Lue keskustelun säännöt.
Soitin tyttäreni 16v puolesta yhdestä kesätyöpaikasta, koska hän änkyttää, työnantaja tokaisi ettei äidin lellikkejä oteta
01.05.2017 |
Siis mitä käytöstä? Tyttäreni alkaa jännittävissä tilanteissa änkyttää pahasti ja varsinkin puhelimessa vieraan kanssa puhuessa. Tuollako perusteella nyt sitten jäi paikka saamatta?
Kommentit (126)
No ohan oikein työnantaja suhtautui.
Aivan oikein meni,ettei saanut työpaikkaa.Tuossa tulisi ainakin itsellä mieleen,että kyseessä on kuplassa kasvatettu kersa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gonamies kirjoitti:
Uskomattomia kommentteja. Änkytys on neurologinen vamma. Pitkäkestoisella terapialla se joissain tapauksissa on lievennettävissä, mutta ei se mikään harjoittelukysymys ole. Sanotteko kusipäät liikuntarajoitteisillekin, että et sinä mitään avustajaa tarvitse?
Niin ja työelämässä änkytys ei välttämättä haittaa lainkaan. Riippuu tehtävästä. Winston Churchill hoiti laivasto- ja pääministerin duuninsa varsin hyvin, vaikka olikin änkyttäjä. Isaac Newtonkin taisi jotain saada aikaan änkytyksestä huolimatta.
Joten sinä ap, älä jätä asiaa tuohon. Minun firmastani tuollainen rekry-henkilö lentäisi kuin leppäkeihäs. Jos kyseessä taas on pikkufirma, jossa toimari on idiootti, avoin kirjoitus sosiaalisessa mediassa voisi olla poikaa. Paljon pienemmistäkin asioista siellä nousee myrsky, kuin tuollaisesta.
Änkytys on ongelma, joka syö itsetuntoa ja sitä kautta pahentaa tilannetta noidankehäksi. Kunnon paskamyrsky "äidin lellikistä" vittuilleen niskaan, niin tyttösi saa nähdä, että kaikki eivät ole kusipäitä. Saattaa käydä myös niin, että joku antaa tilaisuuden tytölle näyttää kykynsä.
Kannustat äitiä siis nolaamaan tytärtään vaan lisää oikein somessa asti? Kukaan ei täällä väittänyt että änkytyksestä pääsisi harjoittelemalla eroon. Sanottiin että harjoittelemalla uskaltaa jatkossa paremmin soittaa itse nuo puhelunsa.
Gonamies kirjoitti:
Uskomattomia kommentteja. Änkytys on neurologinen vamma. Pitkäkestoisella terapialla se joissain tapauksissa on lievennettävissä, mutta ei se mikään harjoittelukysymys ole. Sanotteko kusipäät liikuntarajoitteisillekin, että et sinä mitään avustajaa tarvitse?
Niin ja työelämässä änkytys ei välttämättä haittaa lainkaan. Riippuu tehtävästä. Winston Churchill hoiti laivasto- ja pääministerin duuninsa varsin hyvin, vaikka olikin änkyttäjä. Isaac Newtonkin taisi jotain saada aikaan änkytyksestä huolimatta.
Joten sinä ap, älä jätä asiaa tuohon. Minun firmastani tuollainen rekry-henkilö lentäisi kuin leppäkeihäs. Jos kyseessä taas on pikkufirma, jossa toimari on idiootti, avoin kirjoitus sosiaalisessa mediassa voisi olla poikaa. Paljon pienemmistäkin asioista siellä nousee myrsky, kuin tuollaisesta.
Änkytys on ongelma, joka syö itsetuntoa ja sitä kautta pahentaa tilannetta noidankehäksi. Kunnon paskamyrsky "äidin lellikistä" vittuilleen niskaan, niin tyttösi saa nähdä, että kaikki eivät ole kusipäitä. Saattaa käydä myös niin, että joku antaa tilaisuuden tytölle näyttää kykynsä.
Asiaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asennevamma - mutta kellä kirjoitti:
Jos nyt oikein järkeä käytetään, niin mitä sillä on minkään kanssa merkitystä, jos äiti tai isä soittaa arastelevan alaikäisen lapsensa puolesta, etenkin kun kyse on "vain" kesätöistä? Nurmikonleikkuusta ja sen sellaisesta hommasta, mitä ei muutenkaan puhumalla suoriteta.
Ikävää, jos työnantajien asenne arkoja nuoria kohtaan noin syrjivä.
Jos tarjolla on reipas ja innokkaan oloinen nuori niin miksi kukaan työnantaja valitsisi tuollaisen, joka ei vaivaudu edes itse soittamaan vaan pistää äitinsä asialle? Kesätyöpaikkohin on kova kilpailu.
Se että on arka ja epävarma, ei tarkoita etteikö voisi olla erinomainen ja ahkera työssään. Ja vastaavasti reippaan ja innokkaan oloinen voi olla täysi lusmu ja hangoittelija.
Oman työkokemukseni perusteella arat ja ujot ovat olleet niitä ahkerimpia. Tehneet välillä muidenkin töitä, kun kiltteinä eivät ole uskaltaneet kieltäytyä. Reippaat "hyvät tyypit" ovat olleet reippaita myös kahvitaukojen pitämisessä, kiusaamisessa ja paskan puhumisessa.
Tässä asiassa tarvitaan ehdottomasti asennekasvatusta. Ei ole oikein, että temperamentiltaan ujoja ja arkoja kohdellaan näin tylysti. Se ei ole kenenkään etu isossa kuvassa.
Ihan yhtä hyvin se arka ja ujokin voi olla lusmu ja kiusaaja. Enkä pidä kyllä tuollaista piirrettä etuna, ettei uskalla kieltäytyä tekemästä jotain tai pitää puoliaan. Ei noista voi tietää etukäteen, joten täytyy vaan arvioida sen ensivaikutelman perusteella. Kyllä minusta antaa huomattavasti paremman kuvan tuo, etyä henkilö soittaa itse kuin että pistää äitinsä asialle. Mistä työnantaja voi tietää että äidin soittelu johtuu ujoudesta? Yhtä hyvin siellä kotona voi maata curling-äidin kultapoika, jota mikään ei kiinnosta kun äiti on aina tehnyt kaiken. Jos henkilö on ujo, niin eihän hänen edes tarvitsisi soittaa koko työpaikkaan vaan laittaa vaan hakemus netissä.
Aivan, kukaan ei voi varmuudella tietää etukäteen mitään. Tämä eräs kommentoija tosin tietää, että reippaalta vaikuttava on automaattisesti parempi arkaan verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
Arrgh!!! Monilla juuri se sosiaalisten tilanteiden jännittävyys laukaisee änkytyksen.
No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.
No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.
Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.
No kun nimenomaan harjoittelu ja tekeminen ei auta, jos lahjoja ei ole! Näin se menee esimerkiksi laulamisenkin suhteen.
Kuten kaikessa muussakin - paitsi siis sosiaalisuudessa jos tavan keskivertopellejä on uskominen.
Miksi sekoitat lahjakkuuden ja normaaliin elämään kuuluvat toiminnot? Musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus on ihan eri asioita kuin joku kaupassa käynti tai puhelimessa puhuminen. Kahteen viimeiseen ei tarvita mitään lahjakkuutta tai poikkeuksellisia kykyjä.
Toisin kuin luullaan, ne nimenomaan eivät ole eri asioita. Sepä se onkin koko ongelman ydin.
On olemassa ihmisiä, jotka ovat siinä määrin lahjattomia sosiaalisesti, ettei siinä harjoittelu mitään muuta. Esimerkiksi autistit, sosiaalisesta fobiasta kärsivät jne. Sosiaalisuus on de facto elämän osa-alue missä myös on lahjakkuuseroja.
Valitettavasti meillä on Suomessa asenneilmapiiri, missä sosiaaliseen rajoittuneisuuteen suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. Suorastaan syrjivästi, kuten tuollaisesta rekrytointipolitiikastakin on havaittavissa.
