Mitä ajatella, kun miesystävä ei mitenkään erityisemmin pidä teinipojastani?

Tässä ei ymmärtääkseni ollut kysymys siitä, että mies ei pitäisi pojasta, vaan siitä että he eivät ole pojan kannsa kovin läheisiä. Läheisyyttä ei voi pakottaa, se tulee ajan kanssa jos on tullakseen. Se ei myöskään ole pelkästään miehestä kiinni, eli jokainen varmaan ymmärtää ettei 15 vuotias teini välttämättä ole kaikkein helpointen lähestyttävä kohde.

Minulla on kaksi lapsipuolta, joiden kanssa en ole erityisen läheinen. Seurustelun alussa tietenkin toivoin että meistä tulisi läheisiä, mutta ei ihmissuhteita voi pakottaa tietynlaisiksi. Ei kaikki biologisetkaan vanhemmat välttämättä ole läheisiä tai tule toimeen omien lastensa kanssa. Tuntuu olevan jokin olettamus, että äiti- tai isäpuolien pitäisi automaattisesti rakastaa ja ottaa kumppanin lapset kuin omikseen. Kaikkia ihmisiä pitää kohdella hyvin, mutta läheisyyttä ja rakkautta ei voi pakottaa. Lapsiakaan ei voi pakottaa välittämään vanhemman uudesta kumppanista.

Usein ihmiset ovat todella vihamielisiä äiti- jaisäpuolia kohtaan, aivan kuin he automaattisestiolisivat jotakin hirviöitä. Tuntuu että se olisi jotenkin äiti- tai isäpuolen tehtävä hyvitellä lapsille sitä, että tämän vanhemmat ovat eronneet, vaikka uudella kumppanilla ei välttämättä ole mitään tekemistä vanhempien eron kanssa. Tai toinen olettamus on, että eronnut saa harrastaa vain irtosuhteita ja aloittaa uuden suhteen vasta kun lapset ovat 18 v tai hänen pitäisi kysyä lapsilta lupa, että kenen kanssa hän saa seurustella... Mielestäi ei se ihan näinkään toimi.

Ja jos vanhempi löytää uuden kumppanin, niin vanhempi muka valitsee mieluummin kumppanin kuin lapsen? En ymmärrä miksi pitäisi valita toinen toisen edelle. Uuden kumppanin tapailu ei kai automaattisesti tarkoita sitä, että vanhempi olisi asettanut kumppanin lapsen edelle. Kyllä ihminen yleensä pystyy useisiin samanaikaisiin ihmissuhteisiin, eli voit olla vanhempi lapsillesi, vaikka joskus viettäisit aikaa myös muiden ihmisten esimerkiksi uuden kumppaniehdokkaan kanssa.

On eri asia jos mies selkeästi kohtelee poikaa huonosti. Onko poika jotenkin osoittanut, että hän edes haluaisi osallistua teidän yhteisiin hetkiin?

Miesystävä vaihtoon

Mies voi olla etäinen myös sen takia, että hänellä ei ole omia lapsia, joten ei oikein tiedä kuinka heidän kanssa toimitaan. Ja vaikka olisi omia lapsiakin, mutta he olisivat taaperoita, niin ei välttämättä osaisi ollenkaan olla teinin kanssa. Itselläni on neljä lasta, osa jo aikuisia, teini enää tässä kotona. Muistan itse, kun oltiin kylässä lapsiperheessä ennen omia lapsia, niin tunsin oloni vähän hukassa olevaksi, kun en oikein tiennyt mitä niille lapsille sanoisi. Sitten kun oli jo omia lapsia, jotka eivät vielä olleet teinejä, niin ystäväperheen teinit tuntuivat ärsyttäviltä enkä osannut puhua heidän kanssaan mitään. Vasta kun itsellä alkoivat olla teini-iässä, niin jotenkin avautui se teinien maailma, ja vaikka he osaavat olla ärsyttäviä, niin osaavat olla myös mukavia, ja nykyään vieraidenkin teinien kanssa sitä juttelemista löytyy. Itsekin olen introvertti ihminen, joten jotenkin voin kuvitella, että miesystäväsi ei helposti luo ystävyyssuhteita eikä osaa olla teinisi kanssa. Ehkä myös varoo sitä, ettei tulisi asettuneeksi isän rooliin, koska tietää, että pojan isä on paljon tekemisissä lapsensa kanssa. Jos ette ole yhteen muuttamassa, niin haittaako se jos teinin ja miesystäväsi välit ovat ihan vaan kohteliaat? Eikä teinit ydinperheissäkään välitä välttämättä siitä vanhempien seurasta, meidänkin teini on paljon huoneessaan milloin yksin, milloin kavereiden kanssa tai sitten on kavereidensa kanssa heidän luonaan. Isänsä kanssa touhuaa vain silloin, kun on mopossa rassaamista, vaikka ihan hyvät välit siis on :)

