Miksi kotisynnyttäjät eivät ole huolissaan

Mä olisin mennyt paniikkiin synnytykshetkellä siitä yllättävästä intensiivisyydestä.

En antaisi itselleni ikinä anteeksi jos jonkun tunnelman takia lähtisin tuohon ja tuloksena lapselle sattuisi jotain. Tosi vaikea ymmärtää tätä ratkaisua, niin kiinnostaisi. Onko tässä kyse jostain uskonnollistyyppisestä tunteesta omiin tuntemuksiin, että ajatellaan pystyvän jotenkin ennustamaan että mikään ei mene vikaan? Joku "tunnen näin ja luotan sisimpääni"?

Elätkö sinäkin aina pumpulissa, kun voi kivi tippua päähän?

En vaan ymmärrä, miksi pitäisi jättää kaikki asiat, jossa on riski, pois. Tehdä sitten muiden tavalla, mikä ei omalta tunnu, ahdistaa.

Elämä on aina ollut arpapeliä. Vaikka huijaamme kuolemaa hoitoalan kehittymisen ansiosta, useammin jäämme eloon kuin ennen ja elämmme myös pidempään.

Mutta ei se ihminen silti ole paska ja paha, jos toimii oman tapansa mukaisesti, vaikka ei sitten synnytäkkään steriilissä sairaalahuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Elätkö sinäkin aina pumpulissa, kun voi kivi tippua päähän?

En vaan ymmärrä, miksi pitäisi jättää kaikki asiat, jossa on riski, pois. Tehdä sitten muiden tavalla, mikä ei omalta tunnu, ahdistaa.

Elämä on aina ollut arpapeliä. Vaikka huijaamme kuolemaa hoitoalan kehittymisen ansiosta, useammin jäämme eloon kuin ennen ja elämmme myös pidempään.

Mutta ei se ihminen silti ole paska ja paha, jos toimii oman tapansa mukaisesti, vaikka ei sitten synnytäkkään steriilissä sairaalahuoneessa.

Otan itseni suhteen silloin tällöin joitain riskejä, mutta lasteni kohdalla pyrin välttämään. En pidä kotisynnyttäjiä huonompina ihmisinä, koska en ihan todella ymmärrä heidän toimintaansa. En oikein voi tuomita kun taustalla on jotain itselleni aivan käsittämätöntä. Haluaisin ymmärtää. Ihmettelen syvästi miten joku haluaa luopua siitä turvasta mitä nykyaikana voidaan syntyvälle lapselle sairaalassa tarjota. Jos lapselle sattuu synnytyksessä jotain niin lohduttaako silloin jotkut mietelauseet että "elämässä on aina riskejä"?

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin mennyt paniikkiin synnytykshetkellä siitä yllättävästä intensiivisyydestä.

Kotisynnyttäjä ei yleensä ole ensisynnyttäjä.

Eikä vain ensiapua, vaan todellakin apua saada lapsi tarpeeksi nopeasti tulemaan synnytyskanavan läpi! Kotisynnyttäjillä ei taida olla imukuppia tai sektiovälineitä? Vaikka suurin osa synnytyksistä sujuu "oppikirjan mukaan" ilman komplikaatioita, on ns. perusterveidenkin synnyttäjien synnytykset yllätyksiä täynnä.

Osa kotisynnyttäjistä on sairaalakauhuisia, en sano että kaikki mutta osa. Muistan vielä tapauksen vuosia sitten, vauva kuoli kotisynnytykseen ja synnyttäjä kirjoitti blogiakin tms. ja hänen ajatuksiaan pääsi lukemaan. Vai oliko niin että vauva oli synnytyshetkellä jo kuollut koska äiti ei ollut ottanyt yhteyttä synnärille huolestuttavien oireiden takia? Joka tapauksessa tuo henkilö oli ihan selkeä sairaalakammoinen.

En tiedä, enkä ymmärrä. Kait niillä sillä asialla ei vaan ole merkitystä, jos lapsi vammautuu niin lapsihan se kärsijä on eikä tämä täydellinen tunnelmoija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elätkö sinäkin aina pumpulissa, kun voi kivi tippua päähän?

En vaan ymmärrä, miksi pitäisi jättää kaikki asiat, jossa on riski, pois. Tehdä sitten muiden tavalla, mikä ei omalta tunnu, ahdistaa.

Elämä on aina ollut arpapeliä. Vaikka huijaamme kuolemaa hoitoalan kehittymisen ansiosta, useammin jäämme eloon kuin ennen ja elämmme myös pidempään.

