Mitä ajatella, kun miesystävä ei mitenkään erityisemmin pidä teinipojastani?

Kannattaa kysyä pojan mielipidettä miehestä ja saman katon alle asumaan muuttamisesta. Et varmaan itsekään olisi innoissasi, jos kotiisi muuttaisi tyyppi, josta et erityisemmin pidä, vaan mieluummin eläisit ihan rauhassa ilman häntä. Miksi pitää edes muuttaa yhteen, jos pojan ja miehen välit eivät ole kovin lämpimät?

Surettaa aina lapset, joiden vanhemmat laittavat oman onnensa etusijalle elämässä, koska "kyllähän lapset sopeutuvat". Sitten ihmetellään kun lapsi käyttäytyy huonosti tai alkaa viettää aikaansa pääasiassa jossain muualla kuin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa siis pääasiallisesti viettää aikaa ja leperrellä kanssasi, ymmärtääkö mies että kolmas pyörä on koko ajan paikalla silloin kun asutte yhdessä? Tunnelma voi tiivistyä ja kiristyä äkillisesti kun arki astuu kuvaan eikä uusperhe-elämä olekaan pelkästään kivaa kahdeskeskistä romanssia ja söpöilyä. Jos poikasi todella on sinulle tärkein, tiedät kyllä itsekin vastauksen miten toimia.

Joopajoo joo taas :D

Pojalleko sen miehen pitäisi leperrellä ja söpöstellä? Mistä kivenkolosta teitä oikein kömpii, kun luulette että se romanttinen puoli pitäisi ulottaa lapsiinkin ja kuvitelmat siitä että aikuinen ei tajuaisi normaalin arjen tulevan suhteeseen? Voi elämä sentään.

Ei sun tarvii pakottaa miestäsi ja poikaa kavereiksi. Luultavasti poikasi ei edes halua tutustua mieheen. Yleensä erolapset vastustavat uusia kumppaneita aika paljon, etenkin kun on teini kyseessä. Hienoa että mies osaa olla asiallinen. Jos väkisin haluat heistä kavereita, niin pidä "perhepalaveri", jossa pyydät kumpaakin osapuolta edes yrittämään jonkinlaisen suhteen muodostamisessa. Suhteen muodostumiseksi tarvitaan vastavuoroisuutta. Minä en ole onnistunut luomaan mieheni tyttöihin mitään suhdetta todella kovasta ja pitkästä yrityksestä huolimatta, sillä he eivät yritä lainkaan. Jos kysyn heiltä kysymyksiä tai yritän viritellä keskustelua, he eivät vastaa minulle mitään eivätkä edes katso minuun päin. Eivät puhu minulle oma-aloitteisesti lainkaan. Eivät pyydä leikkeihin. Eivät itseasiassa edes tervehdi takaisin. Kyllä se kylmää sydäntä kun oman miehen lapset kohtelevat kuin ilmaa. Luonnollisesti olen lopettanut yrittämisen eikä varmaan ketään yllätä että mieluiten vietän aikaa vain mieheni kanssa.

En ole muuttamassa nyt yhteen tässä tilanteessa. Olemme joka viikko osan viikosta kahden pojan kanssa. Mies vaan haluaisi olla yhdessä enemmän. Itsellä on koko ajan tunne että vedetään moneen suuntaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole aiemmin tehnyt aloitusta tästä. Poika haluaa itse asua kanssani ja minä hänen kanssa. Hän on minulle tärkeintä maailmassa. En halua että hän kokee kylmää kohtelua kotonaan Siksi haen täältä vähän ulkopuolista keskustelua ja vertaistukea, että olenko ylisuojeleva vai muuten sokea. Läheltä joskus vaikea hahmottaa.

Ap

Joten juttele sen nuoresi kanssa! Älä meidän kanssa,,,

Olen tietenkin jutellut nuoren kanssa, sen verran kuin nuorten kanssa voi. Hänestä miesystävä on ihan okei. Viihtyy enemmän tosiaan omassa huoneessa, kuten ikään kuuluu, riippumatta siitä olemmeko kotona kahden vai onko kolme.