Nyt puhuttiin änkytyksestä eikä sosiaalisesta fobiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Uskomattomia kommentteja. Änkytys on neurologinen vamma. Pitkäkestoisella terapialla se joissain tapauksissa on lievennettävissä, mutta ei se mikään harjoittelukysymys ole. Sanotteko kusipäät liikuntarajoitteisillekin, että et sinä mitään avustajaa tarvitse?
Niin ja työelämässä änkytys ei välttämättä haittaa lainkaan. Riippuu tehtävästä. Winston Churchill hoiti laivasto- ja pääministerin duuninsa varsin hyvin, vaikka olikin änkyttäjä. Isaac Newtonkin taisi jotain saada aikaan änkytyksestä huolimatta.
Joten sinä ap, älä jätä asiaa tuohon. Minun firmastani tuollainen rekry-henkilö lentäisi kuin leppäkeihäs. Jos kyseessä taas on pikkufirma, jossa toimari on idiootti, avoin kirjoitus sosiaalisessa mediassa voisi olla poikaa. Paljon pienemmistäkin asioista siellä nousee myrsky, kuin tuollaisesta.
Änkytys on ongelma, joka syö itsetuntoa ja sitä kautta pahentaa tilannetta noidankehäksi. Kunnon paskamyrsky "äidin lellikistä" vittuilleen niskaan, niin tyttösi saa nähdä, että kaikki eivät ole kusipäitä. Saattaa käydä myös niin, että joku antaa tilaisuuden tytölle näyttää kykynsä.
Kannustat äitiä siis nolaamaan tytärtään vaan lisää oikein somessa asti? Kukaan ei täällä väittänyt että änkytyksestä pääsisi harjoittelemalla eroon. Sanottiin että harjoittelemalla uskaltaa jatkossa paremmin soittaa itse nuo puhelunsa.
Voi pyhä yksinkertaisuus sentään. Ennen kuin pädet täällä, googlaa nyt ensin vaikka änkytys. Puhe, erityisesti puhelimessa on änkyttäjän heikko kohta ja nyt ei puhuta mistään nimipäiväonnittelupuhelusta. En todellakaan suosittele änkyttäjälle missään vaiheessa käyttämään työnhaussa metodia, jossa vastapuoli on ainoastaan puheen tuottaman mielikuvan varassa hakijasta.
"Tulkin" käyttäminen on aivan yhtä ymmärrettävää, kuin vaikkapa kuuron kohdalla. Jos rekry kokee tuon ongelmaksi, niin ongelma on rekryn pään sisällä. Jos rekry vielä vittuilee päälle, niin rekry on kyllä väärässä duunissa. Koirien kusitolppa voisi olla soveltuvampi homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.
Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.
No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.
Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.
No kun nimenomaan harjoittelu ja tekeminen ei auta, jos lahjoja ei ole! Näin se menee esimerkiksi laulamisenkin suhteen.
Kuten kaikessa muussakin - paitsi siis sosiaalisuudessa jos tavan keskivertopellejä on uskominen.
Miksi sekoitat lahjakkuuden ja normaaliin elämään kuuluvat toiminnot? Musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus on ihan eri asioita kuin joku kaupassa käynti tai puhelimessa puhuminen. Kahteen viimeiseen ei tarvita mitään lahjakkuutta tai poikkeuksellisia kykyjä.
Toisin kuin luullaan, ne nimenomaan eivät ole eri asioita. Sepä se onkin koko ongelman ydin.
On olemassa ihmisiä, jotka ovat siinä määrin lahjattomia sosiaalisesti, ettei siinä harjoittelu mitään muuta. Esimerkiksi autistit, sosiaalisesta fobiasta kärsivät jne. Sosiaalisuus on de facto elämän osa-alue missä myös on lahjakkuuseroja.
Valitettavasti meillä on Suomessa asenneilmapiiri, missä sosiaaliseen rajoittuneisuuteen suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. Suorastaan syrjivästi, kuten tuollaisesta rekrytointipolitiikastakin on havaittavissa.