Mulla oli sama homma, oltu ensi kuussa 3 vuotta yhdessä,eka vuosi meni että mies ei tullut kun poika oli, ovat nyt vasta vuoden ajan tienneet vähän puhumaan ja sanoivat terve/hei. Mutta mies ei välillä tajua että tietty poika menee aina ykköseksi, ja on jotenkin mustasukkainen ym. Vaikka poika jo 15, on kerran viikossa yksin yön kotona ja enhän mä sille mitään voi jos haluan olla lähellä mahdollisimman paljon niin sitten haukutaan että "paapon pojan pilalle!" Saankai minä häntä passata jos haluan! En nyt tietenkään ihan koko aikaa,koska syksyllä lähtee opiskelemaan ja pitää alkaa opetella tekemään asiat yksin pikkuhiljaa itse..

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa ehkä juuri tuo, että mies ei tee elettäkään nyhtääkseen teinistä jotain, josta saa jutun juurta, edes joskus. Mies ei näytä lainkaan olevan kiinnostunut tutustumaan teiniin. He ovat asiallisia ja kohteliaita, mutta etäisiä.

Jos viettäisin miehen kanssa lopun ikää, poika tuskin tuntisi olonsa kotoisaksi yhteisessä kodissamme, vaikka muuttaisimme yhteen vasta pojan lähdettyä opiskelemaan. Mies on aika yksityinen, ja haluaisikin olla vain kahden.

Toisaalta poika lentää elämästäni muutaman vuoden kuluttua omilleen, ja varmaan soittaa parin viikon välein. Tuntuu hullulta heittää minua rakastava mies elämästäni.

Jos oikeasti Ap kirjoitit tämän, niin lue tekstisi uudelleen! Sinä et itse taida välittää pojastasi. Aivan kauheaa tekstiä ja kauheita ajatuksia.Ei mulla muuta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa ehkä juuri tuo, että mies ei tee elettäkään nyhtääkseen teinistä jotain, josta saa jutun juurta, edes joskus. Mies ei näytä lainkaan olevan kiinnostunut tutustumaan teiniin. He ovat asiallisia ja kohteliaita, mutta etäisiä.

Jos viettäisin miehen kanssa lopun ikää, poika tuskin tuntisi olonsa kotoisaksi yhteisessä kodissamme, vaikka muuttaisimme yhteen vasta pojan lähdettyä opiskelemaan. Mies on aika yksityinen, ja haluaisikin olla vain kahden.

Toisaalta poika lentää elämästäni muutaman vuoden kuluttua omilleen, ja varmaan soittaa parin viikon välein. Tuntuu hullulta heittää minua rakastava mies elämästäni.

Jos oikeasti Ap kirjoitit tämän, niin lue tekstisi uudelleen! Sinä et itse taida välittää pojastasi. Aivan kauheaa tekstiä ja kauheita ajatuksia.Ei mulla muuta!

Jep. Kolmen teinin äitinä sanon samaa. Ihan inhotti teksti...

Mikä on ongelma? 

He eivät riitele, käyttäytyvät asiallisesti toisiaan kohtaan. Ilmeisesti kumpikaan ei ole suuresti protestoinut yhteenmuuttoa. He hyväksyvät toisensa. Se riittää. 

Jos heistä kumpikaan ei kaipaa sen syvällisempää tutustumista toisensa kanssa, niin älä ala tuputtaa tai pakottaa. Ole tyytyväinen tilanteeseen, ja anna heidän olla. :)

Monesko pojallesi esitelty isäpuoliehdokas tämä mies on, ap?

Poikasi elämä on nyt kyseessä, varsinkin jos on rauhallinen nörtti. Asiat tärkeysjärjestykseen, vietä vähemmän aikaa "ihanan miehesi" kanssa ja enemmän poikasi kanssa siihen saakka kunnes poika on omillaan.

Tässä on tuomittu ap:n suhde niin moneen kertaan ,että en voi kuin ihmetellä miten hyvin isä-poikasuhde on näillä arvostelijoilla.Hyvä tietysti niin.

Itselläni on 14v poika jonka elämästä (kuten 10v vanhemmasta tyttärestäänkään) isä ei ole koskaan ollut kiinnostunut.Erosta on nyt 10v.Eivät kaikki biologiset vanhemmat omaa hoiva/huolenpitoviettiä edes.Elämän tosiasioita.P.s ei ole uutta parisuhdetta.

