Tein kaalilaatikon, 7v ei suostu syömään vaan vaatii spagettia. Tekisittekö?

Jos mikään olemassa oleva ruoka ei kelpaa, vaan pitäisi saada juuri sitä spagettia, kyseessä voi olla joko pelkkä määräilynhalu tai sitten lapsi on tulossa kipeäksi, eikä se spagettikaan sitten lopulta maistuisi, vaan jäisi lautaselle.

Vierailija kirjoitti:

Kuka enää 2010-luvulla tekee kaalilaatikkoa? Asutteko maalla?

No minä teen, kaalihan on todella terveellistä. Ja ihan kaupungissa asun. Ap

Jos lapsi on ennenkin kaaliruokia syönyt, niin tuohan on vain temppuilua. Et tietenkään anna periksi. Voihan lapsi ottaa lisäksi leipää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse laittaa mutta älä missään nimessä pakota syömään kaalia. Voi oksentaa ja saada traumoja.

7v. muuten osaa keittää omat spagettinsa, nyt olisi hyvä hetki opettaa. Voi sitten keitellä aina kun muu ruoka ei maistu.

Meidän 7 vee ei taatusti ala siivilöimään kiehuvasta vedestä niitä spagetteja. Joku järki ja vastuu se on oltava.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ei millään jaksaisi taas aloittaa alusta ruuanlaittoa kun on hieno ilmakin ulkona. Lapsipa kieltäytyi kaikesta, mitä yritin jääkaapista ehdotella ja alkoi itkemään kun sanoin etten nyt jaksaisi alkaa laittamaan ruokaa uudestaan. Oonko mä hirveä äiti?

No anna sille nyt edes voileipä sen sijaan että valitat av:lla!

Se on kaalilaatikko tai syömättä, seuraavaksi se sama annos on iltapalana

Yläkoulussa on aika paljon anorektikkoja ja bulimiasta kärsiviä, joilla kaikilla on samanlainen selitys pahalle ololle: jos kotona/päiväkodissa ei syönyt, sai olla ilman ruokaa, kunnes se etova ruoka maistui. Niin oppi olemaan ilman ruokaa ja kokemaan onnistumisentunteita, kun pystyi kieltäytymään samalla tavalla kuin äiti oli aikanaan kieltäytynyt antamasta mitään maistuvampaa tilalle. Nuorelle tulee tunne siitä, että ainoa tapa saada kokea määräysvaltaa omaan kehoonsa, on olla syömättä. Tai syödä, mutta sitten oksentaa, koska äitikään ei olisi antanut lupaa syödä.

Ihan pikku vinkkinä - muualla maailmassa kouluissa ja kotona ei lapsia ole pakkosyötetty niin kuin Suomessa, ja hyvin suurin osa näyttäisi pärjäävän silti. Lapset yleensä saavat jopa valita, mitä syövät eväinä koulussa (tietyissä rajoissa).

Kaalilaatikko noin niin kuin yleensä on lähinnä sioille suunniteltu jäte eikä ihmisten ruoka. Siksi sitä syödään vain Suomessa.

Kuulostaa ihan normaalilta 7v draamailulta. Voit ap vaikka sanoa, että lämmität sitä kaalilaatikkoa sitten uudestaan myöhemmin jos lapselle tuleekin nälkä. Sano, että pitää maistaa ainakin muutama kerta, kun muuten makunystyrät ei kehity (siis tämähän on ihan totta, en esimerkiksi itse olisi koskaan oppinut pitämään esimerkiksi kahvista ellei sitä olisi tullut litkittyä naama irveessä) :-D Kannattaa myös sanoa jos lapsi ei maistelun jälkeenkään pidä ruoasta, että voi harmi, mutta äiti on nyt tehnyt tätä kovalla vaivalla ja nyt ei ole muuta, ja ehdottaa sen jälkeen että syötte jonakin toisena päivänä lapsen lemppariruokaa.