Mitä tarkoitat että meillä on Suomessa tällainen asenneilmapiiri? Kyllä tuo sosiaalisten taitojen painottaminen on minusta ihan universaali-ilmiö. Etenkin Aasiassa tai jenkeissä on aivan turha kuvitella pääsevänsä rekry-prosessissa mappi öö:tä pidemmälle jos ei kykene kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset. Ihan luonnollista minusta koska tytökin on lähes järjestäen sellaisia että täytyy osata toimia ihmisten kanssa.
Niin, maailmalta tuo alentava suhtautuminen, syrjiminen ja asennevammaisuus on tännekin kopioitu.
Kannattaisi aina pohtia mikä on olennaista. Millä on oikeasti merkitystä. Myös työsuorituksen kannalta. Esimerkiksi Stephen Hawkins on epänormaali tuppisuu, mutta ihan kelpo työpanoksenhan tuo on antanut siitäkin huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se on.
Mun kuopus ujo, suorastaan selektiivinen mutisti aikoinaan. Hän on treenaanut vuosia kaikkea esiintymistä. Nyt oli teatterikerhon esitys ja hänellä siellä iso puherooli, vieras iso yleisö. Veti kuin tyhjää. 13-vuotiaalla takana nyt treeniä reilua 10 vuotta...
No onhan se sitten kun sun kuopuksen kohdalla oli. Just joo.
Mä en ole ottanut edes TETtiin noita, joiden puolesta äiti on kysellyt työpaikkaa. Asiakaspalvelutyö kuitenkin. Ujous ei haittaa (eikä änkyttäminenkään), mutta pitää pystyä/viitsiä edes itse kysellä paikkaa, kun työssä sitten asiakkaitakin on tervehdittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suosittelen kanssa kirjallista hakemusta niin tulee kaikki tärkeät seikat kerrottua siitä, samoin kuin se että änkytystä saattaa esiintyä. Mä olen tehnyt erityisnuorien kanssa töitä ja etsinyt heidän kanssaan työharjoittelupaikkoja ja huomannut myös sen, että änkyttäville ja puhevikaisille sanotaan vain nopeasti ettei ole tarvetta, kiitos ja hei. Parempi siis ensinkirjallinen hakemus jossa kerrotaan tarkasti puhevika ja mahdollinen ohjauksen tarve jne, mutta myös kaikki vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet. Ja mukaan kuva, koska jostain syystä ihmiset ajattelevat että huonosti puhuvat näyttävät vähintään nostredamuksen kellonsoittajalta. Sitten mielellään kasvokkain haastattelu tai soitto. Monesti pelkkä hyvä rehellinen hakemus on riittänyt työharjoittelupaikkaan.
Lääkäriltä voisi pyytää Propral -reseptin jännittäviä esiintymisiä/tilanteita varten. Ottaa pari tai yhden pillerin puoli tuntia ennen ko tilannetta ja toimii. Nuorelle voi riittää yksiki pilleri. On kysymys vain sykettä tasaavasta lääkkeestä, ei rauhoittavasta eikä missään tapauksessa mistään psyykenlääkkeestä. Vaikuttaa pari tuntia. Ei vaikuta aivotoimintaan eikä hidasta ajatusta. On esim. laulajilla yleinen jännityksenpoistaja. Voi pyytää terveyskeskuslääkäriltä kun selostaa mihin tarvitsee. Katso keskusteluja esin Propral ja jännitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ottanut edes TETtiin noita, joiden puolesta äiti on kysellyt työpaikkaa. Asiakaspalvelutyö kuitenkin. Ujous ei haittaa (eikä änkyttäminenkään), mutta pitää pystyä/viitsiä edes itse kysellä paikkaa, kun työssä sitten asiakkaitakin on tervehdittävä.
Sinähän sankari olet. Miksi et antaisi ujolle tms nuorelle mahdollisuutta TUTUSTUA työelämään ja tarjoa turvallista aloitusta kohti reipastumista ja sosiaalistumista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asennevamma - mutta kellä kirjoitti:
Jos nyt oikein järkeä käytetään, niin mitä sillä on minkään kanssa merkitystä, jos äiti tai isä soittaa arastelevan alaikäisen lapsensa puolesta, etenkin kun kyse on "vain" kesätöistä? Nurmikonleikkuusta ja sen sellaisesta hommasta, mitä ei muutenkaan puhumalla suoriteta.