Mutta ei se ihminen silti ole paska ja paha, jos toimii oman tapansa mukaisesti, vaikka ei sitten synnytäkkään steriilissä sairaalahuoneessa.

Otan itseni suhteen silloin tällöin joitain riskejä, mutta lasteni kohdalla pyrin välttämään. En pidä kotisynnyttäjiä huonompina ihmisinä, koska en ihan todella ymmärrä heidän toimintaansa. En oikein voi tuomita kun taustalla on jotain itselleni aivan käsittämätöntä. Haluaisin ymmärtää. Ihmettelen syvästi miten joku haluaa luopua siitä turvasta mitä nykyaikana voidaan syntyvälle lapselle sairaalassa tarjota. Jos lapselle sattuu synnytyksessä jotain niin lohduttaako silloin jotkut mietelauseet että "elämässä on aina riskejä"?

Ei varmasti lohduta. Jos sairaalassa sattuu jotain, niin tuskin siinäkään lohduttaa mikään.  Yli-ihmisiä emme varmaan kukaan ole, ja jos sattuu omalle lapselle jotain, niin se on varmasti kamalinta maailmassa.

Mutta en silti lähtisi siinäkään syyllistämään, en synnyttäjää, en kotidoulaa (ellei olisi oikeasti törkeä virhe tapahtunut), en osaisi syyllistää. Ei olisi minun asia syyllistää. Hirveä asia sattuisi, en tiedä mitä se syyllistäminen auttaisi?

Minä pystyisin kyllä kotona synnyttämään, doulan läheisyydessä ja niin, että kotiin on kuitenkin hankittu vehkeitä jolla voi synnytyksen edistymistä seurata.

Ymmärrän hyvin teitä kaikkia muita, teidän näkemyksiä ja halua pysyä turvassa, sekä pitää lapsi aina turvassa. Turvallisuus on yksi tärkeimmistä asioista maailmassa, ja kaikki me haluamme sitä kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elätkö sinäkin aina pumpulissa, kun voi kivi tippua päähän?

En vaan ymmärrä, miksi pitäisi jättää kaikki asiat, jossa on riski, pois. Tehdä sitten muiden tavalla, mikä ei omalta tunnu, ahdistaa.

Elämä on aina ollut arpapeliä. Vaikka huijaamme kuolemaa hoitoalan kehittymisen ansiosta, useammin jäämme eloon kuin ennen ja elämmme myös pidempään.

Mutta ei se ihminen silti ole paska ja paha, jos toimii oman tapansa mukaisesti, vaikka ei sitten synnytäkkään steriilissä sairaalahuoneessa.

Otan itseni suhteen silloin tällöin joitain riskejä, mutta lasteni kohdalla pyrin välttämään. En pidä kotisynnyttäjiä huonompina ihmisinä, koska en ihan todella ymmärrä heidän toimintaansa. En oikein voi tuomita kun taustalla on jotain itselleni aivan käsittämätöntä. Haluaisin ymmärtää. Ihmettelen syvästi miten joku haluaa luopua siitä turvasta mitä nykyaikana voidaan syntyvälle lapselle sairaalassa tarjota. Jos lapselle sattuu synnytyksessä jotain niin lohduttaako silloin jotkut mietelauseet että "elämässä on aina riskejä"?

Kaikki eivät tunne sairaalassa oloaan turvalliseksi. Esim. minulle tulee sairaalassa paniikki enkä pysty ollenkaan rentoutumaan. Ei ole synnytysvalmennus tähän auttanut. Kotisynnytyksessäkin on usein kätilö mukana. Taustalla lienee ajatus siitä että omassa kodissa lapsi saa tulla maailmaan luonnollisemmin ja rauhallisemmissa oloissa ja äiti voi itse paremmin päättää synnytyksen kulusta ja paikalla voi olla vaikka koko perhe ja ystäväpiiri. En ole itse kotisynnyttäjä mutta näin olen ymmärtänyt.

Jos aikaisemmat synnytykset ovat sujuneet hyvin ja ilman kivunlievitystä, seurannassa kaikki on sikiön tarjontaa myöten hyvin, paikalla on kätilö ja sairaala muutaman minuutin matkan päässä, niin miksi ei? Itse en tosin synnyttäisi kotona, kun kummassakin synnytyksessä on ollut ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elätkö sinäkin aina pumpulissa, kun voi kivi tippua päähän?

