Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajatella, kun miesystävä ei mitenkään erityisemmin pidä teinipojastani?
01.05.2017 |
Olen jo muutamia vuosia sitten eronnut, ja minulla on 15- vuotias poika. Tapasin ihanan miehen, joka piankin kertoi rakastavansa minua, ja haluaisi muuttaa yhteen. Olemme olleet pari vuotta yhdessä.
Poika ja mies ovat ihan kohteliaita toisilleen. Poikani on ylipäätään rauhallinen nörtti. Minun mielestäni hän tietenkin on ihan hyvä tyyppi, mutta en voi olla huomaamatta, että mies haluaisi olla lähinnä minun kanssani. Emme juurikaan tee mitään kolmestaan.
Tämä vähän vaivaa minua. Mitä olette mieltä, olenko yliherkkä? Mieshän ei ole pojan isä, eihän hänen voi odottaa rakastavan poikaa tietenkään. Mutta onko liikaa toivottu, että he jotenkin kaverillisesti olisivat jo oppineet pitämään toisistaan? Millainen tulevaisuus meillä on tällä menolla?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Pätee miehiin ja naisiin. Kusipäitä ovat kaikki ne jotka eivät hyväksy puolison lasta. Piste.
Hyväksyminen ja pitäminen ovat eri asioita. Monet ihmiset tietävät jo etukäteen, etteivät ehkä osaa suhtautua kumppanin lapsiin. Tällöin lapset voivat olla este suhteelle. Mielestäni se on rehellistä ennakointia. Hyväksykää myös se, että lapsenne saattavat olla este suhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka pitää teineistä? luultavasti et antaisi poikasi asua luonasi jos tapaisitte tänään.
No minä pidin lapsistani vauvana, taaperona, lapsena, teininä, nuorena aikuisena ja pidän edelleen nyt aikuisena. Minä suorastaan rakastan heitä, ja joka ilta ennen nukahtamista muistelen miten ihanaa oli, kun helmoissani vielä pyörivät. On ne vaan niin mahtavia, kiitollinen heistä olen.
Poikani on mahtava tyyppi, meillä on samanlainen huumori ja tykkäämme esim samanlaisista peleistä, elokuvista, kirjoista ym. Kokkaamme ym.
Hyviä kommentteja täällä, sekä kannustavat että kirpaisevat.
Olisi kiva jos poika voi asua kotona vaikka vielä hetken opintojen alettuakin, jos itse tykkää. Samoin tykkään että meillä on kahdenkeskisiä iltoja ja matkoja.
Olenpa siis tyytyväinen että heidän molempien mielestä toinen on ihan ok, enkä odota heiltä sen enempää.
Puhun miehen kanssa että minusta kahden asunnon systeemi on tässä tosi hyvä, ja että ollaan yhdessä osaa viikosta, osan olen pojan kanssa kahden. Jos se on hänelle kynnyskysymys, niin sille ei voi sitten mitään. En kuitenkaan usko, toistaiseksi ollaan yleensä löydetty kompromissi.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Tulee jotenkin semmoinen vaikuteelma, että ap odottaa miesystävänsä olevan eräänlaknen korjaussarja, jolla korjataan ja parannetaan sekä ap:n omat ja mahdollisesti pojan kokemat aiemman liiton ja perheen hajoamisesta syntyneet pettymykset, ja ap haluaisi, että uuden miesystävän myötä alkaisi taas onnellinen perhe-elämä ikään kuin miesystävä olisi sopiva palanen tähän palapeliin vaikka miesystävä ei ehkä samanlaista tiivistä perhe-elämää ajattele, koska tämä perhehän ei olisi miesystävän perhe vaan ap:n uusi yritys vain eri miehellä varustettuna.
Nuo siis vain omia mielipiteitäni hieman oman kokemuksen kautta.