Ikävää, jos työnantajien asenne arkoja nuoria kohtaan noin syrjivä.
Jos tarjolla on reipas ja innokkaan oloinen nuori niin miksi kukaan työnantaja valitsisi tuollaisen, joka ei vaivaudu edes itse soittamaan vaan pistää äitinsä asialle? Kesätyöpaikkohin on kova kilpailu.
Se että on arka ja epävarma, ei tarkoita etteikö voisi olla erinomainen ja ahkera työssään. Ja vastaavasti reippaan ja innokkaan oloinen voi olla täysi lusmu ja hangoittelija.
Oman työkokemukseni perusteella arat ja ujot ovat olleet niitä ahkerimpia. Tehneet välillä muidenkin töitä, kun kiltteinä eivät ole uskaltaneet kieltäytyä. Reippaat "hyvät tyypit" ovat olleet reippaita myös kahvitaukojen pitämisessä, kiusaamisessa ja paskan puhumisessa.
Tässä asiassa tarvitaan ehdottomasti asennekasvatusta. Ei ole oikein, että temperamentiltaan ujoja ja arkoja kohdellaan näin tylysti. Se ei ole kenenkään etu isossa kuvassa.
Ihan yhtä hyvin se arka ja ujokin voi olla lusmu ja kiusaaja. Enkä pidä kyllä tuollaista piirrettä etuna, ettei uskalla kieltäytyä tekemästä jotain tai pitää puoliaan. Ei noista voi tietää etukäteen, joten täytyy vaan arvioida sen ensivaikutelman perusteella. Kyllä minusta antaa huomattavasti paremman kuvan tuo, etyä henkilö soittaa itse kuin että pistää äitinsä asialle. Mistä työnantaja voi tietää että äidin soittelu johtuu ujoudesta? Yhtä hyvin siellä kotona voi maata curling-äidin kultapoika, jota mikään ei kiinnosta kun äiti on aina tehnyt kaiken. Jos henkilö on ujo, niin eihän hänen edes tarvitsisi soittaa koko työpaikkaan vaan laittaa vaan hakemus netissä.
Aivan, kukaan ei voi varmuudella tietää etukäteen mitään. Tämä eräs kommentoija tosin tietää, että reippaalta vaikuttava on automaattisesti parempi arkaan verrattuna.
Armeijassa RannJk:ssa meillä aikoinaan oli komppanianpäällikkönä niin saatanan tyhmä yliluti, että se jotenkin ihannoi näitä "reippaita". Reippaitahan ne olivat puheissaan ja kovasti melskasivat ylilutin nähden, muuten pahimpia lusmuja ja epärehellisimpiä tyyppejä, mitä maa päällään kantaa. Ylilutiin esitys upposi, kuin kuuma veitsi voihin.
Noh, tämä toinen kaveri meni sitten lopulta niin pitkälle, että varasti vääpeli S:n maiharit juuri ennen lomille lähtöä. Se kuitenkin huomattiin ennen lomatarkastusta ja kaikki komennettiin tupiin. Päällystö valvoi toimitusta, kun tupa kerrallaan kaikkien kaapit käytiin läpi ja sieltähän ne löytyivät, "reippaan" kaapista. Ikävä kyllä inttiä ei siinä vaiheessa ollut jäljellä enää paljon, joten tyyppi sai suurimman osan inttiaikaa paistatella ylilutin suosikkina.
Toinen "reipas" taas lusmuili yhden maihinousuharjoitusleirin ajan saaressa, vältellen kaikkia mahdollisia velvollisuuksiaan ja kun lopun maihinnousu oli tehty, se marssi kovaan ääneen mekastaen tuon ylilutin ohitse ja sai kuntsarin, kun oli niin särmä.
Viikonloppuväijyt se vältti, kun haki "urheilulomaa" käsipalloon suoraan päälliköltä, heppu oli siis alikersantti. Lopulta asia nostettiin esille ja sovittiin, että W istuu edes viimeisen viikonlopun uiskoväijyssä E-laiturilla. Mutta kappas, kun lomapäivä koitti, huomattiinkin, että W oli hypännyt muonaa tuoneeseen kuorma-autoon jo aiemmin päivällä ja huristellut komppaniaan sanomatta mitään. Oli hommannut "urheilulomaa". Sinne jäi sitten joku toinen alik paikkaamaan.