Tämä toimii ainakin meidän lapsille. Alussa oli kummankin kanssa vaikeaa, kun nirsoilivat ja mököttivät ja oli nii-iin pahaa. Nykyään syövät vaikka mitä, ja jos tulee uusi epäilyttävä ruokatuttavuus niin reippaasti nipistävät sormet nenälle ja maistavat :)

Vierailija kirjoitti:

Se on kaalilaatikko tai syömättä, seuraavaksi se sama annos on iltapalana

Sitä tehdään niin kauan lisää, että alkaa maistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa on aika paljon anorektikkoja ja bulimiasta kärsiviä, joilla kaikilla on samanlainen selitys pahalle ololle: jos kotona/päiväkodissa ei syönyt, sai olla ilman ruokaa, kunnes se etova ruoka maistui. Niin oppi olemaan ilman ruokaa ja kokemaan onnistumisentunteita, kun pystyi kieltäytymään samalla tavalla kuin äiti oli aikanaan kieltäytynyt antamasta mitään maistuvampaa tilalle. Nuorelle tulee tunne siitä, että ainoa tapa saada kokea määräysvaltaa omaan kehoonsa, on olla syömättä. Tai syödä, mutta sitten oksentaa, koska äitikään ei olisi antanut lupaa syödä.

Nyt toit kyllä vähän liikaa omia traumojasi mukaan keskusteluun. Kaikilla anorektikoilla ja bulimikoilla ei todellakaan ole syynä sairauteensa se että on joutunut kotona syömään normaalia kotiruokaa. Jotkut oireilevat syömishäiriöisinä koska ovat kokeneet väliinpitämättömyyttä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai seksuaalista ahdistelua lapsena. Toiset oireilevat koska tulevat perheistä joissa ruokaa ei ollut tarjolla lainkaan ja suhde ruokaan ja ruokailuun kasvoi epänormaaliksi. Jotkut oireilevat huonon itsetunnon, kiusaamisen tai ulkonäköpaineiden seurauksena. Täysin eri taustat näissä kaikissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kaalilaatikko tai syömättä, seuraavaksi se sama annos on iltapalana

Sitä tehdään niin kauan lisää, että alkaa maistumaan.

Kuulostaa hirveältä, ei pahalla... Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissasi kysyt?

Ihan tosissani. Tuntuu, että olen huono äiti ellen ruoki lastani. Ap

Ruokithan sinä. Mutta lapsi yrittää tehdä syömisestä valtapelin. Älä mene siihen mukaan.

Oletpa sokea, valtapeliä on juuri tuo Tein yhden ruoan ja sinä syöt tai olet nälässä -asenne.

Kaalilaatikko on edelleen inhokkiruokani ja esimerkiksi kaalikääryleistä on jäänyt traumat koska eskarissa piti väkisin syödä. En voi hyväksyä pakkosyöttämistä, kaikki ei vain pidä kaikista ruuista. Olen lapseton ja nuori, mutta sen verran ymmärrän että kyllä mun mielestä vanhempien on tarjottava lapsille sellaista ruokaa, joka ei saa aikaan itkua ja murhetta. On toki hyvä oppia syömään monipuolisesti mutta rajansa kaikella. Tuskin pystyy lapsesi kaalilaatikkoa vanhempana syömään, jos lapsena pakotetaan. Älä ajattele vain itseäsi, jos tykkäät kaalilaatikosta niin tee sitä itsellesi ja sitten toista ruokaa muille. Yksinkertaista. :) Mutta sinun tilanteessa moka on jo käynyt jos et viitsi tehdä sitä toista ruokaa enää. Luulisi että tiedät lapsen vanhempana ettei hän pidä kaalilaatikosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kaalilaatikko tai syömättä, seuraavaksi se sama annos on iltapalana

Sitä tehdään niin kauan lisää, että alkaa maistumaan.

