Miksi kotisynnyttäjät eivät ole huolissaan

Ennen kuin haukutte kotisynnyttäjiä kajahtaneiksi hipeiksi, muistuttaisin että ihmisen psyyke ja olotila vaikuttaa huimasti meidän kropan toimintaan ja hormoneihin. Jännitys haittaa tutkitusti synnytystä, ja sairaalaympäristö ja huono henkilökunta luo monelle tiedostamatonta pahaa oloa ja painostusta, joista sitten oireillaan jälkeenpäin. Sairaalassa myös herkemmin äiti putoaa kärryiltä, ja turhiakin toimenpiteitä suositellaan ja vastaanotetaan, joka johtaa lähes aina uusiin toimenpiteisiin.

Mä en haluaisi synnyttää sairaalassa, koska pelkään tilannetta, jossa mua kohdellaan kuin lihanpalaa sairaalapedillä, kun olen todella avuttomassa ja haavoittuvassa tilanteessa muutenkin.

Olen kriittinen lääketieteellisten toimenpiteiden ja lääkkeiden tarpeellisuuden suhteen, enkä luota, että näihin mua ei painostettaisi. Kokisin kaiken painostuksen hyvin vastenmielisenä. Varmasti myös synnytysasentoon yritettäisiin puuttua herkästi. En usko kenenkään esim. tietävän, missä asennossa juuri mä synnytän parhaiten.

Sairaalaympäristö on kaoottinen ja huonossa tilanteessa koet tulleesi jätetyksi yksin.

Mutta koska asioita pitää punnita, en koskaan synnyttäisi kotona, sillä saatan vaikkapa menettää verta yllättäen tai joutua sektioon. Tämä on kylmä fakta.

Kompromissina voisi siis toimia sairaalan rauhallinen huone, jossa on synnytysallas. Lisäksi voi ottaa mukaan henkilön, joka tietää toiveet ja johon voi luottaa. Tässä kohtaa en enää näkisi kotisynnytyksen tarpeellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Elätkö sinäkin aina pumpulissa, kun voi kivi tippua päähän?

En vaan ymmärrä, miksi pitäisi jättää kaikki asiat, jossa on riski, pois. Tehdä sitten muiden tavalla, mikä ei omalta tunnu, ahdistaa.

Elämä on aina ollut arpapeliä. Vaikka huijaamme kuolemaa hoitoalan kehittymisen ansiosta, useammin jäämme eloon kuin ennen ja elämmme myös pidempään.

Mutta ei se ihminen silti ole paska ja paha, jos toimii oman tapansa mukaisesti, vaikka ei sitten synnytäkkään steriilissä sairaalahuoneessa.

Siis onko se pumpulissa elämistä että tekee kaiken voitavansa jotta omalle lapselle ei sattuisi mitään? Kyllä kypsä ja lastaan rakastava vanhempi jättää lapsen elämää ja terveyttä koskevissa asioissa riskin mahdollisimman pieneksi. Jos haluat riskejä elämääsi, leiki jollain muulla kuin lapsella ja hänen elämällään ja jätä please ne lapset kokonaan hankkimatta.

En vaan pysty ymmärtämään kotisynnyttäjiä! Oma vauvani olisi kuollut, jos en olisi ollut sairaalassa synnyttämässä. En ikinä pystyisi elämään itseni kanssa, jos omalla toiminnallani olisin aiheuttanut lapseni kuoleman.

Tämä koko kotisynnytys on sellaista hifistelyä, johon vain rikkaiden maiden kermaperseillä on varaa. Miljoonat köyhät naiset kehitysmaissa antaisivat mitä tahansa, että pääsisivät sairaalaan synnyttämään. Täällä meillä jotkut sitten pahoittaa mielensä, kun sairaalassa kätilö oli töykeä. First World problems!

Toinen asia mitä en ymmärrä, on pienten sisarusten altistaminen synnytykselle, kuten hesarin jutussakin oli. Pienelle lapselle voi olla traumaattista kuulla ja nähdä äidin huutavan ja olevan kivuissaan, lapsi ei ymmärrä sitä (eikä kuulukaan ymmärtää) ja varmasti pelkää äidin kuolevan. Sallivatko nämä vanhemmat lapsen nähdä myös yhdynnän? Mielestäni lasta ei ole tarpeen kaikkeen osallistaa, on vanhemman velvollisuus suojella lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin haukutte kotisynnyttäjiä kajahtaneiksi hipeiksi, muistuttaisin että ihmisen psyyke ja olotila vaikuttaa huimasti meidän kropan toimintaan ja hormoneihin. Jännitys haittaa tutkitusti synnytystä, ja sairaalaympäristö ja huono henkilökunta luo monelle tiedostamatonta pahaa oloa ja painostusta, joista sitten oireillaan jälkeenpäin. Sairaalassa myös herkemmin äiti putoaa kärryiltä, ja turhiakin toimenpiteitä suositellaan ja vastaanotetaan, joka johtaa lähes aina uusiin toimenpiteisiin.

