamatta jättäminen on heidän laiminlyömistään. 

Vierailija kirjoitti:

Onnestuneesti olet opettanut lapsesi syömään paskaa jo noin nuorena. Elä sen kanssa sitten.

Kuulostat juuri sellaiselta ihmiseltä, että eläminen kanssasi on paskaa.

Jos lapselle ei ruoka kelpaa, en ainakaan tekisi jotain jauhelihaa, lihapullia tai nakkeja. Vaihtoehtoruoaksi sitten vaikka pinaattikeitto! Ei kannata kasvattaa nirsoja lapsia...

Jokaisella on inhokkiruoka. En pakottaisikaan syömään vaikka maksalaatikkoa, jos se saisi lähes oksentamaan.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin ohjeen mukaan nykyään kotona joustetaan ruokailun kanssa siten, että lapselle on tarjolla edes hänen makuunsa siedettävää ruokaa. Jos silakat eivät yksinkertaisesti uppoa niin lapselle ei niitä edes tarjota.

Näinhän aloittajakin on tehnyt! Lapsihan on aiemmin tykännyt kaalilaatikosta, joten eikö se silloin mene kategoriaan "lapsen makuun siedettävä"?

Palkintona nirsoilusta ei kannattaisi antaa lempiruokaa. Jotain muuta voi tarjota, mutta herkkuruokia ei saa kieltäytymällä muun perheen ruoasta.

Kun laitettu ruoka ei maistu,pois pöydästä ja seuraavalla ruokailusta maistuu.

Ja välissä ei välipaloja.377

Tarjoisin jotain muuta tilalle.

Mä kävin ala-asteen 80-luvulla. Hirveitä muistoja jäänyt kouluruokailusta kun opettaja pakotti syömään. Eräs oksensi ja joskus joku itki. Ei päässyt välitunnille kun piti istua siellä ruokalassa lautasen äärellä.

Onneksi kotona ei ollut sellaista.

On ihan eriasia opettaa pieni lapsi maistamaan uusia makuja kuin se että pakottaa jo vähän isomman syömään jotain mistä ei selkeesti tykkää.

Kun lapsi haluaa spagettia, ap tekee sitä, vaikka lapsella ei ole nälkä, kun on tarjottu muitakin vaihtoehtoja kuin sitä kaalilaatikkoa, eli haluaa lapsi haluaa palvelijan. Sen suurempi isku, kun elämässä joskus tulee vastaan muita pettymyksiä.

Annetaanko sitten esiteininä kylmää kaljaa, jos lapsi halua sitä iltapalaksi.

Ei tarvitse pakottaa mihinkään, mutta kyllä leipäpalasella pärjää pitkälti. Ja kannattaa kysyä, kiukuttaako nyt joku muu asia, kun kaalilaatikkoa on aikaisemmin syönyt.

Ei pidä suostua 7-vuotiaan lattiarätiksi, myöhemmin sen saa maksaa.