En vaan ymmärrä, miksi pitäisi jättää kaikki asiat, jossa on riski, pois. Tehdä sitten muiden tavalla, mikä ei omalta tunnu, ahdistaa.

Elämä on aina ollut arpapeliä. Vaikka huijaamme kuolemaa hoitoalan kehittymisen ansiosta, useammin jäämme eloon kuin ennen ja elämmme myös pidempään.

Mutta ei se ihminen silti ole paska ja paha, jos toimii oman tapansa mukaisesti, vaikka ei sitten synnytäkkään steriilissä sairaalahuoneessa.

Otan itseni suhteen silloin tällöin joitain riskejä, mutta lasteni kohdalla pyrin välttämään. En pidä kotisynnyttäjiä huonompina ihmisinä, koska en ihan todella ymmärrä heidän toimintaansa. En oikein voi tuomita kun taustalla on jotain itselleni aivan käsittämätöntä. Haluaisin ymmärtää. Ihmettelen syvästi miten joku haluaa luopua siitä turvasta mitä nykyaikana voidaan syntyvälle lapselle sairaalassa tarjota. Jos lapselle sattuu synnytyksessä jotain niin lohduttaako silloin jotkut mietelauseet että "elämässä on aina riskejä"?

Ei varmasti lohduta. Jos sairaalassa sattuu jotain, niin tuskin siinäkään lohduttaa mikään.  Yli-ihmisiä emme varmaan kukaan ole, ja jos sattuu omalle lapselle jotain, niin se on varmasti kamalinta maailmassa.

Mutta en silti lähtisi siinäkään syyllistämään, en synnyttäjää, en kotidoulaa (ellei olisi oikeasti törkeä virhe tapahtunut), en osaisi syyllistää. Ei olisi minun asia syyllistää. Hirveä asia sattuisi, en tiedä mitä se syyllistäminen auttaisi?

Minä pystyisin kyllä kotona synnyttämään, doulan läheisyydessä ja niin, että kotiin on kuitenkin hankittu vehkeitä jolla voi synnytyksen edistymistä seurata.

Ymmärrän hyvin teitä kaikkia muita, teidän näkemyksiä ja halua pysyä turvassa, sekä pitää lapsi aina turvassa. Turvallisuus on yksi tärkeimmistä asioista maailmassa, ja kaikki me haluamme sitä kokea.

Mutta jos sairaalassa sattuisi jotain, niin tietäisin että lapsen puolesta on tehty kaikki mitä voidaan. Olen itse tullut hänet synnyttämään paikkaan jota pidän turvallisimpana ja siellä on tehty todennäköisesti enemmän mitä kotona olisi voitu tehdä, silloinkin vaikka se ei auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos aikaisemmat synnytykset ovat sujuneet hyvin ja ilman kivunlievitystä, seurannassa kaikki on sikiön tarjontaa myöten hyvin, paikalla on kätilö ja sairaala muutaman minuutin matkan päässä, niin miksi ei? Itse en tosin synnyttäisi kotona, kun kummassakin synnytyksessä on ollut ongelmia.

Mutta ihan niinkin yleinen asia kuin että napanuora on kaulan ympärillä, voi tappaa lapsen, eikä tähän vaikuta vaikka olisi kymmenen hyvin mennyttä synnytystä aiemmin.

No mulla saikkuun 100 km ja olen synnyttänyt parissa tunnissa, mielummin kotiin kuin autoon?

Taustalla on yleensä ajatus, että synnytys ei ole sairaus eikä siksi kuulu sairaalaan. Ja että synnytys on niin luonnollinen tapahtuma että se pääsääntöisesti sujuu ihan hyvin ilman lääketieteen apuja. Ajatellaan että sairaalassa oleminen tukahduttaa näitä luonnollisia vaistoja tms. Ymmärrän tämän periaatteessa kyllä, minäkin olen halunnut vakavan sairauden aikana mahdollisimman nopeasti kotiin koska sairaalaympäristö "sairastuttaa" tosi nopeasti. Tosin siinä olikin vain omasta terveydestä kyse, en tiedä uskaltaisinko kuitenkaan synnyttää kotona vaikka tämän ajatusmaailman ymmärränkin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

No mulla saikkuun 100 km ja olen synnyttänyt parissa tunnissa, mielummin kotiin kuin autoon?