Minun tarkoitus ei ole kysyä pojalta lupaa seurustella, eikä toisaalta saada häneltä hyväksyntä jollekin, jonka seurauksia hän ei voi ymmärtää eikä olla vastuussa, vain että saisin oman omatuntoni puhtaaksi. Yritän toimia hänen hyväksi.

Mielestäni kumminkin minun normaali elämä on meille molemmille hyväksi. En halua myöskään olla sellainen poikaan takertuva mamma jolla ei ole elämässä mitään muuta.

Ap

Mielestäni pojan hyväksyntä yhteenmuutolle on kyllä aika lailla välttämätön. Hän ihan varmasti tuossa iässä jo ymmärtää sen seuraukset.

Kuulostaa jotenkin siltä, että yhteenmuutosta on muodostumassa sinulle ja miehellesi kynnyskysymys, joka vaikuttaa siihen, jatkuuko suhde vai ei. Vai miksi pohdit asiaa? Eikö olisi ihan luonnollista ja sinullekin ihan normaalia elämää jatkaa kuten tähänkin asti, seurustellen mutta erillään asuen, jos muutos vaikuttaa tällä hetkellä arveluttavalta? Se nyt ei ainakaan voi olla mitenkään haitaksi pojallesi, jos kerran yrität toimia hänen hyväkseen.

Jos mies on lapselle ystävällinen ja kohtelias, niin jatkaisin suhdetta.

Mikäli mies haluaa, että vain ja ainoastaan sinä olet paikalla, olisi mustasukkainen seurastasi eikä lapsella ole osuutta elämään, niin olisi eksä.

Isäpuoleni inhosi minua, joten sain teini-ikäisenä kuulla päivittäin olevani tyhmä, ruma, laiska, lihava jne.

Olin luokkani priimus, ahkera, kiltti ja nätti. 

Ette siis ole edes muuttamassa yhteen ja silti haluat miesystävän viettävän aikaansa poikasi kanssa? Miksi ihmeessä? Sinun kanssasi kai sen pitää seurustella ja pojalla lienee isä ja kaverit? Elättelet nyt jotain ihmeellisiä haaveita uudesta ydinjoukosta. Mainitsit myös miehen sanoneen rakastavansa sinua, mutta et mainitse lainkaan olevasi itse rakastunut. Kuulostaa nyt vähän siltä että olet itse väärästä syystä suhteessa.

Palsta sulkeutuu, kiitos vastauksista, ajattelemisen aihetta tuli puoleen ja toiseen. Palaan asiaan aamulla, jos jollain olisi vielä lisää omakohtaista kokemusta tähän. Kiitos te jotka puhuitte omasta kokemuksesta.

Ap

Kyse on kuitenkin myös teinin kodista ja vaikkei teiniltä tarvitsekkaan kysyä lupaa seurusteluun niin mielipidettä kannattaa kuunnella. Voi olla ettei teinillä olisi mitään miehen muuttoa vastaan. Tai sitten olisi.

Olen ollut 16 kun äidin miesystävä tuli kuvioihin. Varmasti ihan mukava ihminen ja vaikuttavat onnellisilta yhdessä, olen yhä neljän vuoden jälkeen onnellinen että löysivät toisensa. Meillä oli sama tilanne, emme miehen kanssa puhuneet toisillemme pahemmin, välimme eivät siis olleet sen enempää hyvät kuin huonotkaan. Fakta on kuitenkin se että minun kotiini muutti tuntematon mies. Sen jälkeen en kehdannut enää pyöriä kotona "kotivaatteissa", aloin kysymään luvan kaikkeen mitä jääkaapissa oli, pysyttelin omassa huoneessa koska en halunnut häiritä muitten onnea. Vuotta myöhemmin muutin pois kotoa emmekä lähentyneet tuona aikana yhtään. Emme puhu toisilleme edelleenkään, kun menen kylään niin moikkaan, lähden niin moikkaan uudestaan ja jos joskus jään yöksi niin huikkaam hyvät yöt. Emme juttele säästä tai kysele kuulumisia ja olo on itselläni edelleen välillä kiusallinen miesystävän seurassa. Minä olen useasti valittanut äidille kun en saa luotua puheyhteyttä, mikä hauskinta niin mies puhuu äidille samasta asiasta, meillä ei vain ole puhuttavaa toisillemme.

