Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajatella, kun miesystävä ei mitenkään erityisemmin pidä teinipojastani?
01.05.2017 |
Olen jo muutamia vuosia sitten eronnut, ja minulla on 15- vuotias poika. Tapasin ihanan miehen, joka piankin kertoi rakastavansa minua, ja haluaisi muuttaa yhteen. Olemme olleet pari vuotta yhdessä.
Poika ja mies ovat ihan kohteliaita toisilleen. Poikani on ylipäätään rauhallinen nörtti. Minun mielestäni hän tietenkin on ihan hyvä tyyppi, mutta en voi olla huomaamatta, että mies haluaisi olla lähinnä minun kanssani. Emme juurikaan tee mitään kolmestaan.
Tämä vähän vaivaa minua. Mitä olette mieltä, olenko yliherkkä? Mieshän ei ole pojan isä, eihän hänen voi odottaa rakastavan poikaa tietenkään. Mutta onko liikaa toivottu, että he jotenkin kaverillisesti olisivat jo oppineet pitämään toisistaan? Millainen tulevaisuus meillä on tällä menolla?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
En pidä miestä huonona ihmisenä jos hän ei ihmeemmin pidä ap:n pojasta. En minäkään pidä esimerkiksi yhden ystäväni lapsista ollenkaan vaikka olen lapset tuntenut vauvasta asti. Pidättekö te miehen ulos heittäjät muka kaikista ystävienne lapsista? Tuskin. Mutta vaikka en lapsista pidäkään, niin siedän heitä ja olen heille asiallinen aikuinen. Niin ilmeisesti myös ap:n mies on pojalle. Minua ei kuitenkaan saisi kirveelläkään näiden lasten ja ystäväni kanssa lähtemään minnekään porukalla. En keksi yhden yhtä hyvää syytä siihen.
Oletko muuttamassa saman katon alle ystäväsi lasten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta yhteen. Jos asutte yhdessä, niin teette silloin asioita yhdessä. Jos se ei suju, niin ei yhdessä asuminenkaan suju. Poikasi ansaitsee sen, että hänet otetaan mukaan perheen yhteiseen tekemiseen. Meillä (tosin ydinperhe, mutta ei mielestäni vaikuta asiaan) tehdään yhä paljon asioita yhdessä poikiemme kanssa, vaiko he ovat jo 16 ja 12 vuotiaita. Matkustelemme, käymme museoissa, urheilutapahtumissa, luontoretkillä, lautamme ruokaa, teemme pihahommia jne. Olisi mielestäni todella outoa, jos emme tekisi ko. asioita yhdessä. Odota yhteen muuton kanssa vielä muutama vuosi. Kun pojallasi on oma elämä, niin silloin neutraalit välit miesystäväsi kanssa riittävät. Jos mies ei tätä hyväksy, niin hän ei oli sitten sinun arvoisesi.
Ydinperheessä oleva ei ehkä ole paras kertomaan mitä tekisi. Jos nyt mitenkään ymmärrät, että teininöre ei ole miehen millään tavoin ja mies on ihan ok pojan kanssa, mutta ei kaveri. Ja miehen ei tarvitse lähteä teinin kanssa minnekään luontoretkille tai museoon. Se olisi jo liikaa vaadittu ja tällaiset asiat on pitänyt miettiä jo ennen kuin alkaa kenenkään kanssa vakavasti seurustelemaan. Miehen ei tarvitse alkaa esittämään mitään muuta kuin on, se vasta valheellista olisikin.