Mietin tuota, mutta ei. Sinun tilanteessasi kotisynnytys on vielä suurempi riski, koska jos jokin menee pieleen, sairaalaan pääsy kestää liian kauan.

http://www.rakkaudenkohtu.com/kotisynnytys.html

Kotisynnytyksen turvallisuudesta on tehty useita tutkimuksia, jotka pääasiassa osoittavat matalan riskin synnyttäjillä kotisynnytyksen olevan yhtä turvallinen vaihtoehto kuin sairaalasynnytys.

Ja

Yleisesti tutkijat osoittavat kotona synnyttävän naisten kokevan vähemmän kipua, käyttävän vähemmän lääkkellistä kivunlievitystä, kohtaavan vähemmän lääketieteellisiä interventioita sekä kokevan enemmän hallinnan tunnetta ja tyytyväisyyttä. Synnyttävän naisen todennäköisyys saada vakavia vaurioita tai menehtyä oli kotisynnytyksissä joko sama tai pienempi kuin sairaalasynnytyksissä. Useat tutkimukset osoittavat, että riski sektioon tai sikiön ulosauttoon on merkittävästi pienempi kotisynnytystä suunnittelevilla.

Kotisynnytysten turvallisuutta käsiteltäessä, on tärkeää ottaa huomioon myös emotionaalinen ja psyykkinen hyvinvointi. Synnytyksen kululla on vaikutusta äidin ja vauvan varhaiseen vuorovaikutukseen ja koko perheen hyvinvointiin. Kotona synnyttäneen liittivät kotisynnytykseen tutkimusten mukaan voimaantumista sekä hallinnan kokemusta. (RCOG 2007).

Yli viidensadan tuhannen hollantilaisnaisen tutkimus osoitti perinataalikuolleisuuden olevan identtinen koti- ja sairaalasynnytysryhmässä. Toisaalta laaja brittitutkimus osoitti vakavien vaurioiden tai kuolemien esiintyvän ensisynnyttäjien kohdalla suunniteluissa kotisynnytyksissä tilastollisesti enemmän kuin sairaalasynnytyksissä (9.3/1000 vs. 5.3/1000). Uudelleensynnyttäjien kohdalla tätä eroa ei enää ollut, vaan vaihtoehdot olivat vastasyntyneiden voinnin osalta yhtä turvallisia.

Lisäksi tuoli oli linkki tutkimuksiin. Eli toisinsanoen se sairaalan tarjoama turva on ihan vaan silmänlumetta jos olet uudelleen synnyttäjä.

Mulla on hätäsektiotausta aivan yllättävän tarjontaongelman vuoksi. Lapsi lähti tulemaan naama edellä ja ei mahtunutkaan. Sektiopäätöksestä ei mennyt kauaa kun tilanne oli turvallisesti ohi. Tallä kokemuksella vaikea ymmärtää kotisynnytystä. En ikinä uskaltaisi.

Vierailija kirjoitti:

http://www.rakkaudenkohtu.com/kotisynnytys.html

Kotisynnytyksen turvallisuudesta on tehty useita tutkimuksia, jotka pääasiassa osoittavat matalan riskin synnyttäjillä kotisynnytyksen olevan yhtä turvallinen vaihtoehto kuin sairaalasynnytys.

Ja

Yleisesti tutkijat osoittavat kotona synnyttävän naisten kokevan vähemmän kipua, käyttävän vähemmän lääkkellistä kivunlievitystä, kohtaavan vähemmän lääketieteellisiä interventioita sekä kokevan enemmän hallinnan tunnetta ja tyytyväisyyttä. Synnyttävän naisen todennäköisyys saada vakavia vaurioita tai menehtyä oli kotisynnytyksissä joko sama tai pienempi kuin sairaalasynnytyksissä. Useat tutkimukset osoittavat, että riski sektioon tai sikiön ulosauttoon on merkittävästi pienempi kotisynnytystä suunnittelevilla.

Kotisynnytysten turvallisuutta käsiteltäessä, on tärkeää ottaa huomioon myös emotionaalinen ja psyykkinen hyvinvointi. Synnytyksen kululla on vaikutusta äidin ja vauvan varhaiseen vuorovaikutukseen ja koko perheen hyvinvointiin. Kotona synnyttäneen liittivät kotisynnytykseen tutkimusten mukaan voimaantumista sekä hallinnan kokemusta. (RCOG 2007).