Pari vuotta nuorempi veli asuu edelleen kotona ja vaikkei hänkään juttele miehen kanssa mukavia niin heidän välinsä ovat täysin erilaiset. Veli kyselee mieheltä apua moottoripyöräasioihin ja mies saattaa kysyä veljeltä mihin aikaan koulu alkaa. Eipä joku kouluaikataulun kysely niin syvällistä ole mutta puheyhteys löytyy ja molemmat viihtyvät samassa asunnossa.

Tästä tuskin on hirveästi apua mutta ainakin on tyhjentävästi ja esimerkkien avulla todettu että riippuu paljon teinistä onko vähäinen puheyhteys huono asia.

Joidenkin ihmisten kanssa ei vain löydä yhteistä säveltä. Jos kuitenkin käyttäytyvät asiallisesti toisaan kohtaan, niin eihän tuossa ole mitään ongelmaa. Ei poika mahdottoman pitkään edes asu luonasi, jolloin tilanne helpottuu. Voi jopa vaikuttaa positiivisesti heidän väleihinsä siinä vaiheessa, kun joutuvat olemaan tekemisissä harvemmin. 

Kertoo lähinnä siitä, että mies on hyvä jos hän on sinun kanssasi, vaikka ei välitä poikasi seurasta. 

Mielestäni 15-vuotias on jo niin iso, ettei ns. yhteyttä tule välttämättä koskaan olemaan. Todennäköisesti ystävälliset välit ovat molemmille ok. Sinun kannattaisi ottaa asia puheeksi molempien kanssa erikseen. Keskustella ja kysyä mitä mieltä ovat. Jos mies haluaa yhteenmuuttoa, niin todennäköisesti hän tietää, että poika tulee kaupanpäällisinä. Mies voi myös varoa tutustumista niin kauan, kuin asutte erillään. Pelkää kiintyvänsä häneen, jos ette muuttaisikaan koskaan yhteen. Omat teinini tuntien toinen saattaisi hyvinkin tulla toimeen uuden miehen kohdalla, mutta toinen ei varmaan koskaan. Luonne kysymys sekin. Seurustelin nimittäin pari vuotta yhden miehen kanssa eron jälkeen ja toinen tuli heti toimeen, mutta introvertti ei koskaan. Introvertilla kaikki suhteet lämpenee todella hitaasti.

Onko miehellä lapsia entuudestaan? Jos ei niin hän voi kokea itsensä kömpelöksikin lapsen seurassa. Eli ei ole tottunut olemaan teinin kanssa. Siinä ei ole mitään pahaa, ettei yhteyttä ehtisi tulemaan. Sinuna en heittäisi kirvestä kaivoon vaan ottaisin asian puheeksi ihan vain kysymällä miten mies suhtautuu, kun lapsi tulisi mukaan yhteiseen kotiin. Ja lapselta tietysti, mitä mieltä, jos te muuttaisitte yhteen asumaan. Omat teinit vähän vanhempia (16&18) enkä usko, että kumpikaan vastustaisi, mutta saattaisivat muuttaa siinä vaiheessa omilleen. Ehtii tuo introverttikin jo siihen mennessä täysi-ikäistyä.

Oletko ap keskustellut asiasta miehen kanssa? en muista, että niin olisi missään lukenut. Korostat myös sitä, että "mies haluaa" olla sinun kanssasi enemmän, mutta entä sinä? Mitä sinä haluat? Haluatko olla enemmän miehen kanssa vai haluatko pitää nykyisen tilanteen, jossa olette osan aikaa pojan kanssa kahdestaan?