Kuulostaa hirveältä, ei pahalla... Ap

Niin kuulostaa aika moni kommentti tässä ketjussakin. Tosin myönnän, että eri päivänä minulta saisi tähän kysymykseen eri vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kaalilaatikko tai syömättä, seuraavaksi se sama annos on iltapalana

Sitä tehdään niin kauan lisää, että alkaa maistumaan.

Parhaillaan se ruoka on ollut 5 kertaa lämmitettynä, kunnes söi. Mulle ei pennut vittuile

Täällä menee nyt ihmisillä selvästi sekaisin se, että lapsen pitää maistaa ruokaa eikä saa Hitlerin tavoin määräillä mitä syödään ja olla syömättä vaivalla laitettua ruokaa ja se, että pakkosyötetään koko lautasellinen kunnes se kuultaa tyhjyyttään.

Pakkosyöttäminen niin, että lapsi joutuu syömään koko lautasellisen pahaa ruokaa on kiusaamista.

Se, että lapselle sanotaan että nyt syödään tai edes maistetaan sitä ruokaa mitä on tehty EI ole kiusaamista, vaan aivan normaalia kasvatusta. Ap:n ongelmassa tuntuu olevan kyse tästä eikä tuosta pakkosyöttämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan normaalilta 7v draamailulta. Voit ap vaikka sanoa, että lämmität sitä kaalilaatikkoa sitten uudestaan myöhemmin jos lapselle tuleekin nälkä. Sano, että pitää maistaa ainakin muutama kerta, kun muuten makunystyrät ei kehity (siis tämähän on ihan totta, en esimerkiksi itse olisi koskaan oppinut pitämään esimerkiksi kahvista ellei sitä olisi tullut litkittyä naama irveessä) :-D Kannattaa myös sanoa jos lapsi ei maistelun jälkeenkään pidä ruoasta, että voi harmi, mutta äiti on nyt tehnyt tätä kovalla vaivalla ja nyt ei ole muuta, ja ehdottaa sen jälkeen että syötte jonakin toisena päivänä lapsen lemppariruokaa.

Tämä toimii ainakin meidän lapsille. Alussa oli kummankin kanssa vaikeaa, kun nirsoilivat ja mököttivät ja oli nii-iin pahaa. Nykyään syövät vaikka mitä, ja jos tulee uusi epäilyttävä ruokatuttavuus niin reippaasti nipistävät sormet nenälle ja maistavat :)

"Äiti on nyt tehnyt tätä kovalla vaivalla...?" Oikeesti, kasvatat syyllistämällä?

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa on aika paljon anorektikkoja ja bulimiasta kärsiviä, joilla kaikilla on samanlainen selitys pahalle ololle: jos kotona/päiväkodissa ei syönyt, sai olla ilman ruokaa, kunnes se etova ruoka maistui. Niin oppi olemaan ilman ruokaa ja kokemaan onnistumisentunteita, kun pystyi kieltäytymään samalla tavalla kuin äiti oli aikanaan kieltäytynyt antamasta mitään maistuvampaa tilalle. Nuorelle tulee tunne siitä, että ainoa tapa saada kokea määräysvaltaa omaan kehoonsa, on olla syömättä. Tai syödä, mutta sitten oksentaa, koska äitikään ei olisi antanut lupaa syödä.

Logiikkasi ontuu tuossa viimeisessä lauseessa. Äitihän nimenomaan haluaa, että lapsi syö.

Tekisin toista ruokaa lapselle, spaghettia ja jauhelihakastikkeen. Itse inhoan kaikkia kaaliruokia, jos syön niin sappikivikivut ovat taattu. Kaali jakaa mielipiteet. Minusta se on pahanhajuista ja huonosti sulavaa. Koskaan ei ole pakotettu. Olen 70-luvun nuori. Spaghetti kiehuu jo 10 min:ssa. Siihen ketsuppia ja jotain pientä. Hyi olkoon Teitä KAALIRUOALLA KIUSAAJIA. Pakko ottaa jo Litalgin valmiiksi.