Itellä on ollut sellainen tilanne, että tapasin nykyisen mieheni kolmen lapsen yksinhuoltajana. Kaksi lapsista oli alle kouluikäisiä ja vanhin teini. Mies on pitänyt aina päivänselvänä että pakettiin kuuluu koko katras. Pienempien kanssa tutustu nopeasti ja tykästy, nykyisin pitää heitä kuin ominaan.

Teinipojan kanssa tutustumiseen meni pidempään, mutta pikkuhiljaa välit ovat lämmenneet 😊 nykyisin ovat oikein hyvää pataa ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita on nuo moottorilla kulkevat vehkeet ja niitä rassaaat tämän tästä tai ajellaan yhdessä.

Tässä vasta mies sanoikin, että teini ei tunnu samalla tavalla omalta lapselta kuin pienemmät vaan ennemminki pikkuveljeltä, jonka kans jutellaan mistä vaan ja saa opettaa asioita 😊

Minä oon tyytyväinen tähän tilanteeseen, nykyinen mies on teinin kans läheisempi kuin kukaan mies ikinä ennen 😊

Tämän takia pysyn kaukana yh-äideistä.

Minusta on outoa, että ap edes odottaa miehen ja pojan välien olevan lämpimät. Kohtelias ystävällisyys riittää. Jos haluat muuta, niin valmistaudu olemaan koko loppuelämäsi yksin.

Hhh10 kirjoitti:

Mulla oli sama homma, oltu ensi kuussa 3 vuotta yhdessä,eka vuosi meni että mies ei tullut kun poika oli, ovat nyt vasta vuoden ajan tienneet vähän puhumaan ja sanoivat terve/hei. Mutta mies ei välillä tajua että tietty poika menee aina ykköseksi, ja on jotenkin mustasukkainen ym. Vaikka poika jo 15, on kerran viikossa yksin yön kotona ja enhän mä sille mitään voi jos haluan olla lähellä mahdollisimman paljon niin sitten haukutaan että "paapon pojan pilalle!" Saankai minä häntä passata jos haluan! En nyt tietenkään ihan koko aikaa,koska syksyllä lähtee opiskelemaan ja pitää alkaa opetella tekemään asiat yksin pikkuhiljaa itse..

Minäkin koen välillä, että mies on jotenkin mustasukkainen pojalle, jos kiinnitän huomiota poikaan ja mies jää ulkopuolelle. Ei tätä usein tapahdu, mutta välillä tulee pintaan. Miehellä oli suhteen alussa ylipäätään välillä mustasukkaisuutta. Nyt on tasaantunut,kun ollaan oltu paljon yhdessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Monesko pojallesi esitelty isäpuoliehdokas tämä mies on, ap?

Eka.

Ap

Teini-ikäisistä on kyllä vaikea mitenkään erityisemmin pitää. Valtaosa on enemmän tai vähemmän rasittavia. Eikö normaali kohteliaisuus ja toisen läsnäolon huomioiminen riitä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, että ap edes odottaa miehen ja pojan välien olevan lämpimät. Kohtelias ystävällisyys riittää. Jos haluat muuta, niin valmistaudu olemaan koko loppuelämäsi yksin.

Nämäpä juuri mietityttää, että odotanko suhteelta liikoja, vai enkö huomioi tarpeeksi lasta. En myöskään haluaisi olla loppuikää yksin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei ymmärtääkseni ollut kysymys siitä, että mies ei pitäisi pojasta, vaan siitä että he eivät ole pojan kannsa kovin läheisiä. Läheisyyttä ei voi pakottaa, se tulee ajan kanssa jos on tullakseen. Se ei myöskään ole pelkästään miehestä kiinni, eli jokainen varmaan ymmärtää ettei 15 vuotias teini välttämättä ole kaikkein helpointen lähestyttävä kohde.

Minulla on kaksi lapsipuolta, joiden kanssa en ole erityisen läheinen. Seurustelun alussa tietenkin toivoin että meistä tulisi läheisiä, mutta ei ihmissuhteita voi pakottaa tietynlaisiksi. Ei kaikki biologisetkaan vanhemmat välttämättä ole läheisiä tai tule toimeen omien lastensa kanssa. Tuntuu olevan jokin olettamus, että äiti- tai isäpuolien pitäisi automaattisesti rakastaa ja ottaa kumppanin lapset kuin omikseen. Kaikkia ihmisiä pitää kohdella hyvin, mutta läheisyyttä ja rakkautta ei voi pakottaa. Lapsiakaan ei voi pakottaa välittämään vanhemman uudesta kumppanista.