Kuinka usein mies on teillä yleensäkään? Onko hänellä kotiinne omat avaimet ja mitä sinä miehen kanssa teet kun hän teillä on? Kihertelettekö jossakin sohvan kulmassa ja kuuleeko poika kun harrastatte seksiä? Käyttäydyttekö kuin nuori pari, kun olette yhdessä? Ajatteletteko, että kun pojan huoneen ovi on kiinni, niin te voitte kuherrella rauhassa?

Perunajauho kirjoitti:

Kyse on kuitenkin myös teinin kodista ja vaikkei teiniltä tarvitsekkaan kysyä lupaa seurusteluun niin mielipidettä kannattaa kuunnella. Voi olla ettei teinillä olisi mitään miehen muuttoa vastaan. Tai sitten olisi.

Olen ollut 16 kun äidin miesystävä tuli kuvioihin. Varmasti ihan mukava ihminen ja vaikuttavat onnellisilta yhdessä, olen yhä neljän vuoden jälkeen onnellinen että löysivät toisensa. Meillä oli sama tilanne, emme miehen kanssa puhuneet toisillemme pahemmin, välimme eivät siis olleet sen enempää hyvät kuin huonotkaan. Fakta on kuitenkin se että minun kotiini muutti tuntematon mies. Sen jälkeen en kehdannut enää pyöriä kotona "kotivaatteissa", aloin kysymään luvan kaikkeen mitä jääkaapissa oli, pysyttelin omassa huoneessa koska en halunnut häiritä muitten onnea. Vuotta myöhemmin muutin pois kotoa emmekä lähentyneet tuona aikana yhtään. Emme puhu toisilleme edelleenkään, kun menen kylään niin moikkaan, lähden niin moikkaan uudestaan ja jos joskus jään yöksi niin huikkaam hyvät yöt. Emme juttele säästä tai kysele kuulumisia ja olo on itselläni edelleen välillä kiusallinen miesystävän seurassa. Minä olen useasti valittanut äidille kun en saa luotua puheyhteyttä, mikä hauskinta niin mies puhuu äidille samasta asiasta, meillä ei vain ole puhuttavaa toisillemme.

Pari vuotta nuorempi veli asuu edelleen kotona ja vaikkei hänkään juttele miehen kanssa mukavia niin heidän välinsä ovat täysin erilaiset. Veli kyselee mieheltä apua moottoripyöräasioihin ja mies saattaa kysyä veljeltä mihin aikaan koulu alkaa. Eipä joku kouluaikataulun kysely niin syvällistä ole mutta puheyhteys löytyy ja molemmat viihtyvät samassa asunnossa.

Tästä tuskin on hirveästi apua mutta ainakin on tyhjentävästi ja esimerkkien avulla todettu että riippuu paljon teinistä onko vähäinen puheyhteys huono asia.

Tämä kolahti, poika ja mies molemmat introverttejä ja hitaasti lämpeneviä. Mahtavia ihmisiä molemmat. Minulla on hyvä suhde poikaani, joten välillä mies varmaan tuntee olevansa ulkopuolinen. Miehen kanssa ollaan ilmeisen onnellisia, ainakin ystävät ovat kommentoineet ja ovat iloisia puolestani. Se kumminkin voi aiheuttaa että poika vetäytyy kun mies on meillä, ainakin on paljon rennompi kun olemme kahden.

Lohdullista kuulla että kumminkin käyt kotona ja olet yötäkin, vaikka äitisi mies onkin jäänyt vähän etäiseksi. Ilmeisesti ei huono mies kuitenkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap keskustellut asiasta miehen kanssa? en muista, että niin olisi missään lukenut. Korostat myös sitä, että "mies haluaa" olla sinun kanssasi enemmän, mutta entä sinä? Mitä sinä haluat? Haluatko olla enemmän miehen kanssa vai haluatko pitää nykyisen tilanteen, jossa olette osan aikaa pojan kanssa kahdestaan?