Mä en haluaisi synnyttää sairaalassa, koska pelkään tilannetta, jossa mua kohdellaan kuin lihanpalaa sairaalapedillä, kun olen todella avuttomassa ja haavoittuvassa tilanteessa muutenkin.

Olen kriittinen lääketieteellisten toimenpiteiden ja lääkkeiden tarpeellisuuden suhteen, enkä luota, että näihin mua ei painostettaisi. Kokisin kaiken painostuksen hyvin vastenmielisenä. Varmasti myös synnytysasentoon yritettäisiin puuttua herkästi. En usko kenenkään esim. tietävän, missä asennossa juuri mä synnytän parhaiten.

Sairaalaympäristö on kaoottinen ja huonossa tilanteessa koet tulleesi jätetyksi yksin.

Mutta koska asioita pitää punnita, en koskaan synnyttäisi kotona, sillä saatan vaikkapa menettää verta yllättäen tai joutua sektioon. Tämä on kylmä fakta.

Kompromissina voisi siis toimia sairaalan rauhallinen huone, jossa on synnytysallas. Lisäksi voi ottaa mukaan henkilön, joka tietää toiveet ja johon voi luottaa. Tässä kohtaa en enää näkisi kotisynnytyksen tarpeellisuutta.

Minulla puututtiin synnytysasentoon, koska lapsen sydänäänet heikkenivät ja paranivat sitten toisessa asennossa. Asento oli itselleni vähän epämiellyttävä, mutta olen ihan iloinen että kätilö kehoitti minua muuttamaan asentoa. Kyllä ne kätilöt joskus jotain tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona synnyttävät eivät ole yhtään sen prinsessampia kuin sairaalassa synnyttävät. Jokainen valitsee sen tavan synnyttää minkä katsoo olevansa parhaaksi lapselleen. Jonkun mielestä kotona on turvallisempi synnyttää kun sairaalassa ja tilastojen varjolla näin onkin jos on uudelleensynnyttäjä.

Sinä se et taida paljoakaan tilastoista ymmärtää? :D

Synnytyksessä on kyseessä kahden ihmisen tarpeet, jossa kotisynnytys laittaa äidin tarpeet lapsen edelle.

Lapsi käytännössä sitä sairaalaa yleisemmin tarvitsee kuin äiti. Hätäsektioita nähneenä en kyllä suosittelisi kotisynnytystä kellekään, joka haluaa maksimoida elävän terveen lapsen saamista.

Sairaalaan ei voi ketään pakottaa. Täytyy olla jollain tapaa tietämätön tai aivopesun uhri suosiessaan kotisynnytystä. Luomusynnytys ja synnytysamme mahdollisuus on myös sairaalassa. En ikinä kuvittelisi suunniteltua kotisynnytystä ja onneksi aina kerennyt sairaalaan sillä ihan käsikirjoituksen mukaan ei ole yksikään lapseni syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tämä koko kotisynnytys on sellaista hifistelyä, johon vain rikkaiden maiden kermaperseillä on varaa. Miljoonat köyhät naiset kehitysmaissa antaisivat mitä tahansa, että pääsisivät sairaalaan synnyttämään. Täällä meillä jotkut sitten pahoittaa mielensä, kun sairaalassa kätilö oli töykeä. First World problems!

Toinen asia mitä en ymmärrä, on pienten sisarusten altistaminen synnytykselle, kuten hesarin jutussakin oli. Pienelle lapselle voi olla traumaattista kuulla ja nähdä äidin huutavan ja olevan kivuissaan, lapsi ei ymmärrä sitä (eikä kuulukaan ymmärtää) ja varmasti pelkää äidin kuolevan. Sallivatko nämä vanhemmat lapsen nähdä myös yhdynnän? Mielestäni lasta ei ole tarpeen kaikkeen osallistaa, on vanhemman velvollisuus suojella lastaan.