Usein ihmiset ovat todella vihamielisiä äiti- jaisäpuolia kohtaan, aivan kuin he automaattisestiolisivat jotakin hirviöitä. Tuntuu että se olisi jotenkin äiti- tai isäpuolen tehtävä hyvitellä lapsille sitä, että tämän vanhemmat ovat eronneet, vaikka uudella kumppanilla ei välttämättä ole mitään tekemistä vanhempien eron kanssa. Tai toinen olettamus on, että eronnut saa harrastaa vain irtosuhteita ja aloittaa uuden suhteen vasta kun lapset ovat 18 v tai hänen pitäisi kysyä lapsilta lupa, että kenen kanssa hän saa seurustella... Mielestäi ei se ihan näinkään toimi.

Ja jos vanhempi löytää uuden kumppanin, niin vanhempi muka valitsee mieluummin kumppanin kuin lapsen? En ymmärrä miksi pitäisi valita toinen toisen edelle. Uuden kumppanin tapailu ei kai automaattisesti tarkoita sitä, että vanhempi olisi asettanut kumppanin lapsen edelle. Kyllä ihminen yleensä pystyy useisiin samanaikaisiin ihmissuhteisiin, eli voit olla vanhempi lapsillesi, vaikka joskus viettäisit aikaa myös muiden ihmisten esimerkiksi uuden kumppaniehdokkaan kanssa.

On eri asia jos mies selkeästi kohtelee poikaa huonosti. Onko poika jotenkin osoittanut, että hän edes haluaisi osallistua teidän yhteisiin hetkiin?

Ei, poika kommunikoi suoraan minulle ja haluaa viettää kyllä aikaa minun kanssa toisinaan, kun hänellä ei ole jotain muuta juttua meneillä vaikka kavereiden kanssa. Välillä tuntuu että poika on vaan tyytyväinen kun saa olla äidiltä omassa rauhassa, niin kuin teinit nyt on. Hänellä on omat kiinnostuksen kohteet, ei häntä juuri aikuisten jutut kiinnosta.

Ap

Olen samaa mieltä kuin muutkin, että on outoa ettei mies tee elettä oikeasti tutustakseen poikaasi. Jos hän todella rakastaa sinua ja haluaa asua yhdessä kanssasi, niin totta kai se on selvää että kuvioon kuuluu myös poikasi. Tietenkään mitään parhaita kavereita ei tarvitse olla. Kannattaa myös jutella asiasta poikasi kanssa, sillä yhteenmuutto tulee vaikuttamaan suuresti myös poikaasi. Mieti myös omia tunteitasi, tahdotko todella muuttaa tämän miehen kanssa yhteen vai onko hyvä odottaa vielä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa ehkä juuri tuo, että mies ei tee elettäkään nyhtääkseen teinistä jotain, josta saa jutun juurta, edes joskus. Mies ei näytä lainkaan olevan kiinnostunut tutustumaan teiniin. He ovat asiallisia ja kohteliaita, mutta etäisiä.

Jos viettäisin miehen kanssa lopun ikää, poika tuskin tuntisi olonsa kotoisaksi yhteisessä kodissamme, vaikka muuttaisimme yhteen vasta pojan lähdettyä opiskelemaan. Mies on aika yksityinen, ja haluaisikin olla vain kahden.

Toisaalta poika lentää elämästäni muutaman vuoden kuluttua omilleen, ja varmaan soittaa parin viikon välein. Tuntuu hullulta heittää minua rakastava mies elämästäni.

Huh, tuo mies alkaa kuulostaa pelottavalta. Kiinnostaako häntä aidosti mikään, mikä on sinulle tärkeää? Miksi hän yrittää omia sinut itselleen?

Tarkkailepa rauhassa sellaisia merkkejä. Mihin tämän miehen suhteet ovat aiemmin kaatuneet?

En tiedä miksi mies haluaa omia minut itselleen. Hänellä ei ole ystäviä eikä sukulaisia, eikä hän näytä juuri ystävystyvän minunkaan ystäväpiirin kanssa, on kyllä kohteliaasti heidän seurassa. Ehkä hän ei ystävysty helposti. Häntä on vähän vaikea suostutella menoihin, viihtyisi vain kotona. Ei tykkäisi että menisin ilman häntäkään. Mies on se joka haluaisi muuttaa yhteen, hän ei viihdy yksin eikä haluaisi nukkua erillään. Minähän en ole yksin kun minulla on poika. Olen myös ihminen joka tarvitsee omaakin tilaa ja olen mielellään välillä vähän yksinkin.