Kuinka usein mies on teillä yleensäkään? Onko hänellä kotiinne omat avaimet ja mitä sinä miehen kanssa teet kun hän teillä on? Kihertelettekö jossakin sohvan kulmassa ja kuuleeko poika kun harrastatte seksiä? Käyttäydyttekö kuin nuori pari, kun olette yhdessä? Ajatteletteko, että kun pojan huoneen ovi on kiinni, niin te voitte kuherrella rauhassa?

Miehellä on avaimet ja hän on meillä pojan aikana ehkä puolet ajasta.

Ihan aluksi oli vaikea olla kuhertelematta kun poika oli huoneessaan, mutta nykyään katsotaan sohvalla telkkaa tai tehdään kotitöitä. Pojan aikana ei olla oltu kuin nuori pari, jos ei hymyilyä lasketa, ja sitä että puhutaan toisillemme ystävällisesti.

Todellakin toivon ettei poika kuule yöllä mitään ääniä makuuhuoneesta. Varma ei voi ikinä olla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa ehkä juuri tuo, että mies ei tee elettäkään nyhtääkseen teinistä jotain, josta saa jutun juurta, edes joskus. Mies ei näytä lainkaan olevan kiinnostunut tutustumaan teiniin. He ovat asiallisia ja kohteliaita, mutta etäisiä.

Jos viettäisin miehen kanssa lopun ikää, poika tuskin tuntisi olonsa kotoisaksi yhteisessä kodissamme, vaikka muuttaisimme yhteen vasta pojan lähdettyä opiskelemaan. Mies on aika yksityinen, ja haluaisikin olla vain kahden.

Toisaalta poika lentää elämästäni muutaman vuoden kuluttua omilleen, ja varmaan soittaa parin viikon välein. Tuntuu hullulta heittää minua rakastava mies elämästäni.

Huh, tuo mies alkaa kuulostaa pelottavalta. Kiinnostaako häntä aidosti mikään, mikä on sinulle tärkeää? Miksi hän yrittää omia sinut itselleen?

Tarkkailepa rauhassa sellaisia merkkejä. Mihin tämän miehen suhteet ovat aiemmin kaatuneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap keskustellut asiasta miehen kanssa? en muista, että niin olisi missään lukenut. Korostat myös sitä, että "mies haluaa" olla sinun kanssasi enemmän, mutta entä sinä? Mitä sinä haluat? Haluatko olla enemmän miehen kanssa vai haluatko pitää nykyisen tilanteen, jossa olette osan aikaa pojan kanssa kahdestaan?

Kuinka usein mies on teillä yleensäkään? Onko hänellä kotiinne omat avaimet ja mitä sinä miehen kanssa teet kun hän teillä on? Kihertelettekö jossakin sohvan kulmassa ja kuuleeko poika kun harrastatte seksiä? Käyttäydyttekö kuin nuori pari, kun olette yhdessä? Ajatteletteko, että kun pojan huoneen ovi on kiinni, niin te voitte kuherrella rauhassa?

Miehellä on avaimet ja hän on meillä pojan aikana ehkä puolet ajasta.

Ihan aluksi oli vaikea olla kuhertelematta kun poika oli huoneessaan, mutta nykyään katsotaan sohvalla telkkaa tai tehdään kotitöitä. Pojan aikana ei olla oltu kuin nuori pari, jos ei hymyilyä lasketa, ja sitä että puhutaan toisillemme ystävällisesti.

Todellakin toivon ettei poika kuule yöllä mitään ääniä makuuhuoneesta. Varma ei voi ikinä olla.

Ap

No niin, mikä on sitten ongelmana? Ongelma ei taida olla miehen ja pojan välit, vaan joku muu asia.