En ole aiemmin tehnyt aloitusta tästä. Poika haluaa itse asua kanssani ja minä hänen kanssa. Hän on minulle tärkeintä maailmassa. En halua että hän kokee kylmää kohtelua kotonaan Siksi haen täältä vähän ulkopuolista keskustelua ja vertaistukea, että olenko ylisuojeleva vai muuten sokea. Läheltä joskus vaikea hahmottaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä miestä huonona ihmisenä jos hän ei ihmeemmin pidä ap:n pojasta. En minäkään pidä esimerkiksi yhden ystäväni lapsista ollenkaan vaikka olen lapset tuntenut vauvasta asti. Pidättekö te miehen ulos heittäjät muka kaikista ystävienne lapsista? Tuskin. Mutta vaikka en lapsista pidäkään, niin siedän heitä ja olen heille asiallinen aikuinen. Niin ilmeisesti myös ap:n mies on pojalle. Minua ei kuitenkaan saisi kirveelläkään näiden lasten ja ystäväni kanssa lähtemään minnekään porukalla. En keksi yhden yhtä hyvää syytä siihen.
Oletko muuttamassa saman katon alle ystäväsi lasten kanssa?
Hohhoijaa... Joo, nusaa vaan sitä pilkkua, se on sinun luontosi.
Ap, luulis oman järjen sanovan. Ilmeisesti ei kuitenkaan sano koska pyydät täältä apua ajatteluun :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole aiemmin tehnyt aloitusta tästä. Poika haluaa itse asua kanssani ja minä hänen kanssa. Hän on minulle tärkeintä maailmassa. En halua että hän kokee kylmää kohtelua kotonaan Siksi haen täältä vähän ulkopuolista keskustelua ja vertaistukea, että olenko ylisuojeleva vai muuten sokea. Läheltä joskus vaikea hahmottaa.
Ap
Joten juttele sen nuoresi kanssa! Älä meidän kanssa,,,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi poika ei voi muuttaa isänsä luokse? Siellä hänen ei tarvitsisi tuntea olevansa riesa. Vai onko isukillakin uusi tyttöystävä, joka ei pojasta välitä? Mukava nuoruus...
Jos minun pitää valita vain toinen, tietenkin valitsen lapseni, kiitos kysymästä.
ApEikö lapsen isä saa valita? Tai onko pojalta itseltään kysytty? Kuinka hyvät elarit nettoat pojasta? Meinasitko ottaa siihen vielä uuden miehenkin maksamaan pojan ja sinun elämää? Hieno mamma.
Samaa mietin.
Oletko ap koskaan jutellut asiasta miehen kanssa? Entä poikasi? Mitä jos pojalle on ihan se ja sama minkälainen mies on niin kauan kuin hän on asiallinen ja niin kauan kun hän on mukava sinulle? Jos poika ei edes halua, että leikitte kolmisteen ydinperhettä? Miksi siis tehdä kärpäsestä härkänen jos ongelmaa EI OLE?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon tämä teinipoika haluaisi viettää aikaa ja keskustella miesystäväsi kanssa, oletko sitä selvittänyt? Jos ei tuon enempää, niin eikö kaikki ole hyvin. Kohteliaat välit on varmaan sitä mitä moni sinun tilanteessa toivoisi.
Mitä poika on mieltä yhteenmuutostanne? Jos kovin vastaan, niin ei kai teillä kiire ole. Ja toisaalta, miksi hän on vastaan? Voiko mieli muuttua?
Ja lopulta, kuinka paljon teinit yleensä haluaa hengata "porukoiden" kanssa? Itse muistelen viihtyneen kavereiden kanssa tai omassa huoneessa, vaikka ydinperheessä kasvoinkin.
Keskustele poikasi ja miehesi kanssa heidän toiveistaan yhdessäolon laadun suhteen. Miehesi on kuitenkin suhteessa sinun kanssasi ja on ihan luonnollista että haluaa olla kanssasi eikä teinipojan. Pojan kanssa heillä saa olla juuri sellainen suhde kuin itse kokevat hyväksi, ja ota myös huomioon, että miehesi on tullut pojan elämään vasta teini-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä miestä huonona ihmisenä jos hän ei ihmeemmin pidä ap:n pojasta. En minäkään pidä esimerkiksi yhden ystäväni lapsista ollenkaan vaikka olen lapset tuntenut vauvasta asti. Pidättekö te miehen ulos heittäjät muka kaikista ystävienne lapsista? Tuskin. Mutta vaikka en lapsista pidäkään, niin siedän heitä ja olen heille asiallinen aikuinen. Niin ilmeisesti myös ap:n mies on pojalle. Minua ei kuitenkaan saisi kirveelläkään näiden lasten ja ystäväni kanssa lähtemään minnekään porukalla. En keksi yhden yhtä hyvää syytä siihen.