Yli viidensadan tuhannen hollantilaisnaisen tutkimus osoitti perinataalikuolleisuuden olevan identtinen koti- ja sairaalasynnytysryhmässä. Toisaalta laaja brittitutkimus osoitti vakavien vaurioiden tai kuolemien esiintyvän ensisynnyttäjien kohdalla suunniteluissa kotisynnytyksissä tilastollisesti enemmän kuin sairaalasynnytyksissä (9.3/1000 vs. 5.3/1000). Uudelleensynnyttäjien kohdalla tätä eroa ei enää ollut, vaan vaihtoehdot olivat vastasyntyneiden voinnin osalta yhtä turvallisia.

Lisäksi tuoli oli linkki tutkimuksiin. Eli toisinsanoen se sairaalan tarjoama turva on ihan vaan silmänlumetta jos olet uudelleen synnyttäjä.

Tiedän että kotisynnytys on tilastoissa ihan ok. Yhteiskunnalle varmaan olisi edullista yrittää saada naiset enemmänkin kotiin synnyttämään. Mutta itse oman lapsen kohdalla en kuitenkaan pystyisi luottamaan tilastoihin. Jos juuri se oma synnytys olisikin tilastopoikkeama jossa sairaalassa olo olisi auttanut niin miten tuollaisen tiedon kanssa pystyy elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.rakkaudenkohtu.com/kotisynnytys.html

Kotisynnytyksen turvallisuudesta on tehty useita tutkimuksia, jotka pääasiassa osoittavat matalan riskin synnyttäjillä kotisynnytyksen olevan yhtä turvallinen vaihtoehto kuin sairaalasynnytys.

Ja

Yleisesti tutkijat osoittavat kotona synnyttävän naisten kokevan vähemmän kipua, käyttävän vähemmän lääkkellistä kivunlievitystä, kohtaavan vähemmän lääketieteellisiä interventioita sekä kokevan enemmän hallinnan tunnetta ja tyytyväisyyttä. Synnyttävän naisen todennäköisyys saada vakavia vaurioita tai menehtyä oli kotisynnytyksissä joko sama tai pienempi kuin sairaalasynnytyksissä. Useat tutkimukset osoittavat, että riski sektioon tai sikiön ulosauttoon on merkittävästi pienempi kotisynnytystä suunnittelevilla.

Kotisynnytysten turvallisuutta käsiteltäessä, on tärkeää ottaa huomioon myös emotionaalinen ja psyykkinen hyvinvointi. Synnytyksen kululla on vaikutusta äidin ja vauvan varhaiseen vuorovaikutukseen ja koko perheen hyvinvointiin. Kotona synnyttäneen liittivät kotisynnytykseen tutkimusten mukaan voimaantumista sekä hallinnan kokemusta. (RCOG 2007).

Yli viidensadan tuhannen hollantilaisnaisen tutkimus osoitti perinataalikuolleisuuden olevan identtinen koti- ja sairaalasynnytysryhmässä. Toisaalta laaja brittitutkimus osoitti vakavien vaurioiden tai kuolemien esiintyvän ensisynnyttäjien kohdalla suunniteluissa kotisynnytyksissä tilastollisesti enemmän kuin sairaalasynnytyksissä (9.3/1000 vs. 5.3/1000). Uudelleensynnyttäjien kohdalla tätä eroa ei enää ollut, vaan vaihtoehdot olivat vastasyntyneiden voinnin osalta yhtä turvallisia.

Lisäksi tuoli oli linkki tutkimuksiin. Eli toisinsanoen se sairaalan tarjoama turva on ihan vaan silmänlumetta jos olet uudelleen synnyttäjä.

Tiedän että kotisynnytys on tilastoissa ihan ok. Yhteiskunnalle varmaan olisi edullista yrittää saada naiset enemmänkin kotiin synnyttämään. Mutta itse oman lapsen kohdalla en kuitenkaan pystyisi luottamaan tilastoihin. Jos juuri se oma synnytys olisikin tilastopoikkeama jossa sairaalassa olo olisi auttanut niin miten tuollaisen tiedon kanssa pystyy elämään.

Tässä nyt pitää miettiä sitäkin että missä asut. Esim minä asun vajaa 10min päässä sairaalasta eli hyvin ehtisi hätätilanteessakin. Hyvin harva synnytys komplikaatio nimittäin on semmoinen että se pitää hoitaa muutamassa minuutissa tai lapselle käy pahasti ja yleensä ne joissa taas se on niin kiire saada lapsi ei selviä edes sairaalassa kun eivät leikkaa mahaa auki ilman nukutusta. Esim jos istukka irtoaa.