Älä myöskään odota, että poika kotoa pois muuttaa, sen poika nimittäin huomaa varmasti. Älä edes puhu sellaisesta tai jostakin huoneiden järjestelystä tms. Poika kokee muuten asian niin, että häntä ollaan ajamassa himasta pois ja se ei ole teinille hyvä kasvupaikka. Tietääkö poika muuten kun mies on tulossa vai käykö usein niin, että mies vain lompsii kotiinne avaimillaan tai on jo siellä kun poika kotiin tulee? Tekeekö mies teillä mitään hyödyllistä vai hengaako hän vain sinun kanssasi?

Mulla oli samankaltainen suhde, jossa silloin 10-vuotias lapseni (myös ihan oikeasti kiltti ja hyvin käyttäytyvä, ei mikään rasavilli tai äksyilevä) ja uusi miesystäväni olivat etäisen kohteliaita toisilleen. Ajattelin sen riittävän, tässäkin ketjussa mainituista syistä; lapsella on isänsä ja kaverinsa ja kotona tultiin kaikki toimeen.

Mentiin niin pitkälle, että muutettiin jopa yhteen. Heidän välinsä säilyivät entisenlaisina. Kerran sitten mies tuli lipsauttaneeksi, ettei pidä lapsestani. Se suhde loppui siihen, eikä sitä mikään anteeksi pyytely ja perumisen yrittäminen enää pelastanut, kun totuus oli selvinnyt. Hyvin oli piilotellut asiaa pysyttelemällä etäisenä ja lähtemällä aina lenkille/tallille/veljelleen, kun alkoi liikaa ärsyttää.

Nyt kaduttaa, että tyydyin tilanteeseen ja silmäni avautuivat, että eihän se ollut ollut loppujen lopuksi kellekään kiva tilanne. Mies ei ikinä tuntenut oloaan kotoisaksi, kun ei  ollut lapsettomana tottunut lasten seuraan, lapsi puolestaan eleli hiukan munankuorilla ja valitettavasti varmaan aistinut, ettei olisi erityisen tervetullut omassa kodissaan. Itse koitin siinä hiukan puskurina olla molempiin suuntiin ja olihan se itsellekin kuluttavaa.

No, onneksi tuo aika ei kestänyt pitkään ja nyt ainakin ajattelen, että voin kyllä parisuhteeseen ryhtyä jos sopiva mies vastaan tulee, mutta yhdessä asumista kenenkään kanssa en aio enää yrittää niin kauan kuin lapsi asuu kotona. Eikä minulla enää mitään hinkua sellaiseen olekaan, parisuhde omista asunnoista käsin riittää hyvin.

Ajatus yhteenmuutosta jäihin kunnes poika lähtee opiskelemaan kotoa. Poikasi koti on se paikka, johon hänen on oltava tervetullut senkin jälkeen kun on muuttanut pois kotoa. Nyt kannattaa ottaa etäisyyttä miesystävään tai kerrot rehellisesti, että suhteessanne jatkossakin molemmilla on omat asunnot. Löydät itsesi ja poikasi isoista vaikeksista, ja edes harkitset yhteen muuttoa miesystävän kanssa. Ei, ei, ei.

Vierailija kirjoitti:

Jos seurustelukumppanini ei tule toimeen lasteni kanssa, olisi hyvin nopeasti exä.

En voi ymmärtää näitä naisia, jotka laittavat kulloisenkin äijän lasten edelle.  Mutta näitähän riittää...ikävä kyllä.

Näitä on valitettavasti miehiäkin. Lieneekö useimmin juuri mies, joka laittaa uuden naisen lapsen edelle 😧

En ymmärrä, miksi ihmisillä on niin kova hinku muuttaa yhteen. Ketään ei voi pakottaa pitämään kenestäkään. Itsellänikin on välillä pinnassa venyttämissä murrosikäisen tyttäreni kanssa. Vieraalle ihmiselle tilanne olisi varmasti sietämätön. Uusperhe on useimmissa tapauksissa onneton perhe. Kannattaako oikeasti pitää yhdessä asumista minään suhteen vakavuuden merkkinä. Yhä yleisempi trendi on se, että kypsällä iällä toisensa löytäneet pitävät omat asuntonsa.