Oletko muuttamassa saman katon alle ystäväsi lasten kanssa?
Hohhoijaa... Joo, nusaa vaan sitä pilkkua, se on sinun luontosi.
Hohhoijaa... tyhmyys loistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme seurustelleet vasta kaksi vuotta, joten en ole tehnyt mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä heidän väleistä aiemmin, koska molemmat ovat aika hitaasti lämpeneviä. Nyt vaan olen alkanut ajatella, että ne välit eivät lämpene.
En ole nyt muuttamassa yhteen. Mutta mietin jopa, onko tällä seurustelulla tulevaisuutta.
Mies on oikeasti hyvä mies muuten.
Ap
Pitäisikö sen lirkutella sen teinin kanssa? Siitähän se poika varmaan pitäisi :D En nyt millään saa taiottua tästä ongelmaa, miehellä ja pojallahan vaikuttaa olevan ihan hyvät välit, ei kai sitä teennäisesti tarvitse mitään hirveää ekstraa kehitellä. Harvoin ne teinit haluaa vanhempien kanssa enää paljon puuhastella, vaikka olisivat ne 20v. yhdessä olleet biologiset versiot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kyllä se menee niin päin uusioperheessä, että pieleen menee jos uusi kumppani yrittää tunkea "isäksi isän paikalle" teinin ollessa kyseessä. Tietysti pitää olla hyvät välit niin ettei ole riitaa, vähättelyä tai muuta negatiivista. Mutta en nyt tajua miten te luulette että noin vain aletaan olla ihan kuin ydinperheellinen, yhtä tiivistä pakettia. Ei se vain yleensä toimi niin, se teinikin voi ahdistua jos toinen yrittää liikaa liian nopeasti. Antakaa tilaa molemmille ilman vaaleanpunaista haavetta, jossa kaikki ovat toistensa uusia parhaita ystäviä. Se riittää, että ollaan ystävällisiä ja kohteliaita. Jos ei riitä niin haaveet ovat aika epärealistisia ja taitaa jäädä vain luu käteen.
Vierailija kirjoitti:
En ole aiemmin tehnyt aloitusta tästä. Poika haluaa itse asua kanssani ja minä hänen kanssa. Hän on minulle tärkeintä maailmassa. En halua että hän kokee kylmää kohtelua kotonaan Siksi haen täältä vähän ulkopuolista keskustelua ja vertaistukea, että olenko ylisuojeleva vai muuten sokea. Läheltä joskus vaikea hahmottaa.
Ap
Jos läheltä on vaikea hahmottaa, niin näin kaukaa on kyllä valitettavasti mahdotonta. Teinit ja isäpuolet ovat niin erilaisia. Itse tunnet toki poikasi (vaikka murrosiän myötä onkin muuttumassa luonteeltaan) juttele hänen kanssaan, miten hän kokee tilanteen. Ja tietysti puhut miesystäväsi kanssa. Ehkä hänellekään ei ole ihan selvinnyt tärkeysjärjestys ja mihin hän on ryhtymässä. Siis, että poikasi ei ole katoamassa kolmen vuoden päästä. En osaa ydinperheen isänä ajatella, millaiset välit teini-ikäisellä ja uudella puolisolla tulisi olla, mutta kyllä molempien pitäisi olonsa jotenkin luontevaksi tuntea, jos saman katon alla asutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa se mies haluaa pitää tietyn etäisyyden ihan hienotunteisuussyistä. On pikkaisen riskialtista lähteä larppaamaan uutta isukkia, kun reaktioita siihen ei koskaan tiedä. Eri asia, jos pojalla ei isää olisi, mutta kun on ja viikottain tekemisissä. Itse en ainakaan lähtisi mitenkään aloitteellisesti rakentamaan poikaan perhesuhdetta. Asia on eri, jos poika ilmaisee, että samaa perhekuntaa ollaan.