Ei se lapsi rikki mene, synnytys on normaali osa elämää. Minulla ei ollut vaihtoehtoja kun vauva syntyi siskon ja isän ollessa paikalla. Oli parempi että isä on auttamassa kuin vie lapsen pois ja synnytän yksin. Lapsi toi minulle muutaman lelunsa lohduksi ja oli toki huolissaan syntymän hetkellä. Mutta asiasta puhuttiin jälkeenpäin ja kerrottiin mitä tapahtui. Ei jäänyt mitään traumoja ja lapsi on alusta saakka ollut huolehtiva sisarukselleen. Myöskään mustasukkaisuutta ei ollut. Jälkeenpäin ajatellen asia on luontevampi kuin odotin.

Vierailija kirjoitti:

Että lapsi saattaa tarvita nopeaa ensiapua synnytyksessä? Ei tietenkään normaalisti tarvitse, mutta mitä jos juuri se oma lapsi tarvii?

Koska kotisynnyttäjillä se oma ideologia on sitä lasta tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

No mulla saikkuun 100 km

Saikku on sairausloma.

Mistä näitä herkkiä kukkasia oikein tulee? Luulisi, että omaa lastansa ja hänen turvallisuuttaan miettisi enemmän kuin sitä että sairaala pelottaa tai kätilö on töykeä.

Olen kaksi lasta synnyttänyt ja kätilöiden toiminta on ollut hyvää. He ovat töissä siellä, eivät pitelemässä kädestä kiinni ja lohduttamassa.

Synnytys ei ole sairaus mutta miksi jättää käyttämättä mahdollisuus turvattuun synnytykseen?

Entisaikaan on saunoissa synnytetty hapenpuutteen vammauttamia tai kuolleita lapsia ja äitejäkin menehtynyt verenvuotoon. Nämä naiset olisivat antaneet varmasti mitä vain kätilöstä, lääkäristä ja epiduraalista!

Missä sarjassa oli se kotisynnytykseen päätynyt suomalainen pariskunta.. mies toimi kätilönä YouTube videoiden (!) opeilla  ja kivunievityksenä oli jotain yrttiteetä..  Kun synnytys  sitten käynnistyi, hämmentynyt miesparka seurasi sormi suussa tuskasta mylvivää puolisoa eikä homma meinannut edetä mihinkään. lopulta vauva saatiin ulos, kun  naisen ystävätär doula (?) tuli paikalle. Mutta kyllä siinä näki, että oli ollut niin ruusunpunaiset kuvitelmat ja täysi tietämättömyys päällä!  Että synnyttäjä juo tyytyväisenä teetä ja isukki ottaa kopin..

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksessä on kyseessä kahden ihmisen tarpeet, jossa kotisynnytys laittaa äidin tarpeet lapsen edelle.

Lapsi käytännössä sitä sairaalaa yleisemmin tarvitsee kuin äiti. Hätäsektioita nähneenä en kyllä suosittelisi kotisynnytystä kellekään, joka haluaa maksimoida elävän terveen lapsen saamista.

Jos haluaa maksimoida elävän terveen lapsen saamisen, on suunniteltu sektio ainoa vaihtoehto. Kaikki muu on vaaraksi vauvalle.

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä herkkiä kukkasia oikein tulee? Luulisi, että omaa lastansa ja hänen turvallisuuttaan miettisi enemmän kuin sitä että sairaala pelottaa tai kätilö on töykeä.

Olen kaksi lasta synnyttänyt ja kätilöiden toiminta on ollut hyvää. He ovat töissä siellä, eivät pitelemässä kädestä kiinni ja lohduttamassa.

Synnytys ei ole sairaus mutta miksi jättää käyttämättä mahdollisuus turvattuun synnytykseen?

Nimenomaan, synnytys ei ole sairaus, joten turhat lääkkeet, toimenpiteet ym. eivät kuulu normisynnykseen. Luonto hoitaa hommansa omilla endorfiineilla, kunhan synnyttäjä tuntee olonsa turvalliseksi. Se on vaan hankalaa sairaalassa, jos siellä on ruuhkaa, epäempaattinen, määräilevä, kiireinen henkilökunta ja äiti kokee olonsa uhatuksi jne. Siinä ei ole herkkänahkaisuudesta kysymys, vaan ihan biologiasta.

Synnytys on kautta aikain pysähtynyt, jos äiti kokee olonsa uhatuksi. Ei ole tarkoitus ja ei voikaan synnyttää, jos sapelihammastiikeri vaanii ympärillä... luonto suojelee äitiä ja lasta omalla tavallaan.

Tärkeintä olisi, että nainen saisi synnyttää sillä itselleen parhaalla tavalla, mikä takaa (useimmiten) onnistuneen synnytyksen, jonka jälkeen vauva ja äiti voivat hyvin.