Kun se palasi niiltä viimeisiltä lomilta, venekomppanian jätkät laittoivat sitä turpaan. Ei uskaltanut tehdä ilmoitusta, koska omat touhut olisivat tulleet ilmi.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö reippaissa ja ulospäinsuuntautuneissa tyypeissä olisi paljon hienoja tapauksia. Tämä tarkoittaa sitä, että "reippaus" on myös erittäin käytetty keino itsekorostukseen ja ansaitsemattoman kunnian kahmimiseen. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten ja pomon tärkein taito on erottaa ulkokuori kompetenssista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäresi kannattaisi hakea kesätöitä kirjallisesti.
Ja ihan ensimmäisenä tyttäresi tarvitsee jotain apua puhevian kanssa. Työnhaku ei ole sitä parasta mahdollista harjoittelua, koska siinä luultavasti tulee enemmän ei kiitos -vastauksia kuin positiivista palautetta, varsinkin, jos rekrytoija ei tiedä puheviasta etukäteen.
Tietenkään työnhakua ei pidä haudata, mutta suunnata eri tavalla: kirjallisia hakemuksia ja jos tuttujen kautta voit sopia hänelle haastatteluja kasvotusten, joissa kerrot etukäteen rekrytoijalle, että puheen kanssa voi olla hitautta, niin niistä voisi saada parempia kokemuksia. Ja tietysti ei hakua mihinkään asiakaspalvelutyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asennevamma - mutta kellä kirjoitti:
Jos nyt oikein järkeä käytetään, niin mitä sillä on minkään kanssa merkitystä, jos äiti tai isä soittaa arastelevan alaikäisen lapsensa puolesta, etenkin kun kyse on "vain" kesätöistä? Nurmikonleikkuusta ja sen sellaisesta hommasta, mitä ei muutenkaan puhumalla suoriteta.
Ikävää, jos työnantajien asenne arkoja nuoria kohtaan noin syrjivä.
Jos tarjolla on reipas ja innokkaan oloinen nuori niin miksi kukaan työnantaja valitsisi tuollaisen, joka ei vaivaudu edes itse soittamaan vaan pistää äitinsä asialle? Kesätyöpaikkohin on kova kilpailu.
Se että on arka ja epävarma, ei tarkoita etteikö voisi olla erinomainen ja ahkera työssään. Ja vastaavasti reippaan ja innokkaan oloinen voi olla täysi lusmu ja hangoittelija.
Oman työkokemukseni perusteella arat ja ujot ovat olleet niitä ahkerimpia. Tehneet välillä muidenkin töitä, kun kiltteinä eivät ole uskaltaneet kieltäytyä. Reippaat "hyvät tyypit" ovat olleet reippaita myös kahvitaukojen pitämisessä, kiusaamisessa ja paskan puhumisessa.
Tässä asiassa tarvitaan ehdottomasti asennekasvatusta. Ei ole oikein, että temperamentiltaan ujoja ja arkoja kohdellaan näin tylysti. Se ei ole kenenkään etu isossa kuvassa.
Ihan yhtä hyvin se arka ja ujokin voi olla lusmu ja kiusaaja. Enkä pidä kyllä tuollaista piirrettä etuna, ettei uskalla kieltäytyä tekemästä jotain tai pitää puoliaan. Ei noista voi tietää etukäteen, joten täytyy vaan arvioida sen ensivaikutelman perusteella. Kyllä minusta antaa huomattavasti paremman kuvan tuo, etyä henkilö soittaa itse kuin että pistää äitinsä asialle. Mistä työnantaja voi tietää että äidin soittelu johtuu ujoudesta? Yhtä hyvin siellä kotona voi maata curling-äidin kultapoika, jota mikään ei kiinnosta kun äiti on aina tehnyt kaiken. Jos henkilö on ujo, niin eihän hänen edes tarvitsisi soittaa koko työpaikkaan vaan laittaa vaan hakemus netissä.