Mä sain aikoinani isäpuolen ja äitini yritti koko ajan keksiä mulle ja isäpuolelleni yhteistä tekemistä ja hänestä isää uutta minulle. Minä itse olisin todellakin toivonut juuri tuollaisia neutraaleja välejä jossa molemmat kohtelee toisiaan etäisen kunnioittavasti. Siinä vaiheessa kun se ukko alkoi käskyttää minua niin laitoin takaisin ja pelkkää riitelyähän se oli sen jälkeen.
Jaa vai eivät vietä aikaansa yhdessä. Kauhean yllättävää teini-ikäisen kanssa? Ei meilläkään poika vietä isänsä kanssa nykyään juuri muuta aikaa kuin korjaa mopoa / pyörää / jotain muuta, vaikka välit sinänsä ovat hyvät. Paljon enemmän kun kiinnostaa sen sijaan kavereiden kanssa hengailu ja ihan normaalia se minusta on. Pitäisikö muka olla huolissaan siitä, että poika on mieluummin kavereiden kanssa skeittaamassa kuin isänsä kanssa lenkillä?
Mies haluaa siis pääasiallisesti viettää aikaa ja leperrellä kanssasi, ymmärtääkö mies että kolmas pyörä on koko ajan paikalla silloin kun asutte yhdessä? Tunnelma voi tiivistyä ja kiristyä äkillisesti kun arki astuu kuvaan eikä uusperhe-elämä olekaan pelkästään kivaa kahdeskeskistä romanssia ja söpöilyä. Jos poikasi todella on sinulle tärkein, tiedät kyllä itsekin vastauksen miten toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole aiemmin tehnyt aloitusta tästä. Poika haluaa itse asua kanssani ja minä hänen kanssa. Hän on minulle tärkeintä maailmassa. En halua että hän kokee kylmää kohtelua kotonaan Siksi haen täältä vähän ulkopuolista keskustelua ja vertaistukea, että olenko ylisuojeleva vai muuten sokea. Läheltä joskus vaikea hahmottaa.
ApJoten juttele sen nuoresi kanssa! Älä meidän kanssa,,,
Olen tietenkin jutellut nuoren kanssa, sen verran kuin nuorten kanssa voi. Hänestä miesystävä on ihan okei. Viihtyy enemmän tosiaan omassa huoneessa, kuten ikään kuuluu, riippumatta siitä olemmeko kotona kahden vai onko kolme.
Minun tarkoitus ei ole kysyä pojalta lupaa seurustella, eikä toisaalta saada häneltä hyväksyntä jollekin, jonka seurauksia hän ei voi ymmärtää eikä olla vastuussa, vain että saisin oman omatuntoni puhtaaksi. Yritän toimia hänen hyväksi.
Mielestäni kumminkin minun normaali elämä on meille molemmille hyväksi. En halua myöskään olla sellainen poikaan takertuva mamma jolla ei ole elämässä mitään muuta.
Ap
Äidin miesystävä muutti meille, kun olin yläasteikäinen. Meillä ei koskaan ollut mitenkään läheiset välit, mutta hyvin tultiin toimeen. En olisi kaivannut mitään yhteistä tekemistä koko porukalla, kaverit oli silloin tärkeintä ja niiden kanssa vietin paljon aikaa. Mökillä käytiin, mutta sielläkin serkut oli se juttu. Miesystävä ei puuttunut teinien asioihin, mikä oli hyvä juttu. Annettiin toistemme elää ja olla rauhassa.
Joten ap, sinunkin teinillesi voi hänen ja miehen välit olla hyvät eikä teini kaipaa muuta. Juttele sen teinin kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Eikö lapsen isä saa valita? Tai onko pojalta itseltään kysytty? Kuinka hyvät elarit nettoat pojasta? Meinasitko ottaa siihen vielä uuden miehenkin maksamaan pojan ja sinun elämää? Hieno mamma.