Aivan, kukaan ei voi varmuudella tietää etukäteen mitään. Tämä eräs kommentoija tosin tietää, että reippaalta vaikuttava on automaattisesti parempi arkaan verrattuna.
Missä sanottiin että automaattisesti parempi? Aivan, ei missään. Sanottiin että arviointi on tehtävä ensivaikutelman perusteella ja kyllä se, että henkilö on itse aktiivinen, antaa huomattavasti paremman ensivaikutelman kuin se että laittaa äitinsä soittamaan puolestaan. Kyllä ne ujotkin henkilöt pystyvät tsemppaamaan ja ottamaan yhteyttä jos oikeasti sen työpaikan haluavat. Nähty on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti juuri puhelimessa puhuminen aiheuttaa ja pahentaa änkytytystä, ei kasvokkain tapahtuva kommunikointi. Totta että kirjallisesti olisi voinut hakemuksen tehdä mutta tiedoksi teille jotka ihmettelette kuinka tyttö työelämässä pärjäisi ja pystyisi puhumaan.
Moni änkyttää saa puheopatusta jne mutta jännittävissä tai hektisissä tilanteissa se vain iskee päälle eikä siinä muiden iva auta, päinvastoin.
En ole tytön äiti.
No siksipä tuota puhelimessa puhumista kannattaisi harjoitellakin niin ei ole enää jatkossa niin jännittävää.
Olisikin noin yksinkertaista ja helppoa.
No kyllä se vaan on. Itsekin aikoinaan jännitin puhelimessa puhumista ihan tajuttomasti. Sitten vaan vanhemmat pistivät mut soittamaan kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä asioita (tyyliin soittaa jonnekik kauppaan että onko valikoimassa jotain tiettyä jogurttia yms.). Siis puheluita joilla ei ole mitään väliä että onnistuuko vai lyökö luurin korvaan keskenkaiken kun alkaa jännittämään liikaa. Olen ihan helvetin kiitollinen että pistivät mut harjoittelemaam itse eivätkä soitelleet puolestani minnekään.
Vaikka jollekin se olisikin helppoa, ei se kaikille ole. Minäkin olen lapsesta asti jännittänyt puhelimessa puhumista, eikä se ole siitä juuri kummennut, vaikka olen jo useamman vuoden työkseni vastannut puhelimeen ja joutunut soittelemaan ihmisille.
No se on valitettavan monille ilmeisen mahdoton ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, eivät yhtä hyviä asioissa. Lähtökohta tuntuu olevan, että jokainen on halutessaan yhtä hyvä sosiaalisten taitojen suhteen. Yhtä fiksua olisi väittää, että kaikki ovat halutesaan yhtä musikaalisia.
Ei kai tässä kukaan väittänyt että soittelmalla muuttuu yltiösosiaaliseksi. Mutta kullä harjoittrlu ja tekeminen auttaa siihen, että noista tilanteista selviää jatkossa itsenäisesti. Esim. kyllähän tuo ylempikin kirjottaja soittaa töissään itse ihmisille eikä pistä vaikka sitä äitiään soittelemaan asiakkailleen.
No kun nimenomaan harjoittelu ja tekeminen ei auta, jos lahjoja ei ole! Näin se menee esimerkiksi laulamisenkin suhteen.
Kuten kaikessa muussakin - paitsi siis sosiaalisuudessa jos tavan keskivertopellejä on uskominen.
Miksi sekoitat lahjakkuuden ja normaaliin elämään kuuluvat toiminnot? Musikaalisuus tai matemaattinen lahjakkuus on ihan eri asioita kuin joku kaupassa käynti tai puhelimessa puhuminen. Kahteen viimeiseen ei tarvita mitään lahjakkuutta tai poikkeuksellisia kykyjä.
Toisin kuin luullaan, ne nimenomaan eivät ole eri asioita. Sepä se onkin koko ongelman ydin.
On olemassa ihmisiä, jotka ovat siinä määrin lahjattomia sosiaalisesti, ettei siinä harjoittelu mitään muuta. Esimerkiksi autistit, sosiaalisesta fobiasta kärsivät jne. Sosiaalisuus on de facto elämän osa-alue missä myös on lahjakkuuseroja.
Valitettavasti meillä on Suomessa asenneilmapiiri, missä sosiaaliseen rajoittuneisuuteen suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. Suorastaan syrjivästi, kuten tuollaisesta rekrytointipolitiikastakin on havaittavissa.
Mitä tarkoitat että meillä on Suomessa tällainen asenneilmapiiri? Kyllä tuo sosiaalisten taitojen painottaminen on minusta ihan universaali-ilmiö. Etenkin Aasiassa tai jenkeissä on aivan turha kuvitella pääsevänsä rekry-prosessissa mappi öö:tä pidemmälle jos ei kykene kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset. Ihan luonnollista minusta koska tytökin on lähes järjestäen sellaisia että täytyy osata toimia ihmisten kanssa.
Niin, maailmalta tuo alentava suhtautuminen, syrjiminen ja asennevammaisuus on tännekin kopioitu.
Kannattaisi aina pohtia mikä on olennaista. Millä on oikeasti merkitystä. Myös työsuorituksen kannalta. Esimerkiksi Stephen Hawkins on epänormaali tuppisuu, mutta ihan kelpo työpanoksenhan tuo on antanut siitäkin huolimatta.
Näytöillähän sitä työtä haetaan. Siinä vaiheessa kun on meriittejä yhtä paljon kuin vaikka Stephen Hawkinsilla, ei ole paskankaan väliä miten mulkku, tuppisuu tai epäsuosittu henkilö olet. Saat paikan. Mutta 16-v teinillä ei taida vielä olla vastaavia meriittejä? Siinä vaiheessa sitä työtä haetaan siis sillä mitä on: hyvällä asenteella ja halulla oppia. Tämä täytyy jotenkin tuoda esiin sille työnantajalle.
Rohkeasti vain töitä itse hakemaan! Itse olen palkannut vasta henkilön jonka puheesta oli vaikea saada selvää mm. änkytyksen vuoksi mutta jos en saa selvää kysyn uudestaan ja hän vastaa uudestaan. Työssä ei tarvitse puhua ja työn on hoitanut loistavasti. Se kyllä pistää hälytyskellot soimaan jos on isä tai äiti asialla, tulee ekana ajatus että nuori ei itse ole haluamassa työtä vaan vanhemmat "pakottaa". Ja motivaatio ei silloin ole ehkä parhain työntekoon.
Työnantajien ei pitäisi palkata niitä soittelijoiden lapsia. Puhun kokemuksesta, sain teininä yhden työpaikan kun isäni soitti sinne. En todellakaan ollut työkykyinen tuolloin, olin pahasti masentunut. Ja ei, työ ei parantanut vaan aiheutti elämäni pahimman masennuskauden.
Kyllä ihan samaa mieltä olen työnantajan kanssa. Ei puhetyyli ole syt, ja jännityksestä pääsee eroon opettelemalla olemaan jännittävissä tilanteissa. Entä miten kuvittelet, että tyttäresi pärjäisi itse töissä, jos jännittävä paikka tulee eteen? Änkyttämään hän joutuu sitten sielläkin.
Ihan yhtä hyvin se arka ja ujokin voi olla lusmu ja kiusaaja. Enkä pidä kyllä tuollaista piirrettä etuna, ettei uskalla kieltäytyä tekemästä jotain tai pitää puoliaan. Ei noista voi tietää etukäteen, joten täytyy vaan arvioida sen ensivaikutelman perusteella. Kyllä minusta antaa huomattavasti paremman kuvan tuo, etyä henkilö soittaa itse kuin että pistää äitinsä asialle. Mistä työnantaja voi tietää että äidin soittelu johtuu ujoudesta? Yhtä hyvin siellä kotona voi maata curling-äidin kultapoika, jota mikään ei kiinnosta kun äiti on aina tehnyt kaiken. Jos henkilö on ujo, niin eihän hänen edes tarvitsisi soittaa koko työpaikkaan vaan laittaa vaan